Anwar Sadat

Anwar Sadat
[[Tiedosto:|250px|]]
Egyptin presidentti
15. lokakuuta 1970 – 6. lokakuuta 1981
Edeltäjä	Gamal Abdel Nasser
Seuraaja	Hosni Mubarak
Henkilötiedot
Syntynyt	25. joulukuuta 1918 Mit Abu al-Kum, al-Minufiyah, Egypti
Kuollut	6. lokakuuta 1981 (62 vuotta) Kairo, Egypti
Puoliso	Jehan Sadat
Tiedot
Puolue	Arabisosialistiunioni
Uskonto	islam
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.anwarsadat.org
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Muhammad Anwar al-Sadat (arab. محمد أنور السادات‎, , Muḥammad Anwar al-Sādāt, 25. joulukuuta 1918 – 6. lokakuuta 1981) oli egyptiläinen poliitikko ja Egyptin presidentti 1970–1981.

Varhaisemmat vaiheet

Sadat oli kotoisin Mit Abu al-Kumista Niilin suistosta suuresta lapsiperheestä. Hän valmistui Kuninkaallisesta sotilasakatemiasta Kairosta 1938 ja liittyi viestijoukkoihin. Hän liittyi upseeriryhmään, joka suunnitteli Egyptin vapauttamista brittien valvonnasta. Toisen maailmansodan aikana hänet pidätettiin, kun hän yritti saada akselivalloilta apua brittien karkottamiseen.

Hän osallistui vuoden 1952 kapinaan kaatamaan kuningas Farukin vallasta. Vuonna 1964 oltuaan monissa tehtävissä Egyptin hallituksessa, hänet valittiin presidentti Gamal Abdel Nasserin varapresidentiksi. Hän oli varapresidenttinä vuoteen 1966 ja uudelleen 1969–1970. Hän oli ministerinä vuodesta 1954 ja 1960–1968 parlamentin puhemiehenä.

Kun Nasser kuoli 1970, Sadat välitti tiedon kansalle ja sai presidentin viran ns. korjaavassa vallankumouksessa, jossa vasemmistolaiset ja sadatinvastaiset elementit poistettiin vallasta. Hän korosti vuoden 1952 vallankumouksen jatkuvuutta samalla, kun ulkopolitiikan, talouden ja ideologian suuntaa muutettiin radikaalisti. Sadatilla ei ollut laajaa tukea, kun hän seurasi Nasseria. Hän tukeutui islamisteihin ja sai näiltä tukea "kommunistien" ja vasemmistolaisten syrjäyttämiseksi. Vuonna 1980 tehtiin perustuslakiin lisäys, jolla islamilainen laki otettiin lainkäytön perustaksi.

Presidenttinä

Vuonna 1971 Sadat hyväksyi YK:n rauhanneuvottelija Gunnar Jarringin ehdotuksen, joka johtaisi rauhaan Israelin kanssa sen vetäytyessä sotaa edeltäville rajoilleen. Ehdotus epäonnistui, kun sekä Yhdysvallat että Israel hylkäsivät sen. Sadat luultavasti uskoi Israelin rauhantahdon riippuvan Egyptin iskukunnosta ja Neuvostoliiton joukkojen ja kaluston määrästä maassa.

Hän karkotti neuvostoliittolaiset neuvonantajat ja alkoi uudistaa armeijaa uutta yhteenottoa varten. Myös taloudessa tehtiin uudistuksia. Sadatin talouspoliittinen suuntaus johti yksityistämiseen ja markkinatalousjärjestelmän luomiseen Egyptissä ja viisivuotissuunnitelmasta luopumiseen. Neuvostoliiton ja itäblokin avusta luovuttiin ja Sadat turvautui lännen apuun.

6. lokakuuta 1973 Sadat johti Egyptin Syyrian kanssa jom kippurin sotaan Israelia vastaan. Egypti yritti uudelleenvallata Siinain niemimaan, jonka Israel oli vallannut kuuden päivän sodassa 1967. Kuitenkin Israelin kenraali Ariel Sharonin johtamat kolme divisioonaa työntyivät Egyptiin ja saarsivat Egyptin kolmannen armeijan. Tällöin Egyptin liittolainen Neuvostoliitto vaati aselepoa. Vaikka Egyptin saavutukset jäivät rajoitetuiksi, Suezin kanava jäi Egyptille ja pystyttiin avaamaan uudestaan. Hänen saavutuksenaan pidetään Egyptin kansallistunteen ja moraalin nostamista. Israel tunnusti Egyptin varteenotettavaksi viholliseksi ja rauhanneuvottelut päästiin aloittamaan.

19. marraskuuta 1977 Sadatista tuli ensimmäinen arabijohtaja, joka teki virallisen vierailun Israeliin. Hän tapasi Israelin pääministeri Menachem Beginin, ja puhui Israelin parlamentissa Knessetissä Jerusalemissa visiostaan pysyvän rauhan saavuttamiseksi YK:n päätöslauselmien 242 ja 338 perusteella. Monissa arabimaissa raivostuttiin, koska Israelia pidettiin roistovaltiona ja imperialismin symbolina. Vierailu oli myös vastoin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain aikeita jatkaa vuoden 1973 Geneven rauhakonferenssia.

Vasemmalta: Menachem Begin, Jimmy Carter ja Anwar Sadat Camp Davidissa 1978

Vuonna 1978 solmittiin Camp Davidin rauha, josta Sadat ja Begin vastaanottivat Nobelin rauhanpalkinnon. Kuitenkin Sadat oli epäsuosittu sekä muslimifundamentalistien että arabinationalistien keskuudessa. Egypti oli tuolloin arabimaista voimakkain ja arabinationalismin ikoni. Monet toivoivat Egyptin saavan Israelilta myönnytyksiä palestiinalaisten asemaan, mutta allekirjoittamalla rauhansopimuksen Sadatin nähtiin pettäneen Nasserin arabinationalismin ja arabien yhteisrintaman ja ohjanneen maansa Israelin ja Yhdysvaltain leiriä kohti. Rauhansopimus poisti myös ainoan sotilaallisen uhan, joka olisi voinut pakottaa Israelin neuvotteluihin Gazasta ja Länsirannasta. Vuonna 1979 Arabiliitto erotti Egyptin jäsenyydestään ja muutti päämajansa Kairosta Tunisiin. Rauhanneuvotteluiden seurauksena Siinain niemimaa palautettiin Egyptille vaiheittain 25. huhtikuuta 1982 mennessä.

Syyskuussa 1981 Sadatin hallitus ryhtyi laajoihin pidätyksiin kaikenlaisia intellektuelleja, nasseristeja, kommunisteja, feministejä, islamisteja, yliopistojen professoreita ja opiskelijoita vastaan. Kokonaisuudessaan pidätettiin 1600 henkilöä ja Egyptin toimet tuomittiin kansainvälisesti. Samaan aikaan talouskriisi söi Sadatin kansansuosiota.

Sadatin murha

Sadat murhattiin 6. lokakuuta 1981 vuotuisessa 1973 voitonpäivän paraatissa Kairossa. Syyllisiä olivat Egyptin islamilaisen jihadin jäsenet. He vastustivat rauhaa Israelin kanssa ja syyskuun pidätyksiä. Neljä ilmavoimien Miragea lensi yli, jolloin kuorma-auto pysähtyi presidentin korokkeen eteen ja salamurhaajat nousivat autosta ja tulittivat rynnäkkökivääreillä ja käsikranaatein. Luutnantti Khalid Islambuli ampui Sadatin. Tapauksessa kuoli seitsemän, ml. Kuuban lähettiläs ja ortodoksipappi ja 28 henkilöä haavoittui.

Khalid Islambuli teloitettiin huhtikuussa 1982. Hänet julistettiin Iranissa marttyyriksi. Sadatin hautajaisiin osallistui ennätysmäärä ulkomaisia vieraita, mukaanlukien Yhdysvaltain presidentit Gerald Ford, Jimmy Carter ja Richard Nixon. Yhtään arabijohtajaa ei osallistunut.

Lähteitä

• Sadat's legacy of peace and conflict (BBC)

Nobelin rauhanpalkinnon saajat

1901–1925	1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes
1926–1950	1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr
1951–1975	1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov
1976–2000	1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim
2001–	2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi