Ero sivun ”Martin Sandberger” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p w |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
[[1936]] hänestä tuli [[SS]]:n jäsen [[Gustav Adolf Scheel]]in alaisuuteen SD:hen [[Württemberg]]iin. Hän teki uraa myös SD:ssä ja hänestä tuli [[1938]] [[SS-Sturmbannführer|SS-majuri]]. 13. lokakuuta 1939 Himmler nimitti Sandbergerin maahanmuuton keskustoimistoon Koillis-Saksaan johtajaksi, jonka tehtäviin kuului myös äskettäin vallattujen itäisten alueiden uudelleen asuttamisen arviointi. [[Operaatio Barbarossa]]n aluettua Sandbergeristä tuli [[Sonderkommando 1]]a:n johtaja Einsatzgruppeen (yhdessä [[Franz Walter Stahlecker]]in kanssa), ja he panivat toimeen massamurhia Baltian maissa. Sandberger osoitti erityistä innostusta: tavallisessa raportissaan [[1. heinäkuuta]] [[1942]] hän ilmoitti murhatuksi 941 juutalaista. Hänen ponnisteluaan arvostettiin, ja [[3. joulukuuta]] [[1941]] hänet nimitettiin SD:n komentajaksi [[Viro]]on. |
[[1936]] hänestä tuli [[SS]]:n jäsen [[Gustav Adolf Scheel]]in alaisuuteen SD:hen [[Württemberg]]iin. Hän teki uraa myös SD:ssä ja hänestä tuli [[1938]] [[SS-Sturmbannführer|SS-majuri]]. 13. lokakuuta 1939 Himmler nimitti Sandbergerin maahanmuuton keskustoimistoon Koillis-Saksaan johtajaksi, jonka tehtäviin kuului myös äskettäin vallattujen itäisten alueiden uudelleen asuttamisen arviointi. [[Operaatio Barbarossa]]n aluettua Sandbergeristä tuli [[Sonderkommando 1]]a:n johtaja Einsatzgruppeen (yhdessä [[Franz Walter Stahlecker]]in kanssa), ja he panivat toimeen massamurhia Baltian maissa. Sandberger osoitti erityistä innostusta: tavallisessa raportissaan [[1. heinäkuuta]] [[1942]] hän ilmoitti murhatuksi 941 juutalaista. Hänen ponnisteluaan arvostettiin, ja [[3. joulukuuta]] [[1941]] hänet nimitettiin SD:n komentajaksi [[Viro]]on. |
||
Hänet pidätettiin sodan jälkeen, tuomittiin kuolemaan [[1948]] [[Einsatzgruppen-oikeudenkäynti|Einsatzgruppen-oikeudenkäynnissä]], mutta rangaistus muutettiin myöhemmin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Sandbergerin isä, eläkkeelle jäänyt IG Farbenin tehtaanjohtaja, käytti suhteitaan [[Theodor Heuss]]iin, joka otti yhteyttä Yhdysvaltain suurlähettilääseen [[James Bryant Conant|James B. Conantiin]] ja anoi armahdusta. Vaikutusvaltaisilta kansalaisilta, kuten oikeusministeri Wolfgang Haussmannilta ja piispa (Landesbischof) Martin Haugilta, tuli useita armahduspyyntöjä. Jopa Saksan [[Saksan liittopäivät|liittopäivien]] varapuhemies [[Carlo Schmid]] huolestui Sandbergerin oloista [[Landsbergin vankila]]ssa. Sen ansiosta Sandberger vapautui [[1958]]. Syksyllä 2004 [[Viro]]n lehdet kertoivat Sandbergin asuvan [[Stuttgart]]in lähistöllä olevassa huvilassa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Eesti SD ülem elab tänaseni Stuttgardi lähistel | Julkaisu = Postimees | Ajankohta = 6.9.2004 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = http://www.postimees.ee/070904/online_uudised/143743.php | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.10.2008 | Kieli = {{et}}| Lopetusmerkki = }}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Eesti "juudivabaks" teinud mees veedab vanaduspõlve Stuttgarti lähedal | Julkaisu = Eesti Päevaleht | Ajankohta = 6.9.2004 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = http://www.epl.ee/artikkel/273500&kommentaarid=0 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{et}}| Lopetusmerkki = }}</ref> |
Hänet pidätettiin sodan jälkeen, tuomittiin kuolemaan [[1948]] [[Einsatzgruppen-oikeudenkäynti|Einsatzgruppen-oikeudenkäynnissä]], mutta rangaistus muutettiin myöhemmin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Sandbergerin isä, eläkkeelle jäänyt IG Farbenin tehtaanjohtaja, käytti suhteitaan [[Theodor Heuss]]iin, joka otti yhteyttä Yhdysvaltain suurlähettilääseen [[James Bryant Conant|James B. Conantiin]] ja anoi armahdusta. Vaikutusvaltaisilta kansalaisilta, kuten oikeusministeri Wolfgang Haussmannilta ja piispa (Landesbischof) Martin Haugilta, tuli useita armahduspyyntöjä. Jopa Saksan [[Saksan liittopäivät|liittopäivien]] varapuhemies [[Carlo Schmid]] huolestui Sandbergerin oloista [[Landsbergin vankila]]ssa. Sen ansiosta Sandberger vapautui [[1958]]. Syksyllä 2004 [[Viro]]n lehdet kertoivat Sandbergin asuvan [[Stuttgart]]in lähistöllä olevassa huvilassa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Eesti SD ülem elab tänaseni Stuttgardi lähistel | Julkaisu = Postimees | Ajankohta = 6.9.2004 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = http://www.postimees.ee/070904/online_uudised/143743.php | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.10.2008 | Kieli = {{et}}| Lopetusmerkki = }}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Eesti "juudivabaks" teinud mees veedab vanaduspõlve Stuttgarti lähedal | Julkaisu = Eesti Päevaleht | Ajankohta = 6.9.2004 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = http://www.epl.ee/artikkel/273500&kommentaarid=0 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{et}}| Lopetusmerkki = }}</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 12. elokuuta 2011 kello 09.58
Martin Sandberger (17. elokuuta 1911 Charlottenburg Berliini Saksa – 30. maaliskuuta 2010[1]) oli SS-eversti ja Sonderkommando 1a:n komentaja Einsatzgruppessa. Hän oli myös Sicherheitspolizein ja turvallisuuspalvelu SD:n komentaja Virossa, ja hänellä oli merkittävä osuus Baltian juutalaisten massamurhissa.
Martin Sandbergerin isä oli IG Farbenin johtaja. Sandberger opiskeli lakia Münchenin, Kölnin,Freiburgin ja Tübingenin yliopistoissa. 20-vuotiaana hän liittyi NSDAP:hen ja sitten SA:han. 1932–1933 Sandberger oli natsiaktivisti ja oppilasjohtaja Tübingenissa. Hän sai pätevyyden 1933, ja natsien oppilasliigan jäsenenä hänestä tuli yliopistotarkastaja.
1936 hänestä tuli SS:n jäsen Gustav Adolf Scheelin alaisuuteen SD:hen Württembergiin. Hän teki uraa myös SD:ssä ja hänestä tuli 1938 SS-majuri. 13. lokakuuta 1939 Himmler nimitti Sandbergerin maahanmuuton keskustoimistoon Koillis-Saksaan johtajaksi, jonka tehtäviin kuului myös äskettäin vallattujen itäisten alueiden uudelleen asuttamisen arviointi. Operaatio Barbarossan aluettua Sandbergeristä tuli Sonderkommando 1a:n johtaja Einsatzgruppeen (yhdessä Franz Walter Stahleckerin kanssa), ja he panivat toimeen massamurhia Baltian maissa. Sandberger osoitti erityistä innostusta: tavallisessa raportissaan 1. heinäkuuta 1942 hän ilmoitti murhatuksi 941 juutalaista. Hänen ponnisteluaan arvostettiin, ja 3. joulukuuta 1941 hänet nimitettiin SD:n komentajaksi Viroon.
Hänet pidätettiin sodan jälkeen, tuomittiin kuolemaan 1948 Einsatzgruppen-oikeudenkäynnissä, mutta rangaistus muutettiin myöhemmin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Sandbergerin isä, eläkkeelle jäänyt IG Farbenin tehtaanjohtaja, käytti suhteitaan Theodor Heussiin, joka otti yhteyttä Yhdysvaltain suurlähettilääseen James B. Conantiin ja anoi armahdusta. Vaikutusvaltaisilta kansalaisilta, kuten oikeusministeri Wolfgang Haussmannilta ja piispa (Landesbischof) Martin Haugilta, tuli useita armahduspyyntöjä. Jopa Saksan liittopäivien varapuhemies Carlo Schmid huolestui Sandbergerin oloista Landsbergin vankilassa. Sen ansiosta Sandberger vapautui 1958. Syksyllä 2004 Viron lehdet kertoivat Sandbergin asuvan Stuttgartin lähistöllä olevassa huvilassa.[2][3]
Lähteet
- ↑ Walter Mayr: The Quiet Death of a Nazi – Martin Sandberger's Last, and Only, Interview. Der Spiegel, 15.04.2010. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Eesti SD ülem elab tänaseni Stuttgardi lähistel. Postimees, 6.9.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.10.2008. (viroksi)
- ↑ Eesti "juudivabaks" teinud mees veedab vanaduspõlve Stuttgarti lähedal. Eesti Päevaleht, 6.9.2004. Artikkelin verkkoversio. (viroksi)