Ero sivun ”Nikama” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: so:Ricir poisti: hu:Gerinc (strong connection between (3) hu:Gerinc and fi:Selkäranka) muokkasi: lt:Stuburo slanksteliai |
p r2.5.2) (Botti poisti: en:Vertebra, io:Vertebro |
||
| Rivi 62: | Rivi 62: | ||
[[cy:Fertibra]] |
[[cy:Fertibra]] |
||
[[de:Wirbel (Anatomie)]] |
[[de:Wirbel (Anatomie)]] |
||
[[en:Vertebra]] |
|||
[[es:Vértebra]] |
[[es:Vértebra]] |
||
[[eo:Vertebro]] |
[[eo:Vertebro]] |
||
| Rivi 71: | Rivi 70: | ||
[[gv:Vertebra]] |
[[gv:Vertebra]] |
||
[[gl:Vértebra]] |
[[gl:Vértebra]] |
||
[[io:Vertebro]] |
|||
[[it:Vertebra]] |
[[it:Vertebra]] |
||
[[he:חוליה (אנטומיה)]] |
[[he:חוליה (אנטומיה)]] |
||
Versio 3. elokuuta 2011 kello 13.42
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Nikama (lat. vertebra) on epäsäännöllisen muotoinen moniulokkeinen luu, joista selkäranka muodostuu. Nikaman solmu (lat. corpus vertebrae) on sen paksu ja tukeva osa, johon nikaman kaari (arcus vertebrae) ulokkeineen selänpuolella liittyy. Solmu kantaa suurimman osan nikaman kuormasta ja se muodostuu ytimestä sekä sitä ympäröivästä syykehästä. Kaudaaliselta puolelta solmu on kovera, kun taas kraniaaliselta puolelta se on kupera. Nikaman kaaren ulokkeina voi olla dorsaalinen okahaarake (processus spinosus) ja lateraalisia poikkihaarakkeita (processus transversus). Peräkkäisten nikamien nikama-aukot (foramen vertebrale) muodostavat selkäydinkanavan (canalis vertebralis).
Nikamien välissä sijaitsevat nikamavälilevyt, jotka antavat selkärangalle liikkuvuuden. Päivän mittaan nämä välilevyt painuvat kasaan tehden ihmisestä lyhyemmän. Yön aikana ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Välilevyt toimivat nikamien välissä iskunvaimentimina. Niihin kohdistuva paine vaihtelee kehoon kohdistuvan painovoiman, asennon muutosten ja levon mukaan.
Nikamat jaetaan (järjestyksessä päästä häntään päin) kaularangan muodostaviin kaulanikamiin, rintarangan muodostaviin rintanikamiin, lannerangan muodostaviin lannenikamiin, ristiluun muodostaviin ristinikamiin sekä hännän muodostaviin häntänikamiin. Esimerkiksi ”ensimmäinen rintanikama” on rintanikamista kraniaalisin.
| Kaulanikamat | Rintanikamat | Lannenikamat | Ristinikamat | Häntänikamat | |
| Ihminen | 7 | 12 | 5 | 5 | 4–5 |
| Hevonen | 7 | 18 | 6 | 5 | 15–20 |
| Nauta | 7 | 13 | 6 | 5 | 18–20 |
| Sika | 7 | 14–15 | 6 | 4 | 20–23 |
| Koira | 7 | 13 | 7 | 3 | 20–23 |
| Kana | 14 | 7 | 14 | 6 | |
| Lammas | 7 | 13 | 6–7 | 4 | 16–18 |
| Vuohi | 7 | 13 | 7 | 4 | 12 |
Kaulanikamat
Seitsemän kaulanikamaa (vertebra cervicalis, mon. vertebrae cervicales) ovat muihin nikamiin verrattuna pienempiä ja huomattavasti paljon liikkuvampia: päätähän voi kääntää useaan asentoon nikamien liikkuvuuden avulla. Niiden ei tarvitse olla kovin isokokoisia, koska ne kannattelevat vain kallon painoa. Jänteiden avulla kaulanikamiin kiinnittyy lihaksia, esimerkiksi epäkäslihas. Poikkeuksena muihin nikamiin kaulanikamien poikkihaarakkeissa on aukko, foramen transversarium, jonka sisässä kulkevat nikamavaltimo ja -laskimo.[1]
Ensimmäistä kaulanikamaa kutsutaan atlakseksi eli kannattajanikamaksi ja toista kaulanikamaa kutsutaan aksikseksi eli kiertäjänikamaksi. Atlas niveltyy kallon takaraivoluuhun, jossa on pyöreä niska-aukko. Sen kummallakin puolella on kannattajanikamaan niveltyvä nivelnasta. Atlaksen ja takaraivoluun välillä ei ole nikamavälilevyä kuten ei myöskään atlaksen ja aksiksen välillä.
Kaulanikamien runko pienenee kaudaalisesti ja okahaarakkeet kasvavat kaudaalisesti. Seitsemännen kaulanikaman okahaarake on suurempi ja sivuhaarake puolestaan pienempi kuin muilla kaulanikamilla. Seitsemännestä kaulanikamasta käytetään suuren okahaarakkeensa tähden nimitystä vertebra prominens.[1] Hevosella on okahaarake vain seitsemännessä kaulanikamassa.
Rintanikamat
Rintanikamien (vertebrae thoracicae) lukumäärä vastaa kaikilla eläinlajeilla kylkiluiden lukumäärää. Jokaiseen rintanikamaan niveltyy kaksi kylkiluuta; poikkeuksena ensimmäinen kylkiluu niveltyy vain ensimmäiseen rintanikamaan[2]. Rintanikamissa on voimakkaat okahaarakkeet, jotka toimivat pitkien selkälihasten kiinnityspintana. Rintanikamien okahaarakkeiden korkein kohta on säkä. Terve selkäranka on loivan S-kirjaimen muotoinen, ja rintanikamat sijaitsevat sen keskiosassa.
Lannenikamat
Lannenikamissa (vertebrae lumbales) on voimakkaat poikkihaarakkeet, joiden tarkoituksena on suojata selänpuolelta vatsaonteloa sekä toimia pitkien selkälihasten kiinnityspintana.
Ristinikamat
Ristinikamissa (vertebrae sacrales) ei ole erotettavissa erillisiä oka-, poikki- ja nivelhaarakkeita, vaan ne ovat kasvaneet yhteen muodostaen ristiluun. Myös ristinikamien väliset kalkkeutuneet välilevyt ovat mukana muodostamassa ristiluuta. Ristiluu on lihansyöjillä neliömäinen ja muilla eläinlajeilla kolmionmuotoinen. Ristiluu kiinnittyy siipiensä avulla lonkkaluuta muodostavaan suoliluuhun.
Häntänikamat
Häntänikamat (vertebrae caudales) muodostavat eläinten hännän. Ihmisellä häntänikamat ovat fuusioituneet ja muodostavat häntäluun (os coccygis).
Lähteet
- ↑ a b Hervonen, Antti: Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia, s. 75. Seitsemäs painos. Tampere: Lääketieteellinen Oppimateriaalikustantamo, 2004. ISBN 952-9635-01-X.
- ↑ Hervonen, Antti: Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia, s. 93. Seitsemäs painos. Tampere: Lääketieteellinen Oppimateriaalikustantamo, 2004. ISBN 952-9635-01-X.