Ampeeri

Yleismittaria voidaan käyttää sähkövirran mittaukseen.

Ampeeri (tunnus A) on sähkömagnetismin keksijän André-Marie Ampèren mukaan nimetty SI-järjestelmän mukainen yksikkö sähkövirralle. Määritelmän mukaisesti yhden ampeerin sähkövirta kahdessa toisistaan metrin päässä tyhjiössä samansuuntaisesti sijaitsevassa äärettömän pitkässä ja ohuessa johtimessa aiheuttaa näiden johtimien välille 2 × 10^-7 newtonin suuruisen voiman johdinmetriä kohti.

Ampeeria pienempiä sähkövirran yksiköitä ovat esimerkiksi milliampeeri (1 mA = 1 tuhannesosa ampeeria) ja mikroampeeri (1 µA = 1 miljoonasosa ampeeria).

Ampeeri vahvistettiin sähkövirran yksiköksi kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1881. Sen oli tarkoitus olla kymmenesosa cgs-järjestelmän sähkömagneettisesta virtayksiköstä. Sähkömagneettinen virtayksikkö oli virta, joka kulkiessaan kahdessa yhdensuuntaisessa, 1 cm:n päässä toisistaan olevassa johtimessa aiheutti näiden johtimien välille kahden dynen voiman senttimetriä kohti. Mittausteknisistä syistä ampeerille kuitenkin vahvistettiin elektrolyysiin perustuva virallinen määritelmä. Sen mukaan yhden ampeerin virta vapautti hopeanitraattiliuoksesta sekunnissa 1,118 mg hopeaa. Myöhemmin tarkemmat mittaukset osoittivat, että näin määritelty ns. kansainvälinen ampeeri oli hieman tarkoitettua pienempi; 0,099985 sähkömagneettista virtayksikköä eli 0,99985 nykyistä ampeeria.

Vuonna 1948 kansainvälinen mitta- ja painokonferessi vahvisti ampeerin nykyisen määritelmän viralliseksi. Asiallisesti ottaen tämä merkitsi paluuta alkuperäiseen määritelmään, joka vain muotoiltiin uudestaan käyttämättä cgs-yksiköitä apuna.

Vuoden 2007 mitta- ja painokonferenssissa ehdotettiin ampeerin määrittelemistä uudelleen alkeisvarauksen avulla. Uuden määritelmän mukaan alkeisvaraus olisi tarkalleen 1,60217653 × 10^-19 ampeerisekuntia eli coulombia.

Katso myös

• Ampeerimittari