Joukkotiedotusväline

Joukkotiedotusväline eli massamedia tarkoittaa viestintäkanavaa tai laitetta, jolla voidaan viestiä suurille joukoille toistuvasti. Sanalla tarkoitetaan teknisten laitteiden ja järjestelmien lisäksi myös organisaatioita, jotka harjoittavat joukkoviestintää. Jo ennen sähköistä viestintää on merkittävää median osaa, painettua sanaa pääasiassa päivälehdistöä tarkoittaen kutsuttu myös neljänneksi valtiomahdiksi.

Joukkotiedotusvälineitä

• Lehdistö: päivälehdet ja aikakauslehdet
• Elokuvat: elokuvateattereissa, videoina ja DVD-levyinä, digitaalisessa muodossa
• Radio
• TV: satelliitti-TV, kaapeli-TV ja maanpäällinen TV
• WWW

Joukkotiedotusvälineiden vaikutus

Joukkotiedotusvälineitä on käytetty tiedon jakamiseen. Laajettuaan joukkotiedotusvälineet ovat ryhtyneet myös viihdyttämään vastaanottajiaan, jolloin on herännyt kysymys joukkotiedotusvälineiden tiedotusluonteesta. Alvin Toffler jakaa kirjassaan Third wave tiedotuksen agraariin, teolliseen ja jälkiteolliseen. Eurooppalais-yhdysvaltalaisesta näkökulmasta ensimmäinen kattava joukkotiedotus olivat katolilaisen kirkon saarnastuolista luetut kuulutukset, jossa kirkko pystyi säätelemään tiedotuskanavan käyttöä. Toisessa vaiheessa tuli protestanttinen vallankumous, kirjapainotaito sekä 1700-luvulla sanomalehdet, mikä jatkui radiolla ja televisiolla. Kolmannessa aallossa joukkotiedottaminen laajenee omaehtoisemmiksi kustanteiksi ja verkottuu.

Tiedotusvälineitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoitusperiin vaikutuskanavana: kaupallisiin tarkoituksiin, poliittisiin tarkoituksiin mielipidemuokkaajina ja pahimmillaan karkeankin propagandan jakeluun. Toisaaltaan vapaat tiedotusvälineet voivat olla vallanpitäjien "vartijoita" tuomalla esiin epäkohtia.

Massatiedotusvälineillä on myös kulttuurillisia vaikutuksia. Kaikkialle yhtenäisenä levitettävä kaupallinen tiedotus ja viihde on nähty usein kulttuurien monimuotoisuutta uhkaavana tekijänä.

Joukkotiedotusvälineet Suomessa

Suomessa media-ala on kartelloitunutta ja huomattava osa merkittävistä medioista kuuluu Sanomalle tai Alma Medialle, mitkä muodostavat viestintäalan konglomeraatteja ja joilla on näin konsernina mahdollisuus vaikuttaa voimakkaasti mielipiteen muodostumiseen. Toinen merkittävä taho on Yleisradio. Kolmantena vaikuttavana tekijänä ovat maakuntalehdet. Maakuntalehtien kansainvälisten uutisten uutisvalikoimaan vaikuttaa merkittävästi STT, jonka suurin lehtiomistaja on Sanoma, joka kustantaa mm. Helsingin Sanomat -päivälehteä. Näin ollen kansainvälisten uutisten osalta lehdistön Reutersilta tuleva uutisvirta on STT:n toimittamaa. Sen sijaan kotimaisissa aiheissa voi olla erilaisia painotuksia.

Kaupallisesti vähälevikkisiä aatteellisia lehtiä tuetaan parlamentaarisella lehdistötuella, mikä tukee mm. eduskuntapuolueiden pää-äänenkannattajajien kustantamista.

Joukkotiedotusvälineiden ja valtiovallan välistä vuorovaikutteista suhdetta kuvaa se, että monet kansanedustajat ja ministerit sekä eurokansanedustajat ovat ammatiltaan toimittajia. Toimittajia ovat mm. Suomen pääministeri Matti Vanhanen, kansanedustaja ja radiotoimittaja Pertti Salovaara, kansanedustaja ja televisiotoimittaja Saara Karhu, kansanedustaja Liisa Jaakonsaari, kansanedustaja ja televisiotoimittaja Antero Kekkonen, kansanedustaja Jaakko Laakso, eurokansanedustaja Esko Seppänen ja eurokansanedustaja Paavo Väyrynen. Kaiken kaikkiaan noin 15% kansanedustajista on toiminut jollain lailla toimittajina.

Merkittäviä suomalaisia poliittisia toimittajia ovat puoluelehtien päätoimittajat, Yleisradion poliittiset toimittajat sekä poliittisia asioita käsittelevät ajankohtaisohjelmien toimittajat, suurimpien päivälehtien pääkirjoittajat sekä vakiokolumnistit. Poliittisia toimittajia toimii myös ministereiden erityisavustajina eli poliittisina sihteereinä.

Tunnetuimpia toimijoita media-alalla:

• Alma Media
• Sanoma
• Yleisradio
• Talentum
• Janton

Suurimmat mediaryhmät suuruusjärjestyksessä

1. Sanomalehdet 49,8%
2. Televisio 19,1%
3. Aikakauslehdet 17%
4. Kaupunki- ja noutopistelehdet 5,3%
5. Radio 4,2%
6. Ulkomainonta 3,2%
7. Verkkomedia 1,4%
8. Elokuvat 0,2%

Medioiden parissa vietetty aika

1. Televisio 38,3%
2. Radio 32,9%
3. Sanomalehdet 8,5%
4. Aikakauslehdet 4,4%
5. Kirjat 5,3%

Suomalaiset viettävät päivittäin eri medioiden parissa peräti 9 tuntia 22 minuuttia.

Suomessa käytettiin vuonna 2002 mediamainontaan 1 053 miljoonaa euroa.

Katso myös

• Media
• Sosiaalinen media
• Internet
• Multimedia
• Psykologinen sodankäynti

Aiheesta muualla

• Näytteitä Yleisradion yhteiskunnallisista ohjelmista 1970-luvulta
• Paavo Lipponen radiotoimittajana