Ero sivun ”Atarin 8-bittiset” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.6.4) (Botti lisäsi: cs:Osmibitové počítače Atari
MastiBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: sr:Atari 600
Rivi 30: Rivi 30:
[[ru:Atari 400/800]]
[[ru:Atari 400/800]]
[[sk:Atari 800XE]]
[[sk:Atari 800XE]]
[[sr:Atari 600]]
[[sv:Atari 800]]
[[sv:Atari 800]]

Versio 25. heinäkuuta 2011 kello 06.54

Atari 400
Atari 800
Atari 800XL
Atari 130XE

Atarin 8-bittinen mikrotietokonesarja koostui useista kotitietokonemalleista, jotka poikkesivat toisistaan pääasiassa muistin määrän ja koteloinnin osalta. Sarjassa julkaistut konemallit ovat ilmestymisjärjestyksessä Atari 400, 800, 1200XL, 800XL, 600XL, 130XE, 65XE, 800XE ja XEGS. Ensimmäiset mallit 400 ja 800 julkaistiin vuonna 1979.

Atari käytti 400- ja 800-malleja suunnitellessaan hyväksi monivuotista videopeliasiantuntemustaan, minkä ansiosta laitteissa oli aikansa mikrotietokonemarkkinoiden parhaat grafiikkaominaisuudet. Videopiirejä oli itse asiassa kaksi: merkki- ja pikseligrafiikasta vastannut ANTIC sekä Atari 2600:sta tutusta TIA-piiristä kehitetty CTIA, joka lisäsi ANTICin tuottamaan kuvaan värit ja spritet. ANTICissa oli myös Amigasta tutun copperin kaltainen ominaisuus, jolla esimerkiksi näyttötilaa pystyi vaihtamaan keskellä ruutua ilman pääprosessorin apua. Värejä laitteissa oli kaikkiaan 128 (myöhemmissä GTIA-piiriä käyttävissä laitteissa 256), mutta vain muutamaa niistä saattoi käyttää yhdellä pikselirivillä.

Äänipiirinä Atarin 8-bittisissä koneissa oli Pokey, jota Atari oli käyttänyt jonkin verran myös kolikkopeleissä. Siinä oli neljä äänikanavaa sekä kanavakohtaisesti vaihdettava äänenvoimakkuus ja aaltomuoto. Pokey toimitti myös I/O- ja ajastinpiirin virkaa.

Suorittimena 8-bittisissä Atareissa oli MOS 6502C, jota ajettiin suhteellisen korkealla kellotaajuudella (NTSC 1.77 MHz, PAL 1.79 MHz), siinä missä esimerkiksi Commodore 64:n ja VIC-20:n kellotaajuudet olivat yhden megahertsin molemmilla puolin. Keskusmuistin määrä on perusmalleissa vaihdellut neljästä 128:aan kilotavuun.

Atarin 8-bittisestä sarjasta ei tullut kovin suosittua, mikä johtunee ainakin osittain Commodore 64:n markkinaylivoimasta. Laitteet saivat suhteellisen laajan käyttäjäkunnan lähinnä muutamissa Itä-Euroopan maissa kuten Puolassa.