Helsinki

Helsinki Helsingfors
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°10′15″N, 024°56′15″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Kuntanumero	091
Perustettu	1550
Kuntaliitokset	Helsingin kuntaliitokset Haaga (1946) Huopalahti (1946) Kulosaari (1946) Oulunkylä (1946)
Pinta-ala ilman merialueita	215,08 km² 256:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	715,48 km² 165:nneksi suurin 2022
– maa	214,19 km²
– sisävesi	0,89 km²
– meri	500,40 km²
Väkiluku	674 963  suurin 31.12.2023
– väestötiheys	3 151 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	14,3 %
– 15–64-v.	68,3 %
– yli 64-v.	17,4 %
Äidinkieli	2022
– suomenkielisiä	76,1 %
– ruotsinkielisiä	5,5 %
– muut	18,3 %
Kunnallisvero	5,30 % 306:nneksi suurin 2024
Helsingin kaupunginjohtaja	Jussi Pajunen
Helsingin kaupunginvaltuusto	85 paikkaa
2008–2012  • Kok.  • Vihr.  • SDP  • Vas.  • RKP  • Ps.  • Kesk.  • KD  • SKP	26 21 16 7 5 4 3 2 1
www.hel.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Helsinki (ruots. Helsingfors) on Suomen pääkaupunki, maan suurin kaupunki sekä Suomen hallinnollinen, liike-elämän ja kulttuurin keskus. Kaupunki sijaitsee Uudenmaan maakunnassa Suomenlahden rannalla. Helsingin asukasluku on 674 963 (2023-12-3131. joulukuuta 2023) ja se on väkiluvultaan selvästi Suomen suurin kunta. Helsinki on monen suuren yrityksen kotikaupunki ja maan suurin työnantaja. Alueluokitukseltaan Helsingin kaupunki on keskiostovoiman kerrostalovaltainen kaupunkimainen kunta.

Helsinki on Uudenmaan maakunnan ja pääkaupunkiseudun keskus. Pääkaupunkiseudun muodostavat Helsingin kanssa Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Sen alueella asuu hieman yli miljoona ihmistä. Koko Helsingin seudun alueella asuu noin 1,3 miljoonaa ihmistä.

Historia

Pääartikkeli: Helsingin historia

Helsingin Vanhankaupungin kartta vuodelta 1645.

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550. Kaupungin oli tarkoitus kilpailla Tallinnan kanssa kauppakaupunkina, ja kuningas määräsi Porvoon,Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan porvarit muuttamaan Helsinkiin. Joen suuhaarojen väliseen saareen perustettiin kuninkaankartano vuonna 1551. Kirkko rakennettiin kaupunkiin 1553. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron ja Tallinnan vuonna 1561, mikä vähensi kuninkaan kiinnostusta Helsinkiin. Helsinki sai tapulioikeudet vuonna 1617, mutta kaupunki pysyi edelleen pienenä ja vaatimattomana.

Vuonna 1640 Pietari Brahe siirrätti kaupungin meren äärelle Vironniemelle, jolla nykyisin sijaitsee muun muassa Helsingin ydinkeskustaan lukeutuva Senaatintori. Helsinki oli pitkään melko vähäpätöinen kaupunki, mutta sen merkitys alkoi kasvaa, kun kaupungin edustalle ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Suomenlinnaa. Linnoitustyöt kasvattivat asukaslukua, ja linnoituksen varuskunta vilkastutti kaupungin seuraelämää, kaupankäyntiä ja laivaliikennettä. Suomen sodan aikana 1808 venäläiset joukot valtasivat Helsingin, ja samana vuonna suuri tulipalo hävitti kaupunkia. Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812 ja itsenäisen Suomen pääkaupunki vuonna 1917.

Sisällissodan sytyttyä vuonna 1918 punakaarti valtasi Helsingin, ja senaatti joutui pakenemaan Vaasaan. Saksalaiset joukot valtasivat Helsingin huhtikuussa 1918, jolloin kaupunki siirtyi valkoisten haltuun. Jatkosodan aikana pommitukset aiheuttivat kaupungille huomattavia tuhoja, mutta kaupunkia ei vallattu. Vuonna 1946 toteutettiin suuri alueliitos, ja Helsingin alue kasvoi lähes kahdeksankertaiseksi. Vuonna 1952 pidettiin Helsingin olympialaiset ja vuonna 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETY) huippukokous. Vuonna 2000 Helsinki oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.

Maantiede

Helsingin aluejako suurpiireihin, peruspiireihin ja osa-alueisiin vuonna 2009.

Lounais-Sipoon liitoksen jälkeen Helsingin pinta-ala oli 2022-01-01 1. tammikuuta 2022 maanmittauslaitoksen mittausten mukaan 715,48 km², josta 214,19 km² on maata, 0,89 km² sisävesialueita ja loput 500,40 km² merivesialueita.

Kaupungin maa-alueista on metsää 37,2 km², puistoja 9,9 km² ja maisemapeltoja tai niittyjä noin 8 km². Puistoalueita on yhteensä 6 020 hehtaaria. Puistot vaihtelevat klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 km² laajuiseen Keskuspuistoon. Helsingin kaupunki omistaa lisäksi viheralueita muiden kuntien alueella 6 889 ha, muun muassa Sipoossa. Helsingissä on 42 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan noin 7,7 km². Helsingin nimikkokasvi on vaahtera ja nimikkoeläin orava.

Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.

Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Se nousee merenpinnasta 90 m:n korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62m merenpinnasta.

Rannikot ja vesialueet

Helsingin kantakaupunki sijaitsee niemellä. Niemi sijaitsee kahden mereltä sisämaahan työntyvän lahden välissä: länsipuolella on Seurasaarenselkä, itäpuolella Kruunuvuorenselkä ja sen jatkeena Vanhankaupunginlahti.

Seurasaarenselän yhdistää mereen noin puoli kilometriä leveä Lauttasaarensalmi kantakaupungin ja Lauttasaaren välissä. Sen läheisyydessä on Länsisatama ja sen alueella pienemmät lahdet Hietalahti ja Ruoholahti. Kantakaupungin luoteispuolella on Munkkiniemi, josta johtaa saariketju Lauttasaareen. Saarten väliset kapeat salmet yhdistävät Seurasaarenselän lännempänä sijaitsevaan Laajalahteen, jonka poikki kulkee Helsingin ja Espoon raja. Keskellä Seurasaarenselkää sijaitsee Seurasaari.

Kantakaupungin itäpuolella sijaitsevan Kruunuvuorenselän yhdistää avomereen joukko salmia, joiden välisillä saarilla on Suomenlinna. Kruunuvuorenselän lahtia ovat Eteläsatama ja Pohjoissatama, joiden välissä on Katajanokka. Pohjoissatamasta työntyy länteen salmi, joka johtaa Töölönlahteen. Salmen yli johtavat Hakaniemen silta ja Pitkäsilta sekä varsinaisen Töölönlahden suulla sijaitseva rautatiepenger.

Kruunuvuorenselän jatkeena pohjoisessa on Vanhankaupunginlahti, johon Vantaanjoki laskee. Välissä on joukko saaria, joista suurimmat ovat Kulosaari, Mustikkamaa ja Korkeasaari. Näiden itäpuolella on Herttoniemi ja sen edustalla suuret saaret Laajasalo ja Santahamina, jotka rajoittavat Kruunuvuorenselkää itäpuolelta. Laajasalon itäpuolellakin on suuria saaria kuten Vartiosaari, Villinki ja Karhusaari.

Kaupungin itäisimmässä osassa on laaja Vuosaaren niemimaa, jota rajoittavat Vartiokylänlahti ja Porvarinlahti.

Kaikkiaan Helsingissä on 317 saarta, joista kaksi tuli Sipoon liitoksen myötä ja rantaviivaa 122,5 kilometriä, josta liitosalueen osuus on 24,5 kilometriä. Runsaiden täyttöalueiden vuoksi rantaviiva on varsinkin kantakaupungissa muuttunut voimakkaasti viimeisen parinsadan vuoden aikana. Helsingissä ei ole enää nykyään yhtään järveksi luokiteltavaa vesialuetta.

Vantaanjokeen laskee Helsingin ja Vantaan rajalla Keravanjoki, jota pitkin kaupunkien raja kulkee useita kilometrejä.

Ilmasto

Helsingissä vallitsee merellisen ja mantereisen välimaastossa sijaitseva ilmasto: talvet ovat suomalaisittain melko lauhoja, mutta kesät lämpimiä (joskaan eivät yhtä helteisiä kuin sisämaassa). Toisaalta tuuli tekee ilman monin ajoin paljon kylmemmän tuntuiseksi kuin sisämaassa.

Vuoden 2008 keskilämpötila Helsingissä oli 7,6 °C. Kylmin kuukausi oli maaliskuu (0,2 °C) ja lämpimin heinäkuu (17,6 °C).
Tuona vuonna ilmastollisia poikkeamia olivat alku- ja lopputalven lämpimyys.

Termisten vuodenaikojen alkaminen Helsingissä keskimäärin:

Terminen vuodenaika	Alkaa	Alkoi 2008
Kevät	23. maaliskuuta	28. maaliskuuta
Kesä	17. toukokuuta	28. huhtikuuta
Syksy	24. syyskuuta	11. syyskuuta
Talvi	25. marraskuuta	30. joulukuuta

Kuukausi	tammikuu	helmikuu	maaliskuu	huhtikuu	toukokuu	kesäkuu	heinäkuu	elokuu	syyskuu	loka	marras	joulu	vuosi
Korkein lämpötila °C (keskiarvo)	−2,6	−2,9	1,1	7,5	15,5	19,8	21,8	19,9	14,0	8,1	2,5	−0,8
Alhaisin lämpötila °C (keskiarvo)	−8,5	−9,3	−5,6	−0,7	4,4	9,3	11,8	10,7	6,1	2,2	−2,4	−6,6
Sadetta mm	43,9	34	35,3	35,7	35,1	49,2	68,8	77,7	69,4	74,5	69,2	57	649,8
Sadepäiviä (keskiarvo)	10	8	8	7	6	8	9	11	11	11	12	12	113
Lähde: World Weather Information Service

Kaupunkinäkymä

Arkkitehtuuri

Jugendtalo (1912, vasemmalla) Pitkänsillanrannassa Siltasaaressa.

Helsingin arkkitehtuurissa huomattavimmat tyylisuunnat ovat uusklassismi, jugend ja funktionalismi. Suurin osa Helsingin rakennuksista on rakennettu vuoden 1808 tulipalon jälkeen. Senaatintorin ja Katariinankadun risteyksessä sijaitsee Sederholmin talo (1757), joka on Helsingin kantakaupungin vanhin säilynyt rakennus. Myös Suomenlinnassa on 1700-luvulla valmistuneita rakennuksia, muun muassa Kustaanmiekan Kuninkaanportti (1753–54).

Uusklassismi

Valtioneuvoston linna (C. L. Engel, rak. 1818–1822) Senaatintorilla.

Kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki, tarvittiin tulipalon jälkeinen uudelleenrakennus. Asemakaavan rakennuksia piirtämään valittiin Carl Ludvig Engel, jonka klassistinen arkkitehtuuri vastasi uudelleenrakennuskomitean johtajan ihanteita. Engelin piirtämiä rakennuksia on eritoten Senaatintorilla ja sen ympärillä. Senaatintorin itä- ja länsipäädyissä sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus (1828–1832) sekä Valtioneuvoston linna (1818–1822). Senaatintoria hallitsee pohjoispäässä sijaitseva empiretyylinen, puhtaanvalkea Helsingin tuomiokirkko (1830–1840). Muita ympäristössä sijaitsevia rakennuksia ovat muun muassa kaupungintalo (1818), yliopiston kirjasto (1836–1845), entinen sisätautien klinikka, nykyinen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kampusrakennus (1826), Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1828) sekä raatihuone (1819). Empiretyylisen Presidentinlinnan (1814) suunnitteli Pehr Granstedt. Helsingin vanhin kirkko on nimensä mukaisesti Vanha kirkko (1826), jonka suunnitteli Engel.

1850–1925

Uspenskin katedraali (A. M. Gornostajev, 1868).

Vallitsevana tyylisuuntana 1800-luvun lopulla oli uusrenessanssi. Rautatientorin eteläreunalla sijaitsee Theodor Höijerin piirustusten mukaan rakennettu Ateneumin taidemuseo (1887). Sen arkkitehtuuriin kuuluvat monet korkokuvat ja patsaat. Höijerin suunnittelemia ovat myös monet Pohjoisesplanadin varrella sijaitsevat rakennukset sekä Rikhardinkadun kirjasto. Suomen Pankkia vastapäätä sijaitsee uusrenessanssityylinen Säätytalo (1891), jonka on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.

Helsingin siluettiin piirtää jälkensä myös Uspenskin katedraali (1868).

Johanneksenkirkko (A. E. Melander, 1878)

sijaitsee Ullanlinnassa.

Uusgotiikka

Uusgotiikka jäi Helsingissä taka-alalle. Ainoita näkyviä julkisia rakennuksia on Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko (1878), jonka suunnitteli arkkitehti Adolf Melander. Kaksoistornit kohoavat 74 metriin ja Suomen suurimmassa kivikirkossa istumapaikkoja on 2 600. Johanneksenkirkon julkisivussa on yli tuhat pientä patsasta ja se on yksityiskohtaisuudessaan Suomen uusgoottisen arkkitehtuurin huippua. Myös Ritarihuone Kruununhaassa on uusgotiikan edustava esimerkki.

Kallion kirkko (L. Sonck, 1908–1912).

Jugend

Jugendtyyli on Helsingin näkyvimpiä arkkitehtuurin tyylisuuntauksia. 1900-luvun alkuvuosina rakennetut jugendtyyliset kerrostalot hallitsevat monen Helsingin kaupunginosan katukuvaa.

Tärkeä jugendarkkitehti Helsingissä oli Lars Sonck, joka on suunnitellut lukuisia jugendkerrostaloja sekä pitkälle näkyvän Kallion kirkon (1908–1912), jossa on yhdistelty jugendiin myös kansallisromanttisen arkkitehtuurin piirteitä. Merkittävä maamerkki on myös Rautatieasema (1919–1922), jonka suunnittelija Eliel Saarinen oli myös merkittävä jugendkauden arkkitehti.

Kansallisromantiikka

Kansallisromantiikka näkyy Helsingissä erityisesti Suomen Kansallismuseossa (1905–1910), jonka suunnitteli arkkitehtikolmikko Herman Gesellius – Armas Lindgren – Eliel Saarinen. Ulkoasu on kansallisromanttisesti Suomen keskiaikaisia linnoja mukaileva. Sisältä museo edustaa lähinnä jugendtyyliä. Rautatietorilla sijaitseva Suomen Kansallisteatteri (1902) on myös tunnettu kansallisromanttinen rakennus Helsingissä. Sen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist-Tarjanne.

1925–

Eduskuntatalo (J. S. Sirén, 1926–1931).

Vuoden 1925 jälkeen Helsinkiin on noussut monia näkyviä rakennuksia. Funkkisrakennuksia Helsingissä on suhteellisen paljon ja modernismikin on edustettuna. Näkyvimpiä ajan töitä on J. S. Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo (1926–1931), joka on tyyliltään heräävän funktionalismin piirteitä omaava, mutta lähinnä klassistinen. Eduskuntatalo on Suomen tunnetuimpia rakennuksia. Kaudella rakennettiin myös Suomen ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi kutsuttu Hotelli Torni (1931). Mikko Armannon suunnittelema Pasilan linkkitorni (1983) on Helsingin korkein rakennelma 146 metrin korkeudellaan.

Suomen arkkitehtuurin erikoisimpiin töihin kuuluu Töölössä sijaitseva Temppeliaukion kirkko (1969). Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema kirkko on louhittu Temppeliaukion kallion sisään. Ulospäin siitä näkyy vain sisäänkäynti ja kattokupu. Temppeliaukion kirkko on Helsingin suosituimpia turistikohteita ja siellä järjestetään usein konsertteja kirkon erinomaisen akustiikan vuoksi.

Funktionalismi

Postitalo (Jorma Järvi ja Erik Lindroos, 1938).

Helsingin funktionalistinen rakennuskanta on vahva. Helsingissä vaikuttaneita funkkisarkkitehteja ovat muun muassa Alvar Aalto, Väinö Vähäkallio sekä Martti Välikangas. Funkkistyylissä rakennus piirretään palvelemaan käyttötarkoitustaan mahdollisimman hyvin ja jättämään pois merkityksettömät koristelut. Helsingin tunnetuimpia ja näkyvimpiä funkkisrakennuksia on yksi kaupungin symboleista, Olympiastadion (1934–1938), suunnittelijoinaan arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti. Stadionia on sanottu maailman kauneimmaksi urheilustadioniksi. Olympiastadionin vieressä on Helsingin uimastadion (1938), jonka suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi.

Merkittäviä rakennuksia Helsingissä ovat myös Alvar Aallon suunnittelemat Finlandia-talo (1968–1971) sekä Enson pääkonttori (1962) Katajanokalla.

Helsingin postitalo (1938) on keskustassa sijaitseva Jorma Järven ja Erik Lindroosin suunnittelema, puhtaan maltillinen funkkisrakennus. Se on suojeltu. 1930-luvulta oleva Lasipalatsi (1936) on Viljo Revellin suunnittelema. Salmisaaressa sijaitsee Väinö Vähäkallion suunnittelema nykyään Helsingin oikeustalona käytettävä rakennus (1936), joka alun perin suunniteltiin Alkon tuotantolaitokseksi, pääkonttoriksi ja päävarastoksi. Helsingin funktionalistisia kirkkoja ovat Käpylän kirkko (1929–1930) sekä Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko (1933–1935). Funkkisliikenneasemista erityisen merkittävä on Helsinki-Malmin lentoasema, joka on Suomen lentokentistä ainoana luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.

Modernismi

Nykytaiteen museo Kiasma (Steven Holl, 1996–1998).

Ympyrätalo (Heikki ja Kaija Sirén, 1968).

Modernia arkkitehtuuria Helsingissä edustaa Nykytaiteen museo Kiasma, paljon erilaisia mielipiteitä herättänyt rakennus, joka koostuu kahdesta suorasta ja kaarevaseinäisestä osasta. Kiasman vieressä on lasiseinäinen Sanomatalo (1999). Helsingin kaupunginteatterin rakennuksessa (Timo Penttilä 1967) on onnistuttu sovittamaan moderni rakennus hyvin ympäristöönsä. Hakaniemen kaupunginosassa sijaitseva pankki- ja toimistorakennukseksi rakennettu, Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema Ympyrätalo (1968) on myös näyttävä ja näkyvä osa Kallion aluetta. Rakennuksen arkkitehtuuri hakee mallia 1920- ja 1930-lukujen keskieurooppalaisesta modernista arkkitehtuurista.

Eteläistä Helsinkiä Hotelli Tornista nähtynä. Vasemmalla Erottajan pelastusaseman torni, keskellä Johanneksenkirkko ja oikealla Mikael Agricolan kirkko. Taustalla Suomenlinnaa ja Suomenlahti.

Kaupunginosat ja piirit

Aluejakojen vertailu
Kaupunginosajako	Piirijako
59 kaupunginosaa	8 suurpiiriä
	34 peruspiiriä
136 osa-aluetta	137 osa-aluetta
369 pienaluetta	369 pienaluetta

Pääartikkeli: Helsingin alueellinen jako

Asemakaavan mukaan Helsinki jakaantuu 59 kaupunginosaan, joista osa jaetaan vielä edelleen osa-alueisiin. Sen lisäksi lähinnä Helsingin kaupungin hallinnon tarpeita varten on luotu piirijako. Piirijaon yksikköinä ovat suurpiirit, peruspiirit ja osa-alueet. Osa-aluetasolla molemmat jaotukset ovat yhtäpitävät, mutta peruspiireistä vain osa on samoja kuin kaupunginosat. Näiden jakojen erona on myös, että piirijaolla muodostetaan kaupunginosia suurempia toiminnallisia alueita eli suurpiirejä, joita on kahdeksan.

Helsingin kantakaupunki oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta eli kaupunginosia 1–18, 20–25 ja 27. Nykyisin se tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana.

Usein kuultavat nimitykset liikekeskusta ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Niillä tarkoitetaan yleensä Kluuvia sekä Kampin itä- ja pohjoisosia.

Kaupunginosat osa-alueineen suurpiireittäin

Helsingin kahdeksan suurpiiriä

Väestö

Helsingin väestömäärän
kehitys 1810–2004

Asukasluku (31.12.2023) on 674 963, josta suomenkielisiä on 83,7 %, ruotsinkielisiä 6,0 % ja muunkielisiä 10,2 %. Helsingin asukkaista on suurempi osa naisia (53,4 %) kuin muualla Suomessa (51,1 %). Helsingin väestötiheys on 3 049,66 henkilöä/km² (maa-alueet). Miesten elinajanodote on Helsingissä 75,1 vuotta (koko Suomi 75,7 vuotta), naisten elinajanodote on Helsingissä 81,7 vuotta (koko Suomi 82,5 vuotta).

Väkiluvun kehitys

Helsingin voimakas kasvu alkoi pääkaupungiksi tulemisen myötä 1810-luvulla. Se jatkui voimakkaana – lukuun ottamatta Suomen sisällissodan aikaa – aina 1960-luvulle, jolloin kaupungistumisen aalto, maaltapako kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana.

1960-luvulla Helsingin väestönkasvu pysähtyi, koska pääkaupungista loppuivat asunnot ja väestöä alettiin asuttaa Espooseen ja Vantaalle uusiin lähiöihin, jossa väestönkasvu jatkui entistä tahtia, mutta tämä ei enää näkynyt Helsingin tilastoissa. Alettiin puhua pääkaupunkiseudusta. Myöhemmin Helsingin lisäksi myös Espoossa ja Vantaalla alkoi kaavoitus olla riittämätöntä ja tämän seurauksena Helsingin kaupunkiin alun perin suuntautuva muuttovirta alkoi kohonneiden hintojen muodossa työntää väkeä yhä kauemmas Helsingin seudulle entisiin maaseutukuntiin ja vieläkin kauemmaksi, jopa Lohjalle, Hämeenlinnaan, Lahteen sekä Porvooseen saakka.

Jos tarkastellaan pelkkää Helsingin kaupunkia, kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on jälleen ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköisin syy tähän lienee asumisen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin. Vuonna 2006 Helsingin väkiluku oli jälleen kasvussa, joskin hitaassa. Tosin syksyllä kasvu kiihtyi, ja tammikuun ja marraskuun 2006 välinen asukasluvun kasvu onkin ollut lähes 4 000 uutta asukasta. Helsingin kaupungin oman väestöennusteen mukaan kaupungin väkiluku voisi olla 575 000 vuonna 2015 ja 586 000 vuonna 2030. Kuitenkin kaikkien uusien asuinalueiden rakentamisen myötä mukaan lukien lounais-Sipoosta liitettävä alue (alueelle kaavaillaan 40 000−60 000 uutta asukasta) väkiluku saattaa kasvaa reilusti yli 600 000 asukkaaseen.

Väestönkasvun suhteen tärkeimmät uudet asuinalueet Sipoon liitosalueen ohella ovat Jätkäsaari, Kalasatama, Keski-Pasila ja Kruunuvuorenranta. Kaupunkiseudun tulevaa kehitystä on selvitetty mm. kansainvälisen suunnittelukilpailun keinoin (Greater Helsinki Vision 2050).

Vuosi	Väkiluku	Pääkaupunkiseudun väkiluku
1875	23 000
1900	79 000
1910	119 000
1920	152 000
1930	206 000
1940	252 000	307 000
1950	369 000	408 000
1960	448 000	543 000
1970	524 000	693 000
1980	484 000	755 000
1990	491 000	822 000
2000	551 000	949 000
2010	588 343	1 038 000

Ulkomaalaiset

Ulkomaiden kansalaisia Helsingin asukkaista on 7,2 % (41 735). Ulkomailla syntyneitä on 7,9 % (44 400), mikä on enemmän kuin suomenruotsalaisten määrä. 33 % ulkomaalaisista on toisten EU-maiden kansalaisia. Muita kieliä kuin suomea, ruotsia ja saamea puhui vuonna 2008 55 245 henkilöä. Eniten ulkomaalaisia on Virosta (5 900), Venäjältä (5 633), Somaliasta (2 400), Kiinasta (1150) ja Thaimaasta (680). Kolmannes Suomen kaikista maahanmuuttajista asuu Helsingissä. Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on paljon Afrikan maiden kansalaisia, sillä 44 % Suomessa asuvista afrikkalaisista asuu Helsingissä. Vieraskielisiä helsinkiläisistä on 7,0 %, joista neljännes venäjänkielisiä. Vuonna 2001 EU:n pääkaupungeista ainoastaan Lissabonissa oli vähemmän ulkomaan kansalaisia kuin Helsingissä. Maahanmuuttajien työttömyysprosentti on 2,5-kertainen verrattuna Helsingin suomalaisiin asukkaisiin.. Neljä viidestä uudesta vangista Helsingissä ovat ulkomaalaisia ..

Asuminen

Helsingissä asutaan muuta Suomea kalliimmin ja hieman ahtaammin, mutta kuitenkin varsin väljästi. Asumisväljyys oli vuonna 2003 33,4 neliömetriä henkilöä kohden, kun koko Suomen luku oli 36,7. Vuonna 2004 kaksion keskivuokra Helsingissä oli 615 €/kk (koko Suomi 490 €/kk). Osakehuoneistojen keskineliöhinta Helsingissä oli 2580 €/m² (koko Suomi 1550 €/m). Helsingissä vuokra-asuminen (47,7 %) on yleisempää kuin omistusasuminen (41,7 %), mikä poikkeaa selvästi muun Suomen tilanteesta (32,0 % ja 57,6 %). Lisäksi yksinasuminen on yleistä – lähes joka toisessa (48,9 %) helsinkiläisessä asunnossa asuu vain yksi henkilö.

Talous

Aleksanterinkatu Helsingin keskustassa.

Helsingin kaupunki ei saa valtiolta suurkaupunkiasemansa takia suurempaa valtionosuutta, vaikka palvelujen tuottaminen on Helsingissä kalliimpaa, palvelut ovat monipuolisempia kuin muualla ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat suurkaupunkeihin. Kaupungin talous on kuitenkin pysynyt pinnalla ja useimpina vuosina ylijäämää on jäänyt, mutta vain kaupungin omistaman Helsingin energian ansiosta, joka tuottaa vuosittain lähes 300 miljoonaa euroa voittoa.

Helsingin talous- ja elinkeinoelämä on erottamaton osa koko Helsingin seutua, joka luokitellaan yhdeksi nopeimmin kasvavaksi suurkaupunkialueeksi Euroopan unionissa.

Helsinki on pörsseineen ja Aleksanterin "pankkikatuineen" Suomen talouselämän keskus. Useat suomalaiset pörssiyhtiöt ja lähes kaikki Suomen keskeiset pankit ja vakuutusyhtiöt pitävät Helsinkiä kotipaikkanaan. Pääkaupunkiseudun suurten yritysten pääkonttoreista noin 58 % (104) sijaitsee Helsingissä. Merkittäviä helsinkiläistaustaisia yrityksiä ovat Elisa (entinen Helsingin Puhelinyhdistys, HPY), viestintäkonsernit Otava sekä Sanoma sekä kaupan alalla Kesko, Stockmann ja HOK-Elanto.

Monet teollisuustuotantolaitokset ovat vuosien kuluessa siirtyneet pois Helsingin kaupungin alueelta, eikä Helsinkiä voi enää pitää Suomen tärkeimpänä teollisuuskaupunkina, joka asema sillä oli 1950-luvun alussa. Vuodesta 1960 vuoteen 1980 teollisuuden työpaikkojen määrä kantakaupungissa puolittui. Jäljellä on kuitenkin vielä muun muassa STX Europen Hietalahden telakka, nykyisin Iittalan omistama Arabian posliinitehdas, ABB:n tuotantolaitokset Pitäjänmäellä ja Vuosaaressa sekä Paulig:in paahtimo Vuosaaressa, joka on yksi Euroopaan suurimmista. Helsingistä muualle siirtyneitä tuotantolaitoksia ovat muun muassa Nokian kaapelitehtaat Ruoholahdessa ja Punavuoressa, Töölön sokeritehdas, jonka paikalla on nykyään Oopperatalo, Keravalle siirtynyt Sinebrychoffin panimo ja tupakkatehdas Lauttasaaressa.

Työpaikat

Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalo oli vuonna 2002 Pohjoismaiden suurin ja Euroopan kuudenneksi suurin tavaratalo.

Vuoden 2005 lopussa Helsingissä oli 373 000 työpaikkaa, joista noin 118 500 oli julkisen sektorin työpaikkoja. Helsinkiläisten työhön osallistuvuus on korkea: 63 % 15–74-vuotiaista käy työssä (koko Suomi 57,2 %).^lähde? Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on vähän teollisuustyöpaikkoja, mutta runsaasti liike-elämän palvelujen ja tukku- ja vähittäiskaupan työpaikkoja. Pääkaupungissa on yli 68 000 informaatiosektorin eli tietotekniikkaan liittyvien toimialojen työpaikkaa. Se on noin kolmasosa koko Suomen informaatiosektorin työpaikoista.

Suurimmat työpaikkakeskittymät sijaitsevat kantakaupungin alueella, ydinkeskustan ohella Pasilassa ja Meilahdessa. Kantakaupungissa merkittäviä julkisen sektorin työllistäjiä ovat eri ministeriöt ja keskusvirastot. Kantakaupungin ulkopuolella merkittäviä työpaikkakeskittymiä ovat Lauttasaari, Pitäjänmäki, Herttoniemi, Itäkeskus ja Vuosaari.

Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 134 % (2004), joten useat muiden kuntien asukkaat käyvät Helsingissä töissä. Tähän Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin, joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.

Askola (66 km) Hausjärvi (83 km) Hyvinkää (56 km) Inkoo (58 km) Järvenpää (36 km) Karkkila (63 km) Kerava (31 km) Kirkkonummi (31 km)

Lohja (57 km) Loppi (75 km) Mäntsälä (61 km) Nummi-Pusula (70 km) Nurmijärvi (37 km) Pernaja (80 km) Pornainen (54 km) Porvoo (50 km)

Riihimäki (69 km) Sipoo (35 km) Siuntio (51 km) Tuusula (28 km) Vihti (49 km)

Lahti (104 km) Turku (165 km) Hämeenlinna (101 km) Tampere (176 km)

Kunnallishallinto

Helsingin kaupungintalo kesällä 2009.

Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä, joista naisia 49 ja miehiä 36 nykyisellä kaudella (2009–2012). Muun Suomen poliittiseen kenttään verrattuna suurin ero on Suomen Keskustan pieni kannatus. Vihreät palasi vuoden 2008 vaaleissa toiseksi suurimmaksi valtuustoryhmäksi SDP:n jäädessä kolmanneksi. Suurimman ryhmän Kokoomuksen valtuutettu Risto Rautava on 15-jäsenisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Helsingin kaupunginjohtaja on Jussi Pajunen ja apulaiskaupunginjohtajia ovat Hannu Penttilä (kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi), Tuula Haatainen (sivistys- ja henkilöstötoimi), Pekka Sauri (rakennus- ja ympäristötoimi) ja Paula Kokkonen (sosiaali- ja terveystoimi).

Vuonna 2011 Helsingin kaupungin organisaatio koostuu 29 virastosta ja kuudesta kunnallisesta liikelaitoksesta. Virastojen ja laitosten lisäksi kaupunkikonserniin kuuluu tytäryhteisöinä 112 kaupungin omistamaa osakeyhtiötä ja 12 säätiötä. Kaupungin palveluksessa oli vuonna 2011 noin 39 000 henkilöä, ja kaupunkikonserniin kuuluvien tytäryhteisöjen palveluksessa noin 4400. Erilaisia ammattinimikkeitä kaupungilla on käytössä noin 2000.

Lauta- ja johtokunnat

Asuntolautakunta Asuntotuotantotoimikunta Eläintarhan johtokunta Helsingin Energia -liikelaitoksen johtokunta Kaupunginmuseon johtokunta Kaupunginorkesterin johtokunta Kaupunkisuunnittelulautakunta Kiinteistölautakunta

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta Kunnan keskusvaalilautakunta Liikennelaitoksen johtokunta Liikepalvelulautakunta Liikennelaitoksen johtokunta Liikuntalautakunta Nuorisolautakunta Oiva-Akatemian johtokunta

Opetuslautakunta Palmia-liikelaitoksen johtokunta Pelastuslautakunta Rakennuslautakunta Ruotsinkielisen työväenopiston johtokunta Satama-liikelaitoksen johtokunta Sosiaalilautakunta Suomenkielisen työväenopiston johtokunta

Taidemuseon johtokunta Talouspalvelu-liikelaitoksen johtokunta Tarkastuslautakunta Teknisen palvelun lautakunta Terveyslautakunta Yleisten töiden lautakunta Ympäristölautakunta

Virastot ja laitokset

Asuntotuotantotoimisto Hallintokeskus Hankintakeskus Henkilöstökeskus Helsingin Energia Helsingin Satama Kaupunginkirjasto Kaupunginmuseo Kaupunginorkesteri

Kaupunkisuunnitteluvirasto Korkeasaaren eläintarha Kiinteistövirasto Kulttuurikeskus Liikennelaitos Liikuntavirasto Nuorisoasiainkeskus Oiva-Akatemia Opetusvirasto

Palmia-liikelaitos Pelastuslaitos Rakennusvalvontavirasto Rakennusvirasto Rakentamispalvelu STARA Ruotsinkielinen työväenopisto Sosiaalivirasto Suomenkielinen työväenopisto Taidemuseo

Talous- ja suunnittelukeskus Taloushallintopalvelu Tarkastusvirasto Terveyskeskus Tietokeskus Tukkutori Työterveyskeskus Ympäristökeskus

Kaupunginjohtajat

Nykyinen kaupunginjohtaja ja ylipormestari Jussi Pajunen on toiminut virassaan vuodesta 2005 lähtien.

Tasavallan presidentti on myöntänyt Helsingin kaupunginjohtajille ylipormestarin arvonimen 1930-luvulta lähtien. Ensimmäinen ylipormestarin arvon saanut kaupunginjohtaja oli Antti Tulenheimo (vuonna 1934). Alla olevassa taulukossa on lueteltu Helsingin kaupunginjohtajat vuodesta 1921 lähtien.

Kaupunginjohtaja	Syntymä-kuolema	Toimikausi	Puolue
Arthur Castrén	1866–1946	1921–1930	Nuorsuomalaiset
Antti Tulenheimo	1879–1952	1930–1944	Kokoomus
Eero Rydman	1889–1963	1944–1956	Edistyspuolue
Lauri Aho	1901–1985	1956–1968	Kokoomus
Teuvo Aura	1912–1999	1968–1979	LKP
Raimo Ilaskivi	1928–	1979–1991	Kokoomus
Kari Rahkamo	1933–	1991–1996	Kokoomus
Eva-Riitta Siitonen	1940–	1996–2005	Kokoomus
Jussi Pajunen	1954–	2005–	Kokoomus

Palvelut

Koulutus

Helsingin yliopiston päärakennus sijaitsee Senaatintorin laidalla.

Helsingissä sijaitsee kuusi tiede- tai taideyliopistoa: Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Svenska handelshögskolan sekä Teatterikorkeakoulu. Opiskelijoita näissä on lähes 50 000 – yli 28 % koko Suomen yliopisto-opiskelijoista. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu.

Lisäksi toiminnassa on kuusi ammattikorkeakoulua Diak, Humak, Laurea, Metropolia, Haaga-Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 19 000 opiskelijaa; tarjolla on yli 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.

Kaupungissa on 215 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 71 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä. Helsingin peruskoulut ja lukiot ovat olleet tilastojen mukaan vuodesta toiseen Suomen kovatasoisimpia.

Terveydenhuolto

Meilahden sairaala.

Helsingin kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla Lastenklinikka. Erikoissairaanhoito on Uudellamaalla organisoitu 31 kunnan alueella neljäksi sairaanhoitoalueeksi, joiden lisäksi Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan toimialue muodostaa oman kokonaisuutensa. Terveyskeskussairaaloita on kahdeksan eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.

HUS-kuntayhtymällä eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä on 22 sairaalaa, joista Helsingissä sijaitsevat:

• Meilahden alueen sairaalat
• Iho- ja allergiasairaala
• Töölön sairaala
• Psykiatriakeskus (entinen Hesperian sairaala)
• Lapinlahden sairaala
• Marian sairaala
• Kirurginen sairaala
• Auroran sairaala
• Kätilöopiston sairaala

Sosiaalipalvelut

Helsingin kaupungin sosiaalipalveluista vastaa sosiaalivirasto. Sosiaaliviraston vastuualueet ovat lasten päivähoito, lapsiperheiden palvelut ja aikuisten palvelut. Lapsiperheiden palvelut sisältävät perhekeskuksen, perheneuvolan ja sijaishuollon. Aikuisten palveluita puolestaan ovat muun muassa maahanmuuttajapalvelut, työhön kuntoutus, sosiaalinen kuntoutus ja asunnottomien palvelut. Sosiaalivirastolla on myös keskitetty neuvontapalvelu, joka pyrkii jakamaan tietoa kaupungin tarjoamista sosiaalipalveluista.

Sosiaaliviraston alaisuudessa on 11 sosiaaliasemaa, jotka tarjoavat sosiaalityön palveluita, kuten toimeentulotukea. Sosiaalivirasto tarjoaa myös työllistymistä tukevia palveluita, kuten vajaatyökuntoisten ja työllistymisvaikeuksissa olevien työtoimintaa. Sosiaaliviraston henkilöstön määrä on noin 12 000. Sosiaalivirasto toimii sosiaalilautakunnan alaisuudessa. Sosiaaliviraston toimipaikka on Kallion virastotalossa osoitteessa Toinen linja 4A.

Liikenne

Helsingissä toimivat Suomen ainoat raitiotie-, metro- ja kaupunkijunajärjestelmät. Kuvan saksalaiset matalalattiaiset raitiotievaunut tulivat kaupunkikuvaan vuonna 1999, ja niiden vikaisuuden vuoksi suunniteltiin jopa vaunujen palauttamista valmistajalleen. Palauttamisesta luovuttiin sittemmin.

Oranssi on Helsingin metron tunnusväri.

Helsingissä toimii Helsingin seudun liikenteen (HSL) organisoima kattava julkinen liikenne, joka koostuu linja-autojen säteittäis- ja poikittaisyhteyksistä, 12 linjan raitiovaunujärjestelmästä, kaksihaaraisesta metroradasta sekä kolmesta lähijunin liikennöitävästä kaupunkiradasta. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä vajaa puolet taitetaan busseilla, vajaa kolmannes raitiovaunuilla ja reilu neljännes metrolla.

Autoliikennettä kaupungissa rajoitetaan kattavan joukkoliikenteen palvelutason keinoin sekä säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää^{lähde tarkemmin?}. Autoilu kaupungissa on kuitenkin tehty mahdolliseksi ja melko sujuvaksi, vaikka se ei olekaan kaupungin pääliikennemuoto. Etenkin tavarakuljetusten poistamiseksi keskustan katukuvasta rakennetaan katutason alle keskustan kattavaa huoltotunnelia.

Tulevaisuudessa Helsingin niemen ohittamisen itä-länsisuunnassa suunniteltiin tapahtuvan keskustan ali rakennettavaa keskustatunnelia pitkin, mutta tunnelin suunnittelu keskeytettiin toukokuussa 2008. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Itäväylälle, Tuusulanväylälle sekä Lahdenväylälle liikennettä syöttävä Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 373 autoa, joka on alhainen luku (koko Suomi 551 autoa). Tämä johtuu laajalti siitä, että kaupungissa on hyvin toimiva joukkoliikenne. Lisäksi kaupungissa asuu paljon opiskelijoita ja nuoria. Autoja myös käytetään Helsingissä keskimääräistä vähemmän, sillä monet auton omistavista kulkevat käyttävät kaupungin laajaa julkista liikennettä. Merkittävimmät säteittäiset väylät ovat Itäväylä, Porvoonväylä, Lahdenväylä, Tuusulanväylä, Hämeenlinnanväylä, Turunväylä ja Länsiväylä. Lisäksi Helsinkiä kiertävät Kehä I (Suomen vilkasliikenteisin tie) ja Kehä III.

Lentoliikennettä palvelee Vantaalla sijaitseva Helsinki-Vantaan lentoasema. Harrasteilmailua varten käytössä on pienempi Helsinki-Malmin lentoasema.

Helsingin päärautatieasema

Helsingin päärautatieasema on Suomen matkustajaliikenteen keskeinen pääteasema ja sieltä on myös ulkomaanyhteydet Pietariin ja Moskovaan. Pasilan asemalla rautatie haarautuu kohti länttä ja pohjoista. Rautateiden pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kolme kaupunkirataa tarjoavat yhteyksiä eri puolille pääkaupunkiseutua.

Helsingin Satama on Suomen suurin yleisen liikenteen tuonti- ja vientisatama ja vilkkain matkustajasatama sekä risteily- että linjaliikenteessä. Vuonna 2007 Helsingin satamassa oli 11 530 aluskäyntiä eli keskimäärin yli 30 laivaa päivittäin. Helsingin satamien kautta kulkee vuosittain noin 8,5 miljoonaa matkustajaa. Kesäsesongin aikana satamissa vierailee yli 200 risteilyalusta, jotka tuovat Helsinkiin 260 000 päiväkävijää. Matkustajaliikenteessä Viking Line, Silja Line, Tallink ja ynnä muut tarjoavat säännöllisiä laivayhteyksiä lähinnä Tallinnaan, Tukholmaan ja Pohjois-Saksaan. Matkustajaliikenne keskittyy Etelä- ja Länsisatamaan ja tavaraliikenne Vuosaaren satamaan. Tavaraliikenteessä Helsingin kautta Suomeen tuodaan elintarvikkeita, kulutustavaroita, autoja sekä teollisuuden raaka-aineita ja puolivalmisteita. Viennin suurimmat laivaajat ovat metsäteollisuus ja metallituoteteollisuus. Tavaraliikenne siirtyi Vuosaaren uuteen satamaan marraskuussa 2008, minkä jälkeen Länsisataman ja Sörnäisten vanhojen rahtilaivasatamien alueille aletaan rakentaa uusia asuntoalueita.

Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 11 400 laituripaikkaa. Suomenlinnaan kulkee lautta ja Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä.

Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelma vuodelta 1965 ja Smith-Polvisen liikennesuunnitelma vuodelta 1968 edustivat sen ajan modernia liikennesuunnittelua, mutta kumpaakaan niistä ei toteutettu.

Nähtävyydet

Näkymä Suomenlinnaan matkustajalautalta kesäkuussa 2005.

Esplanadin puisto

Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet

Merellinen Helsinki on maisemanähtävyys itsessään, yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta. Merkittävimpiä nähtävyyksiä on Suomenlinnan linnake, joka on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Toinen saarikohde on Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo. Perheellisille ja lastenmielisille sopivia nähtävyyksiä ovat Linnanmäen huvipuisto ja Korkeasaaren eläintarha. Helsingin kirkoista suosituimpia ovat osittain maanalainen Temppeliaukion kirkko Töölössä, ortodoksinen Uspenskin katedraali sekä Helsingin tuomiokirkko, joka hallitsee empiretyylistä Senaatintoria. Sen reunalla sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna. Senaatintorilta on lyhyt matka Kauppatorille, jonka reunalla sijaitsevat Presidentinlinna ja Helsingin kaupungintalo. Esplanadin puisto on merkittävin puisto ydinkeskustassa. Mannerheimintien varrella sijaitsevat muun muassa Kansallismuseo, joka esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle, eduskuntatalo, vuonna 1999 avattu nykytaiteen museo Kiasma edustallaan marsalkka Mannerheimin patsas sekä Stockmannin tavaratalo. Aleksanterinkatu on merkittävin ostos- ja liikekatu keskustassa. Pohjoismaiden suurin ostoskeskus on Kauppakeskus Itäkeskus, jonne pääsee metrolla keskustasta. Toinen merkittävä ostoskeskus Helsingin metroreitin varrella on ydinkeskustassa sijaitseva 5-kerrosta kattava Kampin keskus, joka avattiin kokonaisuudessaan keväällä 2006 ja se sisältää useiden kauppojen lisäksi myös ruokapaikkoja ja keilahallin. Pikakatsauksen Helsingin keskusta-alueeseen voi tehdä ajamalla ympäri linjan 3T raitiovaunulla, joka ajaa kahdeksikkoreittiä. Töölössä sijaitsevassa Ratikkamuseossa voi tutustua Helsingin joukkoliikenteen historiaan. Olympiastadionin 72 metriä korkeasta tornista voi luoda yleiskatsauksen Helsinkiin.

Kulttuuri

Helsinki on valittu maailman muotoilupääkaupungiksi 2012. Viime metreillä vastakkain olivat Helsinki ja Alankomaiden Eindhoven.

Tapahtumia

Kaivopuiston kesäkonsertin yleisöä vuonna 2005.

Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.

Vuosittain kesäkuun 12. päivänä vietetään Helsinki-päivää, jonka lukuisat viihdetapahtumat huipentuvat kymmeniä tuhansia ihmisiä kokoavaan Kaivopuiston kesäkonserttiin.

Heinäkuinen Tuska-festivaali on metallimusiikin suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Vuonna 2006 tapahtumassa vieraili noin 33 000 kävijää.

Vuosittain toukokuussa järjestetään Kaisaniemen puistossa eri kulttuureja esittelevä tapahtuma Maailma kylässä.

Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on Rakkautta ja Anarkiaa, joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tai tule päätymään laajempaan levitykseen esimerkiksi poikkitaiteellisuutensa takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.

Nelosen isännöimä Ilotulituksen SM-kisa käydään elokuun puolivälin jälkeen Helsingin pimenevässä illassa puolitoista tuntia ennen keskiyön. Kilpailuun on osallistunut yleensä viisi ilotulitusalan yritystä. Vuodesta 1998 järjestetyn kilpailun ampumapaikat olivat aluksi Suomenlinnassa, sen jälkeen Hernesaaressa ja viimeksi Töölönlahden rannoilla. Ilotulitus on kerännyt Helsingin rannoille yli 100 000 katsojaa.

Vuoden 2007 Eurovision laulukilpailu järjestettiin Helsingissä Hartwall-areenalla.

Kulttuurin järjestäjät

Suomen Kansallisteatteri sijaitsee Helsingin keskustassa Rautatientorin laidalla.

Helsingissä sijaitsee monia Suomen keskeisiä kulttuurilaitoksia kuten valtion taidemuseo Ateneum, nykytaiteen museo Kiasma, Suomen Kansallisooppera sekä useita teattereita kuten Kansallisteatteri, Helsingin kaupunginteatteri sekä Ruotsalainen teatteri.

Musiikkitalon valmistumista odotellessa klassisen musiikin esityksiä voi kuunnella Finlandia-talossa, joka on Helsingin kaupunginorkesterin kotisali. Helsingissä on myös toinen ammattimainen sinfoniaorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri. Suuria populaarimusiikin keikkoja pidetään Olympiastadionilla, Hartwall-areenassa ja Helsingin jäähallissa. Rock-klubeista tunnetuin on Tavastia-klubi. Kallion kaupunginosassa sijaitsee baareja ja pubeja enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Helsingissä on 46 elokuvasalia. Kansallisen audiovisuaalisen arkistonn teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa. Suurimpia elokuvasaleja ovat noin 700-paikkaiset Bio Rex ja Tennispalatsin 1-sali.

Kaupungissa on myös kunnallisia kulttuuripalveluita, esimerkiksi kirjastoja. Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjasto sijaitsee Pasilassa. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus hallinnoi Helsingin kulttuurikeskuksia kuten Kanneltaloa ja Malmitaloa. Niissä järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.

Urheilu ja liikunta

Olympiastadionin torni on Helsingin keskeisiä maamerkkejä.

Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on vuodesta 1976 alkaen järjestetty lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi, joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.

Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin 1983 ja uudestaan 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003. Eläintarhanajot järjestettiin Helsingissä vuosina 1932–1963.

Helsinkiläisiä urheiluseuroja

Pääartikkeli: Luettelo helsinkiläisistä urheiluseuroista

Helsingin suurimpia urheiluseuroja on yli 2 800 jäsenen HIFK, jonka lajivalikoimaan kuuluvat jääkiekko, jääpallo, jalkapallo, keilailu, käsipallo, salibandy ja yleisurheilu ja on samalla Suomen suurin seurajoukkue. Suomen suurin seura löytyy niin ikään Helsingistä. se on lähes 7000 jäsenen jättiläinen Tapanilan Erä, joka on niittänyt mainetta erityisesti salibandyssä sekä voimannostossa. Jääkiekossa on toinenkin SM-liigassa pelaava helsinkiläisjoukkue, Jokerit, jonka kotihalli Hartwall-areena on Suomen suurin monitoimihalli. HJK eli Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin jalkapalloseura. Kolmosessa tätä nykyä jalkapalloa pelaava Ponnistus on perustettu vuonna 1887 ja on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita urheiluseuroja. Muita helsinkiläisiä Suomen urheilun ja liikunnan käynnistysvaiheen pioneereja ovat muun muassa voimailuseura Helsingin Atleettiklubi ja purjehdusseura Nyländska Jaktklubben (NJK).

Koripalloa on Helsingissä pelattu mestaruustasolla useammankin joukkueen voimin: Pantterit, HKT ja HNMKY. Kaudella 2008–2009 miesten korisliigassa on tosin vain yksi helsinkiläinen joukkue, ToPo ja naisten SM-liigassa kaksi: ToPo ja Pantterit. Suomen kansallisurheilussa pesäpallossa helsinkiläisten joukkueiden osuus on jäänyt vaatimattomaksi, vaikkakin Puna-Mustat on voittanut miesten Suomen mestaruuden 1973 ja pelaa nykyään Suomensarjassa.

Liikuntapaikkoja

Hietaniemen uimaranta eli "Hietsu"

Suurin osa Helsingin liikuntapaikoista on Helsingin kaupungin liikuntaviraston vastuulla, kuten 70 liikuntahallia tai -salia ja noin 350 urheilukenttää. Jäähalleja on yhdeksän, joista 3 liikuntaviraston hallinnassa. Uimaan Helsingissä pääsee 14 uimahallissa, joista suurin on Mäkelänrinteen uintikeskus, 2 maauimalassa ja yli 20 uimarannalla, joista Hietarannan uimaranta lienee tunnetuin. Golfkenttiä Helsingissä on viisi, joista Talin golfkenttää isännöi vuonna 1932 perustettu Suomen vanhin golfseura nimeltään Helsingin golfseura. Oulunkylän urheilupuistossa sijaitsee talvisin täysimittainen tekojäärata. Vuosaaressa Itä-Helsingissä toimii kesällä Vuosaaren Melontakeskus.

Ystävyyskaupungit ja kansainväliset yhteydet

Helsingillä ei ole varsinaisia ystävyyskaupunkeja, mutta Helsinki harjoittaa kahden- ja monenvälistä yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Helsingillä on yhteydet muiden EU-maiden ja pohjoismaiden pääkaupunkeihin sekä Itämeren alueen yhteistyökaupunkeihin. Näiden lisäksi Helsingillä on erityistä yhteistyötä Moskovan ja Pekingin kanssa. (Helsingin kansainvälisen toiminnan strategia 2008)

Helsinki populaarikulttuurissa

Lauluja Helsingistä

Helsinki esiintyy monessa laulussa. Katso Luettelo Helsingistä kertovista lauluista.

Helsinki elokuvissa ja televisiossa

Syysaamu Helsingissä.

Helsinki on ollut keskeisessä osassa useimmissa suomalaisissa elokuvissa, sillä elokuva-alan keskeiset oppilaitokset ovat Helsingissä. Erityisesti Helsinki on ollut esillä Matti Kassilan Komisario Palmu -elokuvissa sekä lähes kaikissa Aki Kaurismäen elokuvissa.

Helsingillä on ollut joitakin niin sanottuja ”elokuvarooleja”. 1980-luvulla yhdysvaltalaiset filmiryhmät kelpuuttivat sen useaan otteeseen esittämään neuvostoliittolaisia kaupunkeja (esimerkiksi Punaiset ja Gorkin puisto -elokuvat). Kaupunkia naamioitiin asettamalla punainen tähti Kansallismuseon tornin huippuun.

Katso myös

• Helsingin maisemia, nähtävyyksiä ja matkakohteita kuvina Wikimediassa
• Helsingin korttelit
• Helsingin villikanit
• Helsinki Help
• Helsinki-mitali
• Hitas
• Luettelo Helsingin saarista
• Stadin slangi
• Helsinki.fi
• Luettelo tunnetuista helsinkiläisistä

Kirjallisuus

• Haavikko, Paavo (toim.): Helsinki – kaupunki graniittisilla juurilla, avaralla niemellä. Helsinki: Art House, 2000. ISBN 951-884-275-2.
• Kukkonen, Jukka; Toiviainen, Riitta; Westö, Kjell: Helsinki – valon kaupunki. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35022-5.

Äänikirjat

• Ääniä stadista. Otavan äänikirja. Toimittanut Peikko Pitkänen (2 cd-levyä + 16-sivuinen esite)

Lähteet

• Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/34
• Helsingin väestöennuste 2006–2030 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/32
• Helsingin seudun toimialakatsaus 4-2005 – Helsingin kauppakamari
• Pääkaupunkiseudun toimipaikat 2003 -raportti – YTV 2005
• Tilastotietoja Helsingistä 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskus

Aiheesta muualla

• Helsingin kaupungin kotisivut
• Helsingin kaupungin viralliset matkailusivut
• Helsinki.fi-kaupunkiportaali – Uutisia, hakupalveluja ja tietoa Helsingistä pääkaupunkiseudun asukkaille ja matkailijoille
• Helsingin kaupunkiopas: Helsinkiopas – Helsingin yritykset, nähtävyydet ja tilastotietoa
• Festinki Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen festivaali tapahtumakalenteri
• Helsinki 450 vuotta Juhlajulkaisu
• YLE Elävä arkisto – Miltä näytti Helsinki sata vuotta sitten
• YLE Elävä arkisto – Minun Helsinkini
• YLE Elävä arkisto – Turistina Helsingissä (video, 1965)
• YLE Elävä arkisto – Suurkaupungin hurmio ja turmio
• Helsingin arkeologisia tutkimuksia – Museoviraston aikaansaannoksia
• Helsingin Hehku – Helsingin historiaa vuosilta 1808–1945
• Virtuaalinen kaupunkikierros Helsingissä
• Helsinki lapsiperheiden retkioppaassa
• Korttelit.fi – Kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
• Museokadun liikenne – Näe elävää kuvaa liikenteestä
• Matkaopas aiheesta Helsinki Wikivoyagessa (englanniksi)
• Albumit auki – Etsi hakukoneella valokuvia Helsingistä kuvausvuoden, kaupunginosan tai aiheen mukaan. Valokuvia 1800-luvun lopulta tähän päivään.
• ptp.hel.fi, Helsingin paikkatietopalvelut
• kartta.hel.fi, Pääkaupunkiseudun opaskartta
• Interaktiivinen Helsingin Kartta (helsinginkartta.fi)
• eniro.fi, Helsinki Eniron kartoissa, myös viistoilmakuvina
• Reittiopas joukkoliikenteeseen

Helsingin keskusta Lasipalatsin edestä; vasemmassa reunassa näkyy Kiasma, keskellä Postitalo ja oikealla Sokos-tavaratalo.

Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. joulukuuta 2023)

1. Helsinki	674 963	7. Jyväskylä	147 821	13. Lappeenranta	73 016	19. Porvoo	51 293	25. Lohja	45 654
2. Espoo	314 152	8. Kuopio	124 011	14. Vaasa	68 969	20. Salo	51 097	26. Nurmijärvi	44 773
3. Tampere	255 066	9. Lahti	120 700	15. Hämeenlinna	68 303	21. Kotka	50 488	27. Tuusula	41 334
4. Vantaa	247 447	10. Pori	83 117	16. Seinäjoki	66 157	22. Kokkola	48 299	28. Kirkkonummi	41 160
5. Oulu	214 651	11. Kouvola	78 876	17. Rovaniemi	65 285	23. Hyvinkää	46 903	29. Rauma	38 837
6. Turku	201 889	12. Joensuu	78 060	18. Mikkeli	51 916	24. Järvenpää	46 475	30. Kerava	38 227