Ero sivun ”Mohammad Najibullah” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.4) (Botti muokkasi: ru:Наджибулла, Мохаммад |
p Lisätty kuva työkalulla http://toolserver.org/~emijrp/imagesforbio/ |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Mohammad Najibullah.jpg|thumb|right|Mohammad Najibullah]] |
|||
'''Mohammad Najibullah''' ([[6. elokuuta]] [[1947]] – [[27. syyskuuta]] [[1996]]) oli kommunistien [[Afganistan]]in demokraattisen tasavallan neljäs ja viimeinen presidentti vuosina 1987–1992. |
'''Mohammad Najibullah''' ([[6. elokuuta]] [[1947]] – [[27. syyskuuta]] [[1996]]) oli kommunistien [[Afganistan]]in demokraattisen tasavallan neljäs ja viimeinen presidentti vuosina 1987–1992. |
||
Versio 11. heinäkuuta 2011 kello 23.28
Mohammad Najibullah (6. elokuuta 1947 – 27. syyskuuta 1996) oli kommunistien Afganistanin demokraattisen tasavallan neljäs ja viimeinen presidentti vuosina 1987–1992.
Najibullah liittyi vuonna 1965 Afganistanin demokraattisen puolueen (PDPA) Parcham-siipeen. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Kabulin yliopistosta vuonna 1975. Vuonna 1977 hänestä tuli puolueen keskuskomitean jäsen. PDPA:n noustessa valtaan 1978 Najibullah oli vallankumouskomitean jäsen. Puolueen maolainen Khalq-siipi (massat) sai kuitenkin johtoaseman neuvostomieliseen Parcham (lippu) -siipeen nähden. Najibullah lähetettiin lähettilääksi Iraniin ja erotettiin hallituksesta, minkä jälkeen hän lähti maanpakoon.
Hän palasi Afganistaniin 1979 neuvostojoukkojen saavuttua maahan. Najibullah nimettiin salaisen poliisin KHAD:n johoon. Vuonna 1981 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Neuvostoliiton painostuksen myötä Babrak Karmal erosi 1986 pääsihteerin asemasta ja tri. Najibullah seurasi häntä. Karmal jäi vähäksi aikaa presidentiksi.
Najibullah sääti uuden perustuslain, jossa sallittiin monipuoluejärjestelmä, ilmaisuvapaus ja islamilainen oikeusjärjestys. Presidentti sai kuitenkin laajat valtaoikeudet komentaa asevoimia ja poliisia. Najibullah neuvotteli myös neuvostoarmeijan vetäytymisen, josta ilmoitettiin 20. heinäkuuta 1987. Najibullah yritti neuvotella kapinallisten kanssa ja varautui muuttamaan Afganistanin suurvaltablokkeihin sitoutumattomaksi islamilaiseksi valtioksi. Hän piti puheen 7. kesäkuuta 1988 YK:n yleiskokoukselle rauhan saamisesta Afganistaniin.
Kun neuvostojoukot olivat jättäneet maan, Najibullah julisti sen hätätilaan ja erotti muut kuin kommunistit hallituksesta. Neuvostoliitto jatkoi hallituksen tukemista aseilla ja polttoaineella. Kabul pystyi puolustautumaan vielä hajanaisia mujahideen-taistelijoita vastaan ylivoimaisella aseistuksellaan. Maaliskuussa 1990 puolustusministeri Shahnawaz Tanai yritti kuitenkin vallankaappausta Gulbuddin Hekmatyarin tuella.
Najibullah yritti neuvotella YK:n välityksellä rauhasta Ahmad Shah Masoudin kanssa, mutta sopimuksen kaaduttua ilmoitti halustaan luopua vallasta väliaikaishallituksen eduksi. Hän ilmoitti myös kaksikamarisen parlamentin perustamisesta ja "vapaiden ja demokraattisten" vaalien järjestämisestä.
Talvella 1992 Kabul oli ilman polttoainetta ja ruokaa. Kenraali Abdul Rashid Dostumin kapina pohjoisessa alkuvuodesta 1992 heikensi merkittävästi hallituksen asemaa. Najibullah ilmoitti maaliskuussa eroavansa ja 16. huhtikuuta puolue pakotti hänet eroon Bagramin lentokentän ja Charikarin kaupungin menetyksen jälkeen. Mujahideenjoukot valtasivat Kabulin ja Najibullah haki turvapaikkaa YK:n rakennuksesta. Valtaan nousseen Burhanuddin Rabbanin hallitus asetti hänet kotiarestiin, muttei pidättänyt häntä.
Talibanit valtasivat Kabulin 1996, jolloin Najibullah raahattiin presidentinpalatsiin ja ammuttiin, jonka jälkeen hänen ruumiinsa ripustettiin katulamppuun.