Ero sivun ”Mandelaiset kielet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.4) (Botti lisäsi: bm:Mandenkan |
p r2.6.4) (Botti lisäsi: mrj:Манде йӹлмӹвлӓ |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
[[ko:만데어파]] |
[[ko:만데어파]] |
||
[[it:Lingue mande]] |
[[it:Lingue mande]] |
||
[[mrj:Манде йӹлмӹвлӓ]] |
|||
[[hu:Mande nyelvek]] |
[[hu:Mande nyelvek]] |
||
[[mk:Мандески јазици]] |
[[mk:Мандески јазици]] |
||
Versio 11. heinäkuuta 2011 kello 14.02
Mandelaiset kielet ovat Länsi-Afrikassa puhuttujen noin 40 kielen ryhmä. Joseph Greenbergin mukaan ne kuuluvat nigeriläis-kongolaisiin kieliin. Usein niitä pidetään myös erillisenä kieliryhmänä, jolla ei ole sukulaisia.[1]
Suurimpia mandekieliä ovat mandingo ja sen lähisukukielet maninka ja maninke (noin 9 miljoonaa puhujaa Malissa, Burkina Fasossa, Guineassa, Senegalissa ja Liberiassa), Malin pääkieli bambara, Burkina Fason djula ja soninke (noin miljoona puhujaa lähinnä Malissa ja Burkina Fasossa). Muita kieliä ovat busa, kpelle, mano, mende, samo ja vai.[2]
Useimmat mandelaiset kielet toimivat yhteisöjen suullisen kanssakäymisen välineinä. 1800–1900-lukujen vaihteessa vaita, mendeä, lomaa, kpemeä ja bamanaa varten laadittiin omaperäiset kirjoitusjärjestelmät, jotka eivät yleensä saaneet laajempaa käyttöä (ks. vai-kirjoitus, mende-kirjoitus). Mandingoa, maninkaa ja djulaa kirjoitetaan arabialaisella, eräitä muita kieliä latinalaisella kirjaimistolla.[1]
Lähteet
- ↑ a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 138. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 127. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.