Ero sivun ”Itä” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: os:Тимур |
p r2.7.1) (Botti poisti: os:Тимур |
||
Rivi 68: | Rivi 68: | ||
[[io:Esto]] |
[[io:Esto]] |
||
[[ia:Est]] |
[[ia:Est]] |
||
[[os:Тимур]] |
|||
[[is:Austur]] |
[[is:Austur]] |
||
[[it:Est]] |
[[it:Est]] |
Versio 1. heinäkuuta 2011 kello 17.10
Itä on yksi neljästä pääilmansuunnasta, pohjoisesta 90° myötäpäivään. Itä on se suunta, johon maapallo pyörii; näin ollen maapallon pinnalla olevan tarkkailijan näkökulmasta taivaankappaleet, kuten aurinko, näyttävät vuorokauden kuluessa nousevan idästä ja laskevan länteen.
Maantieteellisenä alueena
Itämaista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä Aasiaa. Tämä juontaa juurensa siitä, että Aasia on itäisin osa perinteisesti länsimaissa tunnettua aluetta, niin sanottua Vanhaa maailmaa.
Lähi-idäksi kutsutaan aluetta, johon kuuluvat mm. Arabia ja Mesopotamia. Toisaalta eräissä kielissä, kuten englannissa, Lähi-itä (Near east) tarkoittaa suppeampaa aluetta Israelin ympäristössä, ja Keski-itä (Middle East) tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin suomen kielen Lähi-itä.
Kaukoitään taas kuuluvat mm. Japani, Kiina, Vietnam, Indonesia ja Thaimaa. Idässä on myös Oseania. Suomen itänaapuri on Venäjä. Kylmän sodan aikana itäblokki tarkoitti kommunistisia maita.
Kylmän sodan aikana idällä tarkoitettiin usein Neuvostoliittoa ja muita itäblokin maita eli Varsovan liittoon kuuluneita Itä-Euroopan sosialistisia maita.
Eri yhteyksissä itä voi tarkoittaa myös jonkin maan tai alueen, kuten Yhdysvaltojen, itäosaa.
Sanan alkuperä
Sana itä tulee luultavasti siitä, että aurinko nousee idästä, eli aurinko itää sieltä päin.
Katso myös
Lähde
- Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992-2000. ISBN 951-717-692-9.
Pääilmansuunnat | Väli-ilmansuunnat | |
pohjoinen | koillinen | |
itä | kaakko | |
etelä | lounas | |
länsi | luode |