Ero sivun ”Kahlaajat” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.4) (Botti lisäsi: ru:Прибрежные птицы |
Mallineesta turhaa pois + auktori |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Taksonomia/eläimet |
{{Taksonomia/eläimet |
||
| nimi = Kahlaajat |
| nimi = Kahlaajat |
||
| status = |
|||
| status_ref = |
|||
| kuva = Oystercatcher pecking the water.jpg |
| kuva = Oystercatcher pecking the water.jpg |
||
| leveys = 250 |
| leveys = 250 |
||
| Rivi 13: | Rivi 11: | ||
| lahko = [[Rantalinnut]] ''Charadriiformes'' |
| lahko = [[Rantalinnut]] ''Charadriiformes'' |
||
| alalahko = Kahlaajat<br>'''''Charadrii''''' |
| alalahko = Kahlaajat<br>'''''Charadrii''''' |
||
| alalahko_auktori = [[Thomas Henry Huxley|Huxley]], 1867<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://taxonomicon.taxonomy.nl/TaxonTree.aspx?id=53478|Nimeke=Suborder Charadrii|Sivusto=Taxonomicon|Kieli={{en}}|Viitattu=27.6.2011}}</ref> |
|||
| jako = Heimot |
| jako = Heimot |
||
| jaot = * ''Thinocoridae'': [[ylänköjuoksijat]] |
| jaot = * ''Thinocoridae'': [[ylänköjuoksijat]] |
||
| Rivi 41: | Rivi 40: | ||
Lajeista suurin osa elää kosteikoissa tai rannoilla. Tähän elinympäristöön sopeutumia ovat pitkät höyhenettömät kahluujalat sekä usein pitkä ja hoikka kaula. Monilla kahlaajilla on nokan päässä herkkiä hermoja joiden avulla ne löytävät ravintoa mudasta tai pehmeästä maaperästä. Lajien eripituiset nokat mahdollistavat ruokailun samassa elinympäristössä ilman että eri lajit kilpailevat suoraan ruuasta. Lajeista suurin osa syö pieniä [[selkärangattomat|selkärangattomia]] eläimiä. Monet suuremmat ja erityisesti kuivempaan ympäristöön sopeutuneet lajit käyttävät ravinnokseen suurempiakin eläimiä kuten pieniä matelijoita. [[Pääskykahlaajat (suku)|Pääskykahlaajat]] (''Glareola'') saalistavat muista kahlaajista poiketen pääasiassa ilmassa. |
Lajeista suurin osa elää kosteikoissa tai rannoilla. Tähän elinympäristöön sopeutumia ovat pitkät höyhenettömät kahluujalat sekä usein pitkä ja hoikka kaula. Monilla kahlaajilla on nokan päässä herkkiä hermoja joiden avulla ne löytävät ravintoa mudasta tai pehmeästä maaperästä. Lajien eripituiset nokat mahdollistavat ruokailun samassa elinympäristössä ilman että eri lajit kilpailevat suoraan ruuasta. Lajeista suurin osa syö pieniä [[selkärangattomat|selkärangattomia]] eläimiä. Monet suuremmat ja erityisesti kuivempaan ympäristöön sopeutuneet lajit käyttävät ravinnokseen suurempiakin eläimiä kuten pieniä matelijoita. [[Pääskykahlaajat (suku)|Pääskykahlaajat]] (''Glareola'') saalistavat muista kahlaajista poiketen pääasiassa ilmassa. |
||
==Lähteet== |
|||
{{Viitteet}} |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
Versio 27. kesäkuuta 2011 kello 14.23
| Kahlaajat | |
|---|---|
 Meriharakka (Haematopus ostralegus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: |
Kahlaajat Charadrii Huxley, 1867[1] |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
Kahlaajat (Charadrii) on alalahko rantalintujen (Charadriiformes) lahkossa.
Esiintyminen
Alalahkoon kuuluu noin 210 lajia. Arktisen ja lauhkean vyöhykkeen lajit ovat muuttolintuja. Jotkut arktisen alueen pesimälajit kuuluvat pisimmän muuttomatkan tekeviin lintulajeihin, kuten pikkusirri (Calidris minuta) joka talvehtii eteläisellä pallonpuoliskolla. Tropiikin lajit ovat paikkalintuja tai muuttavat vain sadealueiden mukana.
Suomessa esiintyvistä lajeista suurin osa kuuluu kurppien (Scolopacidae) tai kurmitsojen (Charadriidae) heimoihin.
Elinympäristö ja ravinto
Lajeista suurin osa elää kosteikoissa tai rannoilla. Tähän elinympäristöön sopeutumia ovat pitkät höyhenettömät kahluujalat sekä usein pitkä ja hoikka kaula. Monilla kahlaajilla on nokan päässä herkkiä hermoja joiden avulla ne löytävät ravintoa mudasta tai pehmeästä maaperästä. Lajien eripituiset nokat mahdollistavat ruokailun samassa elinympäristössä ilman että eri lajit kilpailevat suoraan ruuasta. Lajeista suurin osa syö pieniä selkärangattomia eläimiä. Monet suuremmat ja erityisesti kuivempaan ympäristöön sopeutuneet lajit käyttävät ravinnokseen suurempiakin eläimiä kuten pieniä matelijoita. Pääskykahlaajat (Glareola) saalistavat muista kahlaajista poiketen pääasiassa ilmassa.
Lähteet
- ↑ Suborder Charadrii Taxonomicon. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Forsman, Dick 1990: Vuolijoen Otanmäen sirri – mikä ja miksi? – Lintumies 6.1990 s. 284–288. LYL.
- Hakala, Tuomo & Purra, Esa 1969: Tampereen Lielahden kahlaajahavainnot vuodelta 1968. – Lintumies 2.1969 s. 46–50. SLY.
- Hurskainen, Tarmo 1968: Poikkeuksellinen kahlaajasyksy 1967 Tampereella. – Lintumies 3.1968 s. 72–73. SLY.
- Lampolahti, Janne & Ripatti, Juha-Pekka 1987: Pesinnän ajoittamisen ongelma: Esimerkkinä laidunniityn kahlaajayhteisö. – Lintumies 3.1987 s. 117–122. LYL.
- Myers, J. P., Hildén, O. & Tomkovich, P. 1982: Siperian tundran eksoottisia sirrejä. – Ornis Fennica 59:175–181.
- Saurola, Pertti 1978: Rengaslöytöjä Siperian sirreistä. – Lintumies 4.1980 s. 146–153. LYL.
- Saurola, Pertti 1979: Virikkeitä viklolöydöistä. – Lintumies 2.1979 s. 59–64. LYL.