Ior Bock

Ior [i:or] Bock (oik. Bror Holger Bertil Svedlin, 17. tammikuuta 1942 – 23. lokakuuta 2010 Helsinki) oli suomenruotsalainen pakanahenkinen eksentrikko ja taiteilija, joka tunnetaan julkaisemastaan Bockin perheen saagasta ja urastaan Suomenlinnan museolinnoituksen oppaana.

Elämä

Syntymä, lapsuus ja nuoruus

Bockin syntymästä on olemassa kaksi toisistaan poikkeavaa kertomusta. Bock itse on kertonut saaneensa alkunsa, kun 81-vuotias Knut Victor Boxström teki tyttärensä Rhean raskaaksi 22. huhtikuuta 1941. Knutin ainoa poika oli kuollut sisällissodassa 1918 ja tämä oli viimeinen epätoivoinen keino jatkaa isänpuoleista sukulinjaa. Toisen version mukaan hän syntyi porvoolaiselle puutarhurittarelle tuntemattoman, mahdollisesti espanjalaisen miehen siittämänä, ja nainen luovutti hänet adoptoitavaksi. Jälkimmäisen version on esittänyt journalisti Magnus Londen, joka viittaa Kansallisarkistossa säilytettäviin adoptioasiakirjoihin.

Bock on kertonut tavanneensa mainitun porvoolaisnaisen, mutta kiistänyt mahdollisuuden, että tämä olisi hänen biologinen äitinsä. Bockin mukaan insestin salaamiseksi tarvittiin peitetarina, johon kyseinen nainen liittyi. Londenin esittämälle tapahtumien kululle on anonyymi aikalaistodistaja, perheen sen aikainen naapuri, jonka mukaan ajatus Rhean raskaudesta on mahdoton.

Kolme kuukautta Bockin syntymän jälkeen Knut Victor Boxström kuoli. Aviopari Bror Svedlin ja Rhea Boxström-Svedlin kasvatti pojan. Holger-pojalla eli tulevalla Ior Bockilla oli myös adoptoitu veli. Käytöksensä takia Holger vietti osan lapsuudestaan poikakodissa.

Holger, joka oli ottanut lempinimekseen "Ior" Nalle Puhissa esiintyväm Ihaa-aasin ruotsinkielisen nimen mukaan, lopetti koulunkäynnin kansakoulun jälkeen. Tämän jälkeen hän meni töihin teatteriin ja toimi muun muassa valomiehenä Svenska Teaternissa.

Holger "Ior" Svedlin oli vuonna 1962 osallisena ampuma-aseonnettomuudessa, jossa hänen veljensä sai surmansa. Hänet tuomittiin kuolemantuottamuksesta 4 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Ior harrasti aktiivisesti tanssimista ja esiintyi 1960-luvun lopulla muun muassa televisiomainoksissa. Yksi tunnetuimmista oli Coral-pesuaineen mainos, jossa pariskunta tanssi värikkäissä vaihtuvissa vaatteissa.

Suomenlinnan opas

Vuodesta 1968 alkaen Holger Svedlin eli tuleva Ior Bock toimi Suomenlinnan museolinnoituksen oppaana, ensin vuoteen 1984 saakka Ehrensvärd-seuran palveluksessa, ja sen jälkeen aina vuoteen 1998 freelancerina. Suomenlinnan historian tutkimuksessaan hän on erikoistunut Viaporin (Suomenlinnan) 1700-luvun tapahtumiin. Tutkimuksensa lähdemateriaalina hän on kertomansa mukaan käyttänyt muun muassa äitinsä hallussa ollutta, aikanaan Viaporista Ruotsiin lähetettyjen noin 10 000 kirjeen kokoelmaa.

Svedlinin hyvä historian tuntemus ja persoonallinen esiintymistyyli teki hänestä suositun oppaan. Vuonna 1984 Ehrensvärd-seura kuitenkin lopetti yhteistyön Svedlinin kanssa. Seuran arkistossa on toukokuulle 1984 päivätty hallituksen pöytäkirja, jonka mukaan Holger Svedlinin työsopimusta ei jatketa, koska hänen ei enää katsottu voivan opastaa tavalla, jota seuran oppailta edellytettiin.

Erottamiseen johtaneista syistä on kaksi eri kertomusta.

Bockin kertomus: Ajan myötä Svedlinin/Bockin maine persoonallisena opaskierrosten vetäjänä oli levinnyt, ja tästä syystä ryhmäopastuksia tilattaessa toiveena esitettiin yhä useammin, että nimenomaan Bock opastaisi ryhmää. Työkuormaa yritettiin kuitenkin tasata kolmen oppaan välillä. Bockin tilanneet, mutta toisen oppaan saaneet asiakkaat pettyivät ja joissakin tapauksissa valittivat asiasta Museovirastoon, joka on Suomenlinnan ylin vastuutaho. Museoviraston ylijohtajan C. J. Gardbergin kehotuksesta tilanteeseen yritettiin hakea ratkaisua, ensin niin, että Svedlin vastaanotti itse tilaukset omiin ryhmäopastuksiinsa. Lopulta järjestelyn hankaluus ja suosion epäsuhdan aiheuttama erimielisyys kuitenkin tulehdutti pääopas Svedlinin ja opaskierroksia ruotsiksi vetäneen intendentti Olof af Hällströmin välit. Kun yhteistyö pienessä työyhteisössä ei enää toiminut, Ehrensvärd-seuran hallitus jätti Bockin työsuhteen uusimatta. Myöskään työyhteisön kolmas opas, Claire von Frenckell, ei enää jatkanut oppaan tehtävissä.

Toinen kertomus: Joulukuussa 1990, kuusi vuotta tapahtuman jälkeen ja Olof af Hällströmin jo kuoltua Ilta-Sanomat, julkaisi artikkelin ”Entinen opas louhii kalliota”. Artikkelin mukaan Svedlin/Bock ”erotettiin oppaan tehtävistään 1983, koska hänen opastuksensa eivät enää vastanneet historiallisia tosiasioita”. Artikkelissa mainittu erottamisajankohdan vuosiluku on väärä. Aiemmin mainittu Magnus Londen tukee tätä versiota tapahtumien kulusta.

Ior Bockin Viapori-ohjelmat 1990-luvulla
Vuosi	Aihe
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997	Carl Olof Cronstedt 1756–1820 Carl August Ehrensvärd 1745–1800 Gustav III 1746–1792 Gustaf IV Adolf 1778–1837 Karl XIII 1748–1818 Augustin Ehrensvärd 1710–1772 Sveaborg 1796 Augustin Ehrensvärd ja vuosi 1747

Erottamiseen mennessä Svedlin/Bock ei ollut maininnut niin kutsutusta Bockin perheen saagasta julkisuudessa mitään. Aihe tuli ensimmäisen kerran epäsuorasti esille saman vuoden kesäkuussa hänen äitinsä hautajaisilmoitukseen sisältyneiden skandinaaviseen muinaisuskoon liittyvien viittausten myötä. Sittemmin Bock on korostanut hänen Viaporin 1700-luvun historian tutkimustyönsä ja perheensä pakanatarinoiden olevan hänelle kaksi täysin eri asiaa. Bockia huonosti tuntevien mielissä nämä ovat tästä huolimatta joskus sekoittuneet, ja hänen on oletettu käsittelevän saagaa myös Suomenlinnan kierroksillaan.

Bock jatkoi kaikesta huolimatta Viaporin 1700-luvun historian tutkimista ja teki joka kesäksi uuden ohjelman, nyt freelance-oppaana. 1990-luvulla ryhmäopastuksien tilaukset kuitenkin vähitellen harvenivat. Tähän oli syynä paitsi vuoden 1990 Sipoon Gumbostrandin hasis-huumejutun aiheuttama maineen tahraantuminen, myös tiedotusvälineissä toistuvasti esiintynyt erheellinen viittaus ”entiseen Suomenlinnan oppaaseen”. Kiinnostuneita kuulijoita olisi mahdollisesti ollut enemmänkin, mutta Bockin luultiin lopettaneen oppaan työnsä.

Bock oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle oppaan tehtävistä vuonna 2008, mutta ura kuitenkin katkesi ennenaikaisesti vuonna 1999 puukotusvälikohtauksesta aiheutuneen halvaantumisen vuoksi. Bock harkitsi vielä opaskierrosten vetämistä pyörätuolista käsin, mutta luopui sittemmin ajatuksesta.

Eksentrikko

Rhea Boxströmin kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa 12.6.1984.

Ior Bockin synty

Holger "Ior" Svedlin oli 1970-luvulla ottanut tavakseen lomailla Intian Goassa, Chaporan kylässä, jossa hän tutustui intialaiseen mystiikkaan. Vuonna 1984 hän otti käyttöön uuden taiteilijanimensä Ior Bock. Magnus Londenin mukaan nimenvaihdos liittyi Iorin Intiassa 24. helmikuuta 1984 kokemaan mystiseen kokemukseen. Londen kertoo edelleen, että Iorin palattua kotiin vanhat ystävät huomasivat hänen käytöksensä muuttuneen oudoksi.

Rhea Boxströmin hautajaisjuhla

Kesäkuun 12. päivä 1984 julkaistiin Helsingin Sanomissa Bockin äidin kuolinilmoitus. Äiti Rhea Boxström oli kuollut 6. huhtikuuta Bockin ollessa Intiassa, ja hänen ruumiinsa oli sittemmin poltettu krematoriossa. Bockin palattua Suomeen järjestettiin hautajaiset juhannusaattona Snappertunan kirkossa ja tähän liittyen juhannusjuhla Raaseporin linnan luona. Hautajaisilmoituksessa vieraita pyydettiin pukeutumaan kansallispukuun tai vaaleisiin vaatteisiin, ja tilaisuus päättyisi Snappertunan uhrilehdossa klo 24:00 sytytettäviin viiteen juhannustuleen ”Odenin, Ran, Torin, Frejn ja Frejan muistoksi”. Hautajaisilmoituksesta nousi kohu, ja kirkkoherra kielsi pakanallisuuteen viittaavien muistotulien polttamisen.

»Äiti oli antanut ohjeen, että minun piti ottaa yhteyttä Uudenmaan lääninhallitukseen, koska suvun vanha uhrilehto oli 1930-luvulla lahjoitettu kirkolle, ja siitä oli sittemmin tehty luonnonsuojelualue. Minun piti pyytää lupa polttaa viisi tulta tässä perheen vanhassa uhrilehdossa hautajaisyönä kello 12. Hautajaisten piti tapahtua kello 12 päivällä.»
(Ior Bock, 1996)

Bock on sittemmin kertonut, että hautajaisilmoituksen teksti oli hänen äitinsä itsensä alun perin ruotsiksi laatima ja tarkoitettu julkaistavaksi Hufvudstadsbladetissa. Lehti kuitenkin kieltäytyi ilmoituksen julkaisemisesta, minkä jälkeen se julkaistiin Helsingin Sanomissa.

»Kun hautajaisilmoitus jouduttiin laittamaan Helsingin Sanomiin, se herätti suurta huomiota. Pappi, joka oli halunnut lausua lehdossa muutaman sanan vainajien muistoksi tulien palaessa, pyysi, ettei tulia poltettaisi ollenkaan. Niiden piti olla vain pieniä tulia, mutta kun pappi näin pyysi, tulia ei poltettu. Muuten hautajaiset menivät ihan niinkuin oli suunniteltu, ja äidin toivomus täyttyi.»
(Ior Bock, 1996)

Bockin perheen saaga

Pääartikkeli: Bockin perheen saaga

Kesällä 1984 Svedlin/Bock otti Museoviraston ylijohtajan C. J. Gardbergin neuvosta yhteyttä Kansanrunousarkistoon ja Folkkultursarkivetiin. Bock oli kertonut Museovirastolle, että hänen perheensä oli säilyttänyt vanhaa perimätietoa suomalaisesta kulttuurista. Äänitearkistoista tultiin haastattelemaan Bockia. Näin syntyivät arkistoihin talletetut syksyn 1984 ääninauhat, joissa Bock kertoo pääkohdat kyseisistä tarinoista. Tästä alkoi sittemmin Bockin perheen saagana tunnetun tarinakokonaisuuden julkinen esittäminen. Samassa yhteydessä Bock siirtyi käyttämään sukunimen Svedlin sijaan nimeä Bock, joka tarinoiden mukaan oli Boxströmin suvun alkuperäinen nimi. Tarinakokonaisuutta on myös väitetty Bockin itsensä sepittämäksi.

Lemminkäisen temppeli

Lemminkäisen temppelin vedellä peittynyt "sisäänkäynti" toukokuussa 2007.

Vuonna 1987 joukko Bockin ulkomaalaisia ystäviä aloitti Sipoon Gumbostrandissa kaivaukset, joilla oli tarkoitus paljastaa Bockin perheen saagassa kerrottu Lemminkäisen temppeli. Hankkeen puuhamiehinä toimivat yhdysvaltalaiset Stuart Rice ja Jim Chesnar.

Bock antoi kaivaushankkeelle tiedotusvälineissä kasvot, vaikkei siihen muuten osallistunutkaan. Bockin tuoman näkyvyyden johdosta kaivauksien rahoittajiksi ryhtyivät Sipoon Säästöpankki ja Lemminkäinen Oy. Rahoittajat kuitenkin vetäytyivät, kun Bockin huvilalla majailleiden henkilöiden hasiksen poltosta tehtiin rikosilmoitus ja joukko pidätettiin. Poliisitutkinnan jälkeen osa kaivauksiin osallistuneista ulkomaalaisista, mukaan lukien Rice, karkotettiin maasta. Hanke ei keskeytynyt kokonaan, vaan sitä jatkoi jonkin aikaa hankkeessa urakoitsijana toiminut Heikki Hakulinen Ky.

Myöhempinä vuosina Bockin kirjan toimittanut Juha Javanainen, norjalaisen Morten Joramon kuvausryhmä sekä vuoren nykyinen omistaja Helsingin Astanga Joogakoulu ovat jaksottaisesti jatkaneet temppelivuoren tutkimus- ja kaivaushanketta. Varsinaisia kaivauksia tehtiin viimeksi vuonna 1998. Työn on aina suorittanut Heikki Hakulinen Ky. Maatutkaluotauksia vuorella on suorittanut Geo-Work Oy. Luotaustiedon perusteella vuoren sisäisestä rakenteesta on laadittu 3D-malli. Luolaa on tutkittu myös luolan perältä eri suuntiin kohdistuneilla pitkillä koekairauksilla. Asiantuntija-apua maaperään liittyvissä kysymyksissä on antanut geologi Heikki Hirvas.

Luola on noin 50 metriä pitkä, 4 metriä leveä ja 3,5 metriä korkea. Kaivauksissa ei ole löytynyt merkkejä Bockin perheen saagassa mainitusta vuonna 987 suljetusta kammiosta. Museovirasto pitää kohdetta luonnonmuodostumana eikä ole missään vaiheessa uskonut sieltä löytyvän mitään arkeologisesti merkittävää.

Kesällä 2007 kaivaushanketta oli tarkoitus jatkaa. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Juha Javanainen on lokakuussa 2010 kertonut toivovansa, että kaivaukset voidaan vielä joskus aloittaa uudelleen, mutta konkreettisia asiaan liittyviä suunnitelmia ei vielä ole.

Kirjan julkistaminen

Vuonna 1996 Bock julkaisi Juha Javanaisen toimittamana teoksensa Bockin perheen saaga : Väinämöisen mytologia. Kirjan julkistustilaisuudessa 1. lokakuuta Vanhan Ylioppilastalon musiikkisalissa Bock seisoi R. W. Ekmanin neljä metriä korkean Väinämöisen soitto -maalauksen edessä alastomana ja esitteli laulaen kirjan – ja samalla maalauksen – keskeiset hahmot. Kirjan kustantajalle Bock esitti pyynnön, ettei hänelle koskaan maksettaisi teoksesta minkäänlaista tekijänpalkkiota.

Vastoinkäymisiä

Vuonna 1997 Suomenlinnan ryhmäopastusten tilausten väheneminen oli johtanut siihen, että Bockilla ei ollut enää lainkaan tuloja ja hän joutui elämään naapurien ja ystävien ruoka-avun turvin. Samana vuonna Bock sai roolin Viaporista kertovassa kansainvälisessä dokumenttielokuvassa. Osa hänen osuuksistaan ehdittiin jo kuvata, kunnes hankkeen suomalainen tuotantoyhtiö Bueno Pictures kaatui talousvaikeuksiin ja hanke haudattiin.

Vuonna 1999 Bockin Töölön asuntoon tunkeutui mies, joka iski asunnon eteisessä Bockia neljä kertaa puukolla selkään. Bock selvisi tapauksesta hengissä, mutta jäi neliraajahalvaantuneeksi. Tiedotusvälineiden mukaan puukottaja oli Bockin ”seuraaja”. Mies tuomittiin teosta ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Bockin Sipoon-tontit myytiin vuonna 2000 oikeuden päätöksellä Lemminkäinen Oyj:n ja Heikki Hakulinen Ky:n saatavien kuittaamiseksi. Gumbostrandin rantatontin ja sillä olevan talon osti sipoolainen kalastaja. Viereisen ”temppelivuoren” tontin osti Helsingin Astanga Joogakoulu. Myös Bockin kaupunkiasunto Töölössä myytiin. Bock sai Helsingin kaupungilta vuokra-asunnon Munkkiniemestä.

Uusi vuosituhat

Bock vaihtoi 2004 Helsingin maistraatissa viralliseksi nimekseen Ior Bock.

Bockin liikuntakyvyssä ei tapahtunut toipumista. Bockia hoitavan ylilääkärin mukaan liikuntarajoitteisuutta lukuun ottamatta hänen terveytensä oli kuitenkin erinomainen. Bockilla oli kaksi Helsingin kaupungin sosiaalitoimen kustantamaa henkilökohtaista avustajaa. Bockin luona kävi säännöllisesti vieraita eri puolilta maailmaa, ja hän jatkoi edelleen perheensä pakanatarinoista kertomista ja Suomen historiasta keskustelemista kaikkien halukkaiden kanssa.

Kuolema

Bock kuoli 23. lokakuuta 2010 puukotuksen uhrina kotonaan Rakuunantiellä, Helsingin Munkkiniemessä. Tapaukseen liittyen vangittiin samassa asunnossa asuneet 19- ja 28-vuotiaat ulkomaalaiset miehet, jotka poliisin mukaan olivat olleet Bockin henkilökohtaisia avustajia ja kodinhoitajia ja joiden apua Bock tarvitsi jäätyään liikuntarajoitteiseksi vuonna 1999 tapahtuneen puukotuksen seurauksena. Tutkinnan edettyä 26. lokakuuta 2010 kerrottiin, että vangittuja henkilöitä epäillään murhasta. Seuraavana päivänä Helsingin käräjäoikeus määräsi vangittavaksi 19- ja 28-vuotiaat intialaiset kodinhoitajat todennäköisin syin murhasta epäiltyinä. Syytteen nostamisen määräajaksi asetettiin 27. tammikuuta 2011. Toinen epäillyistä, 1991 syntynyt intialaismies, vapautettiin 9. marraskuuta 2010.

Poliisi kohdisti tämän jälkeen epäilynsä enää vain toiseen, vuonna 1982 syntyneeseen intialaismieheen. Esitutkinnan selvityksen mukaan puukotuksesta epäilty henkilökohtainen avustaja oli kärsinyt jo jonkin aikaa mielenterveysongelmista ja oli puukotushetkellä sekavassa mielentilassa, pitäen mm. Bockia Paholaisena. Syyttäjän mukaan Bock oli ollut ennen puukotusta aikeissa irtisanoa murhasta epäillyn avustajansa ja vaihtaa hänet toiseen avustajaan. Bockin murhasta epäillyn intialaismiehen mukaan Bock oli ohjaillut häntä voodoota sekä magiaa hyväksikäyttäen sekä saattanut hänet riippuvaiseksi kannabiksen käytöstä.

Triviaa

• Bockin mukaan Helsingin Senaatintorin varrella olevan Bockin talon rakennuttaja, raatimies ja kauppias Gustaf Johan Bock (1710–1788), oli hänen isoisänsä isoisän veli.
• Bock ei käyttänyt kemiallisesti tuotettuja nautintoaineita tai lääkkeitä. Sen sijaan hän mielellään puhui luonnosta saatavien yrttien, kuten koivunlehden, puolesta. Bock käytti myös kannabista, mutta ei länsimaisen tupakkateollisuuden tuotteita.
• Vuodesta 1974 lähtien Bock vietti talvet Intian Goassa, Chaporan kylässä. Tapa keskeytyi vuonna 2004.
• Bock vierasti nykyajan estetiikkaa ja kehuskeli, ettei hänen asunnostaan löydy 1800-luvun jälkeen valmistettuja esineitä. Hän ei myöskään käyttänyt sähkövaloa, vaan käytti kynttilöitä valonlähteenä.
• Nykytaiteen museo Kiasman avajaisnäyttelyssä vuonna 1998 oli esillä taiteilija Erkki Pirtolan video-installaatio, jossa Bock kertoo Helsingin keskustan talojen arkkitehtuurista ja symboliikasta.
• Bock esiintyy elokuvassa Kiljusen herrasväki (1981) omana itsenään sekä vilahtaa televisiosarjassa Rauta-aika (1982).
• 1990-luvulla Bockin tilalla Gumbostrandissa Sipoossa järjestettiin vuosittain 24.7. Kristinanpäiväjuhla. Päivä oli Bockin tädin Kristina Victoria Boxströmin (1857–1941) nimipäivä. 1930-luvulla tilaisuuden ohjelmanumeroksi oli noussut gramofoni, jonka soidessa juhlaväki tanssi pihanurmella. 1980-luvulla musiikkityyli vaihtui rockiksi, ja 1990-luvulla Goa tranceksi, jolloin eri puolilta maailmaa saapunut juhlavierasjoukko tanssi ulkona läpi yön. Juhlaa ei ole järjestetty enää vuoden 1998 jälkeen.
• Amerikkalainen jazzmuusikko Jeff Silvertrust on levyttänyt Gumbostrandista kertovan kappaleen ”Akanpesänranta”. Hänellä on ollut tapana saapua joka vuosi juhannusaatoksi Suomeen, mennä yksin autiolle Gumbostrandin tilalle, ja laiturilla seisten soittaa trumpetilla kyseinen kappale. Tapa on jatkunut vaikka Bock ei enää omista tilaa.
• Bock kertoo tarinan Narkasulista ja Krishnasta Madventures-sarjan ensimmäisen tuotantokauden viidennessä, Intian Goassa kuvatussa jaksossa. Hän myös toivottaa tervetulleeksi Intiaan saman tuotantokauden kolmannessa jaksossa. Lisäksi hän kertoo ensimmäisen tuotantokauden DVD-extroissa tarinan joulupukista, tontuista ja enkeleistä.

Katso myös

• Bock
• Bockin perheen saaga

Aiheesta muualla

• Ior Bockin virallinen kotisivu
• Ior Bock Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• YLE Elävä arkisto: Ior Bock ja Lemminkäisen temppeli
• YLE Elävä arkisto/Arkivet: Ior Bock och Bock's saga (ruotsiksi)
• YLE Elävä arkisto/Arkivet: Ior Bock och Lemminkäinen's tempel (ruotsiksi)
• Kari Saari: Spermainen sunnuntai Sipoossa, Skeptikko 8, kesä 1990, sivut 15-17