Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Kroatia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
WikitanvirBot (keskustelu | muokkaukset)
72 889 muokkausta
p r2.7.1) (Botti muokkasi: nah:Croacia
Rivi 81: Rivi 81:


=== Ulkopolitiikka ===
=== Ulkopolitiikka ===
Kroatia liittyi [[WTO|WTO:n]] jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Se anoi [[Euroopan unioni]]n jäsenyyttä [[2003]], ja hyväksyttiin virallisesti vuonna [[2004]] hakijavaltioksi. Jäsenyysneuvottelujen ehtona oli yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen [[ICTY]]n kanssa. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti [[Turkki|Turkin]] kanssa, ja Kroatian liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2011.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.hs.fi/artikkeli/1135240836365| Nimeke =Kroatia saattaa päästä EU-jäseneksi jo 2011 | Julkaisija =Helsingin Sanomat | Ajankohta = 5.11.2008}}</ref>
Kroatia liittyi [[WTO|WTO:n]] jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Se anoi [[Euroopan unioni]]n jäsenyyttä [[2003]], ja hyväksyttiin virallisesti vuonna [[2004]] hakijavaltioksi. Jäsenyysneuvottelujen ehtona oli yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen [[ICTY]]n kanssa. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti [[Turkki|Turkin]] kanssa ja ovat päättymässä 2011. Kroatian liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2013.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/06/10/komissio-suosittelee-kroatiaa-eun-jaseneksi/20118264/12| Nimeke =Komissio suosittelee Kroatiaa EU:n jäseneksi | Julkaisija =Taloussanomat | Ajankohta = 10.6.2011}}</ref>


[[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]] ilmoitti [[3. huhtikuuta]] [[2006]] kutsuvansa Kroatian sekä [[Albania]]n jäsenikseen.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7328915.stm | Nimeke =Nato to back US missile defence | Julkaisija =BBC | Ajankohta = 3.4.2008}}</ref>
[[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]] ilmoitti [[3. huhtikuuta]] [[2006]] kutsuvansa Kroatian sekä [[Albania]]n jäsenikseen.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7328915.stm | Nimeke =Nato to back US missile defence | Julkaisija =BBC | Ajankohta = 3.4.2008}}</ref>

Versio 10. kesäkuuta 2011 kello 23.51

Republika Hrvatska
Kroatian tasavalta
Kroatian lippu Kroatian vaakuna
lippu vaakuna

Kroatian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Ivo Josipović
Jadranka Kosor
Pääkaupunki Zagreb (779 145 as.)
45°48′N, 15°58′E
Muita kaupunkeja Split (192 589 as.),
Rijeka (141 063 as.),
Osijek (87 955 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 56 594[1] (sijalla 126)
– josta sisävesiä 620 km²
Väkiluku (2011) 4 483 804[1] (sijalla 123)
– väestötiheys 83
– väestönkasvu −0,076 (2011)
Viralliset kielet kroatian kieli
Valuutta kuna (kn) (HRK)
BKT (2010)
– yhteensä 78,52 miljardia USD (PPP)[1]  (sijalla 79)
– per asukas 17 500 USD
HDI (2019) 0,851[2] (sijalla 43)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6,8
– teollisuus 27,2
– palvelut 66
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Jugoslaviasta:
25. kesäkuuta 1991
Lyhenne HR
– ajoneuvot: HR
– lentokoneet: 9A
Kansainvälinen
suuntanumero		 +385
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Lijepa naša domovino”

Kroatian tasavalta eli Kroatia (kroatiaksi Hrvatska) on valtio Etelä-Euroopassa, Adrianmeren rannalla. Sen ovat valloittaneet vuorotellen niin roomalaiset, venetsialaiset, turkkilaiset kuin Hapsburgitkin. Toisen maailmansodan jälkeen se oli yksi Jugoslavian tasavalloista ja itsenäistyi vuonna 1991. Nykyisin Kroatiassa on noin neljä ja puoli miljoonaa asukasta. Suotuisan ilmaston, historiallisten nähtävyyksien ja monimuotoisen saariston ansiosta matkailusta on tullut tärkeä elinkeino.

Historia

Pääartikkeli: Kroatian historia

Kroatiassa Adrianmeren rannikoilla oli maanviljelyä ehkä jo 7000-luvulla eaa. Kroatian ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat illyyrit, joiden keskus oli Kvarnerinlahden seuduilla. Kreikkalaiset ja roomalaiset saapuivat alueelle, ja slaavit vasta 600-luvulla jaa. Yksi heimoista oli Hrvat, jonka nimestä tulee myös Kroatian nimi (kroatiaksi Hrvatska). Itse sanan hrvat on katsottu mahdollisesti olevan persialaista alkuperää, mikä viitannee joko kontakteihin persialaisten kanssa tai jopa siihen, että heimo oli persialainen ja omaksui slaavilaisen kielen myöhemmin.[3] Slaaveja saapui rannikoille ja sisämaahan. Kaarle Suuren frankit valtasivat Dalmatiaa 800-luvulla ja kastoivat kroaatteja kristinuskoon. Kaarle Suuren kuoltua 814 Pannonian kroaatit kapinoivat turhaan frankkien valtaa vastaan. Samaan aikaan rannikko oli Bysantin valtapiiriä.[4]

Kroaatit perustivat oman hallinnon jo 700-luvulla sisämaahan ja itsenäistyivät 879. Kuningas Tomislavista (vallassa 910-928) tuli koko Kroatian kuningas 925, ja hän sai Dalmatian Bulgarian Simeonilta ja yhdisti näin Kroatian. Kroatia oli 1058–1089 eräänlainen paikallinen suurvalta Adrianmerellä, mutta Unkarin mahti oli jo nousussa. Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Kroatia heikkeni Unkarin vallan alla, ja feodaalihallinto vahvistui heikentäen maalaisten asemaa. Mongolit hyökkäsivät Kroatiaan 1242 ja aiheuttivat suurta hävitystä. Ennen vuotta 1400 Venetsian valta ulottui rannikolle. Venetsian valta oli säälimätöntä, sillä suolan ja oliiviöljyn hintasäännöstely ajoi paikalliset kauppiaat vararikkoon, metsät hakattiin laivanrakennustarpeiksi ja kroatialaisilta kiellettiin omien veneiden ja laivojen teko. Kouluja ja tieverkkoa ei rakennettu lainkaan.[4]

Turkkilaiset laajensivat valtaa alueella varsinkin 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Unkarin jouduttua osmanien eli turkkilaisten valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi Kroatian valtiopäivät kutsuivat Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. Habsburgien sotilaat pysäyttivät turkkilaiset 1593. Tältä ajalta on peräisin niin sanottu sotilasraja, Habsburgien luoma linnoitettu rajavyöhyke (Vojna Krajina), joka rakennettiin turkkilaisia vastaan. 1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu osmanivallasta, mutta rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian hallussa. Habsburgien valtakautta pidetään huonona aikana, sillä tuolloin ainoastaan rannikon Dubrovnik oli itsenäinen. Napoleon I hallitsi aluetta 1800-luvun alussa.[5][6]

Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä. 1830-luvulla maahan levisi illyrismi, ajatus eteläslaavien yhteisestä valtiosta, joka oli varhaista jugoslavismia. 1800-luvulla Kroatia oli aluksi Unkarin vallan alla, mutta 1848 valta siirtyi Itävallalle ja taas Unkarin vallan alle Itävalta-Unkarin synnyttyä 1867. Tällöin jugoslavismin lisäksi oli syntynyt serbivastaisia, kansallismielisiä ajatuksia itsenäisestä Kroatiasta.[6]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia julistautui itsenäiseksi vuonna 1918 ja liittyi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan,[7] josta tuli Jugoslavia 1929.[8]

Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin itsenäinen fasistinen nukkevaltio nimeltään Itsenäinen Kroatian valtio, jota johti ustaša-puolue. Ustaša vainosi ankarasti varsinkin serbejä. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla.[8] Sodan jälkeen Jugoslaviaan liitettiin sitä ennen Italialle kuulunut Istrian niemimaa, joka jaettiin Kroatian ja Slovenian tasavaltojen kesken.

Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta kesäkuun lopulla 1991,[7] mistä seurasi Kroatian sota. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen maan itäosan serbit karkottivat kroaatteja alueelta Jugoslavian armeijan tuella. 1992 YK toi maahan 14 000 rauhanturvaajaa ja loi neljä suoja-aluetta. Merkittäviä taisteluja Kroatian sodassa olivat Vukovarin ja Dubrovnikin piiritykset. Kroatia oli mukana myös Bosnia-Hertsegovinan sodassa. Kroatian sodan kiivaimmat taistelut käytiin vuoden 1991 lopulla. Virallisesti sota loppui 1992,[7] mutta varsinaisesti sota päättyi vasta Daytonin rauhanneuvotteluihin 1995. Vielä vuonna 1995 Kroatian joukot valtasivat kolme YK:n neljästä suoja-alueesta. Serbienemmistöinen Vukovar jäi YK:n suojelukseen vuoteen 1998 asti.[8][9]

Presidentti Franjo Tuđmanin kuoltua 1999 uusi koalitiohallitus toteutti Daytonin rauhansopimuksen ehtoja ja edisti alueellista yhtetyötä ja demokratiaa, ja pakolaiset palasivat vihdoin koteihinsa.[10]

Vuonna 2009 Jadranka Kosorista tuli Kroatian ensimmäinen naispääministeri. Hänen hallituksensa on keskittynyt talousuudistukseen ja korruption kitkemiseen. Tammikuussa 2010 Ivo Josipović valittiin presidentiksi.[10]

Politiikka

Sisäpolitiikka

Perustuslain hyväksymisen jälkeen, vuonna 1990, Kroatia on ollut demokraattinen tasavalta. Vuosien 1990 ja 2000 välillä Kroatiassa oli puolipresidentiaalinen järjestelmä, mutta presidentti Tuđmanin kuoltua valtaa siirrettiin parlamentille ja käytössä on ollut parlamentaarinen järjestelmä.[10]

Valtionpäämies on tasavallan presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaalilla viideksi vuodeksi kerrallaan ja jonka valta on rajoitettu perustuslaissa kahteen kauteen. Presidentti toimii armeijan ylipäällikkönä ja nimittää pääministerin parlamentin (Sabor) suostumuksella.[10]

Kroatian parlamentti, Sabor, on yksikamarinen lainsäädäntöelin. Saborissa on 100–160 edustajaa, jotka valitaan yleisillä vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Istuntokaudet Saborissa ovat tammikuun 15. päivästä kesäkuun 15. päivään sekä syyskuun 15. päivästä joulukuun 15. päivään. Vuosien 1990 ja 2001 välillä parlamentti oli kaksikamarinen, jolloin toiminnassa oli vielä ylähuone Zupanijski Dom, mutta tämä lakkautettiin perustuslain muutoksella.[10]

Kroatian hallitus Vladaa johtaa presidentin nimittämä pääministeri. Hallituksen tehtävänä on käyttää ylintä toimenpanovaltaa, antaa ehdotukset lainsäädännöstä ja budjetista parlamentille sekä vastata tasavallan sisä- ja ulkopolitiikasta.[10]

Ulkopolitiikka

Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Se anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003, ja hyväksyttiin virallisesti vuonna 2004 hakijavaltioksi. Jäsenyysneuvottelujen ehtona oli yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYn kanssa. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja ovat päättymässä 2011. Kroatian liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2013.[11]

NATO ilmoitti 3. huhtikuuta 2006 kutsuvansa Kroatian sekä Albanian jäsenikseen.[12]

Kroatian armeijan vahvuus on rauhanaikana 23 100 henkilöä, joista 18 100 on kantahenkilökuntaa, 3 000 virkamiehiä ja tukitoimissa ja 2 000 vapaaehtoisia. Lisäksi maassa on 6 000 reserviläistä. Armeijan puolustushaaroja ovat maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat.[13]

Maantiede

Pääartikkeli: Kroatian maantiede
Kroatian kartta
Kroatian pääkaupungin Zagrebin vanhaa kaupunkia.

Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia, vuonna 2006 itsenäistynyt Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Kroatialla on lähes 1 800 kilometriä rantaviivaa. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen niin, että Dubrovnik lähiympäristöineen on enklaavina erillään muusta Kroatiasta.[14]

Kroatian maasto on vaihtelevaa, ja sen voi karkeasti jakaa kolmeen osaan. Etelässä on kivikkoiseen rannikkokaistaleese, jossa sijaitsee yli 600 hajallaan olevaa kallioista saarta. Pohjoisen ja koillisen sisämaan tasangot ovat osa viljavaa Pannonian alankoa. Alueen poikki virtaavat Tonava-, Drava- ja Savajoet, ja lisäksi aluetta leimaavat järvet sekä aaltoilevat mäet. Rannikon ja alangon väliin jäävä alue on tiheämetsäistä vuoristoa.[14]

Ilmasto

Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain, mutta pääosin ilmasto on lauhkeaa. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mantereinen ilmasto, jonka takia talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.[14] Lumipeite viipyy talvella pitkään sisämaan korkeilla alueilla.[15] Sisämaan Osijekissa talven kylmimmän kuukauden, eli tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on -4,2 astetta, kesän kuumimman heinäkuun keskimääräinen ylin on 28,0 astetta. Kesäkuun sadesumma on suurin, keskimäärin 81,8 mm.[16]

Rannikolla vallitsee välimerenilmasto. Suurin osa sateista ajoittuu talveen, mutta kesällä esiintyy ukkoskuuroja.[15] Dubrovnikissa talven kylmimmän kuukauden eli helmikuun keskimääräinen alin lämpötila on +6,5 astetta, kesän kuumimman elokuun keskimääräinen ylin on 28,7 astetta. Lokakuusta joulukuuhun sataa yli sata milimetriä kuukaudessa, heinäkuussa vain 24 mm.[17]

Varsinkin Kroatian pohjoisosissa puhaltaa talvisaikaan joinakin päivinä vuorilta kylmä, puuskainen valumatuuli bora.[15]

Kroatia satelliittikuvassa syyskuussa

Luonto ja luonnonsuojelu

Krotiassa on kahdeksan kansallispuistoa: 14 saaresta koostuva Brijunin kansallispuisto, 89 pikkusaaren Kornatin kansallispuisto, Krkan kansallispuisto samannimisen joen varrella, Mljetin kansallispuisto maan eteläosassa, Paklenican kansallispuisto metsäalueella meren ja vuorten välillä, Plitvicen järvien kansallispuisto, jossa on 16 pientä järveä metsän keskellä, Risnjakin kansallispuisto samannimisellä vuorella ja Pohjois-Velebitin kansallispuisto karskimaalla.[18]

Risnjakin alueella tavataan paljon hirvieläimiä, karhuja, metsäkissoja ja ilveksiä. Satunnaisesti nähdään myös susia ja villisikoja. Plitvicen järvien kansallispuisto on susien suojapaikka. Siellä, samoin kuin Krkassa, suojellaan myös saukkoja. Krka on keskeinen muuttolintujen levähdysalue, samoin kuin Kopacki Ritin luonnonpuisto maan itäosassa. Cresissä elää suuria hanhikorppikotkia.[19]

Aluejako

Kroatian aluejako

Kroatia jaetaan neljään suuralueeseen ja nämä edelleen yhteensä kahteenkymmeneenyhteen piirikuntaan eli županiin. Piirikuntien kroaatinkieliset nimet ovat muotoa Zagrebačka županija (Zagrebilainen piirikunta). Idästä alkaen suuralueet ja niihin kuuluvat piirikunnat ovat [20]

Plitvicen kansallispuisto.

Talous

Matkailu on merkittävä tulonlähde kesäpuolella vuotta; vuonna 2006 maassa kävi yli kymmenen miljoonaa turistia, joista noin 8,6 miljoonaa ulkomaalaisia. Eniten matkailijoita tuli Saksasta ja Italiasta.[21]

Teollisuudenaloista vahvimpia ovat laivanrakennus, elintarviketeollisuus ja kemianteollisuus. Teollisuus työllistää noin neljänneksen työvoimasta ja tuottaa viidenneksen bruttokansantuotteesta.[22] Vuosina 1996–2006 maan seitsemän telakkaa tuottivat yhteensä 199 alusta.[23] Viidesosa väestöstä saa toimeentulonsa maanviljelystä. Kroatiassa viljellään eri viljalajeja ja kasvatetaan hedelmiä ja tupakkaa laajalti. Myös lampaankasvatus on yleistä. Maassa on runsaasti metsävaroja ja hiili- ja rautakaivostoimintaa.[14]

Kroatialla on pienet omat öljy- ja maakaasuvarat, mutta sen sijainti rannikolla tekee siitä mahdolliseen polttoaineiden kauttakulkumaan. Öljy- ja kaasuputkistojen laajentamista suunnitellaan. Maassa on potentiaalia ja paikkoja vesivoimalle, tuulivoimaloille, biopolttoaineelle ja aurinkovoimalle. Ydinvoimalaprojekti lopetettiin Tšernobylin onnettomuuden jälkeen, mutta mahdollista uutta projektia käsitetellään parlametissa vuoden 2012 aikana.[24]

Liikenne

Kroatiassa on 69 lentokenttää, joista kahdella on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatieverkkoa on 2 722 km ja moottoriteitä yli tuhat kilometriä.[1]

Italiasta ja Sloveniasta tulee matkustajalaivoja Kroatiaan. Naapurimaiden kautta on myös bussi- ja junaliikennettä. Junamatka esimerkiksi Budapestistä Zagrebiin kestää 5,5 - 7,5 tuntia.[25]

Väestö

Vuonna 2007 kroatiassa oli 4 493 312 asukasta, joista lähes 90 % oli kansallisuudeltaan kroaatteja. Serbejä oli 4,5 % ja muita lähes 6 %. Suurin uskonnollinen ryhmä on roomalaiskatoliset, joita on 87,8 %. Ortodokseja on noin neljä prosenttia väestöstä.[1]

Vuonna 2005 kroatialaisten vastasyntyneiden elinajanodote on 75,3 vuotta, mikä on maailmassa 44:ksi korkein, ja alhaisempi kuin Meksikossa mutta korkeampi kuin Puolassa. Aikuisten lukutaitoprosentti oli 98,1 %, mikä on maailmassa 23. sijalla.[26]

Vuoteen 2006 mennessä maassa oli raportoitu yhteensä 249 AIDS-tapausta ja 488 HIV-tartuntaa.[27]

Koulutus

Koulunkäynti on pakollista 6-15 vuotiaille. Kahdeksanvuotinen peruskoulu on jaettu nelivuotisiin ala- ja yläkouluun. Niiden jälkeen voi jatkaa ammattikouluun, lukioon tai taidekouluun. Kouluvuosi kestää lokakuusta kesäkuuhun. Maassa toimii kuusi yliopistoa.[28]

Zagrebin yliopisto on perustettu 1669.[6] Se on Kaakkois-Euroopan vanhin yliopisto. Sen nykyinen opiskelijamäärä on yli 50 000. [29]

Kulttuuri

Dubrovnikin vanhakaupunki on Plitvicen kansallispuiston tavoin Unescon maailmanperintökohde.

Maan pohjois- ja keskiosien arkkitehtuurissa näkyy Itävallan ja Unkarin vaikutus. Kaupungeissa on kävelyalueita, suuria sankarien mukaan nimettyjä aukioita ja siistejä puistoja. Keltainen ja kulta ovat yleisiä värejä. Rannikolla arkkitehtuuri on välimerellistä, valkoiseksi kalkituissa taloissa on punatiilinen katto. Joissakin Zagrebin lähiöissä on neuvostotyylisiä kerrostaloja.[6]

Päivän pääateria on lounas, joka syödään varsin myöhään. Tyypillinen aamiainen on vahvaa kahvia ja hillovoileipiä, ja päivälliseksi lämmitetään lounaan tähteitä.[6]

Ivo Andrić oli vuoden 1961 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut kroatialaissyntyinen kirjailija. Nykypolven kroatialaisia kirjailijoita ovat Slavenka Drakulić, Dubravka Ugrešič, Miroslav Krleža ja Predrag Matvejević. Drakulić on kirjoittanut naisten asemasta Itä-Euroopasssa ja Jugoslavian hajoamissotien ajasta. Hänen näytelmäänsä Aivan kuin minua ei olisi on esitetty myös Suomessa.[30] Dragutin Tadijanović oli kroatialainen runoilija.

Eurovision laulukilpailussa Kroatia on ollut mukana joka vuosi itsenäistymisestään alkaen. Vuonna 2007 se ei päässyt finaaliin.[31]

Kroatiassa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista Plitvicen kansallispuisto on luontokohde, ja kulttuurikohteita ovat Dubrovnikin vanha kaupunki, Eufrasiuksen basilikan episkopaalinen rakennusryhmä Porečin kaupungin historiallisessa keskustassa, Historiallinen Trogirin kaupunki, Pyhän Jaakobin katedraali Šibenikissä, Stari Gradin kulttuurimaisema, Splitin historiallinen rakennusryhmä ja Diocletianuksen palatsi.[32]

Urheilu

Kroatian jalkapallomaajoukkue saavutti pronssia MM-kilpailuissa 1998. EM-kilpailuissa joukkue on edennyt puolivälieriin 1996 ja 2008.[33] Kroatian käsipallomaajoukkue on voittanut olympiakultaa 1996 ja 2004. MM-kilpailuissa se on saanut kultaa 2003 sekä hopeaa 1995, 2005 ja 2009. EM-kilpailuissa joukkue on saavuttanut hopeaa 2008 ja 2010 sekä pronssia 1994.[34]

Kroatian koripallomaajoukkue saavutti olympiahopeaa 1992. Lisäksi se on saanut pronssia MM-kilpailuissa 1994 sekä EM-kilpailuissa 1993 ja 1995.[35] Kroatian vesipallomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden 2007 ja sai MM-pronssia 2009. Joukkue on saavuttanut myös olympiahopeaa 1996, voittanut Euroopan-mestaruuden 2010 sekä saanut EM-hopeaa 1999 ja 2003.[36] Naisten lentopallomaajoukkue saavutti EM-hopeaa 1995, 1997 ja 1999.[37]

Kroatia voitti tenniksen Davis Cupin mestaruuden vuonna 2005. Iva Majoli voitti Ranskan avoimen tennisturnauksen 1997 ja Goran Ivanišević Wimbledonin tennisturnauksen 2001.[38]

Kroatia on saavuttanut olympialaisissa seitsemän kulta-, 11 hopea- ja yhdeksän pronssimitalia.[39] Janica Kostelić voitti alppihiihdossa neljä olympiakultaa ja kaksi hopeaa. Lisäksi hän voitti viisi maailmanmestaruutta ja kolme maailmancupin kokonaiskilpailua.[40] Hänen veljensä Ivica Kostelić on kolminkertainen olympiahopeamitalisti sekä pujottelun maailmanmestari 2003.[41] Bulgarialaissyntyinen Nikolai Pešalov voitti olympiakultaa painonnoston alle 62 kilon sarjassa 2000.[39] Blanka Vlašić on voittanut korkeushypyn maailmanmestaruuden 2007 ja 2009 sekä saanut olympiahopeaa 2008.[42] Kroatia on saanut olympiamitaleja lisäksi ammunnassa, ampumahiihdossa, soudussa, taekwondossa, telinevoimistelussa, tenniksessä ja uinnissa.[39]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Croatia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Rough Guide s. 402
  4. ↑ a b Lonely Planet s.27-29
  5. ↑ Mislav Miholek: Napoleon Bonaparte in Croatia Vojska. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Croatia Countries and their cultures (englanniksi)
  7. ↑ a b c Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 259. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  8. ↑ a b c Timeline:Croatia BBC. Viitattu 4.4.2008.
  9. ↑ Vukovar massacre: What happened BBC.
  10. ↑ a b c d e f Background Note: Croatia US Department of State
  11. ↑ Komissio suosittelee Kroatiaa EU:n jäseneksi 10.6.2011. Taloussanomat.
  12. ↑ Nato to back US missile defence 3.4.2008. BBC.
  13. ↑ CAF Structure and Size Croatian Armed Forces CAF
  14. ↑ a b c d Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 259. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  15. ↑ a b c Country Guide Croatia BBC Weather
  16. ↑ Climatological Information Osijek WMO
  17. ↑ Climatological Information Dubrovnik WMO
  18. ↑ National Parks in Croatia Find Croatia Viitattu 18.3.2011 (englanniksi)
  19. ↑ Lonely Planet s. 59
  20. ↑ Counties of Croatia Statoids.
  21. ↑ Analyses & Statistics Association of Croatian Travel Agencies.
  22. ↑ Hvar.hr
  23. ↑ Kroatian kauppakamari
  24. ↑ Croatia's energy sector preparation for the EU Ministry of Economy, Labour and Entrepreneurship (englanniksi)
  25. ↑ Getting there Lonely planet
  26. ↑ Human Development Index statistics UNDP.
  27. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Croatia 2008 WHO. Viitattu 18.3.2011 (englanniksi)
  28. ↑ Croatia Educational System Euro-Education
  29. ↑ http://www.unizg.hr/
  30. ↑ Aivan kuin minua ei olisi Q-teatteri
  31. ↑ Points to and from Croatia Eurovision Covers
  32. ↑ Unesco
  33. ↑ Football sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Handball sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Basketball sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Waterpolo sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Volleyball sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Tennis sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Croatia sports-reference.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Janica Kostelić FIS:n tietokannassa fis-ski.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Ivica Kostelić FIS:n tietokannassa fis-ski.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Blanka Vlašić IAAF:n tietokannassa iaaf.org. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kroatia.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kroatia&oldid=10287704”