Ero sivun ”Kalevi Seilonen” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
lisätään |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Arvo Oskar Kalevi Seilonen''' ([[17. lokakuuta]] [[1937]] [[Mikkeli]] – [[30. toukokuuta]] [[2011]] [[Helsinki]]<ref name=HSK> |
'''Arvo Oskar Kalevi Seilonen''' ([[17. lokakuuta]] [[1937]] [[Mikkeli]] – [[30. toukokuuta]] [[2011]] [[Helsinki]]<ref name=HSK>Oksanen, Kimmo: Runoilija tupakoi kuin hullu. Kuolleet. ''Helsingin Sanomat'' 10.6.2011, sivu C 7.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/kirjallisuus/2011/06/kalevi_seilonen_kuollut_2639084.html | Nimeke=Kalevi Seilonen kuollut | Julkaisu=Yle Uutiset | Ajankohta=3.6.2011 | Viitattu=3.6.2011}}</ref>) oli [[helsinki]]läinen kirjailija, joka toimi [[1960-luku|1960-luvulta]] alkaen myös kriitikkona, vapaana toimittajana, valokuvaajana, kuvataiteilijana ja neljän kulttuurilehden päätoimittajana: ''[[Nuori Voima]]'' (1964–1965), kuvataidelehti ''[[Iris (suomalainen lehti)|Iris]]'' (1968–1969), ''[[Kulttuurivihkot]]'' (1974–1977) ja ''Runous'' (1983–1984). Hän toimi pitkään [[Nuoren Voiman Liitto|Nuoren Voiman Liiton]] lausunnonantajana.<ref name=HSK/> |
||
Hänen varsinainen esikoisteoksensa on ''Tosiasioita minusta'', |
Hänen varsinainen esikoisteoksensa on ''Tosiasioita minusta'', mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman ''Proosarunoja'' jo 1959.<ref name=HSK/> Pääteokset ovat kirjan mittainen runo ''Neljä vallankumousta'' ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä ''Metsäroisto'', josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon. |
||
Seilosen tuotannon parhaana kautena pidetään 1960-lukua. 1970-luvulla hän kääntyi [[Taistolaisuus|taistolaiseksi]], |
Seilosen tuotannon parhaana kautena pidetään 1960-lukua. 1970-luvulla hän kääntyi [[Taistolaisuus|taistolaiseksi]], minkä on arvioitu kahlinneen hänen mielikuvituksensa lentoa.<ref name=HSK/> |
||
== Teoksia == |
== Teoksia == |
Versio 10. kesäkuuta 2011 kello 15.26
Arvo Oskar Kalevi Seilonen (17. lokakuuta 1937 Mikkeli – 30. toukokuuta 2011 Helsinki[1][2]) oli helsinkiläinen kirjailija, joka toimi 1960-luvulta alkaen myös kriitikkona, vapaana toimittajana, valokuvaajana, kuvataiteilijana ja neljän kulttuurilehden päätoimittajana: Nuori Voima (1964–1965), kuvataidelehti Iris (1968–1969), Kulttuurivihkot (1974–1977) ja Runous (1983–1984). Hän toimi pitkään Nuoren Voiman Liiton lausunnonantajana.[1]
Hänen varsinainen esikoisteoksensa on Tosiasioita minusta, mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman Proosarunoja jo 1959.[1] Pääteokset ovat kirjan mittainen runo Neljä vallankumousta ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä Metsäroisto, josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon.
Seilosen tuotannon parhaana kautena pidetään 1960-lukua. 1970-luvulla hän kääntyi taistolaiseksi, minkä on arvioitu kahlinneen hänen mielikuvituksensa lentoa.[1]
Teoksia
- Proosarunoja, omakustanne, 1959
- Tosiasioita minusta, runoja, Tammi, 1965
- Suomalaisia runoja, runoja, 1966
- Ilman valloitus, runoja, 1968
- Julkisesti karkuun, runoja, 1969
- Vehnäpelto kasvaa heinää, runoja, 1971
- Vastarintaryhmä, dokumenttiteos, 1974
- Köyhien mökkien punaista, runoja, 1976
- Haitarin ääni, kertomuksia, 1980
- Neljä vallankumousta, runo, 1981
- Metsäroisto, proosateos, 1986
- (Toim.) Toistasataa runoilijaa, suomennosvalikoima, 1989
- Valittuja runoja, 1991