Ero sivun ”Persilja” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
195 376 muokkausta
p Botti lisäsi: sq:Mandanozi
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
195 376 muokkausta
p Botti muokkasi: sq:Majdanozi
Rivi 112: Rivi 112:
[[sc:Pedrusìmula]]
[[sc:Pedrusìmula]]
[[sco:Persel]]
[[sco:Persel]]
[[sq:Mandanozi]]
[[sq:Majdanozi]]
[[scn:Petroselinum hortense]]
[[scn:Petroselinum hortense]]
[[simple:Parsley]]
[[simple:Parsley]]

Versio 24. toukokuuta 2011 kello 04.16

Persilja
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Persiljat Petroselinum
Laji: cripum
Kaksiosainen nimi

Petroselinum crispum
(P.Mill.) Nyman ex A.W.Hill

Katso myös

  Persilja Wikispeciesissä
  Persilja Commonsissa

Persilja (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceae-heimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa.

Alkujaan kreikkalaiset eivät tehneet eroa persiljan ja sellerin (Apium graveolens) välillä, vaan molemmista käytettiin nimeä 'selinon' ja latinassa vastaavasti apium. Myöhemmin annettiin sitten persiljalle nimi 'petroselinon' eli 'kiviselleri'. Selityksenä moiselle nimelle voisi olla, että persiljan siemenet ovat kivikovia ja itävät hyvin hitaasti.

Persiljaa tunnetaan kolme eri tyyppiä: silolehtistä, kähärälehtistä (sammalpoimuista) ja juuripersiljaa. Juuripersilja on saman kasvin muunnos P. crispum var. radicosum tai P. c. var. tuberosum, joka tekee porkkanan näköisiä, pitkiä ja kapeita juuria, jotka käytetään juuresten tapaan. Sen sanotaan syntyneen vasta 1500-luvulla Saksassa. Suomessa persiljoista on mausteena suosituin kähärälehtipersilja, mutta välimeren seutuvilla suositaan hieman voimakkaamman maukuista silopersiljaa.

Kuivattu persilja sisältää jopa 45% proteiinia ja loput ovat pääasiassa hiilihydraatteja. Persilja sisältää myös huomattavia pitoisuuksia karoteeneja, C-vitamiinia sekä folaattia. Myös pieniä pitoisuuksia muita aineita on.

Persiljalla on kauan tiedetty olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Sitä on käytetty reumatismin hoitoon, virtsa- ja kuukautisvaikeuksiin sekä voiteena parantamaan mustelmia ja turvotuksia. Tieteellisesti sitä on pidetty karoteenien ja C-vitamiinin runsauden ansiona. Persiljan väitetään myös vähentävän pahanhajuista hengitystä tuoreena pureskeltuna.

Persiljan versoissa ja siemenissä on haihtuvaa öljyä, jossa on useita vaikuttavia aineita, tärkeimmät niistä ovat apioli (C12H14O4) ja myristisiini (C11H12O3). Kasvi sisältää myös flavoneihin kuuluvaa apigeniinia (C15H10O5), joka on antiseptista ja ehkäisee histamiinin vapautumista.

Antiikin kreikassa olympialaisten voittajan kutreille laitettiin persilja- tai selleriseppele.

Lähteitä

  • Rousi, A., Auringonkukasta viiniköynnökseen - ravintokasvit, WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997.
  • Morris, S., Suuri maustekirja, Gummerus, Jyväskylä, Singapore 1999.
  • Davidson, A., The Oxford Companion to Food, Oxford University Press, Oxford University Press Inc., New York,1999.

Aiheesta muualla

Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
Juurekset
Kaalit
Kurkkukasvit
Mausteet
Mukulakasvit
Palkokasvit
Sipulit
Muut kasvikset
Yrtit ja mausteet
Yrtit
Muut maustekasvit
Hedelmät:
Siemenet:
Juuret ja maavarsi:
Kuori:
Muut kasvinosat:
Epäorgaaniset mausteet
Maustesekoitukset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Persilja&oldid=10216643”