Ero sivun ”Lallukan taiteilijakoti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 65: Rivi 65:
==Muuta aiheesta==
==Muuta aiheesta==


Rakennukseen historiaan liittyy myös aivan oleellisena osana vieressä sijaitseva [[ravintola Elite]], jossa talon taitelijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisimpana ehkä [[Tauno Palo]], jolla oli ravintolassa oma kantapöytä ja hänen Peruiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen erittäin suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on aina valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava kokoilma Lallukan kuvataiteilijoiden maalauksia.
Rakennuksen historiaan liittyy myös aivan oleellisena osana vieressä sijaitseva [[ravintola Elite]], jossa talon taitelijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisimpana ehkä [[Tauno Palo]], jolla oli ravintolassa oma kantapöytä ja hänen Peruiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen erittäin suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on kautta vuosikymmenien olleet valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava kokoelma taidetta (26 taulua) joista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia. V.Hervo ”Stilleben” 1954, P.Lindfors ”Lappi” 1940, T.Mäntynen ”Miehiä” 1982, "joen rannalla" 1986, "kulmakapakka" 1986 ja M.Visanti ”Lemminkäinen ja Aino” 1955, "Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo” 1955 ja ”neitsyt Maria” 1954.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 17. toukokuuta 2011 kello 20.54

Lallukan taiteilijakoti on kuva-, näyttämö- ja säveltaiteilijoille tarkoitettu asuin- ja ateljeerakennus Helsingin Etu-Töölössä Apollonkatu 13:ssa ja Eteläinen Hesperiankatu 14:ssa. Vuonna 1933 valmistuneen rakennuksen omistaja ja ylläpitäjä on Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakoti-säätiö.

Säätiön perustivat viipurilainen liikemies, kauppaneuvos Juho Lallukka, ja hänen vaimonsa Maria Lallukka. Vuonna 1908 tekemässään keskinäisessä testamentissa Juho ja Maria Lallukka määräsivät, että kummankin puolison kuoltua on pääosalla kuolinpesän omaisuudesta perustettava säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää Helsinkiin perustettavaa taiteilijakotia. Testamentin mukaan säätiön tarkoitus oli turvata taiteilijoiden toimeentulo. Taiteilijatalon tuli olla turvapaikka, jossa taiteilijat olivat arkielämän murheista vapaita luomaan taidetta.

Alusta alkaen oli selvää, että taiteilijatalo oli ansioituneita taiteilijoita varten. Kirjailijat jätettiin taiteilijatalon ulkopuolelle, sillä Suomen Kirjailijaliitto aloitti 1910 oman talohankkeensa, jota myös Lallukoiden testamentissa rahallisesti tuettiin. Taiteilijakodin lähtökohtana oli asunnon tai työtilan määräaikaisuus, mutta toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula teki siitä mahdottoman. Talossa on asunut runsas joukko suomalaisia eturivin taidemaalareita, kuvanveistäjiä, säveltäjiä, muusikoita, ohjaajia ja näyttelijöitä.

Tällä hetkellä taiteilijatalon 53 huoneistoa jakautuvat seuraavasti:

  • kuvataiteilijat, 24 ateljeeta
  • näyttämötaiteilijat, 16 asuntoa
  • säveltaiteilijat, 13, asuntoa

Taiteilijakodin entisiä ja nykyisiä asukkaita

Kuvataiteilijoita

Säveltaiteilijoita

Näyttämötaiteilijoita

Taiteilijakodin arkkitehtuurista

Testamentti astui voimaan Marian kuoltua 1923. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Apollon kallioilta Etu-Töölöstä. Käytännössä tontti oli lahjoitus, sillä kaupunki ja säätiö sopivat, ettei kauppahintaa tarvitse maksaa niin kauan kuin tontilla toimii taiteilijakoti. Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustetusta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti Gösta Juslen. Rakennus valmistui 1933. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, eli yli kolme asuinkerrosta. Funktionalistinen rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Rakennuksen julkisivu suurine ateljee-ikkunoineen aukeaa Hesperian puistoon päin. Lallukoiden testamentin muilla lahjoituksilla perustettiin mm. Viipurin kirjasto.

Muuta aiheesta

Rakennuksen historiaan liittyy myös aivan oleellisena osana vieressä sijaitseva ravintola Elite, jossa talon taitelijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisimpana ehkä Tauno Palo, jolla oli ravintolassa oma kantapöytä ja hänen Peruiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen erittäin suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on kautta vuosikymmenien olleet valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava kokoelma taidetta (26 taulua) joista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia. V.Hervo ”Stilleben” 1954, P.Lindfors ”Lappi” 1940, T.Mäntynen ”Miehiä” 1982, "joen rannalla" 1986, "kulmakapakka" 1986 ja M.Visanti ”Lemminkäinen ja Aino” 1955, "Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo” 1955 ja ”neitsyt Maria” 1954.

Lähteet

  • www.taidekeskussalmela.fi
  • www.lallukkasaatio.net
  • www.kaupunginosat.net