Ero sivun ”Luonnollinen kieli” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Viitteet: luokka |
p Botti lisäsi: ca:Llengua natural, uk:Природна мова, sv:Naturligt språk, nl:Natuurlijke taal |
||
Rivi 16: | Rivi 16: | ||
[[bn:স্বাভাবিক ভাষা]] |
[[bn:স্বাভাবিক ভাষা]] |
||
[[br:Yezh naturel]] |
[[br:Yezh naturel]] |
||
[[ca:Llengua natural]] |
|||
[[de:Natürliche Sprache]] |
[[de:Natürliche Sprache]] |
||
[[en:Natural language]] |
[[en:Natural language]] |
||
Rivi 31: | Rivi 32: | ||
[[sw:Lugha asilia]] |
[[sw:Lugha asilia]] |
||
[[hu:Természetes nyelv]] |
[[hu:Természetes nyelv]] |
||
[[nl:Natuurlijke taal]] |
|||
[[ja:自然言語]] |
[[ja:自然言語]] |
||
[[no:Naturlig språk]] |
[[no:Naturlig språk]] |
||
Rivi 40: | Rivi 42: | ||
[[simple:Natural language]] |
[[simple:Natural language]] |
||
[[sr:Природни језици]] |
[[sr:Природни језици]] |
||
[[sv:Naturligt språk]] |
|||
[[th:ภาษาธรรมชาติ]] |
[[th:ภาษาธรรมชาติ]] |
||
[[uk:Природна мова]] |
|||
[[zh:自然语言]] |
[[zh:自然语言]] |
Versio 7. toukokuuta 2011 kello 11.34
Luonnollinen kieli on kieli, jolla ihmiset yleisesti kommunikoivat keskenään, ja joka on kehittynyt ja siirtynyt sukupolvelta toiselle osana normaalia sosiaalista kanssakäymistä.[1] Tällaista kieltä kutsutaan luonnolliseksi erotukseksi toisaalta formaaleista kielistä (kuten ohjelmointikielet), toisaalta keinotekoisista kielistä (kuten esperanto).
Luonnollinen kieli on "luonnollista" kolmessa eri mielessä:
- Kieli on syntynyt ja kehittynyt luonnollisesti tuhansien vuosien ajan ja muovautunut sellaiseksi, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista.
- Ihmislapsi on omaksunut kielen luontaisesti, ilman muodollista opetusta, kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.
- Ihmiset käyttävät kieltä yhteydenpitovälineenä ja hahmottavat sen avulla ympäröivän maailman verbaalisesti.[2]
Viitteet
- ↑ Tommi Jantunen: Kielitieteellisen tutkimuksen lähtökohdista (pdf) users.jyu.fi. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede, s. 2. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-417-0.