Lounaismurteet

Lounaismurteiden levinneisyysalue.

Lounaismurteet ovat Lounais-Suomessa melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella (kolmio Vihti–Turku–Merikarvia) puhuttu murreryhmä.

Murteen piirteitä

• yleiskielen d:n vastine on joko puolisoinnillinen d (ð) (vrt. englannin this) tai r

paðas, verel (padassa, vedellä)

• yleiskielen ts vastine on joko t, tt tai soinniton ts-affrikaatta (θ) (vrt. englannin thing) yleiskielen metsä taipuu

mettä : metän (yleisedustus)

mettä : mettän (välimurteiden pohjoisosassa)

meθθä : meθθän (Rauman-Eurajoen seutu)

• itämerenkantasuomen pitkien vokaalien ee, oo ja öö diftongioitumismuodot iä, ua ja yä

nuar tyämiäs pro nuori työmies (itämerenkantasuomen noori töömees)

• i-, u-, ja y-loppuiset diftongit ovat määräehdoin supistuneet (redusoituneet):

koer(a), naora(a), kööh(ä) pro koira, nauraa, köyhä.

• loppuheitto eli apokopee (sanat, joissa sananloppuinen vokaali kadonnut) joskus kaksitavuisissa, aina useampitavuisissa sanoissa

See om pitk ja teräv.

• sisäheitto eli synkopee (kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaali kadonnut, jos ensimmäinen tavu pitkä ja kolmas tavu alkaa l, m, n, r tai v)

Mnää ole suamlane.

Tänäp olis pernoi ja affni ruakan

• pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä ja viimeisen tavun klusiilit ja sibiliantit kahdentuvat

Neep puises seippä olik korkkiat. (= puiset seipäät)

• jälkitavujen ua, yä, ie ja iä jälkimmäinen vokaali kadonnut

Mnuu halutta assu Eorjoel. (=asua)

• kaksois-l:n, -m:n, -n:n ja -r:n lyheneminen pitkän vokaalin, diftongin ja painottoman tavun jäljessä

käänetti pro käännettiin

kualu pro kuollut

kiäretti pro kierrettiin

• yleiskielen ea- ja eä-loppuiset nominit saavat uudet muodot

Talo o kauhian korkki. (= korkea; myös kauhian korkja ja kauhian korkia käyvät)

• imperfektissä tunnus -s(i)

Hän istus. (=istui)

• sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät yleisiä, varsinkin klusiili +l tai r

Lopet nys se protkottamine (=valitus) ja menk klappama (= pesemään pyykkiä)

• f-äänne yleinen

affen, kaffe, faneri, föli jne.

• rk:n ja lk:n astevaihtelu

märjä halvo (märät halot)

• Heikko aste usein yleiskielen i-loppuisen diftongin edellä

iðäne[n] pro itäinen

kellane[n] pro keltainen

• Toisen tavun vokaalin piteneminen puolipitkäksi, jos ensitavu on lyhyt

Mää asùn Turùs pro Minä asun Turussa

• Pitkät vokaalit sanan ensimmäisen tavun jälkeen harvinaisia sekä konsonanttien k, p, t ja s erikoisgeminaatio

ihmissi pro ihmisiä

kotti pro kotiin

• Monikon genetiivi -tte (vrt. vironkielen de/te)

kissatte pro kissojen

autotte pro autojen

• Rauman seuduilla myös tavujenvälinen h

taloho, kylähä, silmhi

Kirjallisuutta

• Wiik, Kalevi: Jottan tarttis tehrä – Turun murteen sanakirja.
• Wiik, Kalevi: Tämmöttös – Turun murteen kielioppi ja harjoituskirja.
• Barks, Carl: Kui, sanos Aku – Kaikkest paremppi Ankka-jutui Turu murttel. Turu murttel kääntäny Veepee Lehto.

Aiheesta muualla

• Paranna Turun murteen taitosi Reijo Mäen avustuksella

Katso myös

• Rauman murre
• Aggressiivi