Merenkulkulaitos

Merenkulkulaitos (ruots. Sjöfartsverket, engl. Finnish Maritime Administration)(entinen Merenkulkuhallitus) oli Suomen valtion keskusvirasto ja viranomainen, jonka tehtävänä oli vastata merenkulun turvallisuudesta, talvimerenkulun avustamisesta, väylänpidosta, meriliikenteen ohjauksesta ja luotsauksesta sekä merikartoituksesta ja yhteysaluspalveluista. 1.1.2010 alkaen Merenkulkulaitos, Ilmailuhallinto, Ajoneuvohallintokeskus ja Rautatievirasto yhdistyvät uudeksi Liikennevirastoksi ja Liikenteen turvallisuusvirastoksi. Merenkulkulaitos jatkaa nykyisin toimintaansa Liikenneviraston alaisena.

Merenkulkulaitoksen luotsausyksikkö on nykyisin Luotsausliikelaitos. Se erkani Merenkulkulaitoksesta vuonna 2004 erilliseksi valtion liikelaitokseksi.

Merenkulkulaitoksen pääkonttori on Helsingin Ruoholahdessa Porkkalankadulla.

Tehtävät ja toiminta

Laitos kilpailutti vuoden 2007 alusta alkaen väylänhoitotyöt, aikaisemmin se osti palveluita yksinomaan Varustamoliikelaitos Finstashipiltä.

Jotta Merenkulkulaitoksen olisi helpompi hoitaa alueellisia tehtäviään, Suomi on jaettu merenkulkupiireihin, joita vuodesta 1990 alkaen on ollut neljä. Piirit voivat suorittaa tehtäviä toisen piirin alueella, jos merenkulkulaitos niin määräsi.

Ennen 2000-luvun muutoksia Merenkulkulaitos oli jaettu seuraaviin osastoihin: yleinen osasto, merenkulkuosasto, liikenneosasto, väyläosasto ja merikarttaosasto.

Historia

Jo 28. kesäkuuta 1810 määrättiin Suomen luotsilaitosta johtamaan valtion luotsimajuri, mikä merkitsi luotsaushallinnon syntyä. Vuonna 1815 luotsimajurin yläpuolelle luotiin luotsi-inspehtorin virka, mutta Luotsi- ja majakkalaitosten ylihallitus perustettiin lopulta vasta vuonna 1850. Laitoksen tehtäviin kuului muun muassa majakoitten rakentaminen ja niistä huolehtiminen. Se oli sotilaallisesti järjestetty keskusvirasto, joka oli talousasioissa senaatin ja sotilasasioissa kenraalikuvernöörin alainen. Laitoksen tirehtöörillä (johtajalla) oli viran puolesta everstin arvo. Sortokausien aikana venäläisten ote strategisesti tärkeänä pidetystä virastosta tiukkeni ja 1912 Suomen luotsi- ja majakkalaitos alistettiin kokonaan Venäjän meriministeriölle.

Suomen itsenäistyttyä perustettiin 15. joulukuuta 1917 annetulla asetuksella Merenkulkuhallitus hoitamaan kaikkia merenkulkuasioita, mukaanlukien luotsi- ja majakka-asiat. Niiden ohella uuden keskusviraston tehtäviin kuuluivat merenkulun, laivanrakennuksen ja -tarkastuksen, merenkulkuoppilaitosten, lastimerkkien asettamisen sekä satamien valvonta, laivarekisterin ylläpito ja jäänmurtajista huolehtiminen. Organisaatio pysyi samanlaisena suuren osan itsenäisyyden aikaa aina 1990-luvulle saakka. Merenkulkuhallituksen nimi muutettiin merenkulkulaitokseksi vuonna 1998. Siitä erkanivat omiksi liikelaitoksikseen vuonna 2004 Varustamoliikelaitos ja Luotsausliikelaitos.

Merenkulkulaitoksen johtajat

Luotsimajuri Pehr Gustaf Brodd 1810–1836 Luotsi-inspehtorit Nathanael Gerhard af Schultén 1815–1823 Abraham Arvid Finckenberg 1823–1839 Alexander Wallrond 1839–1848 (vt.) Mikael Nikolajevitš Lermontov 1849–1850

Luotsitirehtöörit Mikael Nikolajevitš Lermontov 1850–1853 Boris Nordman 1853–1874 Justus Eriksson 1874–1882 Sten Carl Tudeer 1882–1885 Otto Viktorinus Gadd 1885–1894 Anders Sjöman 1894–1910 Konstantin Samsonov 1910–1917

Merenkulkuhallituksen pääjohtajat (1917–1925 ylitirehtööri) Gustaf Wrede 1917–1931 Ilmari Jokinen 1931–1938 Svante Sundman 1938–1944 Eero Rahola 1945–1964 Helge Jääsalo 1964–1976 Jan-Erik Jansson 1976–1988 Kyösti Vesterinen 1988–2001 Jukka Hirvelä 2001–2004 (vt.) Markku Mylly 2004–2009

Katso myös

• Luotsausliikelaitos
• Varustamoliikelaitos

Aiheesta muualla

• Merenkulkulaitoksen sivut
• Liikenne- ja viestintäministeriön verkkopalvelu
• Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala

Lähteet

• Pääjohtajakunta, s. 184–187.SKS, Helsinki 2006.