Ero sivun ”Ruutukaava” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ptbotgourou (keskustelu | muokkaukset)
Amirobot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: he:מתווה שתי וערב
Rivi 61: Rivi 61:
[[hr:Hipodamus]]
[[hr:Hipodamus]]
[[it:Pianta a scacchiera]]
[[it:Pianta a scacchiera]]
[[he:מתווה שתי וערב]]
[[ka:ორთოგონალური გეგმა]]
[[ka:ორთოგონალური გეგმა]]
[[nl:Schaakbordpatroon]]
[[nl:Schaakbordpatroon]]

Versio 9. huhtikuuta 2011 kello 21.42

Manhattanin säännöllistä ruutukaavaa. Kartta vuodelta 1920.

Ruutukaava eli ruutuasemakaava tarkoittaa kaavoituksessa eli kaupunkisuunnittelussa asemakaavaa, jossa kadut muodostavat säännöllisen ruudukon. Ruutuasemakaavassa katuverkko on suorakulmainen, ja korttelit ovat suorakaiteen muotoisia.

Ruutuasemakaava on hyvin vanha keksintö – vanhimmat ruutukaavan mukaan suunnitellut kaupungit rakennettiin jo 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Suorakulmaisen ruutukaavan mukaisia kaupunkien jäänteitä on löydetty mm. Egyptistä ja Intiasta.

Antiikin aikana kaupunkisuunnittelu kehittyi pisimmälle Kreikassa. Kreikkalaisen ruutukaavan parhaana esimerkkinä pidetään Hippodamoksen suunnittelemaa Miletoksen asemakaavaa. Roomalaiset omaksuivat kaupunkisuunnittelun periaatteet kreikkalaisilta ja yhdistivät niihin oman käytännöllisyytensä, joka näkyi ennen kaikkea vesi- ja viemäröintijärjestelmien suunnittelussa. Eri puolille valtakuntaa perustetut roomalaiset sotilasleirit, castrat, olivat pohjana useille eurooppalaisille kaupungeille ja levittivät ruutukaavaa edelleen.

Ruutukaavan idea säilyi (antiikin muun tiedon mukana) luostarilaitoksen piirissä. Erityisen merkityksen sai 1300-luvulla Barcelonassa ja Valenciassa vaikuttaneen fransiskaanimunkki Francesc Eiximenenin julkaisema ideaalikaupunkisuunnitelma. Katalonialaiset perustivat valtapiiriinsä läntisellä Välimerellä yhteensä parikymmentä sen mukaista pikkukaupunkia. Niiden voidaan katsoa ennakoivan renessanssin kaupunkisuunnittelua.

Löytöretkien käynnistyttyä espanjalaiset valloittajat levittivät ruutukaavan Amerikan mantereelle perustaessaan uusia kaupunkeja. Myös Pohjois-Amerikan siirtolaisten perustamat kaupungit olivat valtaosin ruutukaavaisia. Hienoja esimerkkejä ovat mm. Philadelphian ja Savannahin vanhat asemakaavat. Pohjois-Euroopassa ruutukaava yleistyi renessanssin myötä. Nuori Yhdysvallat omaksui myös ruutukaavan kaupunkisuunnittelun ihanteeksi, ja esimerkiksi New Yorkin Manhattan on eteläisintä ja vanhinta osaansa lukuun ottamatta suunniteltu ruutukaavan mukaan.

Ruutukaava Suomessa

Useimpien ennen 1900-lukua perustettujen suomalaisten kaupunkien keskusta-alueet on rakennettu ruutukaavan mukaan. Suurin osa näistä kaupungeista perustettiin 1600–1800-luvuilla, ja niiden asemakaavat suunniteltiin uusklassismin hengessä. Myös keskiajalla perustetuissa kaupungeissa on yleensä ruutukaava, sillä suuret tulipalot tuhosivat 1800-luvulla useiden vanhempien kaupunkien tiiviisti rakennetut keskustat. Tilalle rakennettiin ruutukaavaa noudattava uusi kaupunki, jossa kadut olivat paloturvallisuuden vuoksi leveämpiä ja korttelit väljempiä. Asemakaavat laati usein Yleisten rakennusten intendentinkonttorin johtaja, arkkitehti Carl Ludvig Engel. Engel laati ruutukaavat muun muassa Jyväskylään, Turkuun, Mikkeliin, Hämeenlinnaan, Porvooseen ja Sortavalaan. Engelin ruutukaavoissa yksi kortteli käsittää yleensä kuusi tonttia. Poikkeuksena on Jyväskylän ruutukaava, jonka useimpiin kortteleihin Engel sijoitti kahdeksan tonttia. Monissa hänen ruutukaavoissaan useimpien kortteleiden läpi kulkee lehtipuuvyöhyke, niin sanottu palokuja. Engelin ruutukaavoista ainoa täysin symmetrinen on Jyväskylän kaava, joka on pelkistetyssä säännöllisyydessään verrattavissa jopa renessanssin ihannekaupunkimalleihin.

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ruutukaavasta luovuttiin uusia kaupunkeja ja kaupunginosia kaavoitettaessa Camillo Sitten ajatuksia seuraten. 1970-luvulta lähtien siihen kuitenkin palattiin joissakin tiheään rakennetuissa uusissa kaupunginosissa kuten Helsingin Itä-Pasilassa.

Seuraavien Suomen kaupunkien keskustassa on laajahko säännöllinen ruutukaava-alue:

Helsingin keskustassa on kaksi laajaa erisuuntaista ruutukaava-aluetta sekä muutamia pienempiä. Mannerheimintien itäpuolella, Kruununhaassa, Kluuvissa, Kaartinkaupungissa ja osassa Ullanlinnaa kadut kulkevat pääilmansuuntien mukaisesti, poikkeuksena rantakadut kuten Pohjoisranta sekä alueelle myöhemmin rakennettu Kaisaniemenkatu. Lännempänä, suurimmassa osassa Kamppia ja Punavuorta, katuverkon suunta poikkeaa pääilmansuunnista noin 30 astetta. Näiden alueiden välisen, Mannerheimintieltä edelleen muun muassa Erottajan ja Viiskulman kautta Tehtaanpuistoon jatkuvan rajalinjan varrella on useita epäsäännöllisen muotoisia kortteleita ja pieniä puistoja.

Aiheesta muualla