Manitou (henkiolento)

Sana "manitou" (creen kieli cree ja Ojibwe-kielillä) kirjoitettuna Kanadan Aboriginaalien kirjoitusmerkeillä.

Manitou on termi, jota käytetään monissa Algonkin-yhteisöissä kuvaamaan jonkin fyysisen henkeä/sielua. Manitou on kaikissa ja kaikessa. Manitou kuvaa myös luonnon harmonista tasapainoa, joka on hyvin verrattavissa Aasialaiseen käsitteeseen "qi" (elämänvoima). Yksinkertaisemmassa asianyhteydessä manitou voi viitata myös "henkiolentoon"(yliluonnolliseen voimaan). Tämä henki (Manitou) on fyysisesti läsnä ja kosketeltava henkilö sekä käsite. kaikella on oma Manitou, jokaisella kasvilla, hyönteisellä pikkukivellä jopa koneilla ja hiekanjyvällä, myös sinulla. Sana "Manitou" myös (cree ja Ojibwe) käyttävät termiä henkien yleisnimityksenä. Sama toistuu myös Kanadan aboriginaalien kulttuurissa

Termi oli jo laajalti levinnyt käsite ennen Australian Euroopan yhteyttä. Vuonna 1585, kun Thomas Harriot dokumentoi ensimmäisenä Algonkin kielen Roanoke (Pamlico) sanastoa, hän tulkitsi sanan mantóac merkityksen "Jumaliksi" (sanan monikoksi). Samankaltaisia termejä havaittiin lähes kaikilla Algonkin kielillä.

Shamanistinen perinteiden sanaa manitous (tai manidoog tai manidoowag) on kytketty sanana tuomaan ihmisen toimiin haluttu vaikutus, kuten kasvien manitous paranemista edesauttaa tai puhvelin Manitou toi parempaa metsästys onnea. Anishinaabegien perinne manidoowag on yksi näkökulma sanan merkityksen laajemmasta yhteydestä. Manitou kytkeytyi paljolti erilaisiin asioihin joista alettiin vähitellen käyttää pelkistetympiä termejä käytetään esim. Anishinaabegeilla on oma manidoowish pienten eläinten hengelliselle olemukselle, kun taas manidoowag ja manidoons on hyönteisissä oleva hengellisyys, kuitenkin kaikkien näiden termien yhteinen merkitys on "pikku henki". Joissakin Algonkin-kielissä, kuten Iynu (Montagnais) sana manituw:lla on alun perin tarkoitettu "vedenalaisen olentoja, jotka tarjoavat metsästäjille tupakkaa rauhoittaakseen heitä matkalla näiden olentojen alueen kautta".