Ero sivun ”Sanskrit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
297 546 muokkausta
p r2.7.1) (Botti lisäsi: yi:סאנסקריט
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 16: Rivi 16:
| iso3 = san
| iso3 = san
}}
}}
'''Sanskrit''' (myös '''sanskriitti''') on eräs [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] [[indoiranilaiset kielet|indoiranilaiseen]] ryhmään kuuluva [[kieli]], joka muotoutui lopullisesti [[300-luku eaa.|300-luvulla eaa.]]
'''Sanskrit''' (''saṃskṛta'' 'kokoonpantu; huoliteltu') on eräs [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] [[indoiranilaiset kielet|indoiranilaiseen]] ryhmään kuuluva [[kieli]], joka muotoutui lopullisesti [[300-luku eaa.|300-luvulla eaa.]]


Sanskrit on [[Intia]]n [[klassinen kieli|klassinen sivistyskieli]], jonka asema vastaa suunnilleen [[latina]]n ja [[Kreikan_kieli|kreikan]] asemaa [[Eurooppa|Euroopassa]]. Se on myös yksi Intian virallisista kielistä ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten.
Sanskrit on [[Intia]]n [[klassinen kieli|klassinen sivistyskieli]], jonka asema vastaa suunnilleen [[latina]]n ja [[Kreikan_kieli|kreikan]] asemaa [[Eurooppa|Euroopassa]]. Sanskrit on siis oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä ''prakrit''. Sanskrit on myös yksi Intian virallisista kielistä, ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä ''muinaisintia''.

Sana ''saṃskṛta-'' tarkoittaa "hyvin kokoonpantua" tai "täydellisesti muotoutunutta". Sanskrit-sanalla on siis aina tarkoitettu oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä ''prakrit''. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä ''muinaisintia''.


==Historia==
==Historia==
[[Kuva:Rigveda MS2097.jpg|thumb|300px|[[Rig-Veda|Rigvedan]] tekstiä devanāgarī-kirjoitusjärjestelmällä]]
[[Kuva:Rigveda MS2097.jpg|thumb|300px|[[Rig-Veda|Rigvedan]] tekstiä devanāgarī-kirjoitusjärjestelmällä]]
Ensimmäinen kirjoitettu sanskritin muoto oli [[1000-luku eaa.|1000-luvun eaa.]] tietämillä [[Veda-kirjat|veedoissa]] käytetty ''veedinen sanskrit'', joka on varsin lähellä indoeurooppalaista kantakieltä. [[Mahabharata|Mahābhāratassa]] ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan ''eeppiseksi sanskritiksi'', jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä.
Ensimmäinen kirjoitettu sanskritin muoto oli [[1000-luku eaa.|1000-luvun eaa.]] tietämillä [[Veda-kirjat|Veda-kirjoissa]] käytetty ''veedinen sanskrit'' eli [[muinaisindoarja]], joka varsinkin 1800-luvun alkupuolella samastettiin indoeurooppalaisen kantakielen kanssa. [[Mahabharata|Mahābhāratassa]] ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan ''eeppiseksi sanskritiksi'', jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä.


Varhaisin sanskritin kielioppi on [[Pāṇini]]n [[400-luku eaa.|400-luvun tienoilla eaa.]] kirjoittama
Varhaisin sanskritin kielioppi on [[Pāṇini]]n [[400-luku eaa.|400-luvun tienoilla eaa.]] kirjoittama
''[[Ạṣtādhyāyī]]'', joka kuvaa sanskritin
''[[Aṣṭādhyāyī]]'', joka kuvaa sanskritin
rakenteen matemaattisen täsmällisesti 3 959 säännön avulla. [[Pāṇini]]n kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja. Kielioppi sisältää oivalluksia, jotka länsimainen kielitiede teki vasta [[1900-luku|1900-luvulla]], ja esimerkiksi sen säännöt vastaavat täsmällisyydeltään [[tietokone]]iden [[ohjelmointikieli|ohjelmointikielten]] kuvaukseen käytettyä [[Backus-Naur-muoto]]a (BNF).
rakenteen matemaattisen täsmällisesti 3 959 säännön avulla. Pāṇinin kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja. Kielioppi sisältää oivalluksia, jotka länsimainen kielitiede teki vasta [[1900-luku|1900-luvulla]], ja esimerkiksi sen säännöt vastaavat täsmällisyydeltään [[tietokone]]iden [[ohjelmointikieli|ohjelmointikielten]] kuvaukseen käytettyä [[Backus-Naur-muoto]]a (BNF).


Koska sanskrit määriteltiin jo varhain niin aukottomasti ja sen käytön oikeellisuutta on vaalittu huolellisesti, on sanskrit nykyään käyttötavaltaan, sanastoltaan ja ääntämykseltään melko tarkalleen samaa kuin yli 2000 vuotta sitten.
Koska sanskrit määriteltiin jo varhain niin aukottomasti ja sen käytön oikeellisuutta on vaalittu huolellisesti, on sanskrit nykyään käyttötavaltaan, sanastoltaan ja ääntämykseltään melko tarkalleen samaa kuin yli 2000 vuotta sitten.
Rivi 38: Rivi 36:
Suurin osa Intian klassisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu sanskritiksi. Nykyään sanskrit on etenkin [[hindulaisuus|hindulaisuuden]] ja siihen liittyvän filosofian, tieteen ja kirjallisuuden kieli, ja sitä käytetään myös [[buddhalaisuus|buddhalaisuudessa]]. Monet uskonnonharjoittajat osaavat ulkoa lukemattomia sanskritinkielisiä mantroja vaikka eivät varsinaisesti osaisi kieltä lainkaan. Suomessa sanskritinkieliseen tekstiin törmännee todennäköisimmin uushindulaisen [[ISKCON|Hare Krishna -liikkeen]] kirjoissa.
Suurin osa Intian klassisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu sanskritiksi. Nykyään sanskrit on etenkin [[hindulaisuus|hindulaisuuden]] ja siihen liittyvän filosofian, tieteen ja kirjallisuuden kieli, ja sitä käytetään myös [[buddhalaisuus|buddhalaisuudessa]]. Monet uskonnonharjoittajat osaavat ulkoa lukemattomia sanskritinkielisiä mantroja vaikka eivät varsinaisesti osaisi kieltä lainkaan. Suomessa sanskritinkieliseen tekstiin törmännee todennäköisimmin uushindulaisen [[ISKCON|Hare Krishna -liikkeen]] kirjoissa.


Tunnettuja eurooppalaisiin kieliin otettuja sanskritin sanoja ovat muun muassa ''arya'' ([[arjalainen]], "oma heimolainen", myöhemmin "jalosukuinen"), ''[[avataara|avatāra]]'', ''[[buddha]]'', ''[[guru]]'', ''karma'', ''mantra'', ''nirvāna'', ''pippali'' (pippuri), ''śarkarā'' ([[sokeri]]), ''svastika'' ([[hakaristi]]) ja ''yoga'' ([[jooga]]). Myös [[kielitiede]] on omaksunut sanskritista monia termejä kuten [[sandhi]].
Tunnettuja eurooppalaisiin kieliin otettuja sanskritin sanoja ovat muun muassa ''ārya'' ([[arjalainen]] 'oma heimolainen', myöhemmin 'jalosukuinen'), ''[[avatar|avatāra]]'', ''[[buddha]]'', ''[[guru]]'', ''karma'', ''mantra'', ''nirvāna'', ''pippali'' ('pippuri'), ''śarkarā'' ('[[sokeri]]'), ''svastika'' ('[[hakaristi]]') ja ''yoga'' ('[[jooga]]'). Myös [[kielitiede]] on omaksunut sanskritista monia termejä kuten [[sandhi]].


Suomen kielessä on vanhoja indoiranilaisia lainasanoja, jotka ovat lähellä sanskritinkielisiä muotoja: sata (''śatam''), orja (''arya'', "oma heimolainen"), viha (''viśa'', myrkky).
Suomen kielessä on vanhoja indoiranilaisia lainasanoja, jotka ovat lähellä sanskritinkielisiä muotoja: ''sata'' (''śatam''), ''viha'' (''viśa'' 'myrkky') ja mahdollisesti ''orja'' (''ārya'' 'oma heimolainen').


== Kirjoitus ja ääntäminen ==
== Kirjoitus ja ääntäminen ==

Versio 2. huhtikuuta 2011 kello 19.04

Sanskrit
Oma nimi संस्कृता वाक् (saṃskṛtā vāk )
Tiedot
Alue Intia, eräät muut Etelä- ja Kaakkois-Aasian alueet
Virallinen kieli Intia
Puhujia Intiassa 6 106 äidinkielenä (1981), 194 433 toisena kielenä (1961)
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto devanāgarī
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä indoiranilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 sa
ISO 639-2 san
ISO 639-3 san

Sanskrit (saṃskṛta 'kokoonpantu; huoliteltu') on eräs indoeurooppalaisten kielten indoiranilaiseen ryhmään kuuluva kieli, joka muotoutui lopullisesti 300-luvulla eaa.

Sanskrit on Intian klassinen sivistyskieli, jonka asema vastaa suunnilleen latinan ja kreikan asemaa Euroopassa. Sanskrit on siis oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä prakrit. Sanskrit on myös yksi Intian virallisista kielistä, ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä muinaisintia.

Historia

Rigvedan tekstiä devanāgarī-kirjoitusjärjestelmällä

Ensimmäinen kirjoitettu sanskritin muoto oli 1000-luvun eaa. tietämillä Veda-kirjoissa käytetty veedinen sanskrit eli muinaisindoarja, joka varsinkin 1800-luvun alkupuolella samastettiin indoeurooppalaisen kantakielen kanssa. Mahābhāratassa ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan eeppiseksi sanskritiksi, jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä.

Varhaisin sanskritin kielioppi on Pāṇinin 400-luvun tienoilla eaa. kirjoittama Aṣṭādhyāyī, joka kuvaa sanskritin rakenteen matemaattisen täsmällisesti 3 959 säännön avulla. Pāṇinin kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja. Kielioppi sisältää oivalluksia, jotka länsimainen kielitiede teki vasta 1900-luvulla, ja esimerkiksi sen säännöt vastaavat täsmällisyydeltään tietokoneiden ohjelmointikielten kuvaukseen käytettyä Backus-Naur-muotoa (BNF).

Koska sanskrit määriteltiin jo varhain niin aukottomasti ja sen käytön oikeellisuutta on vaalittu huolellisesti, on sanskrit nykyään käyttötavaltaan, sanastoltaan ja ääntämykseltään melko tarkalleen samaa kuin yli 2000 vuotta sitten.

Merkitys

Sanskrit on vaikuttanut useimpiin intialaisiin kieliin samalla tavoin kuin latina on vaikuttanut eurooppalaisiin. Suuri osa nykyisistä indoiranilaisista kielistä (mm. nepali, hindi, urdu ja bengali) on kehittynyt prakriteista samaan tapaan kuin romaaniset kielet kehittyivät vulgaarilatinasta. Sanskritinkielisiä sivistyssanoja ja kieliopillisia malleja käytetään etenkin indoiranilaisissa kielissä, mutta myös dravidakielissä, jotka eivät ole edes sukua sanskritille.

Suurin osa Intian klassisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu sanskritiksi. Nykyään sanskrit on etenkin hindulaisuuden ja siihen liittyvän filosofian, tieteen ja kirjallisuuden kieli, ja sitä käytetään myös buddhalaisuudessa. Monet uskonnonharjoittajat osaavat ulkoa lukemattomia sanskritinkielisiä mantroja vaikka eivät varsinaisesti osaisi kieltä lainkaan. Suomessa sanskritinkieliseen tekstiin törmännee todennäköisimmin uushindulaisen Hare Krishna -liikkeen kirjoissa.

Tunnettuja eurooppalaisiin kieliin otettuja sanskritin sanoja ovat muun muassa ārya (arjalainen 'oma heimolainen', myöhemmin 'jalosukuinen'), avatāra, buddha, guru, karma, mantra, nirvāna, pippali ('pippuri'), śarkarā ('sokeri'), svastika ('hakaristi') ja yoga ('jooga'). Myös kielitiede on omaksunut sanskritista monia termejä kuten sandhi.

Suomen kielessä on vanhoja indoiranilaisia lainasanoja, jotka ovat lähellä sanskritinkielisiä muotoja: sata (śatam), viha (viśa 'myrkky') ja mahdollisesti orja (ārya 'oma heimolainen').

Kirjoitus ja ääntäminen

Sanskritia on historiansa aikana kirjoitettu useilla eri kirjoitusjärjestelmillä. Varhaisimmat säilyneet tekstit käyttävät brāhmī- ja kharoṣṭhī-järjestelmiä, mutta 1100-luvulta alkaen on käytetty pääasiassa devanāgarī-aakkostoa. Oli käytetty kirjoitusjärjestelmä mikä hyvänsä, sanskritia kirjoitetaan joka tapauksessa muutamaa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta täysin äänteenmukaisesti.

Klassisessa sanskritissa ei ole varsinaista sanojen painotusta, vaan puhe rytmittyy vokaalien pituuseroilla. Latinalaisessa transkriptiossa pitkät a-, i- ja u-äänteet merkitään yläviivalla, ja e- ja o-äänteet ovat aina pitkiä. Vokaaleiksi lasketaan myös tavua kannattavat ṛ ja ḷ, jotka monissa ääntämisohjeissa neuvotaan lausuttavaksi "ri" ja "li".

Konsonanttipuolella erikoisia äänteitä ovat retrofleksiset ṭ, ṭh, ḍ, ḍh, ṇ ja ṣ, jotka lausutaan kuten t, th, d, dh, n ja s, mutta kieli taempana. Jokaisesta klusiilista on aspiroitu versio, joka transkriptiossa merkitään h-kirjaimella (esim. dh, kh, bh). C ääntyy "tš", j "dž", ś "š" ja y "j". V on samankaltainen puolivokaali kuin englannin w. Merkintä ṃ vastaa anusvāraa, joka nasalisoi sitä edeltävän vokaalin tai sopeutuu seuraavaan konsonanttiin (esim. saṃskṛtā ääntyy "sanskritaa").

Kielioppi

Vanhana indoeurooppalaisena kielenä sanskritin kielioppi muistuttaa yleisolemukseltaan latinaa ja kreikkaa. Substantiiveilla on kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri), ja nominit taipuvat kahdeksassa sijamuodossa. Yksikön ja monikon lisäksi on käytössä kaksikko eli duaali. Verbimuodot ja sanojen johto-oppi ovat monimutkaisia.

Tunnusomainen piirre on sandhi eli äänteiden yhteensulautuminen, joka aiheuttaa usein harjaantuneillekin lukijoille ongelmia. Esimerkiksi a-loppuisen sanan loppu-a ja sitä seuraavan sanan alku-i sulautuvat yhteen e-äänteeksi, mikä samalla häivyttää sanarajan. Sanskritissa on muutenkin paljon pitkiä yhdyssanoja ja johdoksia, ja sandhin aikaansaama sanarajojen häviäminen antaa usein vaikutelman lähes käsittämättömän pitkistä sanoista.

Lauseopissa sanajärjestys on hyvin vapaa. Yleisin perussanajärjestys on subjekti-objekti-predikaatti.

Esimerkki

Osa Dhyanamia, jonka Shiva antoi Parvatille:[1]

prasanna-vadanāM saubhāgyadāM bhāgyadāM
hastābhyāM-abhayapradāM
maNigaNair-nānāvidhair-bhūshhitāM
"Joka on hymyileväkasvoinen, kaikkien rikkauksien antaja
jonka kädet ovat valmiina pelastamaan kenet vain pelosta
joka on koristautunut monenlaisin koruesinein, kalliilla kivillä"
(vapaa suomennos)[2]

Viitteet

  1. ↑ Shri Mahalakshmi Astottaram
  2. ↑ Enigma: The child in us [1]

Aiheesta muualla

Indoarjalaiset kielet

Malline:Link FA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sanskrit&oldid=10002134”