Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. elokuuta 2010 kello 02.01 käyttäjän Xqbot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
2010 FIFA World Cup South Africa
[[Tiedosto:Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden virallinen logo.|200px|]]
Joukkueet 32
  204[1] karsijasta
Isäntämaa  Etelä-Afrikka
Ajankohta 11. kesäkuuta –
11. heinäkuuta 2010
Mitalistit
– Kultaa Espanja
– Hopeaa Alankomaat
– Pronssia Saksa
Ottelut 64
Maalit 145 (2,27 ottelua kohti)
Yleisö 3 178 856 (49 670 ottelua kohti)
Maalintekijä Saksa Thomas Müller (5)
Uruguay Diego Forlán
Alankomaat Wesley Sneijder
Espanja David Villa
Paras pelaaja Uruguay Diego Forlán

Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa[2] 11. kesäkuuta − 11. heinäkuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännettoista.[3] Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa lopputurnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppuottelussa Alankomaat jatkoajalla lukemin 1–0. Loppuottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppuottelua seurasi maailmanlaajuisesti noin 700 miljoonaa[4] katsojaa. Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.

Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisaisännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maajoukkuetta, joista 32 pääsi lopputurnaukseen.

Kilpailujen parhaaksi pelaajaksi valittiin uruguaylainen Diego Forlán. Lopputurnauksen parhaat maalintekijät olivat Forlán sekä saksalainen Thomas Müller, espanjalainen David Villa ja alankomaalainen Wesley Sneijder. Müller oli kisojen paras nuori pelaaja.

Hakuprosessi

Kannattajat juhlivat vuoden 2010 MM-kilpailujen järjestämistä Etelä-Afrikassa.

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA oli päättänyt tilapäisestä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen vuorottelusta maanosaliittojen kesken[5], minkä seurauksena 2002 MM-kilpailut pidettiin Aasiassa.[6] Koska Afrikassa on lähes neljännes FIFAn jäsenmaista[7] ja monet Afrikan maat ovat esittäneet varsin hyviä suorituksia kansainvälisissä arvoturnauksissa[8], ilmoitti FIFA, että vuonna 2010 MM-kilpailut tultaisiin järjestämään kyseisellä mantereella.[5] Tämä myös siitä syystä, että ilman vuorottelujärjestelmää Afrikka tuskin olisi saanut kisoja vielä vuosikymmeniin.[9]

Kun päätös kisojen järjestämisestä 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010[3] oli tehty, viisi maata esitti hakemuksen. Näistä neljä, Egypti, Marokko, Tunisia sekä Libya, ovat Pohjois-Afrikan islamilaisia maita Välimeren rannalla. Viidentenä paikkaa haki Etelä-Afrikka, jossa valtaosa väestöstä on kristinuskoon kuuluvia. Kaikki viisi hakijaa ovat suhteellisesti Afrikan vauraimpia valtioita.[10][11] Tunisia ja Libya vetäytyivät kilpailusta keväällä 2004 ennen lopullista äänestystä, sillä ne pyrkivät järjestämään kisat yhdessä, mikä sai kielteisen kannatuksen.[12] Jäljelle jääneistä maista Marokko oli vahvoilla, sillä se on ainoana Afrikan maana hakenut aiemminkin kisoja.[13] Marokko on hakenut kisoja peräti kolmesti: 1994, 1998 ja 2006.[13] Äänestyksessä 15. toukokuuta 2004 Etelä-Afrikka voitti kuitenkin kisat järjestettäväkseen 14 äänellä Marokon saadessa 10 ääntä ja Egyptin jäätyä ilman ääniä.[2]

Järjestelyt

Turnausta varten rakennettiin viisi uutta stadionia, joista kolme ottelustadioneja ja kaksi harjoituskenttää.[14] Viidelle muulle jo valmiina olevalle stadionille tehtiin kunnostustöitä.[14] Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kunnostustyöt olisivat valmiita viimeistään lokakuussa 2009.[15] Rakennuskustannukset olivat arvioiden mukaan hieman päälle miljardi Yhdysvaltain dollaria.[16] Kisapaikkojen rakentamisen ja kunnostamisen lisäksi Etelä-Afrikan joukkoliikenneinfrastruktuuria sekä turistien turvallisuutta täytyi parantaa FIFAn vaatimalle tasolle.[14] Britannian ulkoministeriön mukaan maassa on myös erittäin korkea rikollisuus, mutta suurimmat ongelmat ovat kuitenkin turistialueiden ulkopuolella. Etelä-Afrikan hallinto vakuutti hoitavansa järjestelyt kuntoon ennen kisojen alkamista.[14] Jo pelkästään poliisivoimien tehostamiseen Etelä-Afrikan hallinto varasi 138 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[15]

Heinäkuussa 2009 Etelä-Afrikka ilmoitti, että kisojen järjestämiseksi tarvitaan 15 000 vapaaehtoistyöntekijää.[17] Apulaisia tarvittiin 16 eri osa-alueella muun muassa myynnissä, telekommunikaatiossa, logistiikassa, terveydenhuollossa sekä kuljetuksissa.[17] Ainoa vaatimus vapaaehtoistyöntekijäksi pyrkivälle oli täysikäisyys ja hyvä englannin kielen taito.[17] Kyseessä oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus olla järjestämässä maailman suurinta urheilutapahtumaa, ainakin paikallisen toiminnanjohtajan Danny Jordaanin mukaan.[17] Kisojen jälkeen FIFA ilmoitti vapaaehtoisten määräksi 18449 henkilöä.[18]

Huhut tapahtumapaikan siirtämisestä

Tiedotusvälineissä esiintyi epäilyjä siitä, onko Etelä-Afrikka kykenevä järjestämään kisat, vai olisiko ne pitänyt siirtää johonkin toiseen maahan.[19] Aluksi FIFAn edustajat pitivät kiinni kannastaan, että kisat pysyisivät Etelä-Afrikalla.[20] Sittemmin FIFAn pääsihteeri Sepp Blatter kuitenkin myönsi, että suunnitelmia varakisaisännän suhteen tehtiin, mutta kertoi tällaisen koskevan lähinnä esimerkiksi luonnonkatastrofia.[21][22] Huolimatta FIFAn virallisesta kannasta huhut kisojen siirtämisestä toiseen maahan jatkuivat.[23] Syyskuussa 2008 Blatter kävi maassa vierailulla ja totesi järjestelyjen olevan hyvässä vaiheessa.[24] Kesäkuussa 2009 esiturnauksen aikana toiminnanjohtaja Danny Jordaan antoi lopullisen lausunnon siitä, että Etelä-Afrikka on valmis järjestämään kisat.[25]

Pelipaikat

17. maaliskuuta 2006 FIFA julkaisi lopullisen listan pelipaikoista.[26] Pelipaikoista viisi rakennettiin MM–kilpailuja varten ja muita viittä peruskorjattiin.[27] Etelä-Afrikka käytti stadioneihin noin 13 miljardia randia[28] (noin 1,37 miljardia euroa). On myös esitetty väitteitä, että stadionit jäävät vain suuriksi kulujen kohteeksi (Valkoinen norsu).[29]

Kymmenestä stadionista kuusi sijaitsee yli kilometrin korkeudesta merenpinnasta, korkeimmalla olevat Soccer City ja Ellis Park ovat 1753 metrin korkeudessa.[30] Korkealla pelaaminen vaikuttaa mm. nopeuttaen palloa sekä pelaajien terveyteen.[31][32] FIFAn johtava lääkäri kuitenkin sanoi vaikutusten olevan vähäisiä.[33]

Johannesburg Durban Kapkaupunki Johannesburg Pretoria
Soccer City Moses Mabhida Stadium Green Point Stadium Ellis Park Stadium Loftus Versfeld Stadium
Kapasiteetti: 94 141 Kapasiteetti: 70 000 Kapasiteetti: 69 070 Kapasiteetti: 62 567 Kapasiteetti: 51 760
Tiedosto:Inside Bowl of Soccer City Stadium.jpg Tiedosto:Durban 21.08.2009 12-02-25.jpg Tiedosto:CTSRW01.JPG Tiedosto:View of Ellis Park.jpg
Port Elizabeth Bloemfontein Polokwane Rustenburg Nelspruit
Nelson Mandela Bay Stadium Free State Stadium Peter Mokaba Stadium Royal Bafokeng Stadium Mbombela Stadium
Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 46 000 Kapasiteetti: 44 530 Kapasiteetti: 40 929
Tiedosto:Nelsonmandelabaystadium2.jpg Tiedosto:South Africa-Bloemfontein-Free State Stadium01.jpg Tiedosto:Estadio Peter Mokaba.JPG Tiedosto:Bafokeng.jpg Tiedosto:Seats and field of Mbombela Stadium.jpg


Johannesburg on lähes neljän miljoonan asukkaan ja samalla Etelä-Afrikan suurin kaupunki.
Kapkaupunki on yksi Etelä-Afrikan kolmesta pääkaupungista. Muut ovat Pretoria ja Bloemfontein.

Esiturnaus

Pääartikkeli: Maanosaliittojen cup 2009
Tiedosto:View of Ellis Park.jpg
Loppuottelun näyttämönä toimi Ellis Park.

Etelä-Afrikan neljässä kaupungissa järjestettiin maanosien mestarien välinen esiturnaus 14.−28. kesäkuuta 2009, johon osallistui 8 maata, yksi kultakin mantereelta.[34][35] Poikkeuksena Euroopasta mukaan pääsi kaksi maata, Euroopan mestari Espanja sekä maailmanmestari Italia.[35] Molemmat Euroopan maat joutuivat kuitenkin pettymään turnaukseen, sillä Pohjois-Amerikan mestari Yhdysvallat pudotti ensin Italian alkulohkossa voittamalla ne maalein 3−1 ja välierissä Espanjan tuloksella 0−2 ja selvitti näin tiensä loppuotteluun Brasiliaa vastaan.[36] Loppuottelua Yhdysvallat johti ensimmäisen puoliajan jälkeen 2−0, mutta toisella puoliajalla puolustava mestari Brasilia nousi kolmella maalillaan voittoon.[37] Merkittävässä roolissa oli kaksi maalia tehnyt Luís Fabiano[37], joka myös voitti turnauksen maalipörssin viidellä osumallaan.[38]

Karsinnat

Pääartikkeli: Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat

Yhteensä 204 maata kuudelta eri mantereelta taistelivat Etelä-Afrikan kisojen paikoista, joita oli yhteensä 32.[39] Etelä-Afrikka isäntämaana pääsi kisoihin ilman karsintaa, joten paikkoja oli jaettavissa 31.[39] Osassa maanosista karsinnat alkoivat jo vuoden 2007 puolella, ja ne päättyivät marraskuussa 2009. Vain Euroopan ja Afrikan paikkojen määrä oli varmaa, sillä Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian neljäs ja Etelä-Amerikan viides ratkaisivat yhden paikan karsintaotteluilla. Myös Oseanian karsintojen voittaja joutui kohtaamaan Aasian karsintojen viidennen.[39]

Serbia ja Slovakia selvisivät kisoihin ensimmäistä kertaa, joskin molemmat ovat olleet aikaisemmin mukana osana isompaa valtiota.

Karsinnoista selvinneet joukkueet

[39]

Pääartikkeli Pvm Joukkue Karsintatapa Ranking[40]
Eurooppa (UEFA) 13 paikkaa
Pääartikkeli 6.6.2009 Alankomaat 9. lohkon voittaja 4.
9.9.2009 Englanti 6. lohkon voittaja 8.
9.9.2009 Espanja 5. lohkon voittaja 2.
10.10.2009 Saksa 4. lohkon voittaja 6.
10.10.2009 Tanska 1. lohkon voittaja 36.
10.10.2009 Serbia 7. lohkon voittaja 15.
10.10.2009 Italia 8. lohkon voittaja 5.
14.10.2009  Sveitsi 2. lohkon voittaja 24.
14.10.2009 Slovakia 3. lohkon voittaja 34.
18.11.2009 Ranska 7. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 9.
18.11.2009 Kreikka 2. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 13.
18.11.2009 Portugali 1. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 3.
18.11.2009 Slovenia 3. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 25.
Afrikka (CAF) 5 + 1 paikkaa
Pääartikkeli 15.5.2004 Etelä-Afrikka isäntämaa 83.
6.9.2009 Ghana D-lohkon voittaja 32.
10.10.2009 Norsunluurannikko E-lohkon voittaja 27.
14.11.2009 Nigeria B-lohkon voittaja 21.
14.11.2009 Kamerun A-lohkon voittaja 19.
18.11.2009 Algeria C-lohkon voittaja 30.

Pääartikkeli Pvm Joukkue Karsintatapa Ranking[40]
Etelä-Amerikka (CONMEBOL) 5 paikkaa
Pääartikkeli 5.9.2009 Brasilian lippu Brasilia ensimmäinen sija 1.
9.9.2009 Paraguay kolmas sija 31.
10.10.2009 Chile toinen sija 18.
14.10.2009 Argentiina neljäs sija 7.
18.11.2009 Uruguay viides sija, voitti jatkokarsinnan 16.
Aasia (AFC) 4 paikkaa
Pääartikkeli 6.6.2009 Australia A-lohkon voittaja 20.
6.6.2009 Japani A-lohkon toinen 45.
6.6.2009 Etelä-Korea B-lohkon voittaja 47.
17.6.2009 Pohjois-Korea B-lohkon toinen 105.
Pohjois- ja Väli-Amerikka (CONCACAF) 3 paikkaa
Pääartikkeli 10.10.2009 Meksiko toinen sija 17.
10.10.2009 Yhdysvallat ensimmäinen sija 14.
14.10.2009 Honduras kolmas sija 38.
Oseania (OFC) 1 paikka
Pääartikkeli 14.11.2009 Uusi-Seelanti lohkovoittaja, voitti jatkokarsinnan 78.

Lohkoarvonta

FIFAn järjestelykomitea päätti lopputurnauksen lohkoarvonnan suoritustavasta 2. joulukuuta 2009.[41]

Kisoihin päässeet 32 joukkuetta jaettiin neljään arvontakoriin. Ensimmäisessä korissa oli isäntämaa Etelä-Afrikka sekä lokakuun 2009 FIFA-rankingin seitsemän parasta joukkuetta, toisessa korissa Aasian, Pohjois- ja Väli-Amerikan ja Oseanian joukkueet, kolmannessa korissa muut Afrikan ja Etelä-Amerikan joukkueet sekä neljännessä korissa muut Euroopan joukkueet.

Etelä-Afrikka sijoitettiin automaattisesti lohkon A ensimmäiseksi joukkueeksi, ja muut ensimmäisen korin joukkueet arvottiin lohkojen B–H ensimmäisiksi joukkueiksi. Tämän jälkeen arvottiin kori kerrallaan loput joukkueet ja niiden paikat lohkoihin A–H. Saman maanosan joukkueita ei voinut arpoa samaan lohkoon lukuun ottamatta Eurooppaa, jonka joukkueita voi olla samassa lohkossa korkeintaan kaksi.

Lohkot arvottiin 4. joulukuuta 2009 Kapkaupungin International Convention Centressä.[42]

Kori 1 Kori 2 Kori 3 Kori 4
Etelä-Afrikka
Brasilian lippu Brasilia
Espanja
Alankomaat
Italia
Saksa
Argentiina
Englanti		 Australia
Japani
Pohjois-Korea
Etelä-Korea
Honduras
Meksiko
Yhdysvallat
Uusi-Seelanti		 Algeria
Kamerun
Norsunluurannikko
Ghana
Nigeria
Chile
Paraguay
Uruguay		 Tanska
Ranska
Kreikka
Portugali
Serbia
Slovakia
Slovenia
 Sveitsi

Tuomarit

FIFA valitsi kuudesta eri maanosasta seuraavat 29 erotuomaria tuomitsemaan MM-kilpailuihin:[43]

[44]

Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut
CONCACAF Meksiko Benito Archundia 1966 3 13 – –
Guatemala Carlos Batres 1968 3 12 1 –
Meksiko Marco Rodríguez 1973 2 7 1 1
El Salvador Joel Aguilar 1975 0 – –
AFC Uzbekistan Ravshan Irmatov 1977 5 16 – –
Japani Yūichi Nishimura 1972 4 15 1 1
Saudi-Arabia Khalil Al Ghamdi 1970 2 15 – 1
Malesia Subkhiddin Mohd Salleh 1966 0 – – –
CONMEBOL Argentiina Héctor Baldassi 1966 4 12 1 1
Uruguay Jorge Larrionda 1968 4 14 – –
Chile Pablo Pozo 1973 2 9 – –
Kolumbia Óscar Ruiz 1969 2 5 – 2
Brasilia Carlos Simon 1965 2 8 – –
Uruguay Martín Vázquez 1969 0 – – –
Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut
OFC Uusi-Seelanti Michael Hester 1972 1 1 – –
Uusi-Seelanti Peter O'Leary 1972 0 – – –
CAF Etelä-Afrikka Jerome Damon 1972 2 8 – –
Seychellit Eddy Maillet 1967 2 7 – –
Mali Koman Coulibaly 1970 1 5 – –
UEFA Unkari Viktor Kassai 1975 4 9 – –
Englanti Howard Webb 1971 4 29 1 –
Portugali Olegário Benquerença 1969 3 12 – 1
Belgia Frank De Bleeckere 1966 3 14 1 –
Saksa Wolfgang Stark 1969 3 9 – –
Espanja Alberto Undiano Mallenco 1973 3 12 1 –
Ranska Stéphane Lannoy 1969 2 6 1 –
Italia Roberto Rosetti 1967 2 5 – 1
Sveitsi Massimo Busacca 1969 1 2 – 1
Ruotsi Martin Hansson 1971 0 – – –

Algerialaisen Mohamed Benouzan ja paraguaylaisen Carlos Amarillan avustavat erotuomarit eivät läpäisseet ennen MM-kilpailuja järjestettyjä kuntotestejä, minkä seurauksena kolmikot pudotettiin turnauksesta. Heidät korvasi uruguaylainen Martín Vázquez avustavineen.[45]

Tuomarivirheet

Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Slovenian välillä malilainen erotuomari Koman Coulibaly teki kaksi virhettä, jotka herättivät julkista huomiota: 40 minuutin kohdalla hän varoitti yhdysvaltalaista Robbie Findleytä, kun pallo pelattiin hänen käteensä ja näin Findley oli pelikiellossa lohkon päätöspelistä Algeriaa vastaan. Samassa ottelussa Coulibaly hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona, mikä hidastuksista todettiin myöhemmin olleen virheellinen päätös.[46][47]

Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Algerian välillä algerialainen Antar Yahia sai toisen keltaisen kortin lisäajalla siitä syystä, että hän yritti estää muita algerialaisia valittamasta tuomarille.[48]

Neljännesvälierissä uruguaylainen Jorge Larrionda ei huomannut englantilaisen Frank Lampardin tekemää maalia. Lampard laukoi pallon, joka kimposi ylärimasta maaliviivan yli ja maasta taas kentälle. Myöhemmin muun muassa The Daily Telegraph julkaisi kuvasarjan[49], josta nähdään pallon ylittäneen maaliviivan. Englanti hävisi Saksalle ottelun lopulta 4–1 ja putosi näin lopputurnauksesta.[50][51]

Neljännesvälieräottelussa Argentiinan ja Meksikon välillä Carlos Tévez teki maalin ollessaan paitsioasemassa. Italialainen Roberto Rosetti ei huomannut tätä ja hyväksyi maalin. Maalin jälkeen meksikolaiset piirittivät avustavan erotuomarin ja puoliajalla argentiinalaisilla ja meksikolaisilla oli pientä sanaharkkaa.[52][53]

Tuomarivirheet herättivät keskustelua siitä, tarvitaanko jalkapalloon esimerkiksi maalilinjalle kamera, joka kertoisi ylittääkö pallo maalilinjan. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA kuitenkin kommentoi asiaa, että pelin keskeyttäminen videotarkistuksen ajaksi hidastaisi peliä liikaa.[52]

Kokoonpanot

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 2010 kokoonpanot

Samoin kuin vuoden 2006 MM-kilpailuissa, mukana olleet joukkueet nimesivät 23 pelaajaa kokoonpanoonsa. Joukkueiden lopullinen kokoonpano piti olla vahvistettuna viimeistään 1. kesäkuuta 2010 mennessä. Loukkaantumisten sattuessa joukkueilla oli mahdollisuus korvata pelaaja 24 tuntia ennen ensimmäistä peliään.[54]

Lohko A
Lohko B
Lohko C
Lohko D
Lohko E
Lohko F
Lohko G
Lohko H

Symbolit

Zakumi on kisojen virallinen maskotti
Tiedosto:Jabulani.jpg
Jabulani, turnauksen virallinen pelipallo.

Maskotti

Pääartikkeli: Zakumi

FIFAlla on ollut tapana käyttää maskottia vuoden 1966 Englannin kisoista lähtien.[55] Etelä-Afrikan kisojen virallinen maskotti oli nimeltään Zakumi (s. 16. kesäkuuta 1994). Tämä vihreähiuksinen leopardi julkaistiin 22. syyskuuta 2008. Nimensä se sai Etelä-Afrikan maatunnuksesta ZA ja sana kumi tarkoittaa monella Etelä-Afrikan kielellä kymmentä.[55] Zakumin syntymäaika liittyy päivämäärän osalta Afrikassa vietettävästä nuorten päivästä (engl. Youth Day) ja vuonna 1994 Etelä-Afrikka julkistettiin demokraattiseksi valtioksi. Hahmon kehitti kapkaupunkilainen Andries Odendaal.[55]

Pelipallo

Pääartikkeli: Adidas Jabulani

Jabulani oli turnauksen virallinen pelipallo. Sana jabulani on zulua ja tarkoittaa juhlimista.[56] Pallossa oli 11 eri väriä, jotka edustivat jalkapallon 11 pelaajaa, Etelä-Afrikan 11 virallista kieltä sekä Etelä-Afrikan 11 heimoa.[57] Pallo koostui kahdeksasta toisiinsa kuumasaumatusta 3D-paneelista, mikä teki pallosta täydellisen pyöreän sekä entistä tarkemman.[57] Kilpailujen loppuottelu pelattiin erillisellä Adidas Jo'bulani -pallolla. Jo'bulanissa oli kultaisilla kuvioinnit ja sen nimi oli kunnianosoitus Johannesburgille, jota kutsutaan myös Jo'burgiksi.[58] Jabulani sai kritiikkiä ja FIFA myönsi "ettei kisapallo ole täydellinen".[59] Muun muassa pallon lentorataa[60] ja käyttäytymistä ilmassa[61] kritisoitiin.

Tunnusmusiikki

Pääartikkeli: Waka Waka (This Time for Africa)

MM-kilpailujen virallinen tunnuskappale oli kolumbialaisen Shakiran ja eteläafrikkalaisen yhtyeen Freshlygroundin yhdessä esittämä ”Waka Waka (This Time for Africa)", joka laulettiin englanniksi ja espanjaksi.[62] Kappaleen kertosäe perustui kamerunilaiseen ”Zangalewa” -kappaleeseen.[63] Kappale on myös kilpailujen virallisella kisalevyllä, Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album.[64] MM-kilpailujen hymni on R. Kellyn esittämä ”Sign of Victory”.[65]

Vuvuzela

Pääartikkeli: Vuvuzela
Vuvuzela

Esiturnauksen aikana katsomot olivat suurimmalta osalta eteläafrikkalaisia kannattajia, jotka ovat tottuneet käyttämään vuvuzelaa, muovista puhallinsoitinta, jalkapallo-otteluissa.[66] Soitin aiheutti kuitenkin paheksuntaa varsinkin eurooppalaisten pelaajien ja valmentajien keskuudessa, sillä siitä lähtevä kova sireenimäinen ääni häiritsi keskittymistä otteluun.[67][68] Järjestäjät harkitsivat sen kieltämistä varsinaisen turnauksen aikana, mutta päättivät kuitenkin sallia sen vedoten siihen, että varsinaisessa turnauksessa eteläafrikkalaisia faneja on huomattavasti vähemmän kuin esiturnauksen aikana.[69][70]

Turnauksen alussa katsomossa soitettavien vuvuzela-torvien äänestä tuli televisiokatsojilta negatiivista palautetta. Torvien kieltämistä harkittiin, mutta paikalliseen kulttuuriin kuuluvina niiden käyttö sallittiin.[71] Useat televisiokanavat Yle mukaan lukien ilmoitti ottavansa käyttöön määrättyjen taajuuksien suodattamisen, jotta torvien ääni saatiin hieman hiljaisemmiksi.[72] Turnauksen aikana mm. Patrice Evra ja Lionel Messi kritisoivat vuvuzeloja.[73][74]

Ottelut

Kellonajat Etelä-Afrikan normaaliaikaa (UTC+2).

Alkulohkot

[75]

Sijoitusten määräytyminen alkulohkoissa

Lohkosijoitukset ratkaistiin seuraavasti:[76]

  1. joukkueiden kaikkien otteluiden pisteet;
  2. joukkueiden kaikkien otteluiden maaliero;
  3. joukkueiden kaikkien otteluiden tehdyt maalit;
  4. joukkueiden keskinäisten otteluiden pisteet;
  5. joukkueiden keskinäisten otteluiden maaliero;
  6. joukkueiden keskinäisten otteluiden tehdyt maalit;
  7. FIFAn komitean suorittama arvonta.

Lohko A

MM-kilpailut alkoivat isäntämaa Etelä-Afrikan ja Meksikon välisellä ottelulla. Eteläafrikkalainen Siphiwe Tshabalala teki myös kilpailujen ensimmäisen maalin Meksikoa vastaan.[77] Ranskan Nicolas Anelka lähetettiin kesken turnauksen kotiin hänen arvosteltuaan päävalmentaja Raymond Domenechia.[78] Huolimatta tappiosta Uruguaylle lohkon viimeisellä kierroksella Meksiko pääsi myös pudotuspeleihin yhdessä Uruguayn kanssa.[79] Kisojen jälkeen Ranskan hyökkääjä Thierry Henry tapasi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn keskustellakseen Ranskan epäonnistumisesta MM-kisoissa.[80]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Uruguay 3 2 1 0 4 0 4 7
Meksiko 3 1 1 1 3 2 1 4
Etelä-Afrikka 3 1 1 1 3 5 −2 4
Ranska 3 0 1 2 1 4 −3 1
Etelä-Afrikka 1–1 Meksiko
Uruguay 0–0 Ranska
Etelä-Afrikka 0–3 Uruguay
Ranska 0–2 Meksiko
Meksiko 0–1 Uruguay
Ranska 1–2 Etelä-Afrikka
A-lohkon ottelut
11. kesäkuuta Etelä-Afrikka 1–1
(0–0) 		Meksiko Soccer City, Johannesburg
16.00
Dikgacoi Keltainen kortti 27'
Tshabalala Maali 55'
Masilela Keltainen kortti 70' 		Raportti 18' Keltainen kortti Juárez
57' Keltainen kortti Torrado
79' Maali Márquez 		Yleisömäärä: 84 490
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
11. kesäkuuta Uruguay 0–0 Ranska Green Point, Kapkaupunki
20.30
Victorino Keltainen kortti 59'
Lodeiro Keltainen kortti 65'
Lodeiro Keltainen korttiPunainen kortti 81'
Lugano Keltainen kortti 90+3' 		Raportti 12' Keltainen kortti Evra
19' Keltainen kortti Ribéry
68' Keltainen kortti Toulalan 		Yleisömäärä: 64 100
Tuomari: Japani Yūichi Nishimura
16. kesäkuuta Etelä-Afrikka 0–3
(0–1) 		Uruguay Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Pienaar Keltainen kortti 6'
Dikgacoi Keltainen kortti 42'
Khune Punainen kortti 76' 		Raportti 24' Maali Forlán
80' Maali Forlán (rp.)
90+5' Maali Á. Pereira 		Yleisömäärä: 42 658
Tuomari: Sveitsi Massimo Busacca
17. kesäkuuta Ranska 0–2
(0–0) 		Meksiko Peter Mokaba, Polokwane
20.30
Toulalan Keltainen kortti 45+1'
Abidal Keltainen kortti 78' 		Raportti 4' Keltainen kortti Franco
48' Keltainen kortti Juárez
49' Keltainen kortti Moreno
64' Maali Hernández
79' Maali Blanco (rp.)
82' Keltainen kortti Rodríguez 		Yleisömäärä: 35 370
Tuomari: Saudi-Arabia Khalil Al Ghamdi
22. kesäkuuta Meksiko 0–1
(0–1) 		Uruguay Royal Bafokeng, Rustenburg
16.00
Hernández Keltainen kortti 77'
Castro Keltainen kortti 86' 		Raportti 44' Maali Suárez
68' Keltainen kortti Fucile 		Yleisömäärä: 33 425
Tuomari: Unkari Viktor Kassai
22. kesäkuuta Ranska 1–2
(0–2) 		Etelä-Afrikka Free State, Bloemfontein
16.00
Gourcuff Punainen kortti 25'
Malouda Maali 70'
Diaby Keltainen kortti 71' 		Raportti 20' Maali Khumalo
37' Maali Mphela 		Yleisömäärä: 39 415
Tuomari: Kolumbia Óscar Ruiz

Lohko B

Eteläkorealainen Park Ji-sung teki MM-kisahistoriaa tehdessään maalin Kreikkaa vastaan: hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin kolmella eri mantereella MM-kilpailuissa.[81] Argentiinalainen Gonzalo Higuaín teki MM-kilpailujen ensimmäisen ja ainoan hattutempun Etelä-Koreaa vastaan.[82] Kreikka teki omaa jalkapallohistoriaa Nigeriaa vastaan ottamalla ensimmäisen pisteensä ja tehden ensimmäisen maalinsa MM-kilpailuissa.[83] Lohkosta jatkoon menivät kolme voittoa saavuttanut Argentiina sekä päätöskierroksella Nigerian kanssa tasapelin pelannut Etelä-Korea.[84][85]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Argentiina 3 3 0 0 7 1 6 9
Etelä-Korea 3 1 1 1 5 6 −1 4
Kreikka 3 1 0 2 2 5 −3 3
Nigeria 3 0 1 2 3 5 −2 1
Etelä-Korea 2–0 Kreikka
Argentiina 1–0 Nigeria
Argentiina 4–1 Etelä-Korea
Kreikka 2–1 Nigeria
Nigeria 2–2 Etelä-Korea
Kreikka 0–2 Argentiina
B-lohkon ottelut
12. kesäkuuta Etelä-Korea 2–0
(1–0) 		Kreikka Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
13.30
Lee Jung-soo Maali 7'
Park Ji-seong Maali 52' 		Raportti 56' Keltainen kortti Torosidis Yleisömäärä: 31 513
Tuomari: Uusi-Seelanti Michael Hester
12. kesäkuuta Argentiina 1–0
(1–0) 		Nigeria Ellis Park, Johannesburg
16.00
Heinze Maali 6'
Jonás Keltainen kortti 41' 		Raportti 77' Keltainen kortti Haruna Yleisömäärä: 55 686
Tuomari: Saksa Wolfgang Stark
17. kesäkuuta Argentiina 4–1
(2–1) 		Etelä-Korea Soccer City, Johannesburg
13.30
Park Ju-yeong (om.) Maali 17'
Higuaín Maali 33'
Jonás Keltainen kortti 54'
Mascherano Keltainen kortti 55'
Heinze Keltainen kortti 74'
Higuaín Maali 76'
Higuaín Maali 80' 		Raportti 10' Keltainen kortti Yeom Ki-Hun
34' Keltainen kortti Lee Chung-Yong
45+1' Maali Lee Chung-Yong 		Yleisömäärä: 82 174
Tuomari: Belgia Frank De Bleeckere
17. kesäkuuta Kreikka 2–1
(1–1) 		Nigeria Free State, Bloemfontein
16.00
Papastathopoulos Keltainen kortti 15'
Salpingidis Maali 44'
Tziolis Keltainen kortti 59'
Torosidis Maali 71'
Samaras Keltainen kortti 88' 		Raportti 16' Maali Uche
33' Punainen kortti Kaita
89' Keltainen kortti Obasi 		Yleisömäärä: 31 593
Tuomari: Kolumbia Óscar Ruiz
22. kesäkuuta Nigeria 2–2
(1–1) 		Etelä-Korea Durban, Durban
20.30
Uche Maali 12'
Enyeama Keltainen kortti 31'
Obasi Keltainen kortti 37'
Yussuf Keltainen kortti 42'
Yakubu (rp.) Maali 69' 		Raportti 38' Maali Lee Jung-soo
49' Maali Park Ju-yeong
68' Keltainen kortti Kim Nam-il 		Yleisömäärä: 61 874
Tuomari: Portugali Olegário Benquerença
22. kesäkuuta Kreikka 0–2
(0–0) 		Argentiina Peter Mokaba, Polokwane
20.30
Katsouranis Keltainen kortti 30' Raportti 76' Keltainen kortti Bolatti
77' Maali Demichelis
89' Maali Palermo 		Yleisömäärä: 38 891
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov

Lohko C

C-lohkon ottelut aloittivat Englanti sekä USA, jotka pelasivat 1–1 tasapelin; ottelussa Englannin maalivahti Robert Green epäonnistui Clint Dempseyn kaukolaukauksen torjunnassa, mikä aiheutti keskustelua mediassa.[86][87] Slovenian ja Yhdysvaltain välisen ottelun jälkeen suurimmaksi puheenaiheeksi nousi erotuomari Koman Coulibaly, joka hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona.[88] USA ratkaisi jatkopaikkansa Algeriaa vastaan vasta lisäajalla Landon Donovanin maalilla.[89] Toisena maana jatkoon meni Englanti.

Joukkue O V T H TM PM ME P
Yhdysvallat 3 1 2 0 4 3 1 5
Englanti 3 1 2 0 2 1 1 5
Slovenia 3 1 1 1 3 3 0 4
Algeria 3 0 1 2 0 2 −2 1
Englanti 1–1 Yhdysvallat
Algeria 0–1 Slovenia
Slovenia 2–2 Yhdysvallat
Englanti 0–0 Algeria
Slovenia 0–1 Englanti
Yhdysvallat 1–0 Algeria
C-lohkon ottelut
12. kesäkuuta Englanti 1–1
(1–1) 		Yhdysvallat Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Gerrard Maali 4'
Milner Keltainen kortti 26'
Carragher Keltainen kortti 59'
Gerrard Keltainen kortti 61' 		Raportti 39' Keltainen kortti Cherundolo
40' Maali Dempsey
47' Keltainen kortti DeMerit
74' Keltainen kortti Findley 		Yleisömäärä: 38 646
Tuomari: Brasilia Carlos Simon
13. kesäkuuta Algeria 0–1
(0–0) 		Slovenia Peter Mokaba, Polokwane
13.30
Ghezzal Keltainen kortti 59'
Ghezzal Keltainen korttiPunainen kortti 73'
Yebda Keltainen kortti 90+5' 		Raportti 35' Keltainen kortti Radosavljevič
79' Maali Koren
90+3' Keltainen kortti Komac 		Yleisömäärä: 30 325
Tuomari: Guatemala Carlos Batres
18. kesäkuuta Slovenia 2–2
(2–0) 		Yhdysvallat Ellis Park, Johannesburg
16.00
Birsa Maali 13'
Cesar Keltainen kortti 35'
Ljubijankič Maali 42'
Šuler Keltainen kortti 69'
Kirm Keltainen kortti 72'
Jokić Keltainen kortti 75' 		Raportti 40' Keltainen kortti Findley
48' Maali Donovan
82' Maali Bradley 		Yleisömäärä: 45 573
Tuomari: Mali Koman Coulibaly
18. kesäkuuta Englanti 0–0 Algeria Green Point, Kapkaupunki
20.30
Carragher Keltainen kortti 58' Raportti 85' Keltainen kortti Lacen Yleisömäärä: 64 100
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
23. kesäkuuta Slovenia 0–1
(0–1) 		Englanti Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Jokić Keltainen kortti 40'
Birsa Keltainen kortti 79'
Dedič Keltainen kortti 81' 		Raportti 23' Maali Defoe
48' Keltainen kortti Johnson 		Yleisömäärä: 36 893
Tuomari: Saksa Wolfgang Stark
23. kesäkuuta Yhdysvallat 1–0
(0–0) 		Algeria Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Altidore Keltainen kortti 62'
Beasley Keltainen kortti 90'
Donovan Maali 90+1' 		Raportti 12' Keltainen kortti Yebda
76' Keltainen kortti Yahia
83' Keltainen kortti Lacen
90+3' Keltainen korttiPunainen kortti Yahia 		Yleisömäärä: 35 827
Tuomari: Belgia Frank De Bleeckere

Lohko D

Loukkaantumisista kärsinyt Saksa, jonka menestymismahdollisuuksia epäiltiin[90], aloitti kisat voittamalla Australian 4–0 ja nousi näin MM-kilpailujen suosikkijoukkueisiin.[91] Saksan jatkopaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun se voitti Ghanan Mesut Özilin maalilla 1–0.[92] Myös Ghana pääsi jatkoon, kun Australia voitti Serbian 2–1.[93] Ghana oli ainoa Afrikan maa, joka selviytyi pudotuspeleihin.[94]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Saksa 3 2 0 1 5 1 4 6
Ghana 3 1 1 1 2 2 0 4
Australia 3 1 1 1 3 6 −3 4
Serbia 3 1 0 2 2 3 −1 3
Serbia 0–1 Ghana
Saksa 4–0 Australia
Saksa 0–1 Serbia
Ghana 1–1 Australia
Ghana 0–1 Saksa
Australia 2–1 Serbia
D-lohkon ottelut
13. kesäkuuta Serbia 0–1
(0–0) 		Ghana Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Žigić Keltainen kortti 18'
Luković Keltainen kortti 54'
Luković Keltainen korttiPunainen kortti 74'
Kuzmanović Keltainen kortti 83' 		Raportti 26' Keltainen kortti Vorsah
84' Maali Gyan (rp.)
89' Keltainen kortti Tagoe 		Yleisömäärä: 38 833
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi
13. kesäkuuta Saksa 4–0
(2–0) 		Australia Durban, Durban
20.30
Podolski Maali 8'
Özil Keltainen kortti 12'
Klose Maali 27'
Müller Maali 68'
Cacau Maali 70'
Cacau Keltainen kortti 90+2' 		Raportti 24' Keltainen kortti Moore
46' Keltainen kortti Neill
56' Punainen kortti Cahill
58' Keltainen kortti Valeri 		Yleisömäärä: 62 660
Tuomari: Meksiko Marco Rodríguez
18. kesäkuuta Saksa 0–1
(0–1) 		Serbia Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
13.30
Klose Keltainen kortti 12'
Khedira Keltainen kortti 22'
Lahm Keltainen kortti 32'
Klose Keltainen korttiPunainen kortti 37'
Schweinsteiger Keltainen kortti 73' 		Raportti 18' Keltainen kortti Ivanović
19' Keltainen kortti Kolarov
38' Maali Jovanović
57' Keltainen kortti Subotić
59' Keltainen kortti Vidić 		Yleisömäärä: 38 294
Tuomari: Espanja Alberto Undiano Mallenco
19. kesäkuuta Ghana 1–1
(1–1) 		Australia Royal Bafokeng, Rustenburg
16.00
Gyan Maali 25'
Addy Keltainen kortti 40'
Jonathan Keltainen kortti 79'
Annan Keltainen kortti 84' 		Raportti 11' Maali Holman
24' Punainen kortti Kewell 		Yleisömäärä: 34 812
Tuomari: Italia Roberto Rosetti
23. kesäkuuta Ghana 0–1
(0–0) 		Saksa Soccer City, Johannesburg
20.30
Ayew Keltainen kortti 40' Raportti 43' Keltainen kortti Müller
60' Maali Özil 		Yleisömäärä: 83 391
Tuomari: Brasilia Carlos Simon
23. kesäkuuta Australia 2–1
(0–0) 		Serbia Mbombela, Nelspruit
20.30
Beauchamp Keltainen kortti 49'
Wilkshire Keltainen kortti 50'
Emerton Keltainen kortti 67'
Cahill Maali 69'
Holman Maali 73' 		Raportti 18' Keltainen kortti Luković
59' Keltainen kortti Ninković
84' Maali Pantelić 		Yleisömäärä: 37 836
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda

Lohko E

Japani aloitti kisat pienoisella yllätyksellä voittamalla Kamerunin 1–0.[95] Alankomaat selvitti alkulohkon toisena joukkueena tappioitta.[96] Lohkon toisessa päätöspelissä Japani teki kaksi vapaapotkumaalia Tanskaa vastaan ja jatkoi 3–1 voiton turvin jatkoon.[97]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Alankomaat 3 3 0 0 5 1 4 9
Japani 3 2 0 1 4 2 +2 6
Tanska 3 1 0 2 3 6 −3 3
Kamerun 3 0 0 3 2 5 −3 0
Alankomaat 2–0 Tanska
Japani 1–0 Kamerun
Alankomaat 1–0 Japani
Kamerun 1–2 Tanska
Tanska 1–3 Japani
Kamerun 1–2 Alankomaat
E-lohkon ottelut
14. kesäkuuta Alankomaat 2–0
(0–0) 		Tanska Soccer City, Johannesburg
13.30
de Jong Keltainen kortti 44'
Agger (om.) Maali 46'
van Persie Keltainen kortti 50'
Kuyt Maali 85' 		Raportti 63' Keltainen kortti Kjær Yleisömäärä: 83 465
Tuomari: Ranska Stéphane Lannoy
14. kesäkuuta Japani 1–0
(1–0) 		Kamerun Free State, Bloemfontein
16.00
Honda Maali 39'
Abe Keltainen kortti 90+1' 		Raportti 72' Keltainen kortti N'Koulou Yleisömäärä: 30 620
Tuomari: Portugali Olegário Benquerença
19. kesäkuuta Alankomaat 1–0
(0–0) 		Japani Durban, Durban
13.30
van der Wiel Keltainen kortti 36'
Sneijder Maali 53'
Raportti Yleisömäärä: 62 010
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi
19. kesäkuuta Kamerun 1–2
(1–1) 		Tanska Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Eto'o Maali 10'
Bassong Keltainen kortti 49'
Mbia Keltainen kortti 75' 		Raportti 33' Maali Bendtner
61' Maali Rommedahl
86' Keltainen kortti Sørensen
87' Keltainen kortti Kjær 		Yleisömäärä: 38 704
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda
24. kesäkuuta Tanska 1–3
(0–2) 		Japani Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Krøldrup Keltainen kortti 29'
C. Poulsen Keltainen kortti 48'
Bendtner Keltainen kortti 66'
Tomasson Maali 81' 		Raportti 12' Keltainen kortti Endō
17' Maali Honda
26' Keltainen kortti Nagatomo
30' Maali Endō
87' Maali Okazaki 		Yleisömäärä: 27 967
Tuomari: Etelä-Afrikka Jerome Damon
24. kesäkuuta Kamerun 1–2
(0–1) 		Alankomaat Green Point, Kapkaupunki
20.30
N'Koulou Keltainen kortti 25'
Eto'o (rp.) Maali 65'
Mbia Keltainen kortti 81' 		Raportti 17' Keltainen kortti Kuyt
36' Maali van Persie
65' Keltainen kortti van der Vaart
70' Keltainen kortti van Bronckhorst
83' Maali Huntelaar 		Yleisömäärä: 63 093
Tuomari: Chile Pablo Pozo

Lohko F

Ennen lopputurnausta Uuden-Seelannin menestymismahdollisuuksia epäiltiin[98], mutta Uusi-Seelanti ei hävinnyt turnauksessa otteluakaan.[99] Myös hallitseva maailmanmestari Italia putosi jatkopeleistä jäätyään lohkonsa viimeiseksi.[100]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Paraguay 3 1 2 0 3 1 +2 5
Slovakia 3 1 1 1 4 5 −1 4
Uusi-Seelanti 3 0 3 0 2 2 0 3
Italia 3 0 2 1 4 5 −1 2
Italia 1–1 Paraguay
Uusi-Seelanti 1–1 Slovakia
Slovakia 0–2 Paraguay
Italia 1–1 Uusi-Seelanti
Slovakia 3–2 Italia
Paraguay 0–0 Uusi-Seelanti
F-lohkon ottelut
14. kesäkuuta Italia 1–1
(0–1) 		Paraguay Green Point, Kapkaupunki
20.30
De Rossi Maali 63' (rp.)
Camoranesi Keltainen kortti 70' 		Raportti 39' Maali Alcaraz
62' Keltainen kortti Cáceres 		Yleisömäärä: 62 869
Tuomari: Meksiko Benito Archundia
15. kesäkuuta Uusi-Seelanti 1–1
(0–0) 		Slovakia Royal Bafokeng, Rustenburg
13.30
Lochhead Keltainen kortti 42'
Reid Maali 90+2'
Reid Keltainen kortti 90+3' 		Raportti 50' Maali Vittek
55' Keltainen kortti Štrba 		Yleisömäärä: 23 871
Tuomari: Etelä-Afrikka Jerome Damon
20. kesäkuuta Slovakia 0–2
(0–1) 		Paraguay Free State, Bloemfontein
13.30
Ďurica Keltainen kortti 42'
Šesták Keltainen kortti 47'
Weiss Keltainen kortti 84' 		Raportti 27' Maali Vera
45' Keltainen kortti Vera
86' Maali Riveros 		Yleisömäärä: 26 643
Tuomari: Seychellit Eddy Maillet
20. kesäkuuta Italia 1–1
(1–1) 		Uusi-Seelanti Mbombela, Nelspruit
16.00
Iaquinta (rp.) Maali 29' Raportti 7' Maali Smeltz
14' Keltainen kortti Fallon
28' Keltainen kortti Smith
87' Keltainen kortti Nelsen 		Yleisömäärä: 38 229
Tuomari: Guatemala Carlos Batres
24. kesäkuuta Slovakia 3–2
(1–0) 		Italia Ellis Park, Johannesburg
16.00
Štrba Keltainen kortti 18'
Vittek Maali 25'
Vittek Keltainen kortti 40'
Vittek Maali 73'
Mucha Keltainen kortti 82'
Kopúnek Maali 89' 		Raportti 31' Keltainen kortti Cannavaro
67' Keltainen kortti Chiellini
76' Keltainen kortti Pepe
81' Maali Di Natale
90+2' Maali Quagliarella 		Yleisömäärä: 53 412
Tuomari: Englanti Howard Webb
24. kesäkuuta Paraguay 0–0 Uusi-Seelanti Peter Mokaba, Polokwane
16.00
Cáceres Keltainen kortti 10'
Santa Cruz Keltainen kortti 41' 		Raportti 56' Keltainen kortti Nelsen Yleisömäärä: 34 850
Tuomari: Japani Yūichi Nishimura

Lohko G

G-lohko oli ennalta nimetty kisojen kuolemanlohkoksi, joskin Pohjois-Korea oli arvioitu lohkon heikoimmaksi joukkueeksi.[101] Toisella kierroksella Portugali voitti Pohjois-Korean peräti 7–0: ottelu näytettiin myös poikkeuksellisesti Pohjois-Koreassa.[102] Huolimatta Norsunluurannikon voitosta Pohjois-Koreaa vastaan, lohkosta jatkoon pääsivät Brasilia ja Portugali, jotka pelasivat maalittoman tasapelin viimeisellä kierroksella.[103][104]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilian lippu Brasilia 3 2 1 0 5 2 3 7
Portugali 3 1 2 0 7 0 7 5
Norsunluurannikko 3 1 1 1 4 3 1 4
Pohjois-Korea 3 0 0 3 1 12 −11 0
Norsunluurannikko 0–0 Portugali
Brasilian lippu Brasilia 2–1 Pohjois-Korea
Brasilian lippu Brasilia 3–1 Norsunluurannikko
Portugali 7–0 Pohjois-Korea
Portugali 0–0 Brasilian lippu Brasilia
Pohjois-Korea 0–3 Norsunluurannikko
G-lohkon ottelut
15. kesäkuuta Norsunluurannikko 0–0 Portugali Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Zokora Keltainen kortti 7'
Demel Keltainen kortti 21' 		Raportti 21' Keltainen kortti Ronaldo Yleisömäärä: 37 034
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda
15. kesäkuuta Brasilian lippu Brasilia 2–1
(0–0) 		Pohjois-Korea Ellis Park, Johannesburg
20.30
Maicon Maali 55'
Elano Maali 72'
Ramires Keltainen kortti 88' 		Raportti 89' Maali Ji Yun-Nam Yleisömäärä: 54 331
Tuomari: Unkari Viktor Kassai
20. kesäkuuta Brasilian lippu Brasilia 3–1
(1–0) 		Norsunluurannikko Soccer City, Johannesburg
20.30
Luís Fabiano Maali 25'
Luís Fabiano Maali 50'
Elano Maali 62'
Kaká Keltainen kortti 85'
Kaká Keltainen korttiPunainen kortti 88' 		Raportti 31' Keltainen kortti Tiéné
75' Keltainen kortti Keïta
79' Maali Drogba
86' Keltainen kortti Tioté 		Yleisömäärä: 84 455
Tuomari: Ranska Stéphane Lannoy
21. kesäkuuta Portugali 7–0
(1–0) 		Pohjois-Korea Green Point, Kapkaupunki
13.30
Meireles Maali 29'
Mendes Keltainen kortti 38'
Simão Maali 53'
Almeida Maali 56'
Tiago Maali 60'
Almeida Keltainen kortti 70'
Liédson Maali 81'
Ronaldo Maali 87'
Tiago Maali 89' 		Raportti 32' Keltainen kortti Pak
47' Keltainen kortti Hong 		Yleisömäärä: 63 644
Tuomari: Chile Pablo Pozo
25. kesäkuuta Portugali 0–0 Brasilian lippu Brasilia Durban, Durban
16.00
Duda Keltainen kortti 25'
Tiago Keltainen kortti 31'
Pepe Keltainen kortti 40'
Coentrão Keltainen kortti 45' 		Raportti 15' Keltainen kortti Fabiano
25' Keltainen kortti Juan
43' Keltainen kortti Melo 		Yleisömäärä: 62 712
Tuomari: Meksiko Benito Archundia
25. kesäkuuta Pohjois-Korea 0–3
(0–2) 		Norsunluurannikko Mbombela, Nelspruit
16.00
Raportti 14' Maali Touré
20' Maali Romaric
82' Maali Kalou 		Yleisömäärä: 34 763
Tuomari: Espanja Alberto Undiano Mallenco

Lohko H

Voittaessaan Hondurasin Chile katkaisi sen 48 vuoden voitottoman kauden jalkapallon MM-kilpailujen lopputurnauksessa.[105] Sveitsi teki kilpailujen siihen mennessä suurimman yllätyksen voittaessaan mestarisuosikki Espanjan.[106] Chile jatkoi viimeisen kierroksen tappiostaan huolimatta jatkoon yhdessä Espanjan kanssa.[107]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Espanja 3 2 0 1 4 2 2 6
Chile 3 2 0 1 3 2 1 6
 Sveitsi 3 1 1 1 1 1 0 4
Honduras 3 0 1 2 0 3 −3 1
Honduras 0–1 Chile
Espanja 0–1  Sveitsi
Chile 1–0  Sveitsi
Espanja 2–0 Honduras
Chile 1–2 Espanja
 Sveitsi 0–0 Honduras
H-lohkon ottelut
16. kesäkuuta Honduras 0–1
(0–1) 		Chile Mbombela, Nelspruit
13.30
W. Palacios Keltainen kortti 33' Raportti 4' Keltainen kortti Carmona
19' Keltainen kortti Fernández
34' Maali Beausejour 		Yleisömäärä: 32 664
Tuomari: Seychellit Eddy Maillet
16. kesäkuuta Espanja 0–1
(0–0) 		 Sveitsi Durban, Durban
16.00
Raportti 30' Keltainen kortti Grichting
52' Maali Fernandes
73' Keltainen kortti Ziegler
90+1' Keltainen kortti Benaglio
90+4' Keltainen kortti Yakın 		Yleisömäärä: 62 453
Tuomari: Englanti Howard Webb
21. kesäkuuta Chile 1–0
(0–0) 		 Sveitsi Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Suazo Keltainen kortti 2'
Carmona Keltainen kortti 23'
Ponce Keltainen kortti 25'
Fernández Keltainen kortti 60'
Medel Keltainen kortti 61'
González Maali 75'
Valdivia Keltainen kortti 90+2' 		Raportti 18' Keltainen kortti Nkufo
31' Punainen kortti Behrami
48' Keltainen kortti Barnetta
60' Keltainen kortti Inler 		Yleisömäärä: 34 872
Tuomari: Saudi-Arabia Khalil Al Ghamdi
21. kesäkuuta Espanja 2–0
(1–0) 		Honduras Ellis Park, Johannesburg
20.30
Villa Maali 17'
Villa Maali 51' 		Raportti 8' Keltainen kortti Turcios
38' Keltainen kortti Izaguirre 		Yleisömäärä: 54 386
Tuomari: Japani Yūichi Nishimura
25. kesäkuuta Chile 1–2
(0–2) 		Espanja Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Medel Keltainen kortti 15'
Ponce Keltainen kortti 19'
Estrada Keltainen kortti 21'
EstradaKeltainen korttiPunainen kortti 37'
Millar Maali 47' 		Raportti 24' Maali Villa
37' Maali Iniesta 		Yleisömäärä: 41 958
Tuomari: Meksiko Marco Rodríguez
25. kesäkuuta  Sveitsi 0–0 Honduras Free State, Bloemfontein
20.30
Fernandes Keltainen kortti 34' Raportti 4' Keltainen kortti Thomas
58' Keltainen kortti Suazo
64' Keltainen kortti Chávez
88' Keltainen kortti Palacios 		Yleisömäärä: 28 042
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi

Pudotuspelit

Pudotuspeleissä (pronssi- ja loppuottelut mukaan lukien) ottelun ollessa tasatuloksessa varsinaisen peliajan jälkeen, pelattiin kaksi 15 minuutin jatkoaikaa. Jos tilanne oli tasan jatkoaikojen jälkeen, ottelun tulos ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.[76]

[108]

Neljännesvälierät Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
26. kesäkuuta – Port Elizabeth            
  Uruguay   2
2. heinäkuuta – Port Elizabeth
  Etelä-Korea   1  
  Uruguay (rp.)   1 4
26. kesäkuuta – Rustenburg
    Ghana   1 2  
  Yhdysvallat   1 1
6. heinäkuuta – Kapkaupunki
  Ghana (ja.)   2 1  
  Uruguay   2
28. kesäkuuta – Durban
    Alankomaat   3  
  Alankomaat   2
2. heinäkuuta – Johannesburg
  Slovakia   1  
  Alankomaat   2
28. kesäkuuta – Johannesburg
    Brasilian lippu Brasilia   1  
  Brasilian lippu Brasilia   3
11. heinäkuuta – Johannesburg
  Chile   0  
  Alankomaat   0 0
27. kesäkuuta – Johannesburg
    Espanja (ja.)   1 0
  Argentiina   3
3. heinäkuuta – Kapkaupunki
  Meksiko   1  
  Argentiina   0
27. kesäkuuta – Bloemfontein
    Saksa   4  
  Saksa   4
7. heinäkuuta – Durban
  Englanti   1  
  Saksa   0
29. kesäkuuta – Pretoria
    Espanja   1   Pronssiottelu
  Paraguay (rp.)   0 5
3. heinäkuuta – Johannesburg 10. heinäkuuta – Port Elizabeth
  Japani   0 3  
  Paraguay   0   Uruguay   2
29. kesäkuuta – Kapkaupunki
    Espanja   1     Saksa   3
  Espanja   1  
  Portugali   0  


Neljännesvälierät

Ensimmäiseen jatkopelipäivään Uruguay lähti päästämättä yhtään maalia turnauksessa. Vaikka Etelä-Korea saikin tehtyä maalin, Uruguay pääsi passiivisella pelillään jatkoon Suárezin kahdella osumalla.[109] Samana päivänä nähtiin myös turnauksen ensimmäinen jatkoaika ottelussa USA−Ghana, joka ratkesi jo jatkoajan kolmannella minuutilla Gyanin tehtyä maalin.[110]

Toisena pelipäivänä nähtiin dramatiikkaa ottelussa Saksa−Englanti. Vain minuutti Englannin 2−1 -maalin jälkeen Frank Lampard nosti pallon Saksan verkkoon, mutta erotuomarina toiminut Jorge Larrionda ei nähnyt pallon käyvän maalissa. Toisen puoliajan alussa Lampard laukoi vielä vapaapotkun ylärimaan, mutta Englanti hävisi ottelun ja saavutti heikoimman sijoituksensa historiansa aikana.[111] Päivän toisessakin ottelussa Argentiinan ja Meksikon välillä nähtiin tuomaripelin heikkoutta, sillä Carlos Tévezin paitsiomaali hyväksyttiin. Meksiko taisteli loppuun asti ja sai hyviä maalipaikkoja, mutta Diego Maradonan luotsaama Argentiina selvitti tiensä jatkoon, Lionel Messin jäätyä kuitenkin ilman avausmaaliaan.[112]

Brasilia ja Chile vastakkain neljännesvälierässä 28. kesäkuuta. Brasilia voitti ottelun 3−0.

Kolmas pelipäivä oli antoisa varsinkin Alankomaiden joukkueelle, sillä alkuturnauksen ajan loukkaantumisesta kärsinyt Arjen Robben pääsi kentälle avauskokoonpanoon. Jo ensimmäisen vartin pelaamisen jälkeen hän upotti kaukolaukauksen vastustajan Slovakian verkkoon. Ottelu päättyi Slovakian rangaistuspotkumaaliin oranssipaitojen hyväksi 2−1.[113] Illan toisessa ottelussa Brasilia otti rutiinivoiton Chilestä, joka oli ensimmäinen kisoista pudonnut eteläamerikkalainen joukkue.[114]

Viimeisenä neljännesvälieräpäivänä ottelussa Japani−Paraguay tehtiin historiaa, sillä kumpikaan joukkue ei ollut koskaan aiemmin päässyt puolivälieriin asti.[115] Ottelussa päädyttiinkin maalittomaan tasapeliin ja rangaistuspotkukilpailussa Paraguay varmisti Etelä-Amerikalle jo neljännen puolivälieräpaikan.[116] Toiseen otteluun Portugali lähti puhtaalla maalilla, mutta sai vastaansa naapurimaansa Espanjan. Portugali ei lukuisista yrityksistä huolimatta saanut maalia, joten Espanja voitti David Villan maalilla 1−0. Portugalin tähden Cristiano Ronaldon hermot pettivät ja hän käyttäytyi sopimattomasti kameramiestä kohtaan sylkäisemällä tätä päin.[117]

Neljännesvälieräottelut
26. kesäkuuta Uruguay 2–1
(1–0) 		Etelä-Korea Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Suárez Maali 8'
Suárez Maali 80' 		Raportti 38' Keltainen kortti Kim Jung-Woo
68' Maali Lee Chung-Yong
69' Keltainen kortti Cha Du-Ri
83' Keltainen kortti Cho Yong-Hyung 		Yleisömäärä: 30 597
Tuomari: Saksa Wolfgang Stark
26. kesäkuuta Yhdysvallat 1–2 ja. (1–1)
(0–1), (1–0), (0–1), (0–0) 		Ghana Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Clark Keltainen kortti 7'
Cherundolo Keltainen kortti 18'
Donovan (rp.) Maali 62'
Boganegra Keltainen kortti 68' 		Raportti 5' Maali Prince
61' Keltainen kortti Jonathan
90+2' Keltainen kortti A. Ayew
93' Maali Gyan 		Yleisömäärä: 34 976
Tuomari: Unkari Viktor Kassai
27. kesäkuuta Saksa 4–1
(2–1) 		Englanti Free State, Bloemfontein
16.00
Klose Maali 20'
Podolski Maali 32'
Friedrich Keltainen kortti 47'
Müller Maali 67'
Müller Maali 70' 		Raportti 37' Maali Upson
81' Keltainen kortti Johnson 		Yleisömäärä: 40 510
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda
27. kesäkuuta Argentiina 3–1
(2–0) 		Meksiko Soccer City, Johannesburg
20.30
Tévez Maali 26'
Higuaín Maali 33'
Tévez Maali 52' 		Raportti 28' Keltainen kortti Márquez
71' Maali Hernández 		Yleisömäärä: 84 377
Tuomari: Italia Roberto Rosetti
28. kesäkuuta Alankomaat 2–1
(1–0) 		Slovakia Durban, Durban
16.00
Robben Maali 18'
Robben Keltainen kortti 31'
Sneijder Maali 84'
Stekelenburg Keltainen kortti 90+3' 		Raportti 40' Keltainen kortti Kucka
71' Keltainen kortti Kopúnek
81' Keltainen kortti Škrtel
90+4' Maali (rp.) Vittek 		Yleisömäärä: 61 962
Tuomari: Espanja Alberto Undiano
28. kesäkuuta Brasilian lippu Brasilia 3–0
(2–0) 		Chile Ellis Park, Johannesburg
20.30
Kaká Keltainen kortti 30'
Juan Maali 35'
Luís Fabiano Maali 38'
Robinho Maali 59'
Ramires Keltainen kortti 72' 		Raportti 47' Keltainen kortti Vidal
68' Keltainen kortti Fuentes
80' Keltainen kortti Millar 		Yleisömäärä: 54 009
Tuomari: Englanti Howard Webb
29. kesäkuuta Paraguay 5−3 rp. (0−0)
  		Japani Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Riveros Keltainen kortti 118'



Rangaistuspotkut:
Barreto Maali rangaistuspotkusta
Barrios Maali rangaistuspotkusta
Riveros Maali rangaistuspotkusta
Valdez Maali rangaistuspotkusta
Cardozo Maali rangaistuspotkusta 		Raportti 58' Keltainen kortti Matsui
72' Keltainen kortti Nagatomo
90+3' Keltainen kortti Honda
113' Keltainen kortti Endō
Rangaistuspotkut:
Maali rangaistuspotkusta Endō
Maali rangaistuspotkusta Hasebe
Ei maalia rangaistuspotkusta (ylärima) Komano
Maali rangaistuspotkusta Honda 		Yleisömäärä: 36 742
Tuomari: Belgia Frank De Bleeckere
29. kesäkuuta Espanja 1−0
(0−0) 		Portugali Green Point, Kapkaupunki
20.30
Villa Maali 63'
Alonso Keltainen kortti 74' 		Raportti 80' Keltainen kortti Tiago
89' Punainen kortti Costa 		Yleisömäärä: 62 955
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi

Puolivälierät

Puolivälierät alkoivat kahden mestarisuosikin, Brasilian ja Alankomaiden, välisellä ottelulla. Brasilia siirtyi ottelun alussa johtoon Robinhon maalilla. Felipe Melo syötti pystysyötön, jonka Robinho ohjasi ensimmäisellä kosketuksella Maarten Stekelenburgin ohi. Hollantilaiset tasoittivat ottelun toisella puoliajalla Wesley Sneijderin keskitettyä rangaistusalueelle ja Brasilian Melon ohjattua pallon maaliin. Vartti myöhemmin Sneijder puski Dirk Kuytin syötön maaliin ja vei näin Hollannin 2–1 -johtoon. Melo sai noin viisi minuuttia 2–1 -maalin jälkeen punaisen kortin tallottuaan Arjen Robbenia. Ottelu päättyi 2–1 ja näin viisinkertainen maailmanmestari Brasilia tippui MM-kilpailuista toisen kerran peräkkäin puolivälierävaiheessa.[118]

Uruguay voitti Ghanan rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Alankomaiden välierävastustaja tuli ottelusta Uruguay–Ghana. Uruguay aloitti ottelun painostamalla, mutta ensimmäisen puoliajan lopulla Ghanakin sai muutaman vaarallisen maalintekopaikan. Ensimmäisen puoliajan lisäajalla nähtiin ottelun ensimmäinen maali, kun Sulley Muntarin kaukolaukaus yllätti Uruguayn maalivahdin Fernando Musleran. Uruguayn Diego Forlán tasoitti ottelun toisella puoliajalla vapaapotkumaalillaan. Koska varsinaisella peliajalla ei tehty enempää maaleja, haettiin ratkaisua jatkoajalta. Jatkoajan lopulla, Ghanan vapaapotkun jälkitilanteesta, Luis Suárez torjui käsillään Dominic Adiyiahin yrityksen ja sai punaisen kortin. Tilannetta seuranneessa rangaistuspotkussa Asamoah Gyan epäonnistui ja ottelu ratkaistiin rangaistuspotkukilpailussa. Tässä Uruguay oli maalein 4–2 parempi.[119]

Puolivälierien kolmannessa ottelussa kohtasivat kaksi menestynyttä jalkapallomaata, Saksa ja Argentiina. Ottelun ensimmäistä maalia ei tarvinnut odottaa kuin kolme minuuttia, kun Bastian Schweinsteiger antoi vapaapotkun ja Thomas Müller puski pallon maaliin. Saksa ratkaisi pelin toisella puoliajalla, kun Müller riisti Argentiinan puolustukselta pallon ja muutaman syötön jälkeen Lukas Podolskin syötöstä Miroslav Klose teki ottelun toisen maalin. Muutama minuutti myöhemmin Schweinsteiger syötti Arne Friedrichille, joka teki ensimmäisen maajoukkuemaalinsa. Loppulukemat 4–0 viimeisteli Klose Mesut Özilin syötöstä.[120]

Viimeisessä puolivälieräottelussa kohtasivat Espanja sekä Paraguay. Ensimmäisellä puoliajalla Espanja hallitsi pallollista peliä, mutta Paraguay painosti Espanjan pallollista pelaajaa sekä esti syöttösuunnat. Ottelun toisella puoliajalla nähtiin kahdessa minuutissa kolme rangaistuspotkua: ensin Gerard Piqué kaatoi Paraguayn Oscar Cardozon rangaistusalueella, mutta Iker Casillas torjui Cardozon yrityksen. Toisessa päässä Antolín Alcaraz kaatoi David Villan. Xabi Alonso laukaisi rangaistuspotkun maaliin, mutta ottelun erotuomari Carlos Batres hylkäsi maalin: espanjalaiset olivat juosseet liian aikaisin rangaistusalueelle. Alonso epäonnistui uusintayrityksessään. Ottelun ainoan maalin teki Villa, joka sai pallon Pedron laukauksen osuttua tolppaan.[121]

Puolivälieräottelut
2. heinäkuuta Alankomaat 2–1
(0–1) 		Brasilian lippu Brasilia Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Heitinga Keltainen kortti 14'
van der Wiel Keltainen kortti 47'
Sneijder Maali 53'
de Jong Keltainen kortti 64'
Sneijder Maali 68'
Ooijer Keltainen kortti 76' 		Raportti 10' Maali Robinho
37' Keltainen kortti Bastos
74' Punainen kortti Felipe Melo 		Yleisömäärä: 40 186
Tuomari: Japani Yuichi Nishimura
2. heinäkuuta Uruguay 4–2 rp. (1–1)
(0–1), (1–0), (0–0), (0–0) 		Ghana Soccer City, Johannesburg
20.30
Fucile Keltainen kortti 20'
Arévalo Keltainen kortti 48'
Forlán Maali 55'
Pérez Keltainen kortti 59'
Suárez Punainen kortti 120+1'
Rangaistuspotkut:
Forlán Maali rangaistuspotkusta
Victorino Maali rangaistuspotkusta
Scotti Maali rangaistuspotkusta
Pereira Ei maalia rangaistuspotkusta (yli)
Abreu Maali rangaistuspotkusta 		Raportti 45+2' Maali Muntari
54' Keltainen kortti Paintsil
77' Keltainen kortti Sarpei
93' Keltainen kortti John Mensah
120+2' Ei maalia rangaistuspotkusta (ylärima) Gyan
Rangaistuspotkut:
Maali rangaistuspotkusta Gyan
Maali rangaistuspotkusta Appiah
Ei maalia rangaistuspotkusta (torjunta) John Mensah
Ei maalia rangaistuspotkusta (torjunta) Adiyiah
Yleisömäärä: 84 017
Tuomari: Portugali Olegário Benquerença
3. heinäkuuta Argentiina 0–4
(0–1) 		Saksa Green Point, Kapkaupunki
16.00
Otamendi Keltainen kortti 11'
Mascherano Keltainen kortti 80' 		Raportti 3' Maali Müller
35' Keltainen kortti Müller
68' Maali Klose
74' Maali Friedrich
89' Maali Klose 		Yleisömäärä: 64 100
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
3. heinäkuuta Paraguay 0–1
(0–0) 		Espanja Ellis Park, Johannesburg
20.30
Cardozo Ei maalia rangaistuspotkusta (torjunta) 59'
Cáceres Keltainen kortti 59'
Alcaraz Keltainen kortti 59'
Morel Keltainen kortti 71'
Santana Keltainen kortti 88' 		Raportti 57' Keltainen kortti Piqué
62' Ei maalia rangaistuspotkusta (torjunta) Alonso
63' Keltainen kortti Sergio
83' Maali Villa 		Yleisömäärä: 55 359
Tuomari: Guatemala Carlos Batres

Välierät

Erehtymätön Paul-mustekala ennusti Espanjan voittavan Saksan.[122]

Ensimmäinen välieräottelu pelattiin Alankomaiden ja Uruguayn välillä. Ottelun avausmaalin teki Alankomaiden kapteeni Giovanni van Bronckhorst, jonka kaukolaukaus yllätti Fernando Musleran. Uruguayn tasoituksesta vastasi neljä minuuttia ennen ensimmäisen puoliajan loppumista Diego Forlán, jonka vasemman jalan kaukolaukaus meni Maarten Stekelenburgin vartioimaan maaliin. Toisella puoliajalla hollantilaiset iskivät kahdesti: ensin Wesley Sneijderin laukaus, joka otti kimmokkeen uruguaylaisesta puolustajasta, meni tolpan kautta sisään ja muutamaa minuuttia myöhemmin Arjen Robbenin puskumaali siirsi Alankomaat 3–1 -johtoon. Sneijderin maali oli kuitenkin siitä kyseenalainen, että Robin van Persie näytti olevan paitsiossa, kun hän päästi pallon menemään jalkansa alta maaliin ja osallistui näin passiivisesti peliin. Lisäajalla Maximiliano Pereira kavensi ottelun 3–2 -tilanteeseen, mutta tämä jäi ottelun lopputulokseksi.[123]

Toisessa välieräottelussa kohtasivat Espanja sekä Saksa. Saksa lähti otteluun puolustavalla pelitaktiikalla, mutta Espanja ei saanut tehtyä maalia eikä Saksakaan onnistunut omista paikoistaan. Ottelun avausmaali, joka jäi myös ottelun ainoaksi, nähtiin 73 minuutin pelin jälkeen, kun Carles Puyol puski Xavin antaman kulmapotkun aivan yläriman alapuolelta maaliin. Espanja eteni näin historiansa ensimmäisen kerran MM-kilpailujen loppuotteluun.[124]

Välieräottelut
6. heinäkuuta Uruguay 2–3
(1–1) 		Alankomaat Green Point, Kapkaupunki
20.30
Pereira Keltainen kortti 21'
Caceres Keltainen kortti 29'
Forlán Maali 41'
Pereira Maali 90+2' 		Raportti 18' Maali van Bronckhorst
29' Keltainen kortti Sneijder
70' Maali Sneijder
73' Maali Robben
78' Keltainen kortti Boulahrouz
90+5' Keltainen kortti van Bommel 		Yleisömäärä: 62 479
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
7. heinäkuuta Saksa 0–1
(0–0) 		Espanja Durban, Durban
20.30
Raportti 73' Maali Puyol Yleisömäärä: 60 960
Tuomari: Unkari Viktor Kassai

Pronssiottelu

Saksa oli tehnyt viisi muutosta välieräottelun avauskokoonpanoonsa ja Uruguay sai takaisin pelikiellon kärsineen Luis Suárezin sekä Diego Luganon. Ottelun ensimmäinen maali nähtiin, kun Thomas Müller teki turnauksen viidennen maalinsa 18. minuutilla. Bastian Schweinsteiger laukoi, mutta Fernando Musleran torjuma pallo tuli suoraan Müllerille, joka siirsi saksalaiset johtoon. Uruguayn tasoituksesta vastasi Edinson Cavani: Schweinsteiger menetti keskikentällä pallon Diego Pérezille, joka syötti Suárezille, jonka syötöstä Cavani laukoi maalin. Uruguay siirtyi toisella puoliajalla johtoon, kun Diego Forlán laukoi Arévalo Ríosin keskityksen maaliin. Maali oli myös Forlánin viides lopputurnauksessa. Saksan tasoitus tuli viisi minuuttia myöhemmin, kun Jerome Boatengin keskityksestä Marcell Jansen puski pallon maaliin. Ottelun loppulukemat 3–2 viimeisteli Sami Khedira kulmapotkun jälkitilanteesta.[125]

Pronssiottelu
10. heinäkuuta Uruguay 2–3
(1–1) 		Saksa Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
20.30
Cavani Maali 28'
Forlán Maali 51'
Pérez Keltainen kortti 61' 		Raportti 4' Keltainen kortti Aogo
7' Keltainen kortti Cacau
19' Maali Müller
56' Maali Jansen
82' Maali Khedira
90+3' Keltainen kortti Friedrich 		Yleisömäärä: 36 254
Tuomari: Meksiko Benito Archundia

Loppuottelu

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 2010 loppuottelu

Loppuottelussa kohtasivat Espanja ja Alankomaat. Molemmille joukkueille turnausvoitto olisi ollut maan historian ensimmäinen. Ennen ottelua häirikkö Jimmy Jump yritti pukea MM-pokaalille punaista myssyä tässä onnistumatta.[126] Espanja hallitsi ottelua aina enemmän sen edetessä, mutta alankomaalaiset saivat luotua vaarallisia maalintekopaikkoja. Alankomaiden Arjen Robbenille tarjoutui varsinaisen puoliajan paras maalintekopaikka, kun hän pääsi läpiajoon. Espanjan maalivahti Iker Casillas torjui kuitenkin Robbenin yrityksen. Varsinaisen peliajan jälkeen oltiin maalittomassa tasapelissä ja näin siirryttiin jatkoajalle. Ottelun ainoan punaisen kortin sai Alankomaiden John Heitinga, kun hän kaatoi Andrés Iniestan, joskin Iniesta kaatui helpohkosti. Iniesta kuitenkin ratkaisi loppuottelun, kun jatkoaikaa oli jäljellä viisi minuuttia: hänen laukauksensa meni Alankomaiden maalivahti Stekelenburgin kainalon alta maaliin. Näin Espanja voitti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden ja Alankomaat jäi kolmannen kerran MM-hopealle.[127]

FIFA palkitsi Espanjan noin 25 miljoonan[128] ja Alankomaat noin 18 miljoonan[129] euron summalla. Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto maksoi jokaiselle pelaajalle 600 000 euron[130] voittobonuksen.

Kilpailujen jälkeen FIFA rankaisi Alankomaita noin 11 tuhannen euron ja Espanjaa noin 7300 euron sakoilla epäurheilijamaisesta käytöksestä. Alankomaalaiset ottivat kahdeksan ja espanjalaiset viisi keltaista korttia.[128]

Loppuottelu
11. heinäkuuta Alankomaat 0–1 ja.
(0–0), (0–0), (0–0), (0–1) 		Espanja Soccer City, Johannesburg
20.30
van Persie Keltainen kortti 15'
van Bommel Keltainen kortti 22'
de Jong Keltainen kortti 28'
van Bronckhorst Keltainen kortti 54'
Heitinga Keltainen kortti 57'
Robben Keltainen kortti 84'
Heitinga Keltainen korttiPunainen kortti 109'
van der Wiel Keltainen kortti 111'
Mathijsen Keltainen kortti 117' 		Raportti 17' Keltainen kortti Puyol
23' Keltainen kortti Ramos
67' Keltainen kortti Capdevila
116' Maali Iniesta
118' Keltainen kortti Iniesta
120+1' Keltainen kortti Xavi 		Yleisömäärä: 84 490
Tuomari: Englanti Howard Webb


Vuoden 2010 Maailmanmestaruuskilpailuiden voittaja:
Espanja
ESPANJA
Ensimmäinen mestaruus

Tilastot

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 2010 tilastot

Etelä-Afrikan MM-kilpailuissa tehtiin yhteensä 145 maalia[131] 96[132] eri pelaajan tekemänä. Tämä maalimäärä on MM-kilpailujen historian vähiten sen jälkeen, kun siirryttiin 64 ottelun lopputurnaukseen.[18]

5 maalia 4 maalia 3 maalia
Saksa Thomas Müller Argentiina Gonzalo Higuaín Brasilia Luís Fabiano
Alankomaat Wesley Sneijder Saksa Miroslav Klose Ghana Asamoah Gyan
Espanja David Villa Slovakia Róbert Vittek Uruguay Luis Suárez
Uruguay Diego Forlán Yhdysvallat Landon Donovan

Palkinnot

Kultaisen pallon voittanut Diego Forlán.

Kultainen pallo jaettiin turnauksen parhaimmalle pelaajalle. FIFAn tekninen työryhmä julkisti kymmenen pelaajan listan, josta median edustajat valitsevat kisojen kolme parasta pelaajaa.[133] Kultaisen pallon voitti uruguaylainen Diego Forlán.[134]

Kultainen pallo -palkinnon ehdokkaat[133]

Uruguay Diego Forlán kultainen pallo Ghana Asamoah Gyan Espanja Andrés Iniesta Argentiina Lionel Messi Alankomaat Arjen Robben
Saksa Bastian Schweinsteiger Alankomaat Wesley Sneijder hopeinen pallo Espanja David Villa pronssinen pallo Espanja Xavi Saksa Mesut Özil

Kilpailujen parhaalle maalintekijälle myönnettiin kultainen kenkä. Koska sekä Diego Forlán, Thomas Müller, Wesley Sneijder että David Villa saivat viisi maalia kukin, palkinto myönnettiin eniten maalisyöttöjä tehneelle pelaajalle.[135] Kultaisen kengän voitti viidellä maalillan ja kolmella maalisyötöllään saksalainen Thomas Müller.[136]

Kilpailujen parhaana nuorena pelaajana palkittiin kultaisen kengänkin voittanut Thomas Müller.[137] Muut voittajaehdokkaat olivat ghanalainen André Ayew sekä meksikolainen Giovani dos Santos.[138] Palkinnon voittajan päätti FIFAn tekninen työryhmä.

Kilpailujen parhaalle maalivahdille, espanjalaiselle Iker Casillasille, myönnettiin kultainen hanska -palkinto.[139] Voittajan päätti FIFAn tekninen työryhmä.[135]

Kilpailujen vähiten varoituksia ottanut joukkue Espanja voitti FIFAn reilun pelin palkinnon. Vain pudotuspeleihin päässeet joukkueet olivat kelvollisia voittamaan tämän palkinnon.[135]

FIFA.com-verkkosivuston käyttäjät valitsivat turnauksen tähdistöjoukkueen:[140]

Maalivahti Puolustajat Keskikenttäpelaajat Hyökkääjät Valmentaja
Espanja Iker Casillas Saksa Philipp Lahm
Espanja Carles Puyol
Brasilia Maicon
Espanja Sergio Ramos 		Alankomaat Wesley Sneijder
Saksa Bastian Schweinsteiger
Espanja Andrés Iniesta
Espanja Xavi 		Espanja David Villa
Uruguay Diego Forlán 		Espanja Vicente del Bosque

Media ja talous

Televisiointi

Kisat lähetettiin Suomessa teräväpiirtoisena YleHD-kanavalla sekä normaalilaadulla. Muun muassa DNA[141] näytti kaapeliverkossaan maksutta kisoja teräväpiirtolaatuisena. Kisat lähetettiin myös normaalilaadulla TV2:lla ja joitakin otteluita näytettiin FST5-kanavalla.[142][143]

Yhdysvalloissa jalkapallon MM-kilpailuja näytti kaksi televisioasemaa: ESPN sekä espanjankielinien Univision. ESPN oli maksanut 100 miljoonaa ja Univision 325 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria TV-oikeuksista sekä Etelä-Afrikan että Brasilian MM-kilpailuihin.[144] Noin 19,6 miljoonaa yhdysvaltalaista katsoi Ghanan ja Yhdysvaltain neljännesvälieräottelua, mikä oli Yhdysvaltain ennätys[144]. Ennätyksen rikkoi myöhemmin loppuottelu, jota seurasi 24,3 miljoonaa[145] katsojaa. Maailmanlaajuisesti loppuottelua seurasi noin 700 miljoonaa ihmistä[146]. Suomessa finaalia seurasi 1 235 000[147] ja Englannissa 18,4 miljoonaa[148] katsojaa.

Julkaisut

Sony Music Entertainment julkaisi 31. toukokuuta 2010 kisojen virallisen albumin Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album.[149] Electronic Arts julkaisi 30. huhtikuuta 2010 kisojen nimeä kantavan videopelin 2010 FIFA World Cup.[150]

20 Centres for 2010

20 Centres for 2010 oli FIFAn virallinen kampanja MM-kilpailuissa. Kampanjan tarkoitus oli parantaa julkista terveydenhuoltoa, koulutusta ja jalkapalloa kehittymättömillä alueilla eri puolella Afrikkaa. Parannukset oli tarkoitus toteuttaa kahden kymmenen Football for Hope Centren kautta. Kampanja oli osa Football for Hope -liikettä.[151]

Sponsorit

FIFAn virallisia yhteistyökumppaneita olivat Adidas, Coca-Cola, Emirates, Hyundai, Sony sekä Visa. MM-kilpailujen virallisia sponsoreita olivat Budweiser, Castrol, Continental AG, McDonald's, MTN Group, Mahindra Satyam, Seara Alimentos sekä Yingli.[152] Budweiserin mukaan oli nimetty ottelun parhaan pelaajan -palkinto.[153]

Vaikutus Etelä-Afrikan taloudelle

MM-kilpailujen järjestämisellä oli vaikutus myös Etelä-Afrikan taloudelle. Etelä-Afrikan mainosteollisuus kasvoi noin 200 miljoonalla[154] dollarilla. MM-kilpailut tukivat vajaata 700 000[155] työntekijää. Kisojen talousvaikutuksen bruttotulokseksi arvioidaan 93 miljoonaa randia (noin 9,2 miljonaa euroa). Myös maan liikenneinfrastruktuuriin tehtiin parannuksia: muun muassa Durbaniin rakennettiin uusi lentoasema[156][157] (Kuningas Shakan kansainvälinen lentoasema) ja Gautengin provinssiin rakennettiin Gautrain-rautatie, joka yhdistää Johannesburgin, OR Tambon lentoaseman ja Pretorian toisiinsa.[158]

FIFAn jakamat palkintorahat

FIFA päätti vuoden 2009 lopussa jakamistaan rahasummista eri joukkueille. FIFA päätti nostaa palkintorahasummaa 197 miljoonasta eurosta (vuodesta 2006) 316 miljoonaan euroon. Voittaja saisi noin 23, toinen 18 , kolmas 15 ja neljäs 13,5 miljoonaa euroa. Muut välieräjoukkueet 10,5, muut pudotuspeleihin päässeet joukkueet 6,8 ja lohkovaiheessa pudonneet joukkueet 6 miljoonaa euroa. FIFA jakoi myös jokaiselle joukkueelle noin 750 000 euroa valmistautumisrahaa ennen turnausta. Summa sisältää myös 30 miljoonaa euroa, jotka FIFA jakoi seurajoukkueille, joiden pelaajia pelasi MM–kilpailuissa.[129]

Kritiikki ja negatiiviset ilmiöt

Monia eteläafrikkalaisia siirrettiin "pakolaisleireille", jos he asuivat kaupungeissa laittomissa rakennuksissa. Esimerkiksi Kapkaupungin alueella sijaitsevalla Blikkiesdorpin alueella asui 15000 ihmistä 3000 väliaikaisessa rakennuksessa[28]. Väliaikaisia leirejä on kutsuttu keskitysleireiksi.[29] Useita slummirakennuksia tuhottiin ja poliisia on käsketty pakkosiirtämään ihmisiä kilometrien päähän keskustasta.[159] Johannesburg ja Kapkaupunki ovat kieltäneet tälläiset lieveilmiöt.[29][159] Mm. Amnesty International esitti kriittikkiä kilpailujen aikana.[29][160]

Eteläafrikkalaiset viranomaiset arvioivat, että jalkapallon MM-kilpailut toisivat maahan noin 40000[161] prostitoitua lisää, kun Etelä-Afrikassa oli jo aikasemmin noin 100000[161] prostitoitua. Turisteja varoitettiinkin HIVistä, sillä Etelä-Afrikan HIV/AIDS -prosentuaalinen osuus on maailmankorkein[161], ja arvioiden mukaan prostitoiduista noin puolet[162] olisivat HIVin tai AIDSin kantajia. FIFA kuitenkin kielsi kondomien jakamisen stadionien läheisyydessä.[163]

Otteluissa näkyi useasti tyhjiä paikkoja. FIFAn mukaan liput oli kuitenkin myyty, mutta niitä ei käytetty. Mm. Etelä-Korean ja Kreikan välisessä ottelussa oli noin 11 000 vapaata paikkaa.[164] Lippuja pidettiin myös kalliina: normaalihintainen lippu oli noin 110 euroa[165]. FIFA myönsikin, että lippujen hinta oli liian korkea.[166]

Turvallisuushäiriöt

Kilpailujen aikana tapahtui muutamia turvallisuushäiriöitä. Jalkapallokannattaja pääsi Englannin maajoukkueen pukuhuoneeseen Englannin ja Algerian välisen ottelun jälkeen. Englannin jalkapalloliitto lähetti FIFAlle valituksen turvallisuustekijöiden heikkoudesta tapauksen jälkeen.[167] Kreikan maajoukkueen pelaajilta varastettiin noin 1500 euroa hotellihuoneesta.[168] Myös usean maan turisteja ryöstettiin turnauksen aikana.[169] Irakin turvallisuuspalvelun mukaan Al-Qaida suunnitteli terrori-iskua MM-kilpailuihin.[170] Turnauksen aikana pelikentille pääsi juoksemaan katsojia useissa eri otteluissa. Ehkä merkittävin tapaus sattui ennen turnauksen loppuottelua, kun espanjalainen häirikkö Jimmy Jump ryntäsi kentälle yrittäen lakittaa kisojen voittopokaalin punaisella myssyllä.[171]

Lähteet

  1. ↑ FIFA World Cup 2010 - Preliminaries - Teams FIFA. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b SA wins 2010 vote 15.5.2004. BBC News. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b Official match schedule FIFA. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Yli miljoona suomalaista katsoi MM-finaalia 12.7.2010. sportti.com. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b Host nation of 2010 FIFA World Cup™ – South Africa 15.5.2004. FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  6. ↑ 2002 FIFA World Cup Korea/Japan ™ FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Africa FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Pele Predicts Nigeria For 2010 World Cup Semi-Final 8.7.2009. goal.com. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Australia can host World Cup 18.9.2005. smh.com.au. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  10. ↑ GDP in Africa: 2004 16.12.2005. CIA. Viitattu 5.2.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Country Comparison :: GDP (purchasing power parity) CIA. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Tunisia-Libya World Cup Bid Rejected 3.10.2003. Associated Press. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  13. ↑ a b Morocco's World Cup marathon 9.3.2004. BBC News. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d New infrastructure for the 2010 Fifa World Cup Media Club South Africa. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  15. ↑ a b SA 2010 venues 'ready by October' 26.3.2009. BBC News. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  16. ↑ SA faces R8.4bn stadium bill 1.10.2006. Reuters/News24. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d 15 000 volunteers needed for 2010 world cup 21.7.2009. Africa News. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  18. ↑ a b South Africa 2010 in numbers 13.7.2010. FIFA. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Luke Harding: Doubt over South Africa 2010 Guardian. 12.7.2006. Berliini. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Jermaine Craig: Fifa denies SA may lose 2010 World Cup 3.7.2006. IOL. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  21. ↑ FIFA confirm World Cup back-up plan for 2010 30.4.2007. Soccernet. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  22. ↑ Blatter: Alternate Cup hosts spoken to about replacing South Africa 9.7.2008. Soccernet. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Fifa makes 2010 Cup back-up plan 30.5.2007. BBC. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Blatter happy with the progress of 2010 FIFA World Cup preparations 18.9.2008. FIFA. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  25. ↑ South Africa passes World Cup test 29.6.2009. BBC News. Viitattu 1.8.2009. (englanniksi)
  26. ↑ 2010 FIFA World Cup Stadiums 17.3.2006. Diddit. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  27. ↑ South Africa 2010 Stadiums SA-Venues. Viitattu 8.8.2010. (englanniksi)
  28. ↑ a b David Smith: Life in 'Tin Can Town' for the South Africans evicted ahead of World Cup Guardian. 1.4.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d Sudarsan Raghavan: In preparation for World Cup, the poor in Cape Town are being relocated The Washington Post. 11.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  30. ↑ Quick guide to the ten World Cup grounds Racing Post. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Raf Casert: Altitude will have impact on World Cup ball 12.4.2009. msnbc. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  32. ↑ Jamie Jackson: World Cup 2010: England's altitude training will be tested against USA Guardian. 7.6.2010. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Piers Edwards: Fifa medical chief downplays World Cup altitude effect 23.2.2010. BBC. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Calendar FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  35. ↑ a b Groups and Standings FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  36. ↑ Matches FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  37. ↑ a b Raportti loppuottelusta FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  38. ↑ adidas Golden Shoe FIFA. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  39. ↑ a b c d Qualifiers FIFA. Viitattu 26.7.2009. (englanniksi)
  40. ↑ a b FIFA/Coca-Cola World Ranking 26.5.2010. FIFA. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  41. ↑ FIFA Organising Committee approves Final Draw procedure 2.12.2009. FIFA. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  42. ↑ Cape Town to host 2010 final draw capetown.gov.za. Viitattu 14.7.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Referees FIFA. Viitattu 12.5.2010.
  44. ↑ World Cup 2010 South Africa .:. Referees worldfootball.net. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Two referee trios will not officiate in South Africa following fitness tests 27.5.2010. FIFA. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Bill Hare: FIFA World Cup 2010: Why Was Koman Coulibaly Refereeing at the World Cup? Bleacher Report. 19.6.2010. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  47. ↑ David Ornstein: Slovenia 2-2 USA BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  48. ↑ World Cup 2010: Referee mistakenly sends off Anther Yahia 23.6.2010. BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  49. ↑ England v Germany: Frank Lampard denied goal by Uruguayan linesman - in pictures The Daily Telegpraph. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  50. ↑ FAW boss Jonathan Ford rejects technology idea 28.6.2010. BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  51. ↑ Kevin Garside: England v Germany: Frank Lampard's disallowed goal highlights stupidity of Fifa The Daily Telegpraph. 27.6.2010. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  52. ↑ a b World Cup errors highlight need for technology rethink 28.6.2010. Times live. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  53. ↑ Paul Fletcher: Argentina 3-1 Mexico BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  54. ↑ 2010 World Cup Regulations FIFA. Viitattu 12.5.2010.
  55. ↑ a b c Meet Zakumi, the face of 2010 23.9.2008. IOL Sport. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  56. ↑ Arto Teronen: Maailman (yli)arvostetuin pallo 15.12.2009. YLE. Viitattu 4.7.2010.
  57. ↑ a b Jabulani: The official matchball 4.12.2009. FIFA. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  58. ↑ Adidas Jo'bulani Fifa World Cup 2010 Final Match Ball 20.4.2010. footballshirtculture.com. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  59. ↑ Fifa myöntää ettei kisapallo ole täydellinen 26.6.2010. YLE. Viitattu 4.7.2010.
  60. ↑ Brasilian maalivahti kuvailee MM-kisapalloa hirveäksi 28.5.2010. YLE. Viitattu 4.7.2010.
  61. ↑ MM-kisapallon tylytys jatkuu - soveltuu paremmin rantalentikseen Tekijä = 30.5.2010. YLE. Viitattu 4.7.2010.
  62. ↑ Shakira records official FIFA World Cup 2010 song 26.4.2010. shakira.com. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  63. ↑ Zangalewa - the original song from which Waka Waka borrows chorus world2010cup.com. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  64. ↑ Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album amazon.com. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  65. ↑ Shakira ja kaverit MM-futiksen virallisilla biiseillä – kuuntele 10 kovinta! 10.6.2010. YLE/Ylex. Viitattu 4.7.2010.
  66. ↑ Vuvuzela: SA football's beautiful noise SouthAfrica.info. Viitattu 30.7.2009. (englanniksi)
  67. ↑ Chris Makhaye: Blasts of joy as vuvuzelas unbanned 13.7.2008. IOL. (englanniksi)
  68. ↑ Fifa to discuss vuvuzela future 18.6.2009. BBC Sport. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  69. ↑ Jon Qwelane: 'Ban the Vuvuzela' News24. Viitattu 29.7.2009. (englanniksi)
  70. ↑ FIFA give vuvuzela green light for World Cup Soccernet. Viitattu 18.7.2009. (englanniksi)
  71. ↑ Mikko Lindqvist: Vuvuzela kuumentaa jalkapallofanien tunteita 15.6.2010. YLE Uutiset. Viitattu 26.6.2010.
  72. ↑ Yle on jo suodattanut lähetyksistä vuvuzelan törinää 16.6.2010. YLE Uutiset. Viitattu 16.6.2010.
  73. ↑ World Cup 2010: Organisers will not ban vuvuzelas 14.6.2010. BBC Sport. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  74. ↑ It is impossible to communicate, it’s like being deaf: Messi 13.6.2010. The Hindu. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  75. ↑ Matches FIFA. Viitattu 2.12.2009.
  76. ↑ a b Fifa World Cup South Africa 2010 Regulations – Article 39.5 FIFA. Viitattu 13.6.2010.
  77. ↑ Etelä-Afrikka ja Meksiko tasapeliin MM-avauksessa 11.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  78. ↑ Anelkan MM-turnaus päättyi nolosti 19.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  79. ↑ Uruguay voitti – myös Meksiko jatkaa MM-kisoissa 22.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  80. ↑ Thierry Henry ja Nicolas Sarkozy pesevät jälkipyykin 23.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  81. ↑ Etelä-Korean Park teki MM-historiaa 12.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  82. ↑ Higuainin hattutemppu upotti Etelä-Korean 17.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  83. ↑ Kreikka jauhoi historiallisen voiton 17.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  84. ↑ Etelä-Korea jatkoon trillerissä 22.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  85. ↑ Rehhagelin muuri kesti 75 minuuttia Argentiinan pommituksessa 22.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  86. ↑ Greenin emämunaus vei Englannilta voiton 12.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  87. ↑ Green blunder costs England victory against U.S. 14.6.2010. CNN. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  88. ↑ Valmentajan poika pelasti Yhdysvallat 18.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.201.
  89. ↑ USA nousi dramaattisesti lohkovoittoon 23.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  90. ↑ Loukkaantumisten riivaama Saksa ei yllätä 13.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  91. ↑ Saksan kone käynnistyi – Australia vastaantulija 13.6.2010. mm2010.f. Viitattu 19.7.2010.
  92. ↑ Mesut Özil vei Saksan jatkoon 23.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  93. ↑ Australia voitti Serbian, molemmat pettyivät 23.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  94. ↑ Jari Welling: Koko Afrikka Ghanan takana Turun Sanomat. 1.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  95. ↑ Kurinalainen Japani puolusti voiton 14.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  96. ↑ Hollanti jatkoon puhtaalla pelillä 24.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  97. ↑ Japani herkutteli vapaapotkuilla jatkopaikan 24.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  98. ↑ Oseaniasta ei yllätyksiä 14.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  99. ↑ Uusi-Seelanti tappioitta kotimatkalle 24.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  100. ↑ Maailmanmestari Italia putosi MM-kisoista 24.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  101. ↑ Lohko G on väkinäinen kuolemanlohko 15.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  102. ↑ Portugali mätti seitsemän maalia – Ronaldokin onnistui 21.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  103. ↑ Voitto ei riittänyt Norsunluurannikolle jatkopaikkaan 25.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  104. ↑ Portugali ja Brasilia nyhjäsivät maalittoman tasapelin 25.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  105. ↑ Hyökkäävä Chile pehmitti Hondurasin 16.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  106. ↑ Ensimmäinen jättiyllätys valmis – Sveitsi kaatoi Espanjan 16.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  107. ↑ Espanja voitti Chilen, molemmat neljännesvälieriin 25.6.2010. mm2010.fi. Viitattu 19.7.2010.
  108. ↑ Matches FIFA. Viitattu 9.6.2010.
  109. ↑ Passiivinen Uruguay puolivälieriin mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  110. ↑ Ghana huiman taistelun jälkeen puolivälieriin mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  111. ↑ Saksa nöyryytti Englantia tuomarien avustuksella mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  112. ↑ Vain paitsiomaali himmensi Argentiinan loistoa mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  113. ↑ Robben siivitti Hollannin jatkoon mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  114. ↑ Kliininen Brasilia koulutti Chileä mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  115. ↑ Japani ja Paraguay tavoittelevat historiallista puolivälieräpaikkaa mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  116. ↑ Paraguay rankkareilla ensi kerran kahdeksan joukkoon mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  117. ↑ Cristiano Ronaldon hermo ei pitänyt mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  118. ↑ Hollanti kaatoi Brasilian Sneijderin johdolla 2.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  119. ↑ Ghanan unelma vaihtui dramaattisesti kyyneliin 3.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  120. ↑ Supertehokas Saksa pyyhkäisi Argentiinan polvilleen 3.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  121. ↑ Villa pelasti Espanjan välieriin 3.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  122. ↑ Psychic Octopus Predicts Spain World Cup Win 9.7.2010. VOANews.com. Viitattu 17.8.2010.
  123. ↑ Hollanti viimeisteli millin tarkasti finaalipaikan 6.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  124. ↑ Puyolin torpedopusku ratkaisi šakkiottelun Espanjalle 7.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  125. ↑ Saksalle voitto pronssiottelun maali-iloittelussa 10.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  126. ↑ Jimmy Jump yritti pukea myssyn MM-pokaalille 11.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.2010.
  127. ↑ Espanja juhlii MM-kultaa 11.7.2010. mm2010.fi. Viitattu 20.7.201o.
  128. ↑ a b FIFA Punishes Netherlands and Spain for Bad Behaviour in World Cup Final 3.8.2010. World Football Insider. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  129. ↑ a b FIFA Executive Committee holds historic meeting in Robben Island 3.12.2009. FIFA. Viitattu 8.8.2010. (englanniksi)
  130. ↑ World Cup 2010: Iker Casillas defends Spain's £500,000 a man win bonus Guardian. 7.7.2010. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  131. ↑ Keith Lyons: Goals Scored at the 2010 FIFA World Cup 13.7.2010. wordpress.com. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  132. ↑ 2010 FIFA World Cup - Players - Top goals FIFA. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  133. ↑ a b adidas Golden Ball nominees announced FIFA. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  134. ↑ Diego Forlan - adidas Golden Ball FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  135. ↑ a b c FIFA World Cup 2010 Awards FIFA. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  136. ↑ FIFA World Cup 2010 Awards FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  137. ↑ Hyundai Best Young Player Award FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  138. ↑ World Cup Best Young Player Shortlist 9.7.2010. worldcupblog.org. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  139. ↑ adidas Golden Glove FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  140. ↑ Spaniards dominate All-Star Team 15.7.2010. FIFA. Viitattu 15.7.2010. (englanniksi)
  141. ↑ DNA: Etelä-Afrikan MM-kisat maksutta teräväpiirtona dna.fi. 10.6.2010. Viitattu 19.7.2010.
  142. ↑ Jalkapallon MM-kisat HD-lähetyksenä kanavapakettitarjous.com. Viitattu 19.7.2010.
  143. ↑ Jalkapallon MM-kisat 2010 Etelä-Afrikassa lehtiyhtyma.fi. Viitattu 19.7.2010.
  144. ↑ a b Richard Sandomir: World Cup Ratings Certify a TV Winner 28.6.2010. The New York Times. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  145. ↑ Tim Fontenault: No Popularity? World Cup Final Draws 24 Million In The US 12.7.2010. Bleacher Report. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  146. ↑ 700 million to watch World Cup Final 12.7.2010. mediaspy.org. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  147. ↑ MM-finaali keräsi yli miljoonayleisön 12.7.2010. Iltalehti - YLE. Viitattu 19.7.2010.
  148. ↑ More than 20 million viewers switch on World Cup final 12.7.2010. BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  149. ↑ Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album 21.5.2010. Museke. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  150. ↑ Brian Ekberg: FIFA World Cup 2010 Q&A With Simon Humber 26.1.2010. Gamespot. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  151. ↑ The Official Campaign of the 2010 FIFA World Cup™ FIFA. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  152. ↑ FIFA World Cup - Organisation - Partners FIFA. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  153. ↑ Man of the Match FIFA. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  154. ↑ Mark Sweney: South African ad economy gets World Cup boost Guardian. 22.6.2010. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  155. ↑ World Cup impact 'still massive' 22.4.2010. southafrica.info. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  156. ↑ Zuma opens Durban’s new King Shaka airport 8.5.2010. Yahoo Sports. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)
  157. ↑ King Shaka International Airport, Durban, South Africa Airport Technology. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)
  158. ↑ Pumza Fihlani: Gautrain arrives in time for World Cup 8.6.2010. BBC. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  159. ↑ a b Christopher Werth: Kicked Out for the Cup? Newsweek. 4.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  160. ↑ Human rights concerns in South Africa during the World Cup 11.6.2010. Amnesty International. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  161. ↑ a b c Chris Dade: South Africa fears arrival of 40,000 sex workers for World Cup Digital Journal. 7.5.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  162. ↑ David Cohen: London World Cup fans warned about Rustenburg’s HIV sex workers London Evening Standard. 11.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  163. ↑ David Smith: World Cup 2010: Fifa blocking condom distribution at venues, say Aids groups Guardian. 4.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  164. ↑ Mike Collett: Empty seats concern FIFA but attendances stay high 15.6.2010. Reuters. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
  165. ↑ World Cup 2010 - Ticket prices for World Cup worldcup2010southafrica.com. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
  166. ↑ Paul Kelso: Fifa admits World Cup ticket prices too high 18.2.2010. Telegraph. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
  167. ↑ Martin Evans, Gordon Rayner ja Aislinn Laing: World Cup 2010: Police hunt angry fan who entered England dressing room Telegraph. 19.6.2010. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  168. ↑ Greece players suffer hotel thefts Telegraph. 10.6.2010. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  169. ↑ Foreigners robbed in South Africa ahead of World Cup 11.6.2010. Xinhuannet. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  170. ↑ Iraq: Al Qaeda planned World Cup attack The Washington Times. 17.5.2010. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  171. ↑ Jimmy Jump yritti pukea myssyn MM-pokaalille - MM2010 mm2010.fi. Viitattu 17.7.2010.

Aiheesta muualla

Commons
Commons

Malline:Link FA

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalkapallon_maailmanmestaruuskilpailut_2010&oldid=8924992”