Yhdysvallat

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 23. tammikuuta 2010 kello 16.01 käyttäjän Watti (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
United States of America
Amerikan yhdysvallat
Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltain vaakuna
lippu vaakuna

Yhdysvaltain sijainti

Valtiomuoto liittovaltio
Presidentti Barack Obama
Pääkaupunki Washington, DC (553 523 as.)
38°53′N, 77°02′W
Muita kaupunkeja New York (8 168 388 as.),
Los Angeles (3 957 875 as.),
Chicago (2 896 016 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 9 826 630[1] (sijalla 31)
– josta sisävesiä 6,764 %
Väkiluku (2007) 305 499 742[2] (sijalla 3)
– väestötiheys 31,1
– väestönkasvu 0,883[1] (2008)
Viralliset kielet ei ole2
Lukutaito 99 %[1] ?
Valuutta Yhdysvaltain dollari ($) (USD)
BKT (2007)
– yhteensä 13 770 miljardia USD[3]  (sijalla 1)
– per asukas 45 490 USD[3]
HDI (2019) 0,926[4] (sijalla 17)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,9
– teollisuus 20,9[1]
– palvelut 78,2
Aikavyöhyke -5 / UTC-10
– kesäaika UTC-4 / UTC-9
Itsenäisyys
Vapaussota
Julistus
Tunnustettu
1775–1783
4. heinäkuuta 1776
3. syyskuuta 1783
Lyhenne US
– ajoneuvot: USA
– lentokoneet: N
Kansainvälinen
suuntanumero		 +1
Tunnuslause E Pluribus Unum3
In God We Trust4
Kansallislaulu ”The Star-Spangled Banner”

1. Sijaluku on kiistanalainen Kiinan kanssa.
2. Väestöstä 82,1 % puhuu äidinkielenään englantia ja 10,7 % espanjaa. Havaiji on virallinen kieli Havaijin osavaltiossa.[1]
3. Suom. ”monesta yksi”. Mottona vuodesta 1776.
4. Suom. ”Jumalaan me luotamme”. Mottona vuodesta 1956.

Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on asukasluvultaan ja pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio. Yhdysvaltain bruttokansantuote on maailman maista suurin. Yhdysvaltoihin suuntautunut maahanmuutto on johtanut yhteen maailman etnisesti ja sosiaalisesti monimuotoisimmista väestöistä.[5]

Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia itsenäisenä valtiona ja se on yksi maailman vanhimmista perustuslaillisista tasavalloista.[6] Kolmetoista Britannian siirtokuntaa perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin vuosina 1861–1865. 1990-luvulla Yhdysvalloista tuli kylmän sodan jälkeen ainoa jäljellä oleva supervalta.[7][8]

Historia

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Materiaalia historiasta siirrettävä Pääartikkeliin "Yhdysvaltain historia"
Pääartikkeli: Yhdysvaltain historia

Esikolumbiaaninen aika

Ennen eurooppalaista Amerikkojen kolonisaatiota Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat, joiden esivanhemmat vaelsivat Beringinsalmen kautta Siperiasta Pohjois-Amerikkaan vähintään 12 000 vuotta, mahdollisesti jopa 40 000 vuotta[9][10] sitten.[11][12] Siellä heitä asui arviosta riippuen n. 1–15 miljoonaa ennen eurooppalaisten tuloa.[13][14] Biisoneita Pohjois-Amerikan tasangoilla vaelsi kymmeniä miljoonia. Lähes kaikki kansat harjoittivat metsästystä saaden biisoneista, hirvistä ja peuroista lihaa ravinnoksi, nahkoja vaatteiksi, jänteitä jousiksi ja luita nuolenkärjiksi. Moni intiaanikansa harjoitti myös maanviljelyä, kalastusta ja keräilyä siellä missä olosuhteet sen sallivat. Viikinkien tiedetään vierailleen nykyisen Yhdysvaltain maaperällä 1000-luvun alkupuolella.

1400- ja 1500-luku

1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyistä Yhdysvaltojen aluetta. Ensimmäinen vahvistettu eurooppalainen havainto alueesta on Kristoffer Kolumbuksen maihinnousu toisella matkallaan Puerto Ricolle 19. marraskuuta 1493. Ensimmäisen eurooppalaisen asutuksen nykyisiin Yhdysvaltoihin perusti Juan Ponce de León 1508, samoin Puerto Ricoon. 2. huhtikuuta 1513 Ponce de León nousi ensimmäisenä eurooppalaisena nykyisten Yhdysvaltojen mannermaalle, Floridaan. Ensimmäiset eurooppalaiset siirtokunnat nykyisten Yhdysvaltain alueelle perustivat espanjalaiset Floridaan: Pensacolan 1559, Fort Carolinen 1564 ja St. Augustinen 1565. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Suurten järvien aluetta ja Mississippin vartta.

1600- ja 1700-luku

Ensimmäinen brittien siirtokunta nykyisten Yhdysvaltojen alueella oli Roanoke nykyisessä Pohjois-Carolinassa. Sinne oli yritetty perustaa siirtokuntaa jo 1585 ja uudestaan vuonna 1587. Kun brittilaivoja saapui uudestaan paikalle 1590, siirtokunta oli kadonnut. Vuonna 1607 britit perustivat nykyiseen Virginiaan Jamestownin siirtokunnan. Britit lähettivät vallankumoukseen mennessä noin 50 000 rikollista siirtokuntiin.[15] Myös Mayflower-laivalla Englannista ja Hollannista lähteneiden uskonnollista vainoa paenneiden siirtolaisten (engl. pilgrims, ”pyhiinvaeltajat”) oli vuonna 1620 alun perin tarkoitus matkata Virginiaan, mutta jostain syystä he purjehtivat paljon pohjoisemmaksi ja laskivat ensiksi maihin nykyisen Cape Codin niemellä. Lopulta he perustivat siirtokunnakseen Plymouthin nykyisessä Massachusettsissa. Paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään talvesta ja seuraavasta kesästäkin, ja pyhiinvaeltajat viettivät vuoden 1621 sadonkorjuujuhlaa yhdessä intiaanien kanssa ensimmäisenä kiitospäivänä.

Vuonna 1626 Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania perusti Uuden Amsterdamin kaupungin Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan Uuden Alankomaan keskukseksi joen yläjuoksulla. Vuonna 1638 perustettiin Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren–Pennsylvanian alueelle. Hollanti valtasi siirtokunnan 1653. Samoihin aikoihin olivat alkaneet myös nk. majavasodat missä osapuolina olivat hollantilaisten puolella oleva irokeesien liittokunta ja ranskalaisten puolella taistelevat kanadalaiset heimot. Kyseessä oli turkiskaupan herruus sillä heimot tiesivät saavansa voittoja sodassa tuliaseiden avulla jotka oli saatavilla majavannahkakaupan avulla. Irokeesit onnistuivat tuliaseiden avulla tuhoamaan useita heimoja suurten järvien ympäristöstä edesauttaen melko tehokkaasti uudisasutuksen leviämistä. Vuonna 1759 Ranskan valta alkoi merkittävästi heikentyä kun englantilaiset intiaaniliittolaisineen valtasivat Quebeckin. Vuonna 1663 perustettiin puuvillan ja maalaisaateliston Carolina. Vuonna 1664 Englanti valtasi Uuden Amsterdamin ja nimesi sen New Yorkiksi. New Jerseyn kehitys alkoi 1665. Kveekarien johtaja William Penn sai 1681 Kaarle II:lta lainansa vastineeksi maa-alueen, josta kehittyi Pennsylvania. Kun Georgia perustettiin vuonna 1732 velkavankeudesta vapautettujen englantilaisten turvapaikaksi, brittiläisiä siirtokuntia oli kolmetoista.

John Trumbull, Declaration of Independence, 1817–1819. Maalaus kuvaa komiteaa esittelemässä kongressille luonnostaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseksi.

Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli 1 500 000 eurooppalaista ja luku kasvoi nopeasti. New Yorkissa, Bostonissa ja Philadelphiassa oli noin 200 000 asukasta.selvennä Englanti, joka oli velkaantunut seitsenvuotisessa sodassa, pani siirtokunnat verolle vuonna 1765 ja vuonna 1767 se asetti niille teetullin. Vastalauseena järjestettiin Bostonin teekutsut: Bostonissa heitettiin tullista vapautettu teelasti mereen vuonna 1773. Vuonna 1774 siirtokuntien ensimmäinen kongressi totesi Philadelphiassa, että hallitusten valta ulottuu vain niin pitkälle kuin alamaiset sallivat, ja että hallitusten valta perustuu hallittavien suostumukseen. Seuraavana vuonna Britannian parlamentti katsoi Massachusettsin olevan kapinassa ja siirtokunnat päätettiin saartaa. Tästä seurasi Yhdysvaltain vapaussota. 15. kesäkuuta 1775 George Washington nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Amerikkalaisilla oli pula varusteista ja Benjamin Franklin ajatteli jopa turvautua jousipyssyihin, mutta kaksi päivää myöhemmin vallattiin Bunker Hill.

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776, kun kongressin asettama valiokunta, johon kuuluivat John Adams, Roger Sherman, Robert R. Livingstone, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin, laati itsenäisyysjulistuksen. Sotaonni ei ollut aina suosiollinen amerikkalaisille, ja englantilaiset kieltäytyivät neuvottelemasta ellei itsenäisyysjulistusta peruutettu. Ranska liittyi itsenäisyystaisteluun siirtokuntien puolella solmimalla liittosopimuksen Benjamin Franklinin kanssa ja lähetti Lafajetten ja Roshanbon joukkoineen Amerikkaan. Samalla Ranska sai vahingonkorvausta seitsenvuotisesta sodasta. Englantilaiset lyötiin Saratogan taistelussa vuonna 1777.

Yhdysvaltain itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota. Ne olivat Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina, Virginia, Maryland, Delaware, Pennsylvania, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Massachusetts ja New Hampshire, lipun 13 raitaa kuvaavat näitä osavaltioita. Itsenäistymisen jälkeen noin 70 000–80 000 Britannialle uskollista lähti maasta. Heistä noin 50 000 siirtyi brittien Kanadan provinsseihin.[16]

1800-luku

Yhdysvaltain laajeneminen. Tummanpunaisella alkuperäiset osavaltiot, tummansinisellä uusimmat osavaltiot.

Vuodesta 1803 vuoteen 1848 Yhdysvaltain koko lähes kolminkertaistui, kun uudisasukkaat valtasivat länttä. Vuonna 1803 Thomas Jeffersonin hallitus osti Ranskan Napoleonilta Mississippijoen länsipuolelle ulottautuvan Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi – hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % maan pinta-alasta.

1500-luvulta alkaen yli kymmenen miljoonaa tummaihoista afrikkalaista kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan työskentelemään orjina ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle, varsinkin nykyiseen Oklahomaan, jonka nimi oli tuolloin Intiaanialue. Intiaanien kanssa solmitut sopimukset jouduttiin lähes kaikki rikkomaan sillä kuten eräs kongressin edustaja kirjoitti: "ei ole voimaa pysäyttää meidän valloittavan kansamme etenemistä". Tämä johti väistämättä kahakoihin intiaanien kanssa jotka puolustivat metsästysmaitaan. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin liittyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet Guadeloupe Hidalgon rauhassa 2. helmikuuta 1848. Arizonan ja New Mexicon alue laajeni etelään Gilajoen eteläpuolelle Meksikon kanssa 1853 tehdyllä kymmenen miljoonan silloisen Yhdysvaltain dollarin Gadsdenin kaupalla. Vuonna 1848 Kaliforniasta löydettiin kultaa ja alueelle alkoi suuri kultarynnäkkö. Alueen intiaanien kohtalo oli tuhoisa ja useita kansoja tuhottiin lähes sukupuuttoon. Teollistumisen aikakautta eläviä amerikkalaisia hallitsi nopean rikastumisen tarve ja usein tapana oli lakaista esteet pois tieltä välittämättä seurauksista. Tämä 1800-luvun lopun biisonien teurastamisen varjoon jäänyt tapahtuma on yksi Amerikan synkimmistä. Mark Twain kirjoitti kirjassaan "koiran elämää" (roughing it): "Kuvitelkaa että joku ventovieras tulisi asuinalueellenne keskelle kaunista hedelmäpuutarhaanne ja alkaisi sitten hakuin, lapioin ja räjähdyspanosten voimalla tärvelemään maapalstaanne... Toisinaan tuntuu uskomattomalta ajatella että paikalla missä on nyt vain niittyä ja metsää ei ole mitään mikä olisi muistuttamassa siitä, mitä paikalla oli parikymmentä vuotta sitten: kukoistava parin kolmentuhannen asukkaan kaupunki... Missään muualla maailmassa ei varmasti ole kadonnut kaupunkeja niin jäljettömiin kuin Kalifornian entisillä kultakentillä."

Ne tuolloin vielä harvaan asutut alueet, jotka liitettiin Yhdysvaltoihin Louisianan aluekaupalla ja myöhemmin Guadeloupe Hidalgon rauhansopimuksella, eivät aluksi kuuluneet mihinkään osavaltioon, vaan olivat liittovaltion hallinnassa. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun niiden asukasluku oli huomattavasti kasvanut, alueelle perustettiin nykyiset osavaltiot. Vasta vuodesta 1912 lähtien Yhdysvaltojen koko manneralue oli jaettu osavaltioiksi, muista erillään sijaitsevaa Alaskaa lukuun ottamatta, joka muodostettiin osavaltioksi vuonna 1959.

Spottsylvanian taistelu Amerikan sisällissodassa.

Kysymys orjuudesta tai sen lakkauttamisesta oli vuosikymmenien ajan Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mikäli sitä oli ennestäänkään ollut, mutta etelävaltioissa se pysyi 1860-luvulle saakka, ja sen jatkamista vaadittiin varsinkin sen vuoksi, koska pelättiin puuvillateollisuuden muussa tapauksessa lamaantuvan. Niillä läntisillä raja-alueilla, jotka tuolloin eivät vielä kuuluneet mihinkään osavaltioon, orjuus oli vuonna 1820 säädetyn lain (Missourin kompromissin) mukaan sallittua vain leveyspiirin 36° 30' eteläpuolella.[17] Samaa leveyspiiriä pitkin tulivat myöhemmin kulkemaan alueelle perustettujen uusien osavaltioiden rajat.

Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat kärjistyivät siinä määrin, että ne johtivat Yhdysvaltain sisällissotaan 1861–1865. Sodassa pohjoiset osavaltiot estivät eteläisten osavaltioiden itsenäistymisyrityksen. Pohjoisvaltioiden voitettua orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa vuonna 1865, mikä tarkoitti vapautta lähes neljälle miljoonalle orjalle.[18] Sisällissota oli merkittävä ja traumaattinen tapahtuma maan historiassa.

Sisällissodan jälkeen

Maahanmuuttajia saapumassa Amerikkaan, Ellis Island vuonna 1902.

Sisällissodan jälkeen suuri määrä maahanmuuttajia virtasi Yhdysvaltoihin. Vuonna 1829 oli määritelty "pysyvä intiaaniraja" jonka rikkomisesta rangaistaisiin valkoisia. Sen mukaan koko Mississipin länsipuoli olisi intiaanien. Ennen kuin laki ehdittiin saattaa voimaan olivat uudisasukkaat jo Iowassa saakka. Koska "pysyvän intiaanirajan" rikkominen oli päivittäistä keksi hallitus "ilmiselvän kohtalon". Sen mukaan eurooppalaiset oli "kohtalo" ennalta määrännyt kaitsemaan Amerikkaa. Valkoiset olivat sen mukaan "hallitseva rotu" joka oli vastuussa koko maasta. Tämä johti siihen että 27.3.1866 presidentti Johnson kieltäytyi kirjoittamasta kansalaisoikeuslakia sen epäselvyyden takia mutta 1.4. kongressi kumosi presidentin ja hyväksyi lain joka takasi kaikille Yhdysvalloissa syntyneille yhtäläiset oikeudet paitsi intiaaneille. Maahanmuuttajat saivat vallata tietyn kokoisen maa-alueen haluamastaan "vapaasta paikasta" ilmaiseksi. Rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia erimielisyydet ja ryöstöt yleistyivät, ja syntyi käsite ”villi länsi”. Maahanmuuttajat toivat puolestaan teollisuudelle työvoimaa ja loivat monimuotoisia yhteisöjä Amerikan kehittymättömille alueille. Kun Etelä-Dakotan Black Hills vuorilta löydettiin kultaa eivätkä intiaanit olleet halukkaita myymään pyhää aluettaan johti se yhteen viimeisistä suurista sotatoimista alueella asuvia heimoja vastaan jonka seurauksena alueen heimojen kokoamat sotajoukot tuhosivat v. 1876 kenraali Custerin joukot viimeiseen mieheen. Vuosille 1860–1880 ulottuvasta lyhyestä ajanjaksosta muodostui lopulta "Amerikan lännen kultakaudet" joista monet lännenelokuvat kertovat. Kertomukset turkiskauppiaista, vuoristojen miehistä, ratsuväestä, höyrylaivoista, kullankaivajista, intiaaneista, uudisasukkaista, lainsuojattomista, saluunoista, pyssysankareista, karjapaimenista ja postivaunuista. Tämän aikakausi tarinoineen kuuluu niihin myytteihin "jotka eivät koskaan kuole."

1800-luvulla tapahtui Yhdysvaltain teollistuminen. Teollistumisesta seurasi paitsi vaurastumista myös lukuisia sosiaalisia ongelmia, joita yritettiin ratkoa eri tavoin. Varsinaista parannusta tapahtui kuitenkin vasta 1930-luvulla New Dealin aikoina.

Venäjän keisari Aleksanteri II myi 9. huhtikuuta 1867 Alaskan Yhdysvalloille 7 200 000 dollarin hinnalla. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Yhdysvallat löi heikkenevän Espanjan imperiumin espanjalais-amerikkalaisessa sodassa ja Pariisin rauhansopimuksessa 10. joulukuuta 1898 Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. Samalla Espanja luopui vallastaan Kuubassa. Espanjaa vastaan tehtyyn sodanjulistukseen laadittiin senaattori Henry M. Tellerin ehdottama lisäys, joka takasi Floridansalmen eteläpuolella sijaitsevan saaren itsenäisyyden Yhdysvaltain valvonnassa.

Huomio etelään ja ensimmäinen maailmansota

Kun laajeneminen länteen oli saatettu loppuun, katseet suunnattiin Latinalaiseen Amerikkaan, jossa Yhdysvallat alkoi soveltaa taloudellista vaikutusvaltaansa. Presidentti Roosevelt otti maansa haltuun Panaman kanavan rakennushankkeen 1904.[19]

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa neutraalina, kunnes se liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Historiallisista ja etenkin taloudellisista syistä Yhdysvaltain sympatiat olivat brittien ja ranskalaisten puolella, mutta esimerkiksi monet irlantilaiset vastustivat interventiota.

Runsaassa vuodessa yhdysvaltalaiset painoivat vaa'an ympärysvaltojen voiton puolelle. Taloudellisesti maa oli ollut maailmansotaan asti velkaa muille, mutta sodan ansiosta tilanne kääntyi toisinpäin.[19]

Myös kulttuurisesti Yhdysvallat astui maailmanvalloituksen tielle ja sen hegemonia säilyi 1960-luvulle asti.[19]

Sotien välillä talouskasvu, lama ja uusi nousu

Suurimman osan 1920-luvusta Yhdysvallat nautti hyvinvoinnista, kun maataloushinnat laskivat ja teollisuusyritysten voitot kasvoivat. Lainankasvu ja inflaatio osakemarkkinoilla aiheutti pörssiromahduksen vuonna 1929 johtaen Suureen lamaan. Tultuaan valituksi presidentiksi vuonna 1932 Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, joka lisäsi hallituksen puuttumista talousasioihin suuren laman lieventämiseksi.

Toinen maailmansota

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Pitkällisen perääntymisvaiheen jälkeen amerikkalaiset saivat aiheutettua Japanin laivastolle ratkaisevan raskaita alusmenetyksiä Midwayn taistelussa 1942, mikä merkitsi käännettä Tyynenmeren sodassa.

Läntisellä pallonpuoliskolla Yhdysvaltain ja brittien joukot aloittivat 1942 operaatiot saksalaisia vastaan Pohjois-Afrikassa. Myöhemmin amerikkalaiset osallistuivat maihinnousuihin Sisiliaan ja Italian niemimaalle 1943.

Kesällä 1944 länsiliittoutuneet aloittivat Yhdysvaltain johdolla maahyökkäyksen Saksaa vastaan Normandian maihinnousulla.

Yhdysvallat oli lähettänyt materiaalia Neuvostoliiton rintamalle ja Brittein saarille pian jouduttuaan sotaan Japania ja Saksaa vastaan 1941. Maailmansodan päättyessä taloutensa sodankäyntiin mobilisoinut Yhdysvallat vastasikin yli puolesta maailman teollisuustuotannosta[20].

Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä onnistui ensimmäisenä ydinpommin kehittämisessä, jonka käyttö Hiroshimassa ja Nagasakissa sai Japanin sotilasjohdon antautumaan ja lopettamaan toisen maailmansodan.

Toinen maailmansota oli kallein Yhdysvaltain historiassa ja puoli miljoonaa amerikkalaista uhrasi henkensä siinä.[21] Yhdysvallat ja länsiliittoutuneet miehittivät Länsi-Saksaa, muuta Eurooppaa ja Japania kunnes uusi hallinto oli saatu kokoon. Marshall-apu kustannettiin Länsi-Euroopan uudelleenrakentamiseksi ja saajamaiden sitomiseksi läntiseen suurvaltaan poliittisesti. Vaikka maailmansota oli Yhdysvalloille taloudellisesti kallis, se ei kokenut menetyksiä sodan aikana omalla mantereellaan. Pitkä sotatila kasvatti Yhdysvaltojen teollisuutta ja lisäsi panostuksia tekniseen kehitystyöhön, mikä paransi sen asemia sotatilan päätyttyä.

Sodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja asetettiin New York Cityyn.[22] Toisen maailmansodan jälkeen kommunismin leviämistä rajoittanut Trumanin oppi asetti kylmän sodan toimintakehikon, mikä linjasi maan ulkopolitiikan pitkäksi aikaa[19]

Kylmän sodan politiikka aiheuttikin paljon turvattomuutta, sotia ja epävakautta ympäri maailmaa seuraavien vuosikymmenten aikana. Toisaalta sen voidaan katsoa kuitenkin vieneen teknistä kehitystä eteenpäin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpajuoksun myötä, vaikkakin pitkälti ensin sotilaallisiin ratkaisuihin pohjautuen.

Kylmä sota

Yhdysvaltalaisia sotilaita Korean sodassa.
Pääartikkeli: Kylmä sota

Yhdysvallat oli keskeisessä roolissa eteläisen Korean puolella Korean sodassa 1950–1953. Vuonna 1957 Neuvostoliitto onnistui laukaisemaan ensimmäisenä luotaimensa, Sputnikin, Maan kiertoradalle. Tämä oli tekniseen ylivoimaansa luottaneille amerikkalaisille järkytys.[19]

Kylmä sota kävi kuumimmillaan, kun John F. Kennedyn kaudella tehtiin Yhdysvaltain taustatuella epäonnistunut Sikojenlahden maihinnousuyritys Kuubaan. Kuuban ohjuskriisi testasi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton diplomaattisen osaamisen ääritilanteessa. Presidentti Kennedy salamurhattiin 1963.[19]

Vietnamin sodassa 1964–1975 Yhdysvallat menetti noin 58 000 sotilasta kaatuneina.[19]

Buzz Aldrin Kuun pinnalla vuonna 1969.

John F. Kennedy oli asettanut päämääräksi viedä ihminen kuun pinnalle ja unelma toteutui vuonna 1969.

Toisen maailmansodan jälkeen maa koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. Havaijin erityisalue äänesti liittymisestä Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Toisen maailmansodan jälkeen mustien sotilaiden osallistuminen sotaan nosti esille vaatimuksia etenkin etelävaltioiden lakiin perustuvan rotuerottelun ja -syrjinnän lopettamisesta. Amerikkalaisten, etupäässä Martin Luther Kingin, johtama kansalaisoikeusliike sai koko liittovaltion kieltämään rotuerottelun 1964 ja myöntämään kaikille äänioikeuden 1965. Yhdysvalloissa kehittyi ympäri maailmaa leviäviä alakulttuureja kuten hippikulttuuri.

Jimmy Carter ei presidenttinä halunnut käyttää maansa voimaa perinteiseen tapaan, mistä seurasi kommunistien valtaannousuja muun muassa Nicaraguassa ja Mosambikissa. Yhdysvaltain todellinen mahti sinänsä säilyi 1970-luvun lopullakin, mutta se ei halunnut käyttää sitä täysimääräisesti, vaan kärsi arvovaltatappioita.[19]

Yhdysvallat sukelsi stagflaatioon 1970-luvulla, joka huipentui Jimmy Carterin kauden inflaatioon ja massatyöttömyyteen. Ronald Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.[23] Ulkopolitiikassa Reagan tavallaan vei loppuun Trumanin aloittaman kylmän sodan ajatuksen[19].

Kylmän sodan jälkeen

Eniten Yhdysvaltain puolustusvoimia tarvittiin Kuwaitin vapautuksessa Persianlahden sodassa ja sodan lopettamisessa Kosovon sodassa. Muita ulkopoliittisia kriisipisteitä olivat muun muassa Haiti, Somalia ja Liberia

Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat näki suurimman taloudellisen kasvun maan historiassa taloudellisten linjauksien vuoksi, jotka auttoivat luomaan digitaalisen vallankumouksen ja Internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet.[24] Talouskukoistuksen lisäksi Clinton onnistui välttämään sodat, mutta kohtasi ongelmia sisäpolitiikassa[19]. Vuoden 2001 pienestä taantumasta huolimatta tulot kasvoivat nopeaa tahtia.

Bushin "terrorismin vastainen sota"

Yli 2 900 ihmistä menehtyi syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa. Iskujen jälkeen presidentti Bush julisti "terrorismin vastaisen sodan", jonka seurauksena Yhdysvallat aloitti sodan Afganistanissa islamistista Taleban-liikettä vastaan. Pitkittyneelle sodalle ei näy loppua eikä ratkaisua. Myöhemmin Yhdysvallat syrjäytti Saddam Husseinin Irakin sodassa, mutta eivät onnistuneet palauttamaan järjestystä ja rauhoittamaan useita keskenään sotivia ryhmittymiä. Irakin sodasta tuli epäsuosittu monien hallinnon asiantuntijoiden, äänestäjien ja muiden maiden keskuudessa ja Irakin yhteiskuntarakenne romahti sodan seurauksena. Myös Kiinan ja Venäjän toiminta on kuulunut ulkopoliittisiin huolenaiheisiin.

Bushin kaudella Yhdysvallat nousi julkisuuteen usein myös monista negatiivisista aiheista - kidutuksen käyttöönotosta, laittomista vankileireistä, sotarikoksista, poliitikkojen taloudellisista kytköksistä ja valtionhallinnon valehtelusta.

Barack Obama on pidättäytynyt fraasin "terrorismin vastainen sota" käytöstä. Hänen tiedetään käyttäneen fraasia vain kerran presidenttikautensa aikana.[25] Hän on pyytänyt hallitustaan sekä esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeriötä välttämään fraasin käyttöä esimerkiksi puheissa. [26] [27]

Yhdysvaltain talousromahdus

Yhdysvaltojen talousjärjestelmä romahti vuonna 2008 maan pankkijärjestelmän lamaannuttua. Työttömyys kasvoi räjähdysmäisesti ja teollisuustuotanto pieneni. Talouden luottamus katosi ja valtava Sub-prime-asuntolainakupla tuli julkisuuteen, kun selvisi, että pankit olivat luotottaneet asunnonostajia ylisuurilla lainoilla, pankkien voittojen kasvattamiseksi. Deutsche Bankin arvion mukaan vuonna 2011 joka toisen yhdysvaltalaisen asunnonomistajan maksamatta oleva asuntolaina on suurempi kuin heidän ostamansa asunnon arvo. Yhdysvallat veti perässään koko muun maailman syvään lamaan. Etenkin Yhdysvaltojen vanhakantainen autoteollisuus koki kovia ja on konkurssin partaalla. Monet kansalaiset menettivät asuntonsa ja työttömien määrä nousi 15 miljoonaan. Monissa Yhdysvaltojen kaupungeissa tyhjien ja hylättyjen asuntojen määrä kasvoi ennennäkemättömiin mittoihin. Jopa 5,4 miljoonaa asuntoa on tyhjillään maksamattomasta asuntolainasta johtuvan pakkolunastuksen vuoksi. Talousromahdus on myös korostanut taloudellisen epätasa-arvon merkitystä Yhdysvalloissa. Vuonna 2009 Maatalousministeriön tekemän tutkimuksen mukaan joka kuudes amerikkalainen näkee ajoittain nälkää. Nälän pohjimmainen syy Yhdysvalloissa on köyhyys, mikä näkyy perustarpeiden kuten ruoan, suojan ja terveydenhuollon puutteena.[28]

Hallinto ja politiikka

Pääartikkeli: Yhdysvaltain politiikka
Katso myös: Yhdysvaltain energiapolitiikka
Katso myös: Yhdysvaltain ympäristöpolitiikka
Katso myös: Ihmisoikeudet Yhdysvalloissa
Yhdysvaltain vuonna 1778 allekirjoitettu perustuslaki on maailman vanhimpia. Kuvassa sen suunnittelijoiden allekirjoituksia.

Yhdysvallat on perustuslaillinen tasavalta, jonka hallinto (kongressi) määritellään Yhdysvaltain perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto. Liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.

Korkeimman poliittisen vallan voi maassa ajatella jakautuvan kongressin, presidentin ja korkeimman oikeuden kesken. Näiden kilpailu ja tasapainottelu ovat sitten leimaa antavia Yhdysvaltain politiikalle.

Liittovaltion elimet

Washington D.C.:n Washington monumentti ja taustalla Valkoinen talo.

Yhdysvaltain perustuslaki käyttää vallan kolmijako-oppia. Liittovaltion vallanjaossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselimet.

Yhdysvaltain kongressi on liittovaltion lakeja säätävä elin. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 436 jäsentä ja kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta ja joka toinen vuosi valitaan kolmasosa senaatista.

Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Presidenttinä on toiminut vuodesta 2009 alkaen Barack Obama.

Korkein lakia tulkitseva elin on Yhdysvaltain korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä yhdeksän tuomaria.[29] Tapaoikeusjärjestelmässä (engl. Common Law) ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos käyttää myös perustuslaillista valtaa.

Korkeimman oikeuden päätökset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen valtasuhteisiin.

Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee osavaltioiden oikeutta säätää itse lakinsa, kunhan ne eivät riko peruslakia. Korkein oikeus voi kumota osavaltioiden tai liittovaltion lakeja jos ne rajoittavat ihmisten tai osavaltioiden perustuslaillisia vapauksia.

Osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden lakien ja toimintojen välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omaisuudenhallinnan, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Jokaisen osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös vaalein valittu parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.

Piirikunnissa (englanniksi county, mutta Alaskassa borough ja Louisianassa parish) on oma vaaleilla valittu valtuusto. Piirikuntia on 3 141. Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisista, palokunnasta, hätäpalveluista, terveydenhuollosta, puistoista. Suuremmat huolehtivat myös esimerkiksi lentokentistä, satamista, rannoista, museoista ja oikeuspalveluista.

Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkut kaupungit, kuten San Francisco ja Denver, ovat kasvaessaan yhdistäneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat riippuen osavaltiosta ja alueesta.

Korkeimman oikeuden tapauksen Worcester v. Georgia (1832) tuloksena intiaaniheimoja pidetään kansakuntina, joilla on joitakin suvereeneja oikeuksia. Intiaaniheimot toimivat itsenäisinä hallituksina liittovaltion alaisuudessa, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella.[30] Heimokansalaisuus (ja äänioikeus) on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot ovat vapaita asettamaan mitä tahansa haluamiaan jäsenyysvaatimuksia. Yhdysvaltain presidentin pitää hyväksyä anomuksen.

Puoluepolitiikka

Pääartikkeli: Luettelo Yhdysvaltain puolueista‎

Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit.[31] Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa.[32] Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä kolmannet puolueet kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla vain yksi pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas pitää nykyisin senaattorin, kongressiedustajan tai kuvernöörin paikkaa.

Yhdysvaltalaiset pääpuolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina ”sateenvarjo-organisaatioina”, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä.

Ulkopolitiikka

Pääartikkeli: Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvallat ja Tyynenmeren maat käyvät keskenään yhä enemmän ja yhä vapaampaa kauppaa. Kuvassa APEC-kokous Santiagossa.

Yhdysvaltain suuri taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on tehnyt maan ulkopolitiikasta hyvin tarkkaan seuratun ja kiistellyn ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista. Lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washingtonissa. Erään mielipidekyselyn mukaan amerikkalaisten mielestä heidän lähimmät liittolaisensa ovat Britannia, Kanada, Australia, Israel ja Japani.[33] Yhdysvallat on perustajäsen Yhdistyneissä kansakunnissa, G8-ryhmässä, Maailman kauppajärjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, NAFTAssa, Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natossa, Tyynenmeren puolustusliitossa ANZUSissa, APECissa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Yhdysvallat isännöi Yhdistyneiden kansakuntien päämajaa, joka toimii kansainvälisellä alueella New Yorkissa.[34] Vuonna 2006 verorahoista lähetettiin kehitysapuna 23,5 miljardia dollaria. Verorahoista lähetetty apu oli absoluuttisesti suurempi kuin millään muulla valtiolla, mutta suhteellisesti sen antama kehitysapu oli teollisuusmaiden pienimpiä (vain 0,18 % bruttokansantulosta). Kun yksityishenkilöiden lähettämä kehitysapu lasketaan mukaan, Yhdysvallat lähetti kehitysapuna peräti 192 miljardia dollaria, mikä oli absoluuttisesti maailman suurin ja bruttokansantuloon suhteutettuna kuudenneksi suurin luku.[35]

Asevoimat

Pääartikkeli: Yhdysvaltain asevoimat
Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Ronald Reagan.

Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta se siirtyy laivaston hallinnoitavaksi sodan aikana.[36]

Vapaaehtoiset hakeutuvat töihin tai reserviin Yhdysvaltain puolustusvoimiin. Yhdysvaltain asevoimiin kuuluu yhteensä 1,4 miljoonaa palveluksessa olevaa henkilöä[37] sekä muutama satatuhatta henkilöä reservissä ja kansalliskaartissa. Kansalliskaarti kuuluu sekä armeijan (Army National Guard) että ilmavoimien alaisuuteen (Air National Guard). Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot palvelevat kaksi viikkoa vuodessa ja sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille tarpeen vaatiessa.

Yhdysvaltain puolustusvoimilla on puolustusyhteistyösopimukset useiden maiden kanssa ja ovat vahvasti läsnä muun muassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afghanistanissa, Irakissa, Saksassa, muualla Euroopassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on yhteensä 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.[38]

Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa.[39]

Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan muodostaen 4 prosentin osuuden kansantuotteesta.[40]

Maan asevienti oli arvoltaan ennätysmäiset 38,1 miljardia dollaria (25,7 miljardia euroa) syyskuussa 2009 päättyneenä budjettivuonna. Yhdysvaltain osuus maailman virallisesta asekaupasta 2008 oli kongressin selvityksen mukaan noin 68 prosenttia. Yhdysvaltain aseteollisuuden suurasiakkaita ovat Arabiemiraatit, Afganistan, Saudi-Arabia, Taiwan ja Egypti.[41]

Osavaltiot

Kartta Yhdysvaltain osavaltioista.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain osavaltiot

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, pääkaupunki Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä viidestä territoriosta, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Havaiji, sitä ennen Alaska. Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan.

Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Texas | Tennessee | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming

Liittopiiri: Kolumbian piiri (Washington, DC)

Erillisalueet: Amerikan Samoa | Baker Island | Guam | Howland Island | Jarvis Island | Johnston Atoll | Kingman Reef | Midwaysaaret | Pohjois-Mariaanit | Palmyra Atoll | Puerto Rico | Yhdysvaltain Neitsytsaaret | Wakensaari

Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede ja luonto

Arches-kansallispuistoa.
Yhdysvaltain kartta (iso kartta)
Mount McKinley Alaskassa on Pohjois-Amerikan korkein kohta, 6 194 m.

Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².[1] Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona[42] ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri-jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret. Niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Keskilännestä länteen levittäytyvät Suuret tasangot. Suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suurista, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta. Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin. Kalliovuoret muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista, lähtien Kanadasta ja jatkuen lähes Meksikoon asti. Kalliovuoret muodostuvat pääasiassa melko loivista rinteistä ja matalista huipuista verrattuna muihin suuriin vuoristojonoihin, paitsi muutama poikkeus (kuten Tetonvuoret Wyomingissa ja Sawatch-jono Coloradossa). Lisäksi sen sijaan että se olisi jatkuva ja yhtenäinen vuoristojono, se rikkoutuu useisiin pienempiin, välillisiin vuoristojonoihin, muodostaen laaksojen ja ylänköjen sarjoja.

Lounais-Yhdysvallat on matalaa aavikkoa. Osa-alue, joka tunnetaan nimellä Coloradon laakio (Colorado Plateau) ja joka sijaitsee Four Corners -alueella, on erikoinen maastoltaan. Se sisältää monia kansallispuistoja kuten Grand Canyon, Arches ja Bryce Canyon.

Alaskassa on Yhdysvaltojen jylhimmät maisemat. Korkeat, valtavat vuoret nousevat terävästi laajoilta, tasaisilta tundra-aukioilta. Etelä- ja lounaisrannikon saarilla on useita tulivuoria. Havaiji, kaukana Alaskasta etelään Tyynellä valtamerellä, on ketju trooppisia tuliperäisiä saaria ja suosittu turistikohde.

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Päivittäistä säätä säätelee polaarinen suihkuvirtaus tuo matalapainejärjestelmät pohjoiselta Tyyneltämereltä. Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, jotka tulevat yleensä Atlantilta Meksikonlahdelle, ja tornadot, joita esiintyy eniten keskilännessä.

Kasvillisuus ja eläimistö

Valkopäämerikotka on Yhdysvaltojen kansallislintu.
Biisoneja Yellowstonen kansallispuistossa.

Yhdysvaltojen etelä-osissa ilmasto on aina suhteellisen lämmin, joten kasvillisuuskin on sen mukaista. Havaijilla kasvillisuus on paratiisimaisen rehevää ja ilmasto aina trooppinen ja kostea.[43] Mantereella, itärannikon eteläisissä osavaltioissa, kuten Floridassa, Alabamassa, Etelä-Carolinassa ja Georgiassa kasvaa kosteahkoja subtrooppisia ainavihantia havu- ja lehtimetsiä, jotka saavat runsaasti sateita kesäaikaan. Floridan eteläkärki lähellä Miamia on enimmäkseen suota, Evergladesia. Siellä elää muun muassa alligaattoreita sekä uhanalainen floridanpuuma. Aina Pohjois-Carolinasta ja Tennesseestä Kanadan rajalle saakka kasvillisuus on lauhkeaa lehtimetsää, tosin lähes mitään siitä ei ole enää jäljellä. Merkittävin suojeltu metsäalue löytyy Appalakeilta. Lehtimetsien tyypillisimpiä puita Amerikassa ovat tammet, jalopähkinät, sokerivaahterat, hevoskastanjat ja hikkorit. Joitakin havupuitakin löytyy, kuten hemlokki ja marjakuusi. Ne eivät ole kuitenkaan varsinaisia havumetsälajeja. Eläimistöstä löytyvät niin harmaaorava, opossumi, haisunäätä, kuin siili ja pesukarhukin. Lännempänä, Mississipin länsipuolella metsä vaihettuu preeriaksi. Preerioilla elää vielä joitain suuria nisäkkäitä, kuten biisoneita ja hanka-antilooppeja, sekä pienempiä kuten preeriakoiria. Kuitenkin suurin osa entisistä preerioista on nykyään maanviljelyn käytössä. Edelleen lännempänä Kalliovuorilla kasvaa vuoriston havumetsiä, joissa kasvaa jokseenkin erityyppiset puulajit, kuin varsinaisissa pohjoisissa havumetsissä. Vielä lännempänä, Kalliovuorten ja Kaskadivuorten väliin jäävillä alangoilla on kylmiä aavikkoisia ylänkötasankoja, jotka sijaitsevat sadekatveessa, kun sateet satavat joko lännessä Kaskadivuorten rinteille, tyynenmeren rannikolle, tai idässä Kalliovuorille. Laskeuduttaessa tästä etelämmäs Coloradojoen laaksoon, ilmastokin lämpenee ja Sonoran puoliaavikoilla kasvaa runsaasti subtrooppisia kaktuksia, piikkipensaita ja eräitä yksivuotisia kukkalajeja, jotka itävät ja kukkivat muutamassa päivässä, kun Sonoran aavikko saa mahdollisesti joitakin sateita kesäaikaan. Tällöin kuiva Sonoran autiomaa muuttuu pariksi viikoksi kukkamereksi, ennen kuin kuiva hiekkainen tunnelma valtaa sen taas pitkäksi ajaksi.

Koko länsirannikolla suurin osa sateista saadaan talvella, loka-maaliskuussa. Pohjoisessa etelää runsaammin. Eteläosien lämpimimmillä ja kuivemmilla alueilla Kaliforniassa kasvillisuus on nahkealehtistä välimerenkasvillisuutta pensastoineen ja metsineen ja vuoristossa kasvaa eräänlaisiksi havumetsiksi luettavia punapuumetsiä 1400–300 metrin korkeudella. Kun rannikkoa edetään pohjoiseen Oregonin ja Washingtonin osavaltioihin, kasvillisuus muuttuu lauhkeaksi sademetsäksi. Alueella sataa noin 4 metriä vuodessa, mikä on Suomeen verrattuna viisinkertaisesti enemmän. Sateet satavat rannikolla Kaskadivuorten rinteille, mutta vuorten takana on kuivempaa, jopa aavikkoa. Tällä sateisella rannikkoalueella talvet ovat leutoja, mutta kesätkään eivät ole mitenkään erityisen lämpimiä. Alueella kasvaa pääosin lehti ja havupuustoa. Monet havupuut, kuten jättiläiskuusi, sitkankuusi ja jättituija kasvavat kunnioitettaviin mittoihin. Näiden aluspuustona kasvaa lehtipuita, kuten viinivaahteraa, isolehtivaahteraa ja tammea. Alueen kasvillisuuden tunnistettava ominaisuus suurten havupuiden lisäksi on runsas sammal- ja sanikkaiskerros puiden rungoilla, mikä kertoo kosteista olosuhteista.

Pohjoisempana, Alaskan etelärannikolla on vielä suhteellisen lauhkeaa ja runsas sateista. Alaskan etelärannikolla onkin boreaalisia sademetsiä. Niissä puulajit ovat samoja kuin pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Amerikassa yleensäkin, eli kuusia, koivuja, mäntyjä, pihtoja. Sademäärä vain on poikkeuksellisen suuri. Alaskan sisämaassa on tyypillisempiä boreaalisia havumetsiä ja Alaskan pohjoisrannikolla se vaihettuu tundraksi.

Luonnonkatastrofit

Puʻu ʻŌʻō -tulivuori purkautuu Havaijilla.

Yhdysvaltoihin vaikuttavat monenlaiset luonnonkatastrofit vuosittain. Vaikka vakavat kuivuudet ovat harvinaisia, ne aiheuttavat ajoittain suuria ongelmia, kuten hiekkatuulen 1930-luvulla. Läntinen Yhdysvallat on kokenut laajan kuivuuden vuosina 1999–2004, ja merkkejä kuivuudesta Suurilla tasangoilla on tullut esiin.[44]

Yhdysvallat kokee myös maailman säännöllisimmät ja voimakkaimmat tornadot maailmassa. Suuret tasangot kokevat vastakkaisten ilmamassojen vuoksi vakavia ukkosmyrskyjä ja tornadoja keväällä ja kesällä. Maa pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen tunnetaan Tornado Alleyna, jossa monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.

Hurrikaanikausi on kesäkuun 1. ja marraskuun 30. päivän välillä, sen huippu on elokuun keskivaiheilta lokakuun alkuun. Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005. Vuosi 2005 oli muutenkin lähes ennätyksellisen hurrikaanituhoisa.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja on lähde 90 prosentille maailman maanjäristyksistä. Kalifornia ja eteläinen Alaska ovat erityisen haavoittuvaisia maanjäristyksille. Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.

Talous

Pääartikkeli: Yhdysvaltain talous
Yhdysvaltain dollari on maailmankaupan merkittävin valuutta.
Chicagon keskustaa.

Yhdysvaltain talous on maailman suurin yksittäisen maan kansantalous. Yhdysvallat sijoittuu korkealle 12. sijalle YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on maailman korkeimpia. Maan valuutta on yhdysvaltain dollari, joka on yleisin kansainvälisen talouden rahayksikkö. Sen korkotasoa ohjaa itsenäinen keskuspankki Federal Reserve (Fed), jonka lisäksi maassa on 12 alueellista keskuspankkia. Noin 67 prosenttia maailman valuuttareserveistä säilytetään Yhdysvaltain dollareissa.[45]

Maatalouskasvien tutkimusta.

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta.

Taloudellinen toiminta vaihtelee suuresti maan osien välillä, monien teollisuudenalojen ollessa keskittyneitä tiettyihin kaupunkeihin tai tietyille alueille. Esimerkiksi New York on Amerikan rahaelämän, julkaisemisen ja mainostamisen keskus. Piilaakso on maan laajin korkean teknologian keskus, kun taas Los Angelesin Hollywood on tärkein elokuva- ja televisiotuotannon keskus. Keskilänsi tunnetaan valmistuksesta ja raskasteollisuudesta riippuvaisesta taloudestaan, jossa Chicago tunnetaan ”Keskilännen pääkaupunkina” ja Detroit autoteollisuuden keskuksena. Suuret tasangot ovat Amerikan ”leipäkori”. Vuoristoalueet palvelevat kaivosteollisuutta ja maakaasuresursseina. Kaakkois-Yhdysvallat on keskus lääketieteelliselle tutkimukselle ja tekstiiliteollisuudelle.

Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.[46]

Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, soijapapu ja puuvilla. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, kivihiili- ja uraaniesiintymiä. Teollisuustuotteita ovat muun muassa autot, lentokoneet ja elektroniikka. Yhdysvaltain kauppatase on ollut negatiivinen 1960-luvulta asti.[47] Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kanada (19 %), Meksiko, Euroopan unioni, Kaakkois-Aasia, Japani, Intia ja Etelä-Korea.

Boeingin tehdas. Boeing on maailman suurin lentokoneiden valmistaja.

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys on matala ja pysynyt vuosia noin viidessä prosentissa.[48] Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Vuonna 2005 7,8 prosenttia yksityissektorin työntekijöistä oli liittynyt ammattiyhdistyksiin.[49] Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.[50]

Liittovaltio, osavaltio ja paikallishallitukset kuluttavat noin 36 prosenttia kansantuotteesta eli verotus on yhtä alhaista kuin Sveitsissä tai Japanissa.[51] Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Yhdysvalloissa ei ole arvonlisäveroa lainkaan, mutta osavaltiot saattavat kerätä muutamien prosenttien myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Vuonna 2007 Yhdysvaltain julkinen velka oli 60,8 % bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Saksassa se on 64,9 %.[52] Liittovaltion ja muiden verotus sisältää lukuisia vähennyksiä asioihin kuten perheille ja hyväksytyille hyväntekeväisyysjärjestöille kuten Wikimedia-säätiö.

Kansainvälisen työjärjestön mukaan pääoman, työn ja teknologian tehokas yhdistäminen on johtanut maailman toiseksi korkeimpaan tuottavuuteen työtuntia kohti.[53]

Vuoden 2005 keskivuosipalkat vaihtelivat pelkän high schoolin käyneiden 31 539 dollarista tohtorikoulutettujen 79 401 dollariin. Vuonna 2005 yli 25-vuotiaiden kokopäiväisesti työskentelevien tulot olivat:

  • high schoolin käyneet 31 539 dollaria
  • associate degree -tasolle opiskelleiden 40 588 dollaria
  • bachelor degree -tasolle opiskelleiden 56 078 dollaria
  • professional degree -tasolle opiskelleiden 100 000 dollaria
  • tohtorintutkinnon opiskelleiden 79 401 dollaria[54]

Yhdysvalloissa (YK:n Gini-kerroin 40,8), kuten Uudessa Seelannissa (36,2) ja Meksikossa (46,1), on suuret tuloerot. Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti amerikkalaisilla standardeilla köyhästä Mississipistä rikkaaseen Marylandiin.[55] Maassa on 10-12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tulevat köyhistä maista kuten Meksikosta. [56] Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltion puuttumista tilanteissa, joissa amerikkalaisten maailman korkein palkkataso aiheuttaa työpaikkojen siirtymisen esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan.[57] Toiset huomauttavat että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät.[57]

Tiede

Yhdysvallat on tehnyt useita miehitettyjä avaruuslentoja. Kuvassa STS-1-sukkulan laukaisu.

Yhdysvalloissa on pitkä historia tieteellisessä kehityksessä. Esimerkiksi Thomas Alva Edison, yksi maailman eniten patentoineista ihmisistä, kehitti hehkulampun. Yhdysvalloissa on kehitetty ydinteknologiaa, rakettiteknologiaa, materiaalitiedettä, tietotekniikkaa ja monia muita aloja. Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969.

Amerikkalaiset ovat saaneet eniten Nobel-palkintoja luonnontieteissä toisesta maailmansodasta lähtien, erityisesti fysiikassa ja lääketieteessä. National Institutes of Health (NIH) on keskuspiste biolääketieteelliselle tutkimukselle Yhdysvalloissa ja on tuottanut Human Genome Project-projektin, joka on ollut tärkeä askel monien sairauksien kuten syövän ja Alzheimerin taudin parantamisessa. NASA on yksi ilmailun tärkeistä tutkimusjärjestöistä.

Muita merkittäviä yhdysvaltalaisia tieteilijöitä ovat Benjamin Franklin, Joseph Henry, John James Audubon, Linus Pauling ja Margaret Mead.

Monet muualta tulleet tutkijat kuten Albert Einstein ja Kurt Gödel ovat luoneet olennaisen osan urastaan Yhdysvalloissa.

Väestö

Yhdysvaltalaisten jakaantuminen sosiaalisiin roturyhmiin vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan.
Yhdysvaltain asutuksen sijoittuminen.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestö

Yhdysvaltain asukasluvun kehitystä on kuvailtu hitaaksi, poikkeuksena toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Yhdysvaltain asukasluku ylitti 300 miljoonan rajan vuonna 2006, 200 miljoonaan rajan 1967 ja sadan miljoonan rajan vuonna 1915 [58]. Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla, väestökasvun ollessa noin 1,3 prosenttia vuodessa. Tiistaina 17. lokakuuta 2006 kello 11:46 (UTC) Yhdysvaltain väkiluvun ennustettiin ylittäneen 300 miljoonan rajan.

Rodut ja etnisyys

Rotu on suurelta osin poliittinen ja sosiaalinen kysymys, ja sen määritelmät ja erilaiset rotuluokittelut eroavat eri maissa. Yhdysvaltain hallinto on määritellyt joukon "rotuja", joita käytetään väestönlaskennassa ja tilastoissa. Nämä rotuluokat ovat sosiaalipoliittisia eivätkä tieteellisiä tai antropologisia käsitteitä. Luokittelussa on sekä etnisyyteen että henkilön alkuperämaahan perustuvia luokkia.[59] Yhdysvaltain väestönlaskennan yhteydessä maassa vakituisesti asuvat arvioiva itse etnisyytensä. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri "päärotuun" (race): valkoiset (tähän ryhmään kuuluvat ne, joiden alkuperä on Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa), afroamerikkalaiset (tummaihoiset), intiaanit ja eskimot, aasialaiset (henkilöt, joiden sukujuuret ovat Itä-Aasiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Etelä-Aasiassa), Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, jotka kuuluvat espanjankieliseen kulttuuriin tai joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.[60]

Uskonto

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja kieltää eurooppalaistyyliset yhteydet uskontojen ja valtion välillä. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.

Vuonna 2007 tehdyn arvion mukaan Yhdysvaltain väestöstä 51,3 prosenttia on protestantteja, 23,9 % prosenttia katolisia, 1,7 % mormoneja, 1,6 % muita kristittyjä, 1,7 % juutalaisia, 0,7 % buddhalaisia, 0,6 % muslimeja ja uskontokuntiin kuulumattomia 12,1 %.[1]

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta.

Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Myös moni ei-latino puhuu sujuvaa espanjaa, sillä espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä, erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinoja, kuten Texasissa, New Mexicossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.[61]

Ranskan kieli on neljänneksi yleisin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen, alkuperältään ranskalaisen, haitilaisen ja kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on Yhdysvalloissa yli miljoona puhujaa, lähes kaikki uusimpien siirtolaisryhmien edustajia.[61]

Suurimmat kaupungit

New Yorkin keskustan siluettia.
Los Angeles, Kalifornia.

Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, mukaan lukien 11 maailman 55 maailmankaupungista, joista kolme alfaluokan kaupunkia: New York, Los Angeles ja Chicago.[62] Mikäli kaupungit listataan suurkaupunkialueensa eli metropolin kokonaisväestön mukaan, on järjestys huomattavan erilainen, vaikka kolmen kärki säilyykin samana.

Kymmenen suurinta kaupunkia
Sija Kaupunki Osavaltio Alue Väestö
kaupungin
rajojen
sisällä[63] 		Väestö-
tiheys[64]
neliö-
kilometrillä 		Metropolin
asukasluku[65]
sija
1
 New York New York Koillinen 8 104 079 10 195 21 199 865 1
2
 Los Angeles Kalifornia Länsi 3 845 541 3 041 16 373 645 2
3
 Chicago Illinois Keskilänsi 2 862 244 4 923 9 157 540 3
4
 Houston Texas Etelä 2 012 626 1 302 4 112 198 10
5
 Philadelphia Pennsylvania Koillinen 1 470 151 4 337 6 188 463 6
6
 Phoenix Arizona Länsi (Lounas) 1 418 041 1 074 3 251 876 14
7
 San Diego Kalifornia Länsi 1 263 756 1 457 2 813 833 17
8
 San Antonio Texas Etelä 1 236 249 1 084 1 592 383 30
9
 Dallas Texas Etelä 1 210 393 1 340 5 221 801 9
10
 San José Kalifornia Länsi 904 522 1 976 7 039 362 5

Terveys

Saint Marys Hospital Rochesterissa, Minnesotassa, on Yhdysvaltojen suurin yksityinen sairaala. Se on osa voittoa tavoittelematonta Mayo-klinikkaa.
Pääartikkeli: Terveydenhuolto Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian (Institute of Medicine) mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää.[66] Yhdysvaltain väestöstä noin 85 % on jonkin terveysvakuutuksen piirissä; noin 60 prosentilla terveysvakuutus on työnantajan tarjoama.[67] Joillain erikoisryhmillä, kuten eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä, 15 % väestöstä, ei kuitenkaan ole minkäänlaista sairausvakuutusta.[68][69] Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.

Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 %, yksityiset vakuutukset 36 % ja potilasmaksut 15 %.[70] Yhdysvallat kuluttaa terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin yksikään muu maa, sekä absoluuttisesti, suhteessa bruttokansantuotteeseen että asukasta kohden.[71] Ruotsalaisselvityksen mukaan Yhdysvalloissa on länsimaiden kallein terveydenhoito ja yhdysvaltalaisen terveydenhuollon tulokset ovat huonoja.[72]

Yhdysvallat on biolääketieteellisen tutkimuksen johtaja ja käytti tutkimukseen vuonna 2004 henkeä kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa.[73]

Koulutus

Yhdysvaltalaisia opiskelijoita.

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion velvollisuus. Koulutuksen lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti.

Useimmissa osavaltioissa kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Lähes kaikki käyvät julkisissa kouluissa. Koulutuksen parantamiseen on järjestetty lukuisia hankkeita, kuten liittovaltiollinen No Child Left Behind,[74] joiden menestys on ollut vaihtelevaa.

High schoolin jälkeen opiskelijat jatkavat koulutusta yliopistossa. Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta yleensä opiskelijat joutuvat lisäksi maksamaan muutaman tuhannen dollarin lukukausimaksun.lähde? Maksettava summa vaihtelee riippuen yliopistosta, osavaltiosta ja siitä onko opiskelija osavaltion asukas vai ei. Lukukausimaksu yksityisissä yliopistoissa vaihtelee samoin. Jotkut ovat käytännössä ilmaisia kaikille, toiset ovat kalliita etenkin ulkomaalaisille opiskelijoille. Monet yksityiset työnantajat tukevat korkeakoulutusta. Korkeakoulutusta tarjoavat myös community colleget ja niissä esimerkiksi vanhemmat ihmiset usein opiskelevat uusia tutkintoja.

Enemmistö eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista on yhdysvaltalaisia.[75] Ne houkuttavat lukuisia kansainvälisiä opiskelijoita joka vuosi. Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvardin yliopisto, Cornellin yliopisto ja Princetonin yliopisto) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja Virginian yliopisto), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kulttuuri

Musiikki, teatteri, elokuva ja muoti

Broadway 38. kadun kohdalla.
Amerikkalaisen jazzin ”suurlähettiläs” Louis Armstrong.

Esimerkiksi blues ja jazz kehittyivät afrikkalaisperäisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla näki päivänvalon hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa. Viisi, joidenkin laskutapojen mukaan kuusi, sinfoniaorkesteria luetaan vakiintuneen yleisesti maailman johtaviin orkestereihin kuuluviksi. New Yorkissa sijaitsevat Metropolitan-ooppera, joka on kansainvälisen oopperan keskuksia, ja teatterikatu Broadway, joka on näytelmien ja musikaalin keskus.

Eniten American Music Awards -nimityksiä on saanut Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.[76] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat muun muassa Billy Joel, Aerosmith ja Metallica.[77]

New York, Seattle ja San Francisco ovat globaalisti merkittäviä keskuksia graafisessa suunnittelussa. New York ja Los Angeles ovat maailmanlaajuisia vaatesuunnittelun keskuksia.

Yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä lähes missä tahansa. Kun inflaatio otetaan huomioon, Yhdysvaltojen elokuvahistorian taloudellisesti menestyneimmät elokuvat ovat Tuulen viemää (1939), Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo (1977), The Sound of Music (1965), E.T. - The Extra Terrestrial (1982), Kymmenen käskyä (1956), Titanic (1997), Tappajahai (1975), Tohtori Zivago (1965), Manaaja (1973) ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).[78] Amerikkalainen Walt Disney kehitti piirrettyjä merkittävästi.

American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972), Casablanca (1942), Kuin raivo härkä (1980), Laulavat sadepisarat (1952), Tuulen viemää (1939), Arabian Lawrence (1962), Schindlerin lista (1993), Vertigo – punainen kyynel (1958) ja Ihmemaa Oz (1939).[79]

Kirjallisuus ja filosofia

Kirjailija Jack Kerouac on yksi parhaiten tunnetuista Beat Generation kirjailijoista.

Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita olivat Edgar Allan Poe (1809–1849), James Fenimore Cooper (1789–1851) ja Herman Melville (1819–1891). Humoristista tyyliä kehitti Missourissa syntynyt Mark Twain (1835–1910), joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter (1862–1910) eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser (1871–1945), Jack London (1876–1916), Upton Sinclair (1878–1968) ja Sherwood Anderson (1876–1941). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway (1899–1961) ja William Faulkner (1897—1962). 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck (1902–1968) pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow (1915–2005), J. D. Salinger (s. 1919) ja Truman Capote (1924–1984). Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmodernisti liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Thomas Pynchon, Don DeLillo, Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver ja Joyce Carol Oates.

Ralph Waldo Emerson (1803–1882) ja Henry Thoreau (1817–1862) olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce (1839—1914), William James (1842–1910) ja John Dewey (1859–1952) olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine (1908–2000) ja Richard Rorty (1931–2007) kehittivät analyyttistä filosofiaa akateemisissa piireissä.

Ruokakulttuuri

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen keittiö
Omenapiirakka on yksi amerikkalaisuuden ikoneista.

Yhdysvaltalaisessa keittiössä alkuperäisasukkaiden ainekset kuten kalkkuna, peruna, maissi ja kurpitsa ovat olennaisia aineita. Myös pikaruuat, kuten nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat kuuluvat Yhdysvaltalaiseen ruokakulttuuriin.

Urheilu

Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvaltain seuratuimpia urheilulajeja.

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Penkkiurheilulajeista suosituimmat ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo.[80] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.[81] Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on tällä hetkellä yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa,[82] se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Maa kuitenkin isännöi jalkapallon MM-kisoja vuonna 1994 ja naisten MM-kisoja vuonna 1999 ja 2003.

Lacrosse on yksi Yhdysvaltain nopeasti kasvavista urheilulajeista. Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien[83] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.[84]

College-tasolla suosittuja ovat baseball ja koripallo. Opinahjoilla on useita omia sarjoja. Myös showpaini on maassa suosittua. WWE on Amerikan suosituin painisarja.

Juhlapäivät

Pvm Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä New Year's Day Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai Martin Luther Kingin päivä Martin Luther King, Jr. Day Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi. Soul-tähti Stevie Wonderilla oli tärkeä rooli tämän päivän julistamisessa kansalliseksi juhlapäiväksi.
helmikuun kolmas maanantai Presidenttien päivä Presidents' Day Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai Kaatuneiden muistopäivä Memorial Day Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
4. heinäkuuta Itsenäisyyspäivä Independence Day
syyskuun ensimmäinen maanantai Labor Day
lokakuun toinen maanantai Kolumbuksen päivä Columbus Day Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta Veteraanipäivä Veterans' Day
marraskuun neljäs torstai Kiitospäivä Thanksgiving Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on vuoden kiireisin ostospäivä, ”Musta perjantai”.
25. joulukuuta Joulupäivä Christmas Day

Liikenne

Interstate 80 lauantai-iltapäivänä Berkeleyssä, Kaliforniassa.

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useimmille. Yhdistääkseen valtavan maansa Yhdysvallat rakensi korkean kapasiteetin nopeita moottoriteitä, joista tärkein on Interstate Highway -järjestelmä. Ajokortin saamisen edellytykset vaihtelevat osavaltioittain. Toisaalla ajokortti-ikä on 16, toisaalla 18 vuotta. Myös ajokorttia edeltävä ajokoulutus vaihtelee suuresti.

New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista. Alueelliset raideliikenne- ja bussiverkot, jotka ulottuvat Long Islandille, New Jerseyhin, Upstate New Yorkiin, ja Connecticutiin ovat maailman käytetyimpien joukossa.

Lentoliikenne on suosittu pitkän matkan matkustustapa. Matkustajamäärillä mitattuna 17 maailman 30 vilkkaimmasta lentoasemasta on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Atlantan kansainvälinen lentoasema Hartsfield-Jackson.[85] Rahtimäärillä mitattuna 11 maailman 30:stä vilkkaimmasta lentokentästä oli Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Memphisin kansainvälinen lentoasema.[86]

Katso myös

Lähteet

Yhdysvallat The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g United States The World Factbook. 18.12.2008. CIA. Viitattu 20.12.2008. (englanniksi)
  2. ↑ U.S. POPClock Projection 28.12.2008 klo 00:06. United States Census Bureau.
  3. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. Huhtikuu 2007. Kansainvälinen valuuttarahasto. Viitattu 28.12.2008. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Adams, J. Q. & Strother-Adams, Pearlie: Dealing with Diversity. Kendall/Hunt Publishing, 2002. ISBN 0-7872-8145-X. lähde tarkemmin?
  6. ↑ "An Outline of American Government- The Constitution: An Enduring Document" Original edition by Richard C. Schroeder. Revised and updated in 1989 by Nathan Glick, who also wrote Part II:"Explaining the Constitution: The Federalist Papers.". 2005. URL Accessed 3 May 2006.
  7. ↑ History and the Hyperpower by Eliot A. Cohen. July/August 2004. Council on Foreign Relations. URL accessed 3 May 2006.
  8. ↑ "Is it good for the world to have the U.S. as the sole superpower?" by Joe Messerli. 23 February 2006. BalancedPolitics.org. URL accessed 3 May 2006.
  9. ↑ http://www.jqjacobs.net/anthro/paleoamerican_origins.html
  10. ↑ http://anthropology.si.edu/HumanOrigins/faq/americas.htm
  11. ↑ Paleoamerican Origins Smithsonian Institution. Viitattu 13.02.2007.
  12. ↑ First Americans not as old as thought Independent. Viitattu 23.02.2007.
  13. ↑ http://www.youdebate.com/DEBATES/rush_indian_population.HTM
  14. ↑ http://www.victorhanson.com/articles/thornton070206.html
  15. ↑ http://www.dinsdoc.com/butler-1.htm
  16. ↑ http://www.learnquebec.ca/export/sites/learn/en/content/curriculum/social_sciences/documents/loyalistoverview.pdf
  17. ↑ Daniel J. McInerney: Yhdysvallat, matkaopas historiaan, Unipress 2005, ISBN 951-579-087-5, s. 175
  18. ↑ http://www2.census.gov/prod2/decennial/documents/1860a-02.pdf, s. 7
  19. ↑ a b c d e f g h i j USA:n painoarvo maailmanpolitiikassa 1901–2009. Aamulehti, 2009, nro 21.1., s. A 12.
  20. ↑ Amerikkalaiset sodassa (Yle Teema, 22.10.2009 klo 23:20 - 00:15)
  21. ↑ http://www.csmonitor.com/2005/0829/p15s01-cogn.html
  22. ↑ http://www.state.gov/r/pa/ho/pubs/fs/55407.htm
  23. ↑ Reaganomics, William A. Niskanen
  24. ↑ http://iwin.iwd.state.ia.us/iowa/ArticleReader?itemid=00003700&print=1
  25. ↑ Under Obama, 'war on terror' phrase fading 1.2.2009. Associated Press. Viitattu 11.12.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Burkeman, Oliver: Obama administration says goodbye to 'war on terror' 25.3.2009. guardian.co.uk. Viitattu 11.12.2009. (englanniksi)
  27. ↑ Reyes, Robert Paul: Obama Admin Drops "Global War On Terror" Phrase thesop.org. 5.4.2009. Viitattu 11.12.2009. (englanniksi)
  28. ↑ http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=16042:joka-kuudes-amerikkalaisperhe-kaersii-ajoittain-naelaestae&catid=35:ulkomaat&Itemid=6
  29. ↑ Supreme Court of the United States, Biographies of Current Members of the Supreme Court/The Justices of the Supreme Court (englanniksi). Luettu 26. toukokuuta 2006.
  30. ↑ Garrison, Tim Alan: Worcester v. Georgia (1832) 27.4.2004. New Georgia Encyclopedia. (englanniksi)
  31. ↑ http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/usan-p%C3%A4%C3%A4puolueet-nime%C3%A4v%C3%A4t-ehdokkaansa/205130
  32. ↑ https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7511/TMP.objres.2347.html?sequence=1
  33. ↑ PR Newswire; Britain, Canada, Australia, Israel and Japan Top the List of Countries Seen as Our Closest Allies, According to Harris Poll (englanniksi), 1. syyskuuta 2004. Luettu 5. toukokuuta 2006.
  34. ↑ why visit the UN?] un.org.
  35. ↑ https://www.hudson.org/files/documents/2008%20Index%20-%20Low%20Res.pdf, s. 17–20
  36. ↑ U.S. Coast Guard Legal, DCL Program FAQs, Is the Coast Guard a military service? (englanniksi), 21. lokakuuta 2005. Luettu 2. kesäkuuta 2006.
  37. ↑ "Active Duty Military Personnel Strength Levels". 2002. Luettu 16. helmikuuta 2007.
  38. ↑ U.S. Department of Defense Base Structure Report, Fiscal Year 2005 Baseline. Retrieved 1 June 2006.
  39. ↑ Federation of American Scientists, Status of Nuclear Powers and Their Nuclear Capabilities (englanniksi). Luettu 18. toukokuuta 2006.
  40. ↑ CIA, The World Factbook, Rank Order — Military expenditures — dollar figure (englanniksi), 2. toukokuuta 2006. Luettu 6. toukokuuta 2006.
  41. ↑ REUTERS: USA:n aseviennin arvo kasvoi ennätykseen Helsingin Sanomat. 7.11.2009. Viitattu 8.11.2009.
  42. ↑ Venäjä (17 075 200 km²) ja Kanada (9 984 670 km²) ovat suurempia. CIA, The World Factbook, Rank Order – Area (englanniksi), 13. joulukuuta 2007. Luettu 3. tammikuuta 2008.
  43. ↑ "KM Amerikka", sivu 29.
  44. ↑ AccuWeather.com, Is America Facing Another Dust Bowl? (englanniksi). Luettu 7. toukokuuta 2006.
  45. ↑ Reservivaluutat, IMF
  46. ↑ Office of Travel & Tourism Industries, Key Facts on Overseas Cultural Heritage Tourism Visitors 2004 (englanniksi), lokakuu 2005. Luettu 9. toukokuuta 2006.
  47. ↑ http://www.census.gov/foreign-trade/statistics/historical/gands.txt
  48. ↑ Bureau of Labor Statistics, Labor Force Statistics from the Current Population Survey (englanniksi). Luettu 8. heinäkuuta 2008.
  49. ↑ Tieto vuodelta 2005. Barry T. Hirsch ja David A. Macpherson; Unionstats.com; Union Membership, Coverage, Density, and Employment Among Private Sector Workers, 1973–2005 (englanniksi). Luettu 28. toukokuuta 2006.
  50. ↑ How To Plug Europe's Brain Drain, Time Magazine
  51. ↑ Index of Economic Freedom 2006 by Heritage Foundation. URL accessed 13 May 2006.
  52. ↑ Valtioiden julkiset velat, World Factbook
  53. ↑ New ILO report says US leads the world in labour productivity, some regions are catching up, most lag behind
  54. ↑ US Census Bureau, 2006; income statistics for the year 2005
  55. ↑ US Census Bureau, median household income by state 2004 census.gov. Viitattu 1.7.2006.
  56. ↑ Tausta: Laittomat siirtolaiset ovat Yhdysvalloille hyöty ja harmistus
  57. ↑ a b A New Deal for Globalization, Foreign Affairs-lehti July/August 2007
  58. ↑ Statistical Abstract of the United States
  59. ↑ OFFICE OF MANAGEMENT AND BUDGET: Revisions to the Standards for the Classification of Federal Data on Race and Ethnicity October 30, 1997. Federal Register. (englanniksi)
  60. ↑ Cassidy, Rachel C. & Grieco Elizabeth M.: Overview of Race and Hispanic Origin (PDF) 2001. United States Census Bureau. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  61. ↑ a b http://www.census.gov/prod/2005pubs/06statab/pop.pdf, s. 47
  62. ↑ Global cities
  63. ↑ U.S. Census Bureau; Annual Estimates of the Population for Incorporated Places over 100,000, Ranked by July 1, 2004 Population: April 1, 2000 to July 1, 2004 (englanniksi), 30. kesäkuuta 2005. Luettu 14. toukokuuta 2006.
  64. ↑ U.S. Census Bureau, County and City Data Book: 2000, Table C–1. Cities — Area and Population (englanniksi), 25. kesäkuuta 2002. Luettu 17. toukokuuta. Neliömaili on 2,5900 neliökilometriä.
  65. ↑ U.S. Census Bureau, Ranking Tables for Metropolitan Areas: Population in 2000 and Population Change from 1990 to 2000 (PHC-T-3) (englanniksi), 4. helmikuuta 2001. Luettu 15. toukokuuta 2006.
  66. ↑ Insuring America's Health: Principles and Recommendations 24.2.2004. Institute of Medicine. Viitattu 29.12.2008.
  67. ↑ Carmen DeNavas-Walt et al.: Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2005 (PDF) (sivu 21) US Census Bureau. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  68. ↑ Harris, Paul: 37 million poor hidden in the land of plenty 19.2.2006. Guardian. (englanniksi)
  69. ↑ Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2005 (PDF) August 2006. U.S. Census Bureau. Viitattu 17.6.2007.
  70. ↑ Health, United States, 2006 Centers for Disease Control, National Center for Health Statistics. Viitattu 24.11.2006.
  71. ↑ Core Health Indicators WHO Statistics. WHO. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  72. ↑ Ruotsalaisselvitys: Suomen terveydenhuolto länsimaiden tehokkain 14. kesäkuuta 2008. Helsingin Sanomat.
  73. ↑ Groves, Trish (February 2008). "Stronger European Medical Research". British Medical Journal 336: 341–342. doi:10.1136/bmj.39489.505208.80. PMID 18276671. 
  74. ↑ No Child Left Behind Department of Education. Viitattu 23.02.2007.
  75. ↑ Institute of Higher Education, Shanghai Jiao Tong University; Academic Ranking of World Universities — 2005; Top 500 World Universities (englanniksi), 2005. Luettu 13. toukokuuta 2006.
  76. ↑ [1]
  77. ↑ [2]
  78. ↑ [3]
  79. ↑ Citizen Kane stands the test of time (PDF) 20. kesäkuuta 2007. American Film Institute. Viitattu 24.8.2008. (englanniksi)
  80. ↑ U.S. Census Bureau; Statistical Abstract of the United States; Section 26. Arts, Entertainment, and Recreation; Table 1229. Adult Attendance at Sports Events by Frequency: 2004 (englanniksi). Luettu 1. kesäkuuta 2006.
  81. ↑ Forbes.com, The Best-Paid Athletes (englanniksi), 24. kesäkuuta 2004. Luettu 8. toukokuuta 2006.
  82. ↑ Kaufman, Stephen: American Support for Football Steadily Growing America.gov. 25.3.2006. Yhdysvaltain ulkoministeriö. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  83. ↑ S. J. Darmoni, Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 (englanniksi). Luettu 25. toukokuuta 2006.
  84. ↑ http://www.infoplease.com/ipsa/A0115207.html
  85. ↑ Airports Council International, Passanger Traffic 2004 final (englanniksi), 12. heinäkuuta 2005. Luettu 17. toukokuuta.
  86. ↑ http://www.airports.org/cda/aci_common/display/main/aci_content07_c.jsp?zn=aci&cp=1-5-54-4819_666_2__

Kirjallisuutta

  • Haarla, Pekka: Yhdysvallat: Taustatietoa maasta, valtiosta ja taloudesta. Espoo: Weilin + Göös, 1985. ISBN 951-35-3330-1.
  • Henriksson, Markku: Siirtokunnista kansakunnaksi: Johdatus Yhdysvaltain historiaan. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-496-0.
  • McInerney, Daniel J.: Matkaopas historiaan: Yhdysvallat. Suomennos: Kati Viikari. Kuopio: Unipress, 2005. ISBN 951-579-087-5.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvallat.

Hallinto

Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset
Pohjois-Amerikan valtiot

 Yhdysvallat |  Kanada |  Meksiko

Itsehallintoalueet:  Grönlanti | Bermuda

Väli-Amerikka

G8-jäsenet
Edustettuna
G8+5

Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA

Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvallat&oldid=7917823”