Portugali

Väestötiedot ; vuonna 2006
Väestönkasvu	0,36 %
Syntyvyys	10,72 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus	10,5 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote	77,7
Lapsikuolleisuus	4,98 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto	3,4 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys; aikuisväestössä	0,4 %
Lukutaitoisia	93,3 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä	38,5 vuotta
0–14-vuotiaat	16,5
15–64-vuotiaat	66,3
65 vuotta täyttäneet	17,2
	Infobox OK

República Portuguesa;
	Tiedosto:Coat of arms of Portugal.png
lippu	vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti; Pääministeri	Aníbal Cavaco Silva; José Sócrates
Pääkaupunki	Lissabon;
Muita kaupunkeja	Porto, Coimbra, Funchal
Pinta-ala
– yhteensä	92 391 (sijalla 109)
– josta sisävesiä	0,5 %
Väkiluku (2005)	10 566 212 (sijalla 75)
– väestötiheys	114
– väestönkasvu	0,36 (2006)
Viralliset kielet	portugalin kieli
Valuutta	euro (EUR)
BKT (2005)
– yhteensä	203 947 miljardia USD (sijalla 41)
– per asukas	19 949 USD
HDI (2002)	0,904 (sijalla 27)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	5,2
– teollisuus	28,9
– palvelut	65,9
Aikavyöhyke	+0
– kesäaika	UTC+1
Itsenäisyys; – perustettu; – julistautui; ; – tunnustettu	; ; 868; 1128 ruhtinaskuntana, 1139 kuningaskuntana ; 1143 Leónin tunnustama, 1179 Paavin tunnustama
Lyhenne	PT
– ajoneuvot:	P
– lentokoneet:	CS
Kansainvälinen; suuntanumero	+351
Tunnuslause	ei mottoa
Kansallislaulu	”A Portuguesa”
	Infobox OKNimi-testi OK

Portugalin tasavalta (lausutaan usein Porttugali /ˈportːuɡɑli/, port. República Portuguesa) on valtio Iberian niemimaalla, Euroopan lounaisosassa. Se on Manner-Euroopan läntisin maa. Portugali rajoittuu idässä ja pohjoisessa Espanjaan, lännessä ja etelässä Atlantin valtamereen. Manner-Portugalin lisäksi maahan kuuluu Atlantilla kaksi saaristoa, Azorit ja Madeira. Lisäksi Selvagenssaaret ovat hallinnollisesti osa Madeiraa.

Portugalissa on 3 100 vuoden aikana vaikuttanut useita eri sivilisaatioita. Portugalin kulttuuriin, historiaan, kieleen ja väestöjakaumaan ovat jättäneet jälkensä muun muassa iberit, tartessolaiset, keltit, foinikialaiset, karthagolaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, germaanit, egyptiläiset, seemiläiset kansat ja maurit. Nimi "Portugali" juontaa juurensa roomalaisten alueesta käyttämään nimeen Portus Cale. Se saattaa olla sekoitus latinan ja kreikan kieliä ja tarkoittaa "kaunista satamaa". 1400–1500-luvuilla Portugali oli tärkeä taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen keskus ja sen imperiumi ulottui Brasiliasta Malakan niemimaalle.

Portugalin siirtomaaimperiumi oli Euroopan vanhin ja pitkäikäisin. Sen historia alkoi vuonna 1415 Ceutan valloituksesta ja päättyi vuonna 1999 Macaon luovutukseen Kiinalle. 1900-luvulla Salazarin diktatuurin vuosikymmeniä hallitsema Portugali muutettiin demokratiaksi vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen. Maa on nykyisin Euroopan unioniin kuuluva teollisuusmaa.

Historia

Pääartikkeli: Portugalin historia

Varhaisvaiheet

Nykyisen Portugalin alueella on ollut asutusta paleoliittiselta kaudelta lähtien^[1]. Varhaisimmat asukkaat olivat neandertalinihmisiä ^[2], jotka nykyihminen syrjäytti kymmeniätuhansia vuosia sitten. Maasta on myös löydetty noin 25 000 vuoden takaiset 4–5-vuotiaan lapsen jäännökset, joissa on sekä neandertalilaisen että nykyihmisen piirteitä. ^[3]^[4]

Ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua Portugaliin saapui Keski-Euroopasta kelttejä, jotka sekoittuivat pian paikalliseen väestöön, ibereihin, jolloin syntyivät keltiberit. ^[5] Muinaiset kreikkalaiset tutkimusmatkailijat nimesivät alueen "Ophiussaksi" (Käärmeiden maaksi) paikallisten asukkaiden harjoittaman käärmeenpalvonnan mukaan. Vuonna 238 eaa. Iberian niemimaalle saapui karthagolaisia. Siihen aikaan alueella asui useita pieniä heimoja, joista tärkeimpiä olivat Douro- ja Tagus-jokien välisellä alueella asuneet lusitaanit ja galicialaiset.

Karthagolaiset poistuivat alueelta puunilaissotien aikana. Vuonna 219 eaa. alueelle saapui roomalaisia, jotka aloittivat valloituksen Portugalin eteläosista. Heidän valtansa alueella vahvistui myöhempinä vuosikymmeninä. Rooman valtakunnan provinssina Portugali tunnettiin nimellä Lusitania. 400-luvulla alueelle saapui useita germaanisia heimoja. Heidät syrjäyttivät vähitellen islaminuskoiset maurit, jotka valloittivat alueen vuonna 711. Maurit ehtivät viidensadan vuoden aikana vaikuttaa vahvasti Portugalin kulttuuriin ja kieleen, johon on jäänyt muun muassa useita arabialaisperäisiä sanoja. Maureja vastaan käytiin Ouriquen taistelu vuonna 1139, ja heidät karkotettiin reconquistassa 1200-luvulla.

Domingos Sequeiran maalaus *Ouriquen ihme*, joka esittää Ouriquen taistelua.

Kreivi Vímara Peres hallitsi vuonna 868 Minho- ja Douro-jokien välistä Portucalen kreivikuntaa, jonka keskus oli Portucalen kaupunki (nykyinen Porto). Vuotta 868 pidetäänkin usein Portugalin perustamisvuotena. Galician ja Portugalin kuningaskunta saavutti vuonna 1065 ensimmäisen de jure -itsenäisyytensä García II:n johdolla. Kastilian Alfonso VI:n valtakaudella maa kuitenkin liittyi vuonna 1072 takaisin Kastiliaan ja Leónin kuningaskuntaan. 1090-luvulla burgundilainen ritari Henrik nousi Portugalin kreiviksi. Hän onnistui yhdistämään Portucalen ja Coimbran kreivikunnat, ja maa julistautui Leónin ja Kastilian välisen sodan aikana itsenäiseksi. Henrikin elinaikana Portugalin itsenäisyyttä ei kuitenkaan tunnustettu.

Kuningaskunta

Afonso Henriquesin aikainen Portugalin ensimmäinen lippu.

Portugalin katsotaan perinteisesti syntyneen 24. kesäkuuta 1128, jolloin kreivi Henrikin poika Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi. 5. lokakuuta 1143 Pyhän istuimen edustajat tunnustivat Portugalin viimein itsenäiseksi Zamoran kokouksessa. Alfonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä Temppeliherrain ritarikunnan tuella. Portugalin reconquista oli ohi 1249 Algarven valloituksen jälkeen, ja raja muiden kuningaskuntien kanssa pysyi tästä lähtien lähes muuttumattomana. Vuonna 1249 Alfonso III otti ensimmäisenä monarkkina tittelikseen "Portugalin ja Algarven kuninkaan".^[6] Lissabonista tuli Portugalin pääkaupunki vuonna 1255. ^[7]

Kuningas Fernando I kuoli 1383 jättämättä miespuolista perillistä. Hänen tyttärensä Beatriz meni samana vuonna naimisiin Kastilian Juhana I:n kanssa, mikä tarkoitti, että Portugali siirtyisi Kastilian vallan alle. Tätä seurasi kahden vuoden mittainen anarkia, jolloin maassa ei ollut varsinaista kuningasta. 6. huhtikuuta 1384 portugalilaiset kävivät kastilialaisia vastaan Atoleirosin taistelun, mutta Portugali ei saanut ratkaisevaa voittoa Kastiliasta. Aljubarrotan taistelussa 14. elokuuta 1385 portugalilaiset voittivat kastilialaiset lopullisesti, jolloin valtaistuimelle nousi Portugalin Juhana I.

Portugalilaisen imperiumin rakentaminen alkoi 1415, kun portugalilainen armada purjehti kuningas Juhana I:n ja hänen poikiensa Edvardin, Henrikin ja Alfonson kanssa kohti Ceutaa Pohjois-Afrikassa. Mukana oli myös Nuno Álvares Pereira. Rikas islamilainen kauppakaupunki valloitettiin 21. elokuuta.

Tietämys kasvoi Henrik Purjehtijan tutkimusmatkoihin kohdistuneen kiinnostuksen ja merenkulun teknisten edistysaskeleiden ansiosta. Tutkimusmatkoja rahoitettiin Temppeliherrain varoilla heidän haettuaan vainojen vuoksi turvaa Portugalista. Löytöretket kohdistuivat pääasiassa Intiaan ja Afrikan länsirannikolle.

Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteenit João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Suurin osa Azorien saarista löydettiin 1427–1431. Vuonna 1434 Gil Eanes ohitti Cabo Bojadorin Marokossa, ja siitä alkoivat Portugalin tutkimusmatkat Afrikassa. Myöhemmin karavelit löysivät Guineanlahden ja Kongojoen suiston.

Bartolomeus Diaz kiersi ensimmäisenä Hyväntoivonniemen 1487. Vasco da Gama purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Intiaan ja saapui Calicutiin 20. toukokuuta 1498. Hän palasi Portugaliin seuraavana vuonna. Pedro Álvares Cabral purjehti vuonna 1500 ensimmäisenä Brasilian rannikolle. Brasilia julistettiin pian kuuluvaksi Portugaliin. Kymmenen vuotta myöhemmin Alfonso d'Albuquerque valloitti Goan.

Vuonna 1578 nuori kuningas Sebastian I kuoli taistelussa jättämättä perillisiä. Koska Espanjan Filip II oli portugalilaisen prinsessan poika, hänestä tuli Portugalinkin hallitsija nimellä Filip I 1580. Portugali säilytti aluksi omat lakinsa, rahansa ja hallituksensa. Kolmas espanjalainen kuningas, Filip III eli Espanjan Filip IV, yritti tehdä Portugalista Espanjan maakunnan. Tämän vuoksi Portugalin kuningassuvun jäsen Bragançan herttua julistettiin Portugalin kuninkaaksi 1. joulukuuta 1640 nimellä Juhana IV, ja Espanjaa vastaan käytiin perimyssota. Sen seurauksena Espanjan kuningas menetti Portugalin kuninkaan aseman ja Juhana IV nousi Portugalin uudeksi kuninkaaksi. Portugali menetti muutamia siirtomaitaan, etupäässä Aasiassa. 1700-luvulla Portugalin kiinnostus siirtomaiden saralla kohdistui pääasiassa Brasiliaan ja muutamiin kohteisiin Afrikassa ja Aasiassa.

1. marraskuuta 1755 Lissabonissa tapahtui maanjäristys, jonka voimakkuudeksi on nykyään arvioitu vajaat yhdeksän richteriä. Maanjäristyksessä, sitä seuranneissa tsunameissa ja tulipaloissa kuoli arviolta 60 000–100 000 ihmistä ja tuhoutui 85 prosenttia Lissabonin rakennuksista^[8], minkä vuoksi kaupunki jouduttiin rakentamaan miltei kokonaan uudelleen. Maanjäristys oli niin voimakas, että sen vaikutukset tuntuivat Marokossa asti. Lissabonissa oli jo aiemmin tapahtunut useita pienempiä maanjäristyksiä, joista varhaisin tunnettu sattui vuonna 1009. 26. tammikuuta 1531 sattunut järistys vaati tuhansia kuolonuhreja^[9].

Vuonna 1801 Portugali menetti Olivençan Espanjalle lyhyessä "appelsiinien sodassa" (Guerra das Laranjas), jota pidetään Napoleonin sotiin kuuluneen Iberian niemimaan taistelun edeltäjänä. Vuonna 1807 maa kieltäytyi liittymästä Englannin mannermaasulkemukseen. Seurauksena oli, että Ranska miehitti Portugalin Jean-Andoche Junotin johdolla 1. joulukuuta 1807. Brittien väliintulo Iberian niemimaalla käydyssä sodassa palautti Portugalin itsenäisyyden, ja Ranskan miehitys päättyi vuonna 1812. Vuonna 1808 Portugalin kuningasperhe joutui pakenemaan Brasilian Rio de Janeiroon, jolloin siitä tuli väliaikaisesti Portugalin ja portugalilaisen imperiumin pääkaupunki. Vuonna 1822 Brasilia julistautui itsenäiseksi keisari Pedro I:n alaisuudessa. Sen jälkeen Lissabon sai takaisin asemansa Portugalin pääkaupunkina. Portugalin Juhana VI:n kuoltua 1826 hänen vanhin poikansa Pedro I sai myös Portugalin kruunun nimellä Pedro IV. Koska portugalilaiset ja brasilialaiset eivät halunneet yhdistynyttä monarkiaa, Pedro joutui luopumaan kruunustaan tyttärensä Maria da Glórian hyväksi.

1800-luvulla Portugali oli jo menettänyt kaikki siirtomaansa Etelä-Amerikassa ja useimmat Aasiassa. Se kuitenkin keskittyi Afrikan-siirtomaihinsa, joista myöhemmin niiden itsenäistyttyä tuli Kap Verde, São Tomé ja Príncipe, Guinea-Bissau, Angola ja Mosambik.

Nykyaika

Vuonna 1910 syrjäytettiin vallankumouksessa monarkia ja perustettiin ensimmäinen tasavalta. Väliaikaisen hallituksen presidentiksi nousi Teófilo Braga. Vuonna 1911 ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Manuel de Arriaga. Portugali oli ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueeton. 23. helmikuuta 1916 maa poisti brittien pyynnöstä portugalilaisiin satamiin ankkuroidut saksalaiset alukset. 9. maaliskuuta Saksa julisti sodan Portugalia vastaan. Ensimmäisessä maailmansodassa yhteensä 8 145 portugalilaista sotilasta kaatui, 13 751 haavoittui ja 12 318 vangittiin tai katosi. Saksalaiset tuhosivat 80 portugalilaista laivaa. Joulukuussa 1917 vallankaappauksessa maan johtoon nousseen presidentti Sidónio Paisin murha vuonna 1918 ajoi maan lyhyeen sisällissotaan^[10]. Paiva Couceiron johtamat joukot vaativat Pohjois-Portugalissa monarkian palautusta, ja 23. tammikuuta 1919 Lissabonissa kapinoitiin tasavaltaa vastaan.

Ensimmäisen tasavallan aikaa leimasi kaaos, ja 1926 kansallismielisten sotilasvallankaappaus aloitti toisen tasavallan ja pääministeri António de Oliveira Salazarin johtaman lähes 50 vuotta jatkuneen sortohallinnon. Vaikka aika oli taloudellisesti vakaata, seurauksena oli Portugalin siirtomaavallan loppuminen. Hallitusjärjestelmää kutsuttiin nimellä Estado Novo ("uusi valtio"). Se oli arvoiltaan katolinen ja nationalistinen ja muistutti muiden Euroopan maiden fasismia. Estado Novon aikana ainoa sallittu puolue oli kansallinen liitto (União Nacional), jota piti pystyssä salainen poliisi Polícia Internacional e de Defesa do Estado. Espanjan sisällissodan aikana António de Oliveira Salazar tuki Francisco Francoa ja lähetti joukkoja taistelemaan Espanjan tasavaltaa vastaan kansallisten puolella.

Koko toisen maailmansodan ajan Portugali oli puolueeton. Joulukuussa 1942 Japani miehitti Portugalille kuuluneen Itä-Timorin, mutta pääministeri António de Oliveira Salazar kieltäytyi julistamasta maalle sotaa. Hän antoi kuitenkin liittoutuneille luvan käyttää Azoreja sotilastukikohtanaan.^[11] Kun Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO perustettiin 1949, maa oli yksi sen perustajajäsenistä. António de Oliveira Salazar erotettiin pääministerin tehtävästä 1968, jolloin hänen seuraajakseen nimitettiin Marcello Caetano. Hänen johdollaan yritettiin siirtomaasotia jatkaa kansallisia itsenäisyysliikkeitä vastaan mutta huonoin tuloksin.

Intia otti haltuunsa Portugalin Intian 1961. Myös Angolassa, Mosambikissa ja Portugalin Guineassa syntyi itsenäisyysliikkeitä, mutta Portugali oli haluton antamaan siirtomailleen itsenäisyyttä. Siirtomaasodissa sissejä ei onnistuttu kukistamaan, ja tyytymättömyys sotiin johti vuoden 1974 Neilikkavallankumoukseen. Kaappaus kaatoi maata hallinneen autoritaarisen oikeistolaisen sotilasjuntan, joka oli syntynyt maahan Salazarin luovuttua vallasta 1968.

Kolmas tasavalta

Pääartikkeli: Neilikkavallankumous

Verettömän neilikkavallankumouksen jälkeen julistettiin kolmas tasavalta ja aloitettiin laajat demokratiauudistukset. Afrikan siirtomaille myönnettiin itsenäisyys 1975. Joulukuussa 1975 Indonesia valloitti Portugalin Timorin viikko itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Uusi perustuslaki otettiin käyttöön vuonna 1976. Demokraattiset parlamenttivaalit pidettiin ensi kertaa 1975 ja presidentinvaalit 1976.

Maatalousvaltainen Portugali oli pitkään Länsi-Euroopan köyhin valtio, ja monet portugalilaiset lähtivät siirtotyöläisiksi muihin Länsi-Euroopan maihin. Vuonna 1986 Portugali liittyi Euroopan talousyhteisöön, joka on nykyisin Euroopan unioni. Vuonna 1996 Portugali oli yksi Portugalinkielisten maiden yhteisön perustajajäsenistä. Macao siirrettiin Kiinalle 1999. Tämä lasketaan usein portugalilaisen imperiumin lopuksi. Portugali oli yksi maista, joissa alettiin käyttää vuonna 2002 euroa. Sitä aiemmin valuuttana oli ollut escudo.

Politiikka ja yhteiskunta

Pääartikkeli: Portugalin politiikka

Portugali on demokraattinen tasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka parlamentin esityksestä nimittää pääministerin. Presidentillä on oikeus hajottaa hallitus ja parlamentti ja oikeus julistaa sota tai rauha. Hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentti valitaan viisivuotiskausille kansanvaalilla. Hän voi toimia virassaan enintään kaksi peräkkäistä kautta. ^[12] Äänioikeusikäraja on 18 vuotta. ^[13]

Parlamentti, tasavallan kokous (Assembleia da República), on yksikamarinen ja 230-jäseninen. Sen jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, joka koostuu seitsemästätoista ministeristä:

pääministeri
valtionministeri, sisäasiainministeri
valtionministeri, ulkoasiainministeri
valtionministeri, talousministeri
presidentinministeri
puolustusministeri
oikeusministeri
ympäristöministeri
talous- ja uudistusministeri
maatalous-, maaseutukehitys- ja kalastusministeri
julkisten töiden, liikenteen ja viestinnän ministeri
työ- ja sosiaalisen solidaarisuuden ministeri
terveysministeri
opetusministeri
tieteen, teknologian ja korkeakoulutuksen ministeri
kulttuuriministeri
parlamenttisuhteiden ministeri

Portugalissa on kaksi pääpuoluetta, keskustaoikeistolainen PSD (Partido Social Democrata) ja keskustavasemmistolainen PS (Partido Socialista). Nimien vasemmistolainen vire johtuu Portugalin historiasta. Pienempiä puolueita ovat kansanpuolue PP (Partido Popular), PCP (Partido Comunista Português), vihreä (Os Verdes) ja vasemmistoliitto BE (Bloco de Esquerda).

Portugalia on hallinnut maaliskuusta 2005 lähtien PS:n enemmistöhallitus, jonka pääministerinä on José Sócrates. Presidentti on Aníbal Cavaco Silva. Portugali on kuulunut Euroopan unioniin vuodesta 1986 lähtien. Vuoden 2004 tutkimuksen mukaan 60 prosenttia portugalilaisista luottaa Euroopan unioniin. Freedom Housen mukaan Portugali oli vuonna 2005 poliittisesti vapaa maa.

Homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistettiin laista vuonna 1852, mutta se oli jälleen lailla kiellettyä vuosina 1912–1945^[14]. Kuolemanrangaistus kiellettiin Portugalissa rauhan aikana vuonna 1867 ja kokonaan vuonna 1976. Viimeiset teloitukset murhasta pantiin toimeen 22. huhtikuuta 1846 Lagosissa, Faron piirissä^[15]. Vielä ensimmäisen maailmansodan aikana Portugalissa toimeenpantiin joitakin teloituksia maanpetoksista ja sotarikoksista. Yleinen asevelvollisuus poistettiin vuonna 2004^[16].

Ensimmäinen Portugalin perustuslaki laadittiin vuonna 1822. Sitä uudistettiin myöhemmin neljästi. Nykyinen perustuslaki on vuodelta 1976, mutta siihen on tehty useita muutoksia.

Aluejako

Pääartikkeli: Portugalin aluejako

Portugali jakautuu perinteisesti kahdeksaantoista piiriin (distrito):

Näiden lisäksi Portugaliin kuuluu kaksi autonomista aluetta (regiões autónomas): Azorit (Açores) ja Madeira. Ennen kuin perustuslain muutos teki niistä vuonna 1976 autonomisia alueita, Azorit jakautuivat kolmeen piiriin (Hortaan, Ponta Delgadaan ja Angra do Heroísmoon) ja Madeira muodosti Funchalin piirin^[17]. Nykyisillä piireillä ei ole poliittista autonomiaa, ja piirijakoa on pyritty vähitellen poistamaan käytännöstä^[18].

Piirit jaetaan edelleen kuntiin (concelho / município), joita on 308. Kunnanjohtaja on pormestari, ja kullakin kunnalla on oma juhlapäivänsä. Kaupungit (vila) sijaitsevat kuntien alueella, mutta niiden rajat eivät yleensä ole samat. Viloja maassa on 533. Lisäksi 151 paikkaa on saanut cidaden aseman. Kaikkiaan viloja ja cidadeja on yli kaksi kertaa enemmän kuin kuntia. Kunnat jakautuvat edelleen freguesioihin, joita on Portugalissa 4 261. Kuusi kuntaa sisältää vain yhden freguesian, ja Barcelosin kunnalla on Portugalissa eniten freguesioita (89).

NUTS I jakaa Portugalin Manner-Portugaliin sekä Azorien ja Madeiran autonomisiin alueisiin. NUTS II jakaa Manner-Portugalin viiteen alueeseen: Norte, Centro, Lissabon, Alentejo ja Algarve^[19]. NUTS II:n määrittelemä Lissabonin alue on käytännössä miltei sama kuin Lissabonin metropolialue. NUTS III jakaa alueet edelleen pienempiin alueisiin:

Norte (8)

Centro (12)

Lissabon (2)
- Suur-Lissabon
- Setúbalin niemimaa
Alentejo (5)

Algarve (1)
- Algarve
Azorit (1)
- Azorit
Madeira (1)
- Madeira

LAU I -taso koostuu kunnista ja LAU II freguesioista.

Maantiede ja luonto

Pääartikkeli: Portugalin maantiede

Portugali sijaitsee Iberian niemimaalla. Sen ainoa naapurimaa on Espanja, jonka kanssa sillä on yhteistä maarajaa 1 214 kilometriä. Portugalilla on rantaviivaa Atlanttiin 1 793 kilometriä. Portugalin pinta-ala on 92 391 km², josta 440 km² on vettä^[20]. Maa-alasta vajaa kolmannes on viljeltyä.^[21] Portugali muodostaa Iberian niemimaasta noin kuudenneksen^[22].

Manner-Portugalin jakaa kahtia sen suurin joki Tejo. Pohjoisessa maa on vuoristoista, sisämaassa on tasankoja. Portugalin korkein kohta Pico Alto eli Ponta de Pico (2 351 m) on kuitenkin Azoreilla. Etelässä maa on kumpuilevaa tasankoa. Pohjoisosassa sijaitsee Manner-Portugalin korkein kohta, yksi Serra da Estrelan vuorista (1 991 m). Lissabonin piirissä sijaitsee Manner-Euroopan läntisin kohta, Cabo da Roca.

Muita suuria jokia ovat Douro, Minho ja Guadiana, jotka kaikki saavat alkunsa Espanjasta. Joista suurin on Rio Mondego, joka on kokonaan Portugalin puolella, ja se saa alkunsa Serra da Estrelan vuoristosta. Muita jokia ovat Zêzere, Lima, Vouga ja Sado.

Portugalissa ei ole suuria järviä^[23], mutta pikku järviä ja lampia ovat esimerkiksi Lagoa Comprida, Lagoa Escura, Lagoa de Óbidos, Lagoa Corvos ja Pateira de Fermentelos. Koko Portugalin korkein kohta on Ponta do Picon vuori Picon saarella Azoreilla. Sen huippu on 2 351 metriä merenpinnan yläpuolella. Portugalin suurin saari on São Miguel (759 km²) Azoreilla.

Madeira ja Azorit ovat tuliperäisiä. Niiden ilmasto on niiden sijainnin vuoksi kostea. Portugalissa esiintyy toisinaan tulvia ja metsäpaloja, minkä lisäksi alue on seismisesti aktiivista ja maanjäristyksiä saattaa esiintyä^[24]. Vakavia maanjäristyksiä saattaa sattua varsinkin Azoreilla^[25]. Portugalin suurin kaupunki ja pääkaupunki on Lissabon (portugaliksi Lisboa). Sen asukasluku on 564 657 (2001). Sitä ympäröivällä metropolialueella asuu noin 2 665 000 ihmistä.

Ilmasto

Portugali on Euroopan lämpimimpiä maita. Maassa vallitsee meri-ilmasto. Etelässä ilmasto on jonkin verran lämpimämpi ja kuivempi kuin pohjoisessa. Etelässä vuoden keskilämpötila on 18 °C ja pohjoisessa 13 °C. Kevät- ja kesäkuukaudet ovat aurinkoisia, ja lämpötilat 30 °C ja 35 °C ovat tavallisia. Etelä-Portugalin sisämaassa lämpötila saattaa kesäisin nousta jopa 45 °C:een. Laajat metsäpalot ovat toisinaan ongelma. Loppukesästä 2005 Portugalissa kuivuuden aiheuttamien metsäpalojen sammuttamiseen jouduttiin pyytämään apua myös ulkomailta. Uhkaavimman metsäpalon sammutustöihin joutui osallistumaan noin kaksisataa palomiestä^[26].

Sateisinta on Serra da Estrelan vuoristossa, missä vuotuinen sademäärä on toisinaan yli 2 500 mm. Vuotuinen sademäärä vaihtelee suuresti alueittain, mutta keskimäärin se on Manner-Portugalissa noin 920 mm. Madeiran ja Azorien ilmasto on niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi kosteampi kuin muualla Portugalissa. Lunta saadaan joskus Pohjois-Portugalin vuoristoisilla alueilla.

Kasvillisuus ja eläimistö

Portugalissa tavataan luonnonvaraisina noin 2 800 kasvilajia. Laajalle levinneitä kasveja ovat esimerkiksi männyt, kastanjapuu ja eukalyptus. Portugalin ainoa kansallispuisto on vuonna 1971 perustettu Peneda-Gerêsin kansallispuisto maan luoteisosassa. Siellä on runsaasti tammi- ja sekametsää, lehtoja, suota ja pensaikkoja. Maassa on myös kaksitoista luonnonpuistoa (Parque Natural), yhdeksän luonnonsuojelualuetta (Reserva Natural), viisi luonnonmuistomerkkiä (Monumento Natural) ja seitsemän suojattua maisemaa (Paisagem Protegida). Noin 30 prosenttia maailman korkkitammista on Portugalissa^[27].

Portugalissa aiemmin varsin yleinen espanjanilves on nykyään maassa miltei hävinnyt. Villisiat ovat tyypillisiä Alentejossa ja Trás-os-Montesissa. Portugalin maaseudulla esiintyy kuten Espanjassakin villisikojen lisäksi runsaasti villivuohia ja peuroja. Susia on varsinkin Serra da Estrelassa syrjäisimmillä seuduilla^[28]. Suuri osa Portugalista on metsän peitossa. Maa sijaitsee useiden Keski- ja Länsi-Euroopan lintulajien muuttoreitin varrella. Yleisimpiä kaloja ovat sardiini, turska ja sardelli. Äyriäiset ovat yleisiä erityisesti Pohjois-Portugalin rannikoilla.

Talous

Pääartikkeli: Portugalin talous

Tiedosto:CO1EURO 50.JPG

Euron kolikko.

Tiedosto:Pt 1euro.jpg

Euron kääntöpuoli.

Portugalin bruttokansantuote henkilöä kohden on kaksi kolmasosaa neljän suurimman EU-maan luvuista. Vuonna 2005 bruttokansantuote henkeä kohden oli 19 949 Yhdysvaltain dollaria. Maa hyväksyttiin Euroopan talous- ja rahaliittoon vuonna 1998, ja se otti euron käyttöön yhtenä ensimmäisistä valtioista vuonna 2002. Sitä ennen oli käytössä escudoa, joka jakautui sataan centavoon. Talouskasvu on ollut viimeiset kymmenen vuotta keskimäärin nopeampaa kuin muualla EU:ssa mutta on hidastunut vuodesta 2001 lähtien. Vuonna 2005 kasvun odotetaan jäävän yhteen prosenttiin ja seuraavina vuosina 1,5 prosenttiin. Silti Portugali on yhä läntisen Euroopan köyhimpiä maita. Alueelliset erot ovat merkittäviä: esimerkiksi Alentejon alue Etelä-Portugalissa on huomattavasti köyhempi ja teollistumattomampi kuin maan suuret kaupungit, joiden elintaso on lähellä eurooppalaista keskitasoa. Harmaa talous on jopa 10–20 prosenttia virallisesta bruttokansantuotteesta.

Portugali vapautti 1980-luvulla vallankumouksen jälkeen talouttaan ja yksityisti valtionyhtiöitä. Kasvua hidastavat etenkin heikko koulutusjärjestelmä ja maataloutta vaivaava kuivuus. Inflaatio oli vuonna 2004 keskimäärin 2,4 prosenttia.

Kaivokset ja teollisuus työllistävät kolmanneksen (31,8 %, 2003) väestöstä ja tuovat 29,1 % (2004) bruttokansatuotteesta. Työvoima on halpaa muihin Euroopan maihin verrattuna, mutta halpatuotanto, muun muassa perinteinen tekstiiliteollisuus, on silti siirtynyt vielä halvemman työvoiman maihin muun muassa Aasiaan. Maatalous työllistää kuudenneksen väestöstä, mutta sen tuottavuus on heikkoa. Tärkeimmät maatalouden vientituotteet ovat viini ja kalajalosteet. Portugali on merkittävä korkin tuottaja. Myös kahdeksan prosenttia väestöstä työllistävällä matkailulla on tärkeä osa maan taloudessa. Matkailun osuus bruttokansantuotteesta on suunnilleen seitsemän prosenttia^[29]. Portugalissa kävi vuonna 2004 13 miljoonaa ulkomaista matkailijaa, mikä nosti sen maailman 14. suosituimmaksi matkailumaaksi. Matkailijoiden suosimia kohteita ovat esimerkiksi Algarve Etelä-Portugalissa ja Madeira.

Työttömyysaste vuosina 2000–2001 oli 4,1 prosenttia, ja vuonna 2004 työttömiä oli 6,7 prosenttia. Vuonna 2003 Yhdistyneet kansakunnat antoivat inhimillisen kehityksen indeksissä Portugalin inhimillisen kehityksen arvoksi 0,904, jonka se määrittelee korkeaksi.

Valtiotalouden alijäämä oli 2005 6,2 prosenttia, mikä ylittää huomattavasti EU:n asettaman kolmen prosentin rajan. Portugalin tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Britannia, Saksa, Espanja ja Ranska. Viennistä vajaat 80 prosenttia suuntautuu muualle Euroopan unioniin ja tuonnista 76,6 prosenttia tulee muualta Euroopan unionista. Tärkeimpiä vientituotteita olivat vuonna 2004 kuljetusvälineet, koneet ja vaatteet, kuten kengät. Merkittävimpiä tuontituotteita samana vuonna olivat kuljetusvälineet, koneet, maataloustuotteet ja kemialliset aineet.

Merkittävimmät luonnonvarat

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Portugalin väestö

Portugalin väkiluku on 10 605 870 (tammikuu 2006), mistä naisia on 51,7 prosenttia, miehiä 48,3 prosenttia.

Suurin osa Portugalin asukkaista on etnisesti portugalilaisia, 4,2 prosenttia on laillisia maahanmuuttajia (2003). Portugali on saanut asukkaita paitsi Afrikan entisistä siirtokunnista (alle 100 000), myös Britanniasta, Saksasta ja Ranskasta. Eurooppalaisia maahanmuuttajia kiehtoo alhaisempi kustannustaso, ilmasto ja kulttuuri. Paremman elämän toivossa maahan on muuttanut myös ihmisiä Itä-Euroopasta, Ukrainasta, Moldovasta, Romaniasta ja Venäjältä. Portugali oli itse pitkään maastamuuton lähtömaa, mutta on nyt muuttunut houkuttelevaksi kohteeksi maahanmuutolle. Vuosien 1960 ja 1970 välillä maasta muutti yli miljoona portugalilaista. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat ukrainalaiset (15 %), brasilialaiset (14,8 %), kapverdeläiset (14,4 %) ja angolalaiset (7,9 %). Portugalin asukkaista suomalaisia on noin 800.^[30] Ulkomailla asuu viisi miljoonaa portugalilaista.

Portugalilaisista on lukutaitoisia 93,3 prosenttia. Lukutaito on miehillä hieman yleisempi kuin naisilla: miehistä 95,5 prosenttia on lukutaitoisia, kun taas naisilla vastaava luku on 91,3 prosenttia. Lukutaidottomat ovat enimmäkseen vanhempaa väestöä. Lukutaito on kuitenkin ollut yleistymässä. 1990-luvun alun arvioiden mukaan maan väestöstä 14–20 prosenttia oli lukutaidotonta^[31].

Lapsikuolleisuus on 4,98 lasta tuhatta lasta kohti. Väestöstä HIV-positiivisia on 0,4 prosenttia, ja virusta kantaa noin 22 000 ihmistä. Elinajanodote on miehillä 74,43 vuotta ja naisilla 81,2. Väestönkasvu on 0,41 prosenttia^[32].

Vielä 1990-luvun alkuvuosina kaksi kolmasosaa portugalilaisista asui maaseudulla^[33]. Asukasluvultaan suurimmat asutuskeskukset ovat:

Sija	Kunta	Asukkaita	Maa-ala (km²)	Asukastiheys (/km²)
1	Lissabon	564 657	84,8	6 658
2	Sintra	409 482	319,2	1 283
3	Vila Nova de Gaia	288 749	170,8	1 690
4	Porto	238 954	41,3	5 785
5	Loures	199 231	169,3	1 177
6	Cascais	181 444	97,4	1 863
7	Amadora	176 239	23,8	7 405
8	Braga	170 858	183,2	933
9	Oeiras	168 475	45,7	3 687
10	Matosinhos	168 451	62,2	2 708
11	Almada	164 844	70,0	2 355
12	Seixal	164 715	95,5	1 725
13	Gondomar	164 096	133,26	1,231
14	Guimarães	161 876	241,3	671
15	Coimbra	148 474	319,0	465
16	Odivelas	143 995	26,4	5 454
17	Santa Maria da Feira	142 295	215,1	661
18	Vila Franca de Xira	133 224	317,7	419
19	Vila Nova de Famalicão	131 690	201,7	653
20	Barcelos	123 831	378,9	327
21	Setúbal	120 117	171,9	699
22	Maia	120 111	83,70	1 435
23	Leiria	119 870	564,7	212

Kieli

Portugalin väestöstä suurin osa puhuu romaanisiin kieliin kuuluvaa portugalia, joka on maan virallinen kieli. Ainoastaan Miranda do Dourossa puhutaan mirandeesia (Lhéngua Mirandesa), jota puhuu noin 5 000 asukasta. Mirandeesi sai alueellisesti tunnustetun aseman 1999. Peruskoulutuksessa opetetaan englantia ja ranskaa.

Ethnologuessa luetellaan seitsemän Portugalissa käytettävää kieltä: asturia, caló, galego, mirandeesi, portugali, portugalilainen viittomakieli ja vlaxinromani.

Uskonto

Suurin uskonnollinen yhteisö on katolinen kirkko, johon kuuluu 94 prosenttia portugalilaisista. Protestantteja ja muita kristittyjä on noin 300 000, muslimeja 50 000, hinduja 10 000 ja juutalaisia 1 000. Hinduista suurin osa on lähtöisin aiemmin Portugalille kuuluneesta Goasta. Portugalin vajaasta 10 000 buddhalaisesta enemmistö on lähtöisin Macaosta. 1500-luvulla juutalaiset muodostivat vielä 10 prosenttia maan kokonaisväestöstä, mutta heidät karkotettiin tai käännytettiin katolisuuteen. Portugalilaissyntyisiä paaveja ovat olleet Johannes XXI ja Pyhä Damasus I.

Portugalin vanhimpia kirkkoja on vuonna 1147 rakennettu Lissabonin tuomiokirkko.

Liikenne

Pääartikkeli: Portugalin liikenne

Portugalissa toimii kaksi metroa: Lissabonin metro (avattu 1959) ja Porton metro (avattu 2002). Maassa on 66 lentokenttää, joista suurin on Portelan lentokenttä (IATA: LIS, ICAO: LPPT) Lissabonissa. Se palveli vuonna 2002 lähes kymmentä miljoonaa matkaajaa ja on Portugalin kansallisen lentoyhtiön TAP Portugalin kotikenttä. Lentokentistä 42:lla on päällystetty kiitorata.

Maassa on 2 850 kilometriä (sähköistettyä 764 kilometriä) rautatietä. Portugalista on rautatieyhteydet Espanjaan. Valtateitä maassa on 68 732 kilometriä (1999). Niistä on päällystettyjä 59 110 kilometriä ja päällystämätöntä 9 622.

Lissabonin läheisyydessä sijaitseva Tejojoen ylittävä Vasco da Gama -silta on Euroopan pisin, yli 17 kilometriä.

Portugalin kauppalaivastoon kuuluu 151 alusta.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Portugalin kulttuuri

Portugalilainen kulttuuri juontaa juurensa antiikin Rooman kulttuuriin, mutta siihen ovat jättäneet jälkensä myös monet nykyisen Portugalin alueella asuneet kansat.

Euroopan kulttuuripääkaupunki on ollut kaksi kertaa Portugalissa: vuonna 1994 se oli Lissabon ja vuonna 2001 Porto. Portugali on myös Slovenian ohella vuoden 2012 kulttuuripääkaupunkimaa.

Kirjallisuus ja runous

Runous oli pitkään Portugalissa yleisempää kuin proosa. Portugalin kansalliseepoksena pidetään Luís de Camõesin 1500-luvulla kirjoittamaa teosta Lusiadit.

João Lobeiran uskotaan kirjoittaneen 1200-luvun lopulla Amadís de Gaulan tarinan suorasanaisena. Proosakirjallisuus alkoi kuitenkin yleistyä vasta renessanssin ajalla. Yleinen kirjallisuuden muoto silloin olivat lyhyet kronikat. Renessanssin ajan tunnetuimpia kirjailijoita olivat muiden muassa Gil Vicente ja kronikoitsija Fernão Lopes. Renessanssin aikana vaikutteita tuli varsinkin italialaisilta runoilijoilta, kuten Francesco Petrarcalta.

Romantiikan aikakaudella tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluu romaanikirjailija José Maria Eça de Queiroz. Tunnetuimpia nykyrunoilijoita on esimerkiksi Fernando Pessoa. Portugalilainen José Saramago sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1998. Portugalin kansalliskirjasto (Biblioteca Nacional de Portugal) on perustettu 1796.

Musiikki

Yleisin portugalilaisen kansanmusiikin tyylilaji on fado, josta on kehittynyt kaksi päätyylisuuntausta: Lissabonin ja Coimbran fado. Fado kehittyi 1800-luvulla. Laulajatar Amália Rodrigues (1920–1999) oli ensimmäisiä kansainvälisen uran luoneita fadolaulajia. Myös fadokitaristi Carlos Paredes oli hyvin suosittu. 1900-luvun loppupuolella fadoa ovat nostaneet uudelleen suosioon muiden muassa Mariza, Cristina Branco ja Madredeus. Fadon sanat ja sävel ovat yleensä melankolisia, ja sitä säestetään kitaroilla. Sen alkuperää ei tunneta, mutta sen juurien on arveltu olevan muun muassa trubaduurien lauluissa^[34] tai maurien musiikissa^[35].

Portugalilainen laulaja Débora Rodrigues.

Portugalilainen popmusiikkiala alkoi kehittyä 1970-luvulla. Merkittävimpiin yhtyeisiin lukeutuu Xutos & Pontapés, joka sai vuonna 2004 presidentti Jorge Sampaiolta valtion kunniamerkin 25-vuotisen uransa ansiosta. Muita yhtyeitä ovat Clã, Mão Morta, Blind Zero, Danças Ocultas, The Gift, Quinta do Bill ja Da Weasel. Myös muutamat portugalilaiset metalliyhtyeet, kuten Moonspell, ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota.

MTV Europe Music Awardsin palkinnon ovat saaneet portugalilaiset Blind Zero, Da Weasel ja The Gift. Vuoden 2005 MTV Europe Music Awards järjestettiin Lissabonissa. Maa on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 1964 lähtien, mutta ei ole voittanut kertaakaan. Portugalin kaikkein aikojen korkeimman sijoituksen saavutti vuonna 1996 Lúcia Moniz sijoittumalla kuudenneksi kappaleella O meu coração não tem cor. Muita tunnettuja edustajia Euroviisuissa ovat olleet Carlos Mendes, Adelaide Ferreira, Dulce Pontes, Sara Tavares, Lúcia Moniz, Rita Guerra ja Nonstop. Lissabonissa on pidetty vuosina 2004 ja 2006 brasilialaisen Rock in Rio -musiikkifestivaalin innoittamat Rock in Rio Lisboa -festivaalit, ja kolmas on suunnitteilla vuodeksi 2008.

Taidemusiikin säveltäjistä tunnetuimpia ovat Manuel Cardoso, Pedro de Escobar, Juhana IV ja Duarte Lobo. Tuotteliaimpia sinfonisen musiikin säveltäjistä on ollut Joly Braga Santos, joka sävelsi kuusi sinfoniaa. Hänen neljäs sinfoniansa sai Irlannin kansallisen sinfoniaorkesterin levyttämänä vuonna 2004 MIDEM-musiikkimessuilla jaettavan Cannes Classical Awardin. Taidemusiikin esittäjiä ovat muiden muassa pianisti Maria João Pires, viulisti Carlos Damas sekä sellisti Guilhermina Suggia. Tunnettuja orkestereja ja kuoroja ovat Porton kansallinen orkesteri (Orquestra Nacional do Porto), Orquestra Metropolitana de Lisboa (OML), Gulbenkian-orkesteri (Orquestra Gulbenkian) ja Lissabonin yliopiston kuoro (Coro da Universidade de Lisboa). Lissabonin kansallinen konservatorio (Conservatório Nacional) on toiminut vuodesta 1835 lähtien, ja sitä on johtanut muiden muassa João Domingos Bomtempo.

Portugalin kansallislaulu on A Portuguesa, jonka musiikin on säveltänyt Alfredo Keil.

Arkkitehtuuri

Esimerkki vanhasta arkkitehtuurista on Citânia de Briteiros -linnake Guimarãesissa. Talot olivat pyöreitä, ja ne rakennettiin usein graniitista. Tärkeiden rakennusten ympärille rakennettiin suojamuuri.

Roomalaisten saavuttua alueelle 200-luvulla eaa. arkkitehtuuri alkoi kehittyä merkittävästi ja siihen tuli vaikutteita muiden Välimeren maiden kulttuureista. Roomalaiset rakensivat Portugaliin akvedukteja, siltoja, teitä, teattereita, temppeleitä, areenoja ja muita julkisia rakennelmia. Roomalaisten ajalta ovat peräisin muun muassa Belmonten kunnan alueella sijaitsevat Centum Cellas -rauniot, joiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei ole täyttä varmuutta. Maurit rakensivat Portugaliin linnoja, temppeleitä ja kalkittuja taloja. 1500-luvun ensimmäisten vuosikymmenten johtavaa portugalilaista arkkitehtuurityyliä kutsutaan kuningas Emanuel I:n mukaan manuelismiksi eli emanuelintyyliksi (estilo manuelino). Siinä oli perinteisten ainesten lisäksi vaikutteita niiden maiden kulttuureista, joita löytöretkeilijät, kuten Vasco da Gama ja Pedro Álvares Cabral, siihen aikaan tutkivat. Säilyneitä manuelismia edustavia rakennuksia ovat esimerkiksi Mosteiro dos Jerónimos Lissabonin Belémissä ja Kristuksen luostari Tomarissa.

Lissabonin maanjäristys 1755 ja sitä seuranneet hyökyaallot eli tsunamit sekä tulipalot tuhosivat monia arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Portugalin Joosef I:n ja hänen pääministerinsä Sebastião de Melon palkkaamat arkkitehdit ja insinöörit rakensivat niitä osittain uudelleen.

Nykyajan portugalilaisia arkkitehteja ovat esimerkiksi Álvaro Siza Vieira, Eduardo Souto de Moura ja Fernando Távora. Vieira voitti vuonna 1992 ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana portugalilaisena Pritzker-palkinnon.

Kuvataide

Vielä reconquistan aikaan portugalilainen kuvataide rajoittui lähinnä maalauksiin kirkoissa, luostareissa ja palatseissa. Kuvataide alkoi kehittyä 1400-luvulla. Silloin Portugalin taiteeseen alkoi tulla italialaisia vaikutteita, jolloin goottilainen tyylisuunta jäi syrjään. Jotkut kuninkaat, kuten Juhana I ottivat itselleen myös hovimaalareita. Tunnettu renessanssin aikainen taidemaalari oli Nuno Gonçalves, jonka tiedetään vaikuttaneen ainakin 1400-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Myöhemmin renessanssin aikana Portugalin kuvataiteeseen tuli muun muassa flaamilaisia vaikutteita.

1800-luvun tunnetuimpia taidemaalareita ovat Columbano Bordalo Pinheiro, Henrique Pousão ja António Silva Porto. 1900-luvun alun modernistista taidetta edustavat Amadeo de Souza Cardoso ja Almada Negreiros. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina portugalilainen taidemaalari Maria Helena Vieira da Silva vaikutti Pariisissa ja sai myös kansainvälistä tunnustusta. Nykyajan taidemaalareita on muiden muassa Paula Rego.

Elokuva

Elokuvia alettiin näyttää Portossa 1896. Tunnettuja elokuvafestivaaleja ovat Fantasporto Portossa, IndieLisboa Lissabonissa sekä Caminhos do Cinema Português Coimbrassa.

Tunnettuja elokuvaohjaajia ovat Manoel de Oliveira ja João César Monteiro ja näyttelijöitä Maria de Medeiros, Lúcia Moniz ja Joaquim de Almeida.

Portugalilaista elokuvataidetta pyrkii kehittämään ja vaalimaan maan hallituksen vuonna 1975 perustama ICAM-järjestö (Instituto de Cinema, Audiovisual de Multimédia, "Elokuvan, audiovisuaalisten välineiden ja multimedian laitos").

Ruokakulttuuri

Portugalilaiset ruokalajit vaihtelevat alueittain. Kalaa, kuten sardiinia, käytetään yleisesti. Arabien ja maurien ruokakulttuureista on jäänyt joitakin vaikutteita myös portugalilaiseen ruokaan, varsinkin maan eteläosissa. Piri-piriä ja valkosipulia käytetään laajasti. Tavallisimpia kasviksia ovat tomaatit, kaali ja sipuli.

Juusto ei kuulu tyypillisiin portugalilaisiin ruokalajeihin, vaan sitä syödään usein ennen ateriaa tai sen jälkeen. Portugalilaisia juustoja ovat esimerkiksi Castelo Branco ja Saloio.

Portugali tunnetaan ulkomailla portviineistä ja madeiraviineistä. Maassa tuotetaan myös roséviini Mateusta. Suomessa vähemmän tunnettu viinityyppi on Portugalin pohjoisosassa valmistettava vihreä viini (vinho verde). Portugalissa olutta ja viiniä saavat lain mukaan nauttia kuusitoista vuotta täyttäneet. Muita alkoholijuomia ei saa luovuttaa alle 18-vuotiaille lainkaan^[36].

Maan suuria ravintolaketjuja on Burger Ranch, jolla on 22 ravintolaa eri puolilla Portugalia. Portugalin ensimmäinen McDonald's-ketjun ravintola avattiin 1991^[37] Maailmalla portugalilaiseen ruokaan erikoistuneita ravintolaketjuja ovat esimerkiksi Australiassa perustettu Oporto ja Etelä-Afrikassa perustettu Nando's.

Maailmanperintökohteet

Maailmanperintökohde Paços do Concelho, Sintra.

Portugalissa on joitakin UNESCO:n maailmanperintökohteita. Sulkeissa on ilmoitettu vuosi, jolloin kohde otettiin maailmanperintöluetteloon.

Alto Douron viinialue (2001)
Angra do Heroísmon keskiosa (1983)
Kristuksen nunnaluostari, Tomar (1983)
Sintran kulttuurimaisema (1995)
Évoran historiallinen keskusta (1986)
Guimarãesin historiallinen keskusta (2001)
Porton historiallinen keskusta (1996)
Pico-saaren viinitarhakulttuurimaisema (2004)
Alcobaçan munkkiluostari (1989)
Batalhan luostari (1983)
Hieronymiteksen luostari ja Belémin torni, Lissabon (1983)
Côan laakson esihistorialliset kivitaidekohteet (1998)
Madeiran alkuperäiset laakeripuumetsät (1999)

^[38]

Tiedotusvälineet

Portugalin laajalevikkisin sanomalehti on Jornal de Notícias, jonka levikki vuonna 2000 oli 101 448^[39]. Toiseksi suurin on Correio da Manhã, jonka levikki samana vuonna oli 89 021. Muita sanomalehtiä ovat O Primeiro de Janeiro, Público, Avante!, Diário do Alentejo, Diário do Algarve, Correio da Manhã, O Independente, Açoriano Oriental sekä O Comércio do Porto, jonka julkaisu lopetettiin 2005.

Portugalin Internet-verkkotunnus on .pt. Vuoden 2004 alussa 41 prosentissa portugalilaisista kodeista oli tietokone. 26 prosentilla asukkaista oli kotonaan Internet-yhteys. Kymmenellä prosentilla talouksista on laajakaistaliittymä. Internetin käyttäjien määrä on viime vuosina ollut voimakkaassa kasvussa.

Portugalin tärkein puhelinoperaattori on Portugal Telecom (PT), joka vuoteen 1994 oli maassa myös ainoa puhelinoperaattori. Muita operaattoreita ovat Telcel ja Optimus. Matkapuhelintiheys on Portugalissa maailman suurimpia, ja lankapuhelinliittymät ovat matkapuhelinliittymiä harvinaisempia^[40].

Portugalin kansallinen televisio- ja radiopalvelujen tarjoaja on 1955 perustettu Rádio e Televisão de Portugal (Portugalin radio ja televisio). Maan suurin kaapelitelevisioyhtiö on Portugal Telecomin TV Cabo. Kaapeliverkon kautta televisiota katsottiin kesäkuussa 2004 73,6 prosentissa talouksista. Suurimpia televisiokanavia ovat muiden muassa RTP 1, RTP 2, SIC ja TVI, joiden osuus katsojamääristä oli vuonna 2000 yhteensä 92,9 prosenttia^[41].

Koulutus

Perusopetus on Portugalissa maksutonta ja pakollista. Peruskoulu (ensico básico) on yhdeksänvuotinen ja alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. Se jakautuu kolmeen vaiheeseen, jotka kestävät neljä, kaksi ja kolme vuotta. Tekeillä olevan suunnitelman mukaan oppivelvollisuus tulee kestämään siihen vuoteen saakka, jolloin nuori täyttää 18 vuotta. Esikoulu on mahdollinen mutta vapaaehtoinen 3–5-vuotiaille.

Portugalin ensimmäinen yliopisto oli Coimbran yliopisto, joka perustettiin 1. maaliskuuta 1290. Vuonna 1559 perustettiin Évoran ja vuonna 1911 Lissabonin yliopisto. Opiskelijamäärältään suurin yliopisto on Porton yliopisto^[42]. Vanhin yksityinen yliopisto on Portugalin katolinen yliopisto. 1970-1980-luvuilla Portugaliin avattiin useita uusia yliopistoja, kuten Aveiron yliopisto, Minhon yliopisto, Lissabonin polytekninen opisto, Porton polytekninen opisto, Azorien yliopisto, Algarven yliopisto ja Madeiran yliopisto. Shanghain Jiao Tong -yliopiston vuosittain tekemässä arviossa Lissabonin yliopisto oli vuonna 2005 Portugalin ainoa yliopisto, joka mahtui maailman viidensadan parhaan yliopiston joukkoon^[43]. Se sijoittui 472. sijalle.

Vuoden 2000 PISA-tutkimuksessa, jossa testattiin 28 OECD-maan ja neljän muun maan 15-vuotiaiden koululaisten lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista, Portugali sijoittui kaikissa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Matematiikassa portugalilaiset nuoret olivat 27. sijalla, lukutaidossa 26. ja luonnontieteissä 28. sijalla^[44].

Urheilu

Pääartikkeli: Portugalin urheilu

Portugalin suosituin urheilulaji on jalkapallo. Tunnetuimpia portugalilaisia jalkapalloilijoita ovat Eusébio, Cristiano Ronaldo, Luís Figo, Rui Costa, Deco ja Pauleta. Portugalilaisista seuroista menestyneimpiä ovat SL Benfica, FC Porto ja Sporting CP. Portugali järjesti jalkapallon EM-kilpailut 2004, jotka olivat maalle suuri ponnistus mutta myös kansallisen ylpeyden aihe – varsinkin kun kotijoukkue ylsi loppuotteluun asti.

Perinteinen portugalilainen kamppailulaji on kepeillä pelattava jogo do pau, joka kehittyi maan pohjoisilla alueilla. Laji on nyttemmin menettänyt suosiotaan, mutta sitä edistävät yhä Portugalilainen jogo de pau -liitto (Federação Portuguesa de Jogo do Pau) ja Portugalin kansallinen jogo de pau -liitto (Federação Nacional do Jogo do Pau Português).

Estorilin rata isännöi Formula 1 -ajoja vuosina 1984–1996, ja se on edelleenkin merkittävä kansainvälinen kilparata muissa luokissa. Muita harrastettuja urheilulajeja ovat koripallo, futsal, käsipallo, lentopallo, rullaluistinhockey, yleisurheilu ja pyöräily. Portugalissa järjestetään myös useita ammattilaisgolfturnauksia.

Kesäolympialaisiin maa on osallistunut vuodesta 1912 lähtien, talviolympialaisiinkin kuudesti (1952, -88, -92, -94, -98 ja 2006).

Juhlapäivät

Jokaisella kunnalla on omat juhlapäivänsä. Antonius Padovalaisen, Johannes Kastajan ja Pyhän Pietarin kunniaksi vietettävät kesäkuun juhlat ovat suosittuja. Antonius Padovalaisen juhla vietetään 13. kesäkuuta lähinnä Lissabonissa, Johannes Kastajan 24. kesäkuuta erityisesti Portossa ja Bragassa sekä Pyhän Pietarin 28.–29. kesäkuuta etenkin Póvoa de Varzimissa ja Barcelosissa.

Kansalliset juhlapäivät ovat:

Päivämäärä	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	Ano Novo
tiistai, päivämäärä vaihtelee	Laskiainen	Carnaval
perjantai, päivämäärä vaihtelee	Pitkäperjantai	Sexta-Feira Santa
sunnuntai, päivämäärä vaihtelee	Pääsiäinen	Páscoa
25. huhtikuuta	-	Dia da Liberdade	Neilikkavallankumouksen (1974) kunniaksi vietettävä juhla.
1. toukokuuta	Vappu	Dia do Trabalhador
torstai, päivämäärä vaihtelee	Corpus Christi	Corpo de Deus
10. kesäkuuta	Portugali-päivä	Dia de Portugal	Päivämäärä johdettu Luís de Camõesin kuolinpäivästä.
15. elokuuta	Neitsyt Marian taivaaseenastuminen	Assunção
5. lokakuuta		Implantação da República	Vietetään Portugalin ensimmäisen tasavallan perustamisen (1910) kunniaksi
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Todos os Santos
1. joulukuuta	-	Restauração da Independência	Vietetään sen kunniaksi, kun Portugali vuonna 1640 itsenäistyi Espanjan vallan alta.
8. joulukuuta		Imaculada Conceição
25. joulukuuta	Joulupäivä	Natal