Tämä on hyvä artikkeli.

Bathory (yhtye)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. joulukuuta 2020 kello 11.04 käyttäjän Miihkali (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
Bathory
Tiedosto:Bathory logo.jpg
Yhtyeen perustaja Quorthon 1980-luvulla.
Yhtyeen perustaja Quorthon 1980-luvulla.
Tiedot
Toiminnassa 1983–2004
Tyylilaji black metal (1983–1988)
thrash metal (1994–1995, 2001)
viikinkimetalli (1988–2004)
Kotipaikka Tukholma, Ruotsi
Laulukieli englanti
Jäsenet

Quorthon, laulu, sähkökitara, bassokitara, rummut, syntetisaattori (1983–2004)

Entiset jäsenet

Björn Kristensen, laulu (1983)
Frederick Melander, basso (1983–1984)
Jonas Åkerlund, rummut (1983–1984)
Andreas Johansson, basso (1985)
Vvornth, rummut (1988–1996)
Kothaar, basso (1988–1996)

Muut nimet

Nosferatu, Natas, Mephisto, Elizabeth Bathory, Countess Bathory
Levy-yhtiö

Tyfon Grammofon
Black Mark Production
Noise Records
Under One Flag
Combat Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Bathory oli ruotsalainen äärimetalliyhtye, jonka 17-vuotias Thomas ”Quorthon” Forsberg perusti Tukholmassa vuonna 1983. Quorthon toimi alusta lähtien keulakuvana, laulajana, kitaristina sekä pääasiallisena säveltäjänä ja sanoittajana. Myöhemmin hän alkoi soittaa yksin kaikkia soittimia, ja Bathory muuttui käytännössä yhden miehen yhtyeeksi. Bathory teki muutamia konserttiesiintymisiä vuosina 1983–1985 mutta lopetti Quorthonin päätöksestä.

Yhdessä brittiläisen Venomin kanssa Bathory toimi black metalin pioneerina luoden pohjan 1990-luvun norjalaiselle black metal -suuntaukselle. Varhainen tuotanto oli black- ja thrash metalia, mutta 1990-luvulle tultaessa yhtye kehitti sittemmin viikinkimetalliksi kutsutun tyylin. Muutamaa thrash-albumia lukuunottamatta yhtye jatkoi viikinisoundillaan vuoteen 2004 asti, jolloin yhtyeen ainoa jäljellä oleva jäsen Quorthon kuoli sydänkohtaukseen 38-vuotiaana.

Bathorylla oli suuri vaikutus äärimetallin ja varsinkin black metalin kehitykseen. Monet genren arvostetuimmista yhtyeistä – mukaan luettuna Mayhem, Burzum ja Darkthrone – ottivat Bathorylta vaikutteita musiikkiinsa.

Historia

Perustaminen (1983)

Bathory perustettiin maaliskuussa 1983 Vällingbyn lähiössä Tukholmassa.[1][2] Aloite tuli 17-vuotiaalta Thomas Forsbergiltä, joka käytti tuolloin taitelijanimeä Ace Shot (Motörheadin kappaleiden ja Kiss-yhtyeen kitaristi Ace Frehleyn pohjalta).[3] Myöhemmin taiteilijanimeksi valikoitui Quorthon, jonka Forsberg löysi Pekka Siitoimen Musta Magia -teoksen ruotsinkielisestä painoksesta.[4][5] Yhtyeen basistiksi tuli Frederick Melander (”Hanoi”) ja rumpaliksi Jonas Åkerlund (”Vans McBurger”).[3]

Quorthonin mukaan hän keksi yhtyeen nimen käytyään London Dungeonissa, missä hän törmäsi näyttelyyn unkarilaisesta sarjamurhaajattaresta Erzsébet Báthorysta. Åkerlund tosin väitti myöhemmin, että yhtye nimi oli otettu Venomin kappaleesta ”Countess Bathory”, joka käsittelee kreivittären veritekoja.[6][7] Samaa väitti myös suomalaisen Oz-yhtyeen basisti Jukka Lewis, joka oli Quorthonin ystävä 1980-luvulla.[8] Quorthon itsekin myönsi kuulleensa Venomia ennen ensimmäisen Bathory-albumin äänittämistä.[9][10][huom 1] Muita yhtyeelle harkittuja nimiä olivat Nosferatu, Natas, Mephisto, Elizabeth Bathory ja Countess Bathory.[11] Muita musiikillisia esikuvia olivat Black Sabbath, Motörhead, Sex Pistols sekä Charged GBH.[12][13][14]

Bathoryn perustamisen aikoihin Quorthon työskenteli isänsä Börje Forsbergin (”Boss”) omistamassa Tyfon Grammofon -levy-yhtiössä.[7] Vuoden 1983 lopulla yhtiö oli kokoamassa pohjoismaisista yhtyeistä koostuvaa split-albumia.[15] Yksi yhtyeistä vetääntyi suunnitelmista, ja Tyfon suostui ottamaan Bathoryn korvaajaksi. Split-levy Scandinavian Metal Attack julkaistiin maaliskuussa 1984.[16] Odotusten vastaisesti Bathoryn kappaleet ”Sacrifice” ja ”The Return of Darkness and Evil” toivat yhtiölle paljon fanipostia.[17]

Varhaiset vuodet ja black metal (1984–1988)

Scandinavian Metal Attackin saavuttaman suosion jälkeen Tyfon pyysi Bathorylta täyspitkää albumia.[16] Quorthonin yhtyetoverit muuttivat muualle,[17] jolloin hän rekrytoi paikallisista punk-yhtyeistä basisti Rickard Bergmanin ja rumpali Stefan Larssonin.[18] Trio kokoontui 22. toukokuuta 1984 ensimmäistä ja viimeistä yhteisharjoitusta varten ennen varsinaista äänitystä.[16][18] Kyseisenä harjoituspäivänä äänitetyt kappaleet julkaistiin myöhemmin bootlegeinä ja viimein 1990-luvulla osana virallista Jubileum-kokoelmalevysarjaa.[19]

Debyyttialbumi Bathory äänitettiin vuoden 1984 kesällä Tukholman Heavenshore-studiolla, joka oli todellisuudessa muunneltu autotalli. Levy äänitettiin ja miksattiin noin 36–52 tunnissa,[16] ja se julkaistiin saman vuoden lokakuussa.[20] Albumin nimeksi kaavailtiin aluksi Pentagrammatonia, mutta moni luki sen väärin Pentagonina.[21] Albumin alkeellinen äänimaailma, nopea ja aggressiivinen tyyli, saatanalliset ja raa’at sanoitukset[20] sekä Qurthonin omaperäinen rääkymistä ja murinaa yhdistelevä laulutyyli loivat pohjaa pohjoismaiselle black metal -musiikille[11] ja takasivat yhtyeelle kulttistatuksen.[22][23]

Bathorya seurasi vuoden 1985 The Return......, joka jatkoi edeltäjänsä jalanjäljillä ja edustaa niin sanottua ensimmäisen aallon black metalia. Quorthon jatkoi yhtyeen laulajana, kitaristina ja pääasiallisena lauluntekijänä. Uudeksi basistiksi tuli Andreas Johansson, rumpalina jatkoi Stefan Larsson.[24] Albumin kansiin ei ollut painettu varsinaista sisällysluetteloa, mutta mukana oli runo, josta pystyi päättelemään sekä kappalejärjestyksen että albumin koko nimen The Return of the Darkness and Evil.[24][25] Norjalaisen black metal -yhtye Darkthronen perustajajäsen Fenrizin mukaan albumi on black metalin esimerkkiteos.[26] Sen musiikilla oli suuri vaikutus paitsi black metalin myös death metalin kehitykseen.[27]

Blood Fire Deathin kansikuvana toimi Peter Nicolai Arbon maalaus Åsgårdsreien.

Bathory julkaisi vuonna 1987 Under the Sign of the Black Markin,[28] jota edeltäjänsä tavoin pidetään yhtenä black metal -genren mestariteoksista.[29][30][31] Musiikki oli aiempaa kokeellisempaa: yhtye käytti entistä enemmän syntetisaattoreita ja jokaisessa kappaleessa on kitarasoolo.[32][33] Tällä kertaa Quorthon soitti myös bassokitaraa.[28] Rumpaliksi on merkitty Paul Lundberg, mutta tuottajana toimineen Börje ”Boss” Forsbergin mukaan Quorthon soitti rumpuosuudet itse.[30] Albumin kansikuvassa poseeraa ruotsalainen kehonrakentaja, Quorthonin ystävä Leif Ehrnborg mustaan nahkaan pukeutuneena luu kädessään.[29][32] Kuva otettiin salaa Ruotsin kuninkaallisessa oopperatalossa Carmen-oopperan väliaikana esityslavalla.[30]

Blood Fire Death julkaistiin vuonna 1988.[34] Aiempien Bathory-albumien tavoin siitäkin tuli suosittu black metal -piireissä.[35][36] Blood Fire Deathia pidetään myös viikinkimetallina tunnetun genren edelläkävijänä. Yhtye piti edelleen kiinni black metal -vaikutteista mutta alkoi samalla tehdä aiempaa pitempiä, hitaampia ja mahtipontisempia sävellyksiä. Samalla syntetisaattorien, kuorojen ja akustisten soittimien rooli alkoi korostua.[35] Sodan ja pahuuden ohella sanoitukset käsittelevät Skandinavian mytologiaa ja historiaa.[34][36] Albumin kansikuva on yksityiskohta Peter Nicolai Arbon maalauksesta Åsgårdsreien (suom. ”Asgardin ratsastus”).[34] Quorthonin lisäksi muusikoiksi oli merkitty Kothaar (basso) ja Vvornth (rummut).[34] Samoja taiteilijanimiä käyttivät tulevilla Bathory-albumeilla useat eri henkilöt.[37][38]

Musiikkityylin muutos ja viikinkimetalli (1988–1991)

Edeltäjänsä tavoin myös Hammerheartin kantta koristi skandinaaviaiheinen maalaus, Sir Francis Bernard Dickseen The Funeral of a Viking.

Vaikka Blood Fire Death erosi sanoitukseltaan edeltäjistään, oli se muutamia folk-elementtejä lukuunottamatta edelleen varsin suoraviivaista black metalia.[35] Seuraava albumi, vuoden 1990 Hammerheart, oli aiempaa selkeämpi muutos. Sen myötä black metal -vaikutteet poistuivat yhtyeen musiikista ja kaikki sanoitukset käsittelivät viikinkejä ja skandinaavista mytologiaa sekä historiaa.[39][40] Musiikki vaihtui nopeasta ja raa’asta thrashista kohti raskassoutuista ja hidastempoista doom metal -vaikutteista[41] tunnelmointia, jota höystivät syntetisaattorit ja akustiset kitarat. Lisäksi Quorthonin laulutyyli vaihtui rääkymisestä selkeään laulamiseen, vaikka muutama kappale sisälsikin edelleen epäselvää murinaa. Myös kappaleiden ja samalla koko levyn kesto nousi edeltäjiinsä verrattuna. Albumilla soittivat edellisen levyn tapaan Quorthon, Kothaar ja Vvronth.[40] Albumia pidetään usein ensimmäisenä viikinkimetallialbumina; tosin väittelyä on käyty siitä, onko kyseessä erillinen musiikin lajityyppi. Hammerheartia pidetään eräänä Bathoryn parhaista albumeista, joskin Quorthonin puhdasta laulutyyliä on myös arvosteltu.[39]

Quorthon lähti Hammerheartin tiimoilta promootiomatkalle Yhdysvaltoihin yhdessä tuottajansa Bossin kanssa.[42] ”One Rode to Asa Bay” -kappaleesta kuvattiin lisäksi yhtyeen ainoa musiikkivideo.[43] Kappale ja video käsittelevät Ruotsin käännytystä kristinuskoon. Quorthon rahoitti Tukholman lähiössä kuvatun videon itse ja myös näyttelee siinä.[44] Videon tuotantoprosessi oli vaikea, eikä Forsberg ollut lopputulokseen tyytyväinen. Tästä huolimatta osa videosta esitettiin MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa Quorthonin haastattelun ohella.[45][46]

Vuoden 1991 studioalbumi Twilight of the Gods jatkoi Hammerheartin tyyliä. Musiikki muuttui astetta melodisemmaksi ja jopa sinfonisemmaksi ja taustakuorot sekä eeppiset aiheet hallitsevat musiikkia.[47][48] Sanoitukset käsittelivät edelleen pohjoismaista mytologiaa ja historiaa mutta paikoittain myös nyky-yhteiskuntaa.[48] Albumi oli myös ensimmäinen, jonka Quorthon äänitti yksin: kaikki instrumentit sekä laulu on merkitty hänen nimiinsä.[48] Albumin katsotaan edeltäjänsä tavoin lukeutuvan yhtyeen parhaimmistoon. Quorthonin puhdas laulutyyli sai tosin tälläkin kertaa kritiikkiä.[47]

Twilight of the Godsin piti jäädä Bathoryn viimeiseksi albumiksi.[47] Quorthon kuvaili sitä hyvin alakuloiseksi ja uskoi olevansa kyvytön panemaan enää parastaan:

»Twilight [of the Gods] oli hyvin masentava ja introvertti albumi. Aiempaan tuotantooni verrattuna se oli hyvin erilainen. Äänityksien puolivälissä ajattelin, että se oli nyt tässä, enempään kykene. Olen maalannut itseni nurkkaan. En voisi enää soittaa äärimmäisen nopeaa metallia.»
(Quorthon Godreah-fanzinen puhelinhaastattelussa vuonna 1996.[49])

Hiljaiselon aika ja Quorthonin sooloura (1991–1993)

Twilight of the Godsin jälkeen Quorthon lopetti musiikin tekemisen Bathoryn nimellä vaikkei virallisesti lakkauttanutkaan yhtyettä. Bathoryn innoittama norjalainen black metal -skene nousi 1990-luvun alussa otsikoihin ympäri maailmaa. Syynä olivat erilaiset väkivaltaisuudet, kuten Mayhem-yhtyeen kitaristi Euronymouksen murha sekä kirkonpolttojen sarja. Vuonna 1996 Quorthon tuomitsi puhelinhaastattelussa rikokset ja kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan.[50] Quorthon myös suhtautui kielteisesti aiempaan saatanalliseen materiaaliinsa ja saatananpalvontaan yleisesti ja kutsui aihetta lapselliseksi.[51]

Bathoryn tauon aikana Quorthon keskittyi Jubileum-kokoelmalevyjen julkaisemiseen sekä taitelijanimeään kantavaan sooloprojektiinsa. Jubileum-levyt sisälsivät aiemmilta levyiltä fanien suosikeikseen äänestämiä kappaleita sekä aikaisemmin vain bootlegeinä julkaistuja tai kokonaan julkaisemattomia demoja.[52][53][19] Quorthonin sooloprojekti oli musiikillisesti kaukana Bathorysta ja edusti yksinkertaisempaa, radioystävällistä alternative rockia ja grungea.[54] Ensimmäinen sooloalbumi Album julkaistiin 1994[55] ja sen seuraaja Purity of Essence vuonna 1997.[56]

Bathoryn paluu (1994–2003)

Ensimmäisen sooloalbuminsa Albumin jälkeen Quorthon julkaisi Requiemin, Bathoryn seitsemännen studioalbumin. Musiikillisesti se ei ollut viikinkimetallia tai black metalia vaan suoraviivaista thrash metalia.[57] Sanoitukset ja kansikuva ammensivat enemmän kuolemasta ja sodasta kuin mytologiasta tai saatananpalvonnasta. Lisäksi yhtyeeseen palasivat basisti Kothaar ja rumpali Vvornth.[57][58] Vuonna 1996 antamassaan haastattelussa Quorthon kertoi halunneensa ”puhdistaa ilmaa” järeiden, mahtipontisten viikinkialbumien jälkeen. Samaa tyyliä jatkanut Octagon ilmestyi vuonna 1995.[59][60] Sen sanoitukset käsittelivät myös yhteiskunnallisia aiheita. Requiem ja Octagon saivat ristiriitaisen vastanoton. Varsinkin Octagonin rumpusoundia ja yleistä äänimaailmaa arvosteltiin ankarasti.[59][60]

1990-luvulla Quorthon vihjasi haastattelussa julkaisemattomasta Bathory-albumista, joka äänitettiin Blood Fire Deathin ja Hammerheartin välissä.[61] Albumi jäi tuoreeltaan julkaisematta, sillä Quorthon pelkäsi faniensa pettyvän viikinkiaiheiseen albumiin, jonka tyyli poikkesi merkittävästi 1980-luvun black metal -albumeista.[62] Haastattelun jälkeen fanit alkoivat vaatia albumin julkaisua. Julkaisua varten Quorthon äänitti uudelleen albumista yli kolmanneksen, mukaan luettuna kaikki lauluosuudet. Blood on Ice ilmestyi lopulta vuonna 1996, ja se merkittiin Quorthonin, Vvornthin ja Kothaarin nimiin.[63][64] Melodista viikinkimetallia edustava konseptialbumi kertoo tarinan kostoa vannovasta pojasta, jonka perhe tapetaan ja kotikylä tuhotaan. Albumi otettiin varsin hyvin vastaan.[63][64]

Seuraava Bathory-albumi Destroyer of Worlds ilmestyi viisi vuotta myöhemmin. Sen tyyli yhdisteli viikinki- ja thrash metalia.[65][66] Edeltäjiensä tavoin kritiikki kohdistui pääosin Quorthonin lauluääneen, jota pidettiin huolimattomana ja puhtaaseen ilmaisuun sopimattomana.[65][66] Albumia seurasi kaksiosainen Nordland-saaga, joka koostui kahdesta viikinkimetallialbumista, Nordland I:stä (2002)[67][68] ja Nordland II:sta (2003).[69][70] Albumit merkitsivät paluuta raskaaseen viikinkimetalliin ja pitempiin sävellyksiin. Sanoitukset käsittelivät pohjoismaista luontoa, historiaa ja mytologiaa. Nordland-albumit saivat hyvän vastaanoton fanikunnalta ja kriitikoilta.[67][68][69][70] Saatuaan saagan päätökseen Quorthon vihjaili mahdollisesta paluusta aikaisempien vuosien black metal -tyyliin.[71][72]

Quorthonin kuolema (2004)

” There will come a golden dawn
At ends of nights for all yee on whom
Upon the northstar always shines

The vast gates to hall up high
Shall stand open wide and welcome you with all its within
And Oden shall hail us bearers of a pounding hammerheart 		”

– "Hammerheart"-kappaleen viimeiset sanat, jotka kertovat Valhallasta, sankarivainajien asuinsijasta skandinaavisessa mytologiassa.

Bathoryn perustaja ja ainoa jäsen Thomas Forsberg kuoli 3. kesäkuuta 2004 kotonaan Tukholmassa sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan 38-vuotias.[73][74] Hän oli kärsinyt sydänongelmista jo pitkään.[75][8] Forsberg haudattiin Sandsborgin hautausmaalle Tukholmaan, Forsbergien perhehautaan hautapaikkaan numero 525.[76][77][78] Hänen kuolinilmoituksessaan on lainaus Twilight of the Gods -albumin viimeisen kappaleen Hammerheartin sanoituksista.[48][74] Myöhemmin yhtyeen verkkosivut ohjasivat muistosivulle, jossa on samainen runo.[79]

Quorthonin kuoleman jälkeen Black Mark Production julkaisi kolmisosaisen In Memory of Quorthon -kokoelmasetin.[80][81] Mukana oli hänen isänsä Bossin valitsemia kappaleita, demoja sekä Quorthonin sooloprojektin kappaleita. Mukaan mahtui Forsbergin siskolleen Jennie Treblerille säveltämää materiaalia. Pakkauksen mukana tuli lisäksi juliste, lyhyt kirjanen Bathoryn historiasta sekä DVD-levy, joka sisälsi materiaalia Hammerheartin promokiertueesta ja ”One Rode to Asa Bayn” musiikkivideon.[81][80]

Quorthonin kuoleman jälkeen paljastui, että yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Börje "Boss" Forsberg oli hänen isänsä. Ennen kuolemaansa Quorthon oli väärennellyt Bossin oikeaa syntymäaikaa ja väittänyt mahdollisen isyyden olevan täten mahdotonta.[82] Börje Forsberg kuoli 73-vuotiaana pitkäaikaisen taudin murtamana 14. syyskuuta 2017.[83][84]

Yhtyeen musiikki

Ei tiedostoa

"Of Doom......" (Under the Sign of the Black Mark ,1987) noicon

Under the Sign of the Black Markia pidetään yhtenä black metal -genren esimerkkiteoksista, sisältäen nopeaa rumpalointia, säröisiä riffejä sekä korkea-alaista rääkymistä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

"Shores in Flames" (Hammerheart, 1990)

Hammerheartin avauskappale "Shores in Flames" esitteli yhtyeen uuden musiikkityylin, jossa yhdistyivät puhtaat taustakuorot, selkeä laulu sekä hidastempoiset doom-riffit.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

"Suffocate" (Requiem, 1994)

Requiemilla yhtye vaihtoi raskaaseen thrash metaliin; musiikki oli aggressiivisempaa ja kappaleet nopeatempoisempia ja verrattain lyhyitä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

"Blood on Ice" (Blood on Ice, 1996)

Blood on Ice merkitsi yhtyeen paluuta eeppisen viikinkimetallin pariin. Kyseessä on myös yhtyeen ainoa konseptialbumi.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Muusikot

Yhtyeen keulakuva Quorthon lauloi ja soitti sähkökitaraa säestyksen ja sanoittamisen ohella. Hän sävelsi kaikki Bathoryn kappaleet ensimmäisistä demoista lähtien. Quorthon myös soitti puolet The Return...... -albumin bassoraidoista[25] ja kaikki Under The Sign of the Black Markin basso-osuudet.[28] Jälkimmäisenä mainitun albumin jälkeen Quorthon tyytyi sessiomuusikkoihin Kothaar (basso)[37] ja Vvornth (rummut).[38] Vuosien saatossa kyseisiä taiteilijanimiä käyttivät useat eri henkilöt. Varhaisilla Bathory-albumeilla esiintyivät oikeat rumpalit, joiden soittoa paikoitellen paikattiin rumpukoneella.[85] Kun yhtye muuttui enenevässä määrin Quorthonin sooloprojektiksi, tämä alkoi tyytyä sessiorumpaleihin, omaan soittoon tai rumpukoneen käyttöön.[8][30] Eräs syy rumpukoneiden käytölle oli se, että oikeilla rumpaleilla oli vaikeuksia soittaa riittävän nopeasti riittävän pitkään.[8]

Bathory esiintyi muutaman kerran livenä vuosien 1983 ja 1985 välillä. Quorthon piti konsertointia hankalana, eikä yhtye vuoden 1985 jälkeen enää esiintynyt. Quorthon ei itse pitänyt live-esiintymisestä, ja lisäksi yhtyeen epävakaa henkilöstötilanne esti kiertueet.[86] Quorthonin ystävä, Oz-yhtyeen Jukka Lewis arveli, että Quorthonin sydänongelmat estivät raskaat live-esiintymiset ja kiertueet.[8] Yhtyeen harvoilta keikoilta ei ole säilynyt kuva- tai äänimateriaalia.

Vaikutteet

Bathoryn tärkeimpiin musiikillisiin esikuviin kuuluivat mm. Motörhead, Sex Pistols sekä Black Sabbath.[14][87] Muihin vaikutteisiin lukeutuivat NWOBHM-yhtyeet Saxon ja Iron Maiden.[88] Quorthon kielsi pitkään saaneensa vaikutteita Venomilta, mutta myönsi myöhemmin yhtyeen merkityksen Bathorylle. Entinen rumpali Jonas Åkerlund kertoi samaa myöhemmin.[7][89] Myös Slayerin[14] ja Manowarin[64] on arveltu vaikuttaneen Bathoryn musiikkiin, minkä Quorthon tosin kiisti.[14] Jukka Lewisin mukaan ajatus hitaista ja mahtipontisista kappaleista oli kuitenkin peräisin juuri Manowarilta.[8]

Musiikkityyli

Yhtyeen 1980-luvun tuotanto edustaa black- ja thrash metalia nopeine komppeineen ja säröisine riffeineen. Laulaminen oli korkea-alaista rääkynää sekä matalaa murinaa sekoittavaa hirviömäistä ääntä.[20][23] Sanoitukset käsittelivät usein satanismia, pahuutta, kristinuskonvastaisuutta sekä kuolemaa ja sotaa.[1][24][28] Blood Fire Deathin myötä Bathoryn sanoitukset alkoivat käsitellä pakanallisempia viikinkiaiheita,[34][35] mutta musiikki oli silti black metalia. Kappaleet olivat aiempaa pidempiä, hitaampia ja mahtipontisempia, ja kuorojen sekä akustisten soittimien rooli kasvoi.

Bathoryn viidennellä albumilla Hammerheart musiikkityyli vaihtui.[39] Ohuet ja ylisäröttyneet kitarat sekä nopeat tempot vaihtuivat raskaisiin ja hitaisiin doom metal -vaikutteisiin[41] riffeihin, ja syntetisaattoreilla ja akustisilla soittimilla oli aiempaa suurempi rooli musiikissa.[39] Samalla Quorthonin laulutyyli muuttui rääkymisestä astetta puhtaammaksi lauluksi, vaikka hän jatkoi ajoittain myös matalan murinan käyttöä. Twilight of the Godsin musiikki oli entistä melodisempaa ja jopa sinfonista. Taustakuorot ja puhdas laulu saivat entistä tärkeämmän osan.[47] Sanoitukset jatkoivat myyttisten skandinaavitarinoiden parissa, vaikka mukana olikin myös nyky-yhteiskuntaa käsitelleitä kappaleita.[48] Vuonna 2004 Quorthon kertoi pyrkivänsä musiikillaan kunnioittamaan pohjoismaista historiaa ja mytologiaa.[90]

Requiem sekä Octagon edustivat raskasta thrash metalia,[58][57][60][59] jonka sanoitukset ammensivat sodasta ja yhteiskunnasta. Vuoden 1996 Blood on Icella Bathory palasi pohjoismaalaisista myyteistä ammentavaan lyriikkaan ja melodiseen viikinkimetalliin.[63][64] Vuonna 2001 ilmestynyt The Destroyer of Worlds[65][66] yhdisteli sekä viikinki- että thrash metalia. Bathoryn viimeiset albumit Nordland I ja Nordland II palasivat täysimittaiseen raskaaseen viikinkimetalliin.[67][68][69][70]

Jälkimaine ja perintö

Äärimetallin epäkaupallisuudesta johtuen Bathoryn julkaisuja ei tuoreeltaan juuri huomioitu valtavirtalehdistössä. Metalliyhteisössä yhtyeen raaka ja väkivaltainen soundi sai kuitenkin suurta suosiota, ja se loi yhtyeelle kulttistatuksen, jota yhtyeen salaperäinen julkisuuskuva entisestään voimisti.[91] Quorthon kertoi vuonna 2004 antamassaan haastattelussa olleensa edelleen ihmeissään siitä, kuinka hänen musiikkinsa ja etenkin ensimmäinen albumi Bathory myivät edelleen suuria määriä joka kuukausi.[92]

Bathory on usein äänestetty parhaiden black metal -yhtyeiden joukkoon[93][94] ja sen musiikki black metalin parhaimmistoon.[95][96][97] Yhtye mielletään usein Venomin kanssa black metalin kehittäjiksi, joskin Venomin tyyli oli varsin lähellä perinteistä speed- ja thrash metalia.[98][99][100] Bathoryn albumeista etenkin vuoden 1987 Under The Sign of the Black Mark -albumilla oli huomattava vaikutus 1990-luvun norjalaiseen black metal -musiikkiin,[31][29][101] ja monet lajityypin yhtyeet ovat kertoneet Bathoryn olleen suuri inspiraatio. Näihin yhtyeisin lukeutuvat mm. Burzum,[102] Mayhem, Emperor, Dark Funeral, Darkthrone,[103] Marduk,[104] Satyricon,[105][106] ja Dimmu Borgir.[107] Myös yhtyeen merkitys viikinkimetallin synnylle on laajalti tunnustettu, vaikka genren olemassaolosta käydäänkin edelleen kiistelyä. AllMusicin Eduardo Rivadavia myös katsoo Hammerheartin sanoitusten insprioineen norjalaisen black metal -skenen kristinuskonvastaisuutta.[39] Quorthon itse kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan ja tuomitsi rikokset.[51][108]

Bathoryn entinen rumpali Jonas Åkerlund kommentoi Quorthonin kuoleman olleen hyvin traaginen. Åkerlundin mukaan Quorthonilla olisi ollut paljon enemmän annettavaa.[109] Hän myös kertoi useita eri musiikinlajeja edustaneiden muusikoiden, kuten Marilyn Mansonin, Billy Corganin sekä Metallican jäsenten, kertoneen hänelle kuuntelevansa Bathorya.[75]

Kunnianosoitukset

Yhtyeen päättymisen jälkeen sille sekä Quorthonille on omistettu lukuisia albumeita ja tribuutteja. Ruotsalainen black metal -yhtye Watain esitti vuonna 2010 Bathoryn kappaleita livenä,[110] ja Darkthrone omisti albuminsa Sardonic Wrath (2004) Quorthonille.[111] Suomalainen black metal -yhtye Horna omisti vuoden 2007 albuminsa Sotahuuto Bathorylle, tosin levyn materiaali kirjoitettiin ennen Quorthonin kuolemaa.[112] Bathory on myös yleisesti suosittu lainakappaleiden kohde; Encyclopaedia Metallum -tietokanta listaa yli 1 230 eri Bathory-coveria.[113][huom 2]

Julkaisut

Albumit

Kokoelmat

Splitit

Musiikkivideot

  • One Rode to Asa Bay (1990)

Jäsenet

Entiset jäsenet

  • Björn Kristensen - laulu (1983)
  • Frederick Melander - bassokitara (1983–1984)
  • Jonas Åkerlund - rummut (1983–1984)
  • Andreas Johansson - bassokitara (1985)
  • Vvornth[huom 3] - rummut (1988–1996)
  • Kothaar[huom 4] - basso (1988–1996)

Huomatukset

  1. ↑ Quorthon viittaa haastattelussa epäsuorasti ”erääseen” newcastlelaiseen bändiin (Venomiin).
  2. ↑ Tämä haku antaa vain osviittaa siitä, kuinka suosittu Bathory on lainakappaleiden antajina. Kaikkiaan äänitettyjen cover-kappaleiden määrä lienee suurempi. Se kuitenkin kuvastaa hyvin yhtyeen suosiota metallimaailmassa. Haut on tehty 30. marraskuuta 2020.
  3. ↑ Taitelijanimeä käytti eri henkilöt vuosina 1988-1996.
  4. ↑ Taitelijanimeä käytti eri henkilöt vuosina 1988-1996.

Lähteet

Kirjalähteet

  • Christe, Ian: Pedon meteli: Heavy metallin vanha ja uusi testamentti. Suomentanut Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 978-951-0-31126-4.
  • Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa: Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Keuruu: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1158-8.
  • Johannesson, Ika; Klingberg, Jon Jefferson: Blod Eld Död – En svensk metalhistoria. Alfabeta Bokförlag AB. ISBN 978-9-1501133-4-1. (ruotsiksi)
  • Santos, José Carlos: Terrorizer's Secret History of Black Metal. Dark Arts Ltd, 2009. (englanniksi)

Videolähteet

  • Yasin Hillborg: Så jävla metal (Katkelma Yasin Hillborgin Så jävla metal -dokumentista, jossa käsitellään Bathoryn alkuaikoja.) youtube.com. (ruotsiksi)

Viitteet

  1. ↑ a b Bathory Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Lahtinen, Luxi: BATHORY - An Epic Interview With Quorthon metalrules.com. 17.11.2001. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b The birth of a legend bathory.nu. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Häkkinen; Iiitti, s. 115-116.
  5. ↑ Vuoden 1997 puhelinhaastattelu, kohta 1:24–1:54
  6. ↑ Ekeroth 2008, s. 31.
  7. ↑ a b c Johannesson, Jefferson 2011, s. 52-62.
  8. ↑ a b c d e f Isoaho, Timo: Quorthon täyttäisi tänään 50 – näin Jukka Lewis muisteli toveriaan Infernossa 11 vuotta sitten Inferno. 2005. Viitattu 1.12.2020.
  9. ↑ Doe, Bernard: BATHORY – Out Of The Black Hole Metal Forces Magazine. 1987. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:12–0:23
  11. ↑ a b Santos 2009, s. 10-11.
  12. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:55–1:16
  13. ↑ Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:12–0:19
  14. ↑ a b c d Joe: Interview: Quorthon (Bathory) 6.8.2002. Death Metal Underground. (englanniksi)
  15. ↑ Ekeroth 2008, s. 29.
  16. ↑ a b c d Ekeroth 2008, s. 30.
  17. ↑ a b McManus, Peter: STRANGER THAN STRANGE - Quorthon uncloacks his secrets in an exclusive interview... Power Metal Magazine. 1987. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  18. ↑ a b [https://web.archive.org/web/20110724190322fw_/http://www.bathory.nu/htmlbathory/05_kap.htm Recording the debut album] bathory.nu. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  19. ↑ a b Bathory - Jubileum Volume III (Additional notes:) Encyclopaedia Metallum. ”Tracks 2 and 10 are unreleased recordings from 1984.” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  20. ↑ a b c Bathory - Bathory Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  21. ↑ What you have always wanted to know about BATHORY(but was always too busy headbanging to ask) bathory.nu. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Ekeroth 2008, s. 32.
  23. ↑ a b Rivadavia, Eduardo: Artist Biography by Eduardo Rivadavia AllMusic. ”debut and its like-minded successor, 1985's The Return were so inaccessible, so unprecedented in their abrasive anti-commercialism, as to be ahead of their time, carving a niche all their own” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  24. ↑ a b c Bathory - The Return...... Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  25. ↑ a b THE RETURN OF THE DARKNESS AND EVIL bathory.nu. ”- We wanted people to just read out "The return..." - as in a second album or a follow-up - and then flip the album over to look for a tracking list. Not finding one, what they got was this apocalyptic poem with the song titles woven into it. Only after listening through the album to the end would you get the full title of the album; THE RETURN OF THE DARKNESS AND EVIL.” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Darkthronen Fenriz muistelee Bathoryn tasavuosia täyttänyttä levyä – ”Tätä on black metal” Inferno.fi. 28.5.2020. Viitattu 30.11.2020.
  27. ↑ Ekeroth 2008, s. 33.
  28. ↑ a b c d Bathory - Under the Sign of the Black Mark Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  29. ↑ a b c Isoaho, Timo: Todellinen metalliklassikko täyttää tasavuosia – Mutta miksi bändiliideri menehtyi yllättäen? Soundi.fi. 10.5.2017. Viitattu 30.11.2020.
  30. ↑ a b c d Dick, Chris: R.I.P. Stig Börje “Boss” Forsberg (1944-2017) Decibel Magazine. 2.10.2017. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  31. ↑ a b Neffling, Daniel: Bathory, 30 vuotta mustan merkin alla KaaosZine. 11.5.2017. Viitattu 30.11.2020.
  32. ↑ a b Under The Sign Of The Black Mark bathory.nu. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Vuoden 1987 haastattelu, kohta 9:46–9:58
  34. ↑ a b c d e Bathory - Blood Fire Death Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  35. ↑ a b c d Rivadavia, Eduardo: Blood Fire Death AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  36. ↑ a b Mäkinen, Riku: Musiikki elää ikuisesti – Thomas Börje ”Quorthon” Forsberg (Bathory) KaaosZine. 3.6.2015. Viitattu 30.11.2020.
  37. ↑ a b Kothaar Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  38. ↑ a b Vvornth Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  39. ↑ a b c d e Rivadavia, Eduardo: Hammerheart AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  40. ↑ a b Bathory - Hammerheart Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  41. ↑ a b Bathory / Tankard / Rage Sampler (Split-levyn takakannen kuva) Encyclopaedia Metallum. ”Doom metal combining ancient history and gothic overtones with the mysterious presence of the leading vocalist - Quorthon” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  42. ↑ Bathory - Hammerheart Promo Tour (DVD) (Koko video koostuu Hammerheart-promokiertueen kuvamateriaalista.) YouTube. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  43. ↑ Bathory - One rode to asa bay - Official video YouTube. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  44. ↑ Toinen Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:06–0:13
  45. ↑ QUORTHON introducing Bathory's promo video on MTV [1990] YouTube. Viitattu 2.1.2020. (englanniksi)
  46. ↑ Bathory - Mtv Original Interview (1990) YouTube. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  47. ↑ a b c d Rivadavia, Eduardo: Twilight of the Gods AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  48. ↑ a b c d e Bathory - Twilight of the Gods Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  49. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu, kohta 2:22–2.58.
  50. ↑ Christe, s. 326-327.
  51. ↑ a b Vuoden 1997 puhelinhaastattelu, kohta 2:02–2:55
  52. ↑ Bathory - Jubileum I (Additional notes:) Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Bathory - Jubileum II (Additional notes:) Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  54. ↑ Quorthon (Genre) Encyclopaedia Metallum. ”Alternative Metal/Grunge” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  55. ↑ Quorthon - Album Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  56. ↑ Quorthon - Purity of Essence Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  57. ↑ a b c Rivadavia, Eduardo: Requiem AllMusic. (englanniksi)
  58. ↑ a b Bathory - Requiem Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  59. ↑ a b c Wesolowski, David Peter: Octagon AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  60. ↑ a b c Bathory - Octagon Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  61. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu, kohta 0:52–1:11.
  62. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu, kohta 1:11–1:32.
  63. ↑ a b c Bathory - Blood on Ice Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  64. ↑ a b c d Rivadavia, Eduardo: Blood on Ice AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  65. ↑ a b c Bathory - Destroyer of Worlds Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  66. ↑ a b c Destroyer of Worlds AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  67. ↑ a b c Bathory - Nordland I Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  68. ↑ a b c Rivadavi, Eduardo: Nordland AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  69. ↑ a b c Bathory - Nordland II Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  70. ↑ a b c Rivadavia, Eduardo: Nordland II AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  71. ↑ Oheisen videon kohta 57:06–57:24
  72. ↑ bathory.nu (Sivun alaosa, kappale 20) bathory.nu. ”NORDLAND II - THE COMPLETION OF A NORDIC SAGA” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  73. ↑ Isoaho, Timo: Quorthon ei kuole koskaan – Bathory-visionääri 50 vuotta Soundi. 17.2.2016. Viitattu 30.11.2020.
  74. ↑ a b Quorthonin kuolinilmoitus Dagens Nyheter -lehdessä 64.media.tumblr.com. 23.6.2004.
  75. ↑ a b Founding BATHORY Member: 'QUORTHON Had Much More To Offer' Blabbermouth.net. 9.6.2004. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  76. ↑ Quorthon - Find a Grave findagrave.com. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  77. ↑ Forsberg, Ace Thomas Börje SvenskaGravar.se. (ruotsiksi)
  78. ↑ Anthony. Martin: HOW TO VISIT QUORTHON'S GRAVE IN STOCKHOLM https://www.overlandmetalhead.com. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  79. ↑ IN MEMORY OF ACE/QUORTHON bathory.nu. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  80. ↑ a b Bathory - In Memory of Quorthon Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  81. ↑ a b In Memory of Quorthon AllMusic. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  82. ↑ Names Rumors Legends Music and Image (Sivun alaosa) bathory.nu. ”Another rumor hard-to-kill and occasionally still even believed in, is the rumor that insists there is a blood relation between Quorthon and Black Mark president Boss.” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  83. ↑ QUORTHON's Father And BLACK MARK RECORDS Owner BÖRJE 'BOSS' FORSBERG Dies After Long Illness Blabbermouth.net. 21.7.2017. ”Börje "Boss" Forsberg — owner of Black Mark Records and father of late BATHORY mainman Thomas "Quorthon" Forsberg — passed away in the early morning hours of Thursday, September 14.” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  84. ↑ Boss (R.I.P:) metal-archives.com. ”Sep 14th, 2017” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  85. ↑ Christe, s. 135–136.
  86. ↑ Vuoden 1987 haastattelu, kohta 6:35–7:38.
  87. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:55–1:16
  88. ↑ Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:29–0:44
  89. ↑ Ekeroth 2008, s. 31.
  90. ↑ Vuoden 2004 puhelinhaastattelu, kohta 1:54–2:45
  91. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu, kohta 6:45–7:11.
  92. ↑ Vuoden 2004 puhelinhaastattelu, kohta 3:41–5:15
  93. ↑ Fan Poll: Top 5 Black-Metal Bands of All Time Revolver Magazine. 28.11.2018. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  94. ↑ Loudwire: https://www.youtube.com/watch?v=d5c2vfQNPww YouTube. 18.2.2016. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  95. ↑ Ramirez, Carlos: 10 Great Black Metal Albums IGN. 7.1.2009. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  96. ↑ Rolling Stone's 100 Greatest Metal Albums of All Time Rolling Stone. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  97. ↑ Top 30 Black Metal Albums of All Time Loudwire. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  98. ↑ Venom (Oikean yläkulman genreluettelo) Encyclopaedia Metallum. ”NWOBHM/Black/Speed Metal” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  99. ↑ Winwood, Ian: Venom’s Cronos: “Without Us, Bands Like Slayer Wouldn’t Exist” Kerrang!. 31.5.2019. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  100. ↑ Lawson, Dom: Venom's Black Metal: From metal's black sheep to forging a new genre Metal Hammer. 8.7.2019. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  101. ↑ Ekeroth 2008, s. 27.
  102. ↑ Angle, Brad: Interview with Varg Vikernes Guitar World Magazine. Huhtikuu 2010. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  103. ↑ Otto, Dennis: Interview: 2009-01-13 Darkthrone metalinside. 13.1.2009. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  104. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:38–0:44
  105. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.13–0:34
  106. ↑ A Tribute to Black Metal Heroes: Frost This is Black Metal. 20.3.2019. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  107. ↑ BATHORY Tributes and BATHORY Covers bathory.nu. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  108. ↑ Christe, s. 326-327.
  109. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3:20–3:50
  110. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3:57–5:28
  111. ↑ Darkthrone - Sardonic Wrath (Additional notes:) Encyclopaedia Metallum. ”This album is dedicated to the memory of Quorthon's Bathory.” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  112. ↑ Horna - Sotahuuto (Additional notes:) Encyclopaedia Metallum. ”A tribute to Bathory. Written during spring 2004 before the Master's journey from there to eternity.” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  113. ↑ Search results for "bathory cover" Encyclopaedia Metallum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bathory_(yhtye)&oldid=19422392”