Cape Canaveral AFS LC-16

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. maaliskuuta 2016 kello 23.21 käyttäjän Msaynevirta (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Launch Complex 16
Titan II -ohjus alustalla.
Titan II -ohjus alustalla.
Laukaisukeskus Cape Canaveral AFS
Lyhenne LC-16
Käyttäjä NASA
USAF
Laukaisut 150[1]
Pienin/suurin inklinaatio 28° – 57°
LC-16:n laukaisuhistoria
Status ei käytössä
Ensimmäinen 12. joulukuuta 1959[1]
Titan I
Viimeisin 22. heinäkuuta 1982[1]
Pershing II
Raketit Titan I
Titan II
Pershing Ia
Pershing II

Cape Canaveral Air Force Station Space Launch Complex 16 (LC-16) oli rakettien laukaisukompleksi Cape Canaveral Air Force Stationissa Floridassa. Kompleksia on käytetty vuosina 1959–1982 Titan-rakettien ja Pershing-ohjusten laukaisuihin.

Historia

Alustan rakentamissopimus solmittiin tammikuun 1957 lopulla ja rakennustyöt käynnistyivät saman vuoden aikana. Alusta valmistui heinäkuussa 1958, ja Yhdysvaltain ilmavoimat hyväksyi sen käyttöön helmikuussa 1959. Alustan rakentamiseen kului 4,9 miljoonaa dollaria. Alustalta laukaistiin ensimmäinen Titan I -raketti 12. joulukuuta 1959. Tyypin raketteja laukaistiin alustalta kaikkiaan kuusi viimeisen laukaisun tapahtuessa 27. toukokuuta 1960. Alusta muutettiin tämän jälkeen Titan II -raketille soveltuvaksi ensimmäisen laukaisun tapahtuessa 16. maaliskuuta 1962. Titan II -raketteja laukaistiin kompleksilta kaikkiaan seitsemän viimeisen laukaisun tapahtuessa 29. toukokuuta 1963. Alusta siirtyi tammikuussa 1965 NASAn käyttöön, joka toteutti sillä Apollo-ohjelman huoltomoduulin SPS-moottorin koekäyttöjä ja Gemini-ohjelman miehistöhuoltoa.[1]

Kompleksi deaktivoitiin vuonna 1969, mutta palautettiin takaisin käyttöön vuonna 1972, kun sitä alettiin käyttää Nato-joukkojen Pershing-ohjuksen laukaisukoulutukseen. Ensimmäinen Pershing Ia laukaistiin alustalta 7. toukokuuta 1974. Alustalta laukaistiin kaikkiaan 88 tyypin ohjusta viimeisen laukaisun tapahtuessa 13. lokakuuta 1983, ja sillä oli kaikkiaan kuusi ohjusten laukaisulaitteistoa. Ensimmäinen päivitetty Pershing II -ohjus laukaistiin 22. heinäkuuta 1982. Päivitettyä tyyppiä laukaistiin kaikkiaan 49 kappaletta viimeisen laukaisun tapahtuessa 21. maaliskuuta 1988. LC-16 käyttö lopetettiin INF-sopimuksen nojalla.[1]

Kuvia

  • Titan I -ohjus räjähtää laukaisualustalla 12. joulukuuta 1959.
    Titan I -ohjus räjähtää laukaisualustalla 12. joulukuuta 1959.
  • Titan I -ohjus nousee alustalta mukanaan RVX-3-paluukapseli 8. maaliskuuta 1960.
    Titan I -ohjus nousee alustalta mukanaan RVX-3-paluukapseli 8. maaliskuuta 1960.
  • Neil Armstrong LC-16 -alustalla 16. maaliskuuta 1960 ennen Gemini 8 -lentoa.
    Neil Armstrong LC-16 -alustalla 16. maaliskuuta 1960 ennen Gemini 8 -lentoa.
  • James A. Lovell ja Buzz Aldrin LC-16 -alustalla 11. marraskuuta 1966 ennen Gemini 12 -lentoa.
    James A. Lovell ja Buzz Aldrin LC-16 -alustalla 11. marraskuuta 1966 ennen Gemini 12 -lentoa.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Launch Complex 16 afspacemuseum.org. Air Force Space and Missile Museum. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Cape Canaveralin ja Merritt Islandin laukaisualustat
Cape Canaveral SFS · Kennedyn avaruuskeskus · Spaceport Florida
Alustat

LC-1 · LC-2 · LC-3 · LC-4 · LC-5 · LC-6 · LC-9 · LC-10 · LC-11 · LC-12 · LC-13 · LC-14 · LC-15 · LC-16 · SLC-17 · LC-18 · LC-19 · LC-20 · LC-21 · LC-22 · LC-25 · LC-26 · LC-29 · LC-30 · LC-31 · LC-32 · LC-34 · LC-36 · SLC-37 · LC-39 · SLC-40 · SLC-41 · LC-43 · LC-45 · SLC-46

Muut

Atlantic Missile Range drop zone · Cape Canaveral Mobile Launch Area · CCSFS Skid Strip · Eastern Test Range SLBM Launch Area · Grand Turk Island drop zone · Patrick SFB · SLF

Lihavoidut alustat ovat käytössä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cape_Canaveral_AFS_LC-16&oldid=15574676”