Tämä on lupaava artikkeli.

Norja

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. joulukuuta 2011 kello 23.29 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kongeriket Norge
Kongeriket Noreg
Norjan kuningaskunta
Norjan lippu Norjan vaakuna
lippu vaakuna

Norjan sijainti Euroopan kartalla.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri		 Harald V
Jens Stoltenberg
Pääkaupunki Oslo (596 923 as.)
59.9139°N, 10.7386°E
Muita kaupunkeja Bergen (239 209 as.)
Trondheim (154 351 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 323 802[1] (sijalla 67)
– josta sisävesiä 6,0 %
Väkiluku (2010) 4 676 300[1] (sijalla 118)
– väestötiheys 15
– väestönkasvu 0,329[1] (2011)
Viralliset kielet norja (kirjanorja ja uusnorja)
Valuutta Norjan kruunu (NOK)
BKT (2010)
– yhteensä 276 400 miljoonaa USD[1]  (sijalla 43)
– per asukas 59 100 USD
HDI (2019) 0,957[2] (sijalla 1)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,6[1]
– teollisuus 39,3[1]
– palvelut 58,1[1]
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Ruotsi-Norjan jako
7. kesäkuuta 1905
Lyhenne NO
– ajoneuvot: N
– lentokoneet: LN
Kansainvälinen
suuntanumero		 +47
Tunnuslause Kuninkaallinen motto: Alt for Norge
Kansallislaulu ”Ja, vi elsker dette landet”

Norjan kuningaskunta (norj. Kongeriket Norge) eli Norja (norj. Norge) on perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa. Maa kuuluu Pohjoismaihin ja Skandinaviaan. Se on Ruotsin länsi- ja Suomen pohjoisnaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan ja väestöltään varsinainen Norja (manneralue lähisaarineen) on hieman Suomea pienempi ja kolmanneksi suurin Pohjoismaa. Norjalle kuuluu myös Huippuvuoret ja muita merentakaisia alueita. Vuonot ja vuoret ovat Norjan maiseman keskeisiä elementtejä. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Oslo.

Norjassa on inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman korkein elintaso.[2] Maan vaurauden perustana ovat öljy ja maakaasu. Myös kalastuksessa ja kalankasvatuksessa Norja on maailman johtavia maita. Kahden norjan kielen muodon lisäksi maassa puhutaan kolmea saamelaiskieltä. Norja on menestyvä talviurheilumaa, joka on järjestänyt kahdet olympialaiset. Norja kuuluu NATOon mutta on jättäytynyt Euroopan Unionin ulkopuolelle.

Maantiede

Pääartikkeli: Norjan maantiede
Manner-Norja satelliittikuvassa helmikuussa 2003.

Norja rajoittuu lännessä Norjanmereen, etelässä Skagerrakin salmeen ja pohjoisessa Barentsinmereen. Norjan pääkaupunki on Oslo, ja muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen, Stavanger, Kristiansand ja Tromssa.[3]

Norjan pinta-ala on 323 802 neliökilometriä.[1] Maa on suurimmaksi osaksi vuoristoa. Laajoja tasaisempia alueita on etupäässä vain maan kaakkoisosassa Oslonvuonon itäpuolella. Pohjoisempana Ruotsin ja Norjan rajalla on Skandien poimuvuoristo eli Kölivuoret. Norjan korkein vuori on Galdhøpiggen, joka sijaitsee Jotunheimenin vuoristossa. Se on 2 469 metriä korkea ja samalla Pohjois-Euroopan korkein vuori.[4]

Norjan rannikko on hyvin mutkitteleva, ja siinä on suuri joukko pitkiä ja kapeita vuonoja. Rantaviivan pituus vuonot ja saaret mukaan luettuna on 83 000 kilometriä, mistä saarten osuus on noin 58 000 kilometriä.[1] Norjan pisin ja syvin vuono on Sognevuono. Se on 200 kilometriä pitkä.[5] Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjøsa ja suurimmat joet Glomma, Gudbrandsdalslågen eli Lågen sekä Teno.[6]

Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (norj. Svalbard) saariryhmä ja Jan Mayen Pohjoisella jäämerellä sekä Bouvet’nsaari Etelä-Atlantilla. Lisäksi Norja katsoo itselleen kuuluviksi Kuningatar Maudin maaksi kutsutun sektorin Etelämantereesta sekä antarktisen Pietari I:n saaren.[7][8]

Ilmasto

Norjan rannikolla vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Atlantilta vyöryvät keskileveysasteiden liikkuvat matalapaineet tuovat sateita ja kovia tuulia. Etelässä sademäärät ovat suurempia kuin pohjoisessa. Sisämaan vuoristossa on arktinen ilmasto, talvella lunta, pakkasta ja kovaa tuulta. Oslon seudulla on maan ainoa alankoalue, ja siellä on talvisin kylmempää, mutta kesäisin lämpimämpää ja kuivempaa kuin rannikolla.[9]

Luonto

Norjan mannerosasta 37 prosenttia on metsän peitossa. Yli puolet tästä, 23 prosenttia maa-alasta, on talousmetsää. Sitä käytetään sahatavaraksi ja sellu- ja paperiteollisuuden tarpeisiin. Metsän biomassa kasvaa, joten se toimii hiilen nieluna.[10] Pääasiallinen puulaji on metsäkuusi. Rannikoilla kasvaa hieskoivua, mutta sinne on istutettu myös kuusta ja sitkankuusta 1950-luvulta asti.[11]

Norjan uhanalaisten lajien listalla vuodelta 2006 on 31 nisäkästä, 78 lintua, 44 kalaa ja viisi matelijaa ja sammakkoeläintä. Kaikkiaan uhanalaisia lajeja (kasvit, hyönteiset ja sienet mukaan lukien) on 1 988 lajia.[12] Suurimmassa vaarassa ovat susi ja naali.[13] Erilaiset luonnonsuojelualueet kattavat lähes 15 prosenttia Manner-Norjasta ja vielä suuremman osan Huippuvuorista.[14]

Historia

Pääartikkeli: Norjan historia

Varhaishistoria

Norjan asuttaminen alkoi pian jääkauden jälkeen mannerjäätikön vielä sulaessa, kun saamelaisten esi-isät vaelsivat maan pohjoisosiin noin 11 000 vuotta sitten. Kun ilmasto lämpeni, Keski-Euroopasta alkoi muuttaa lisää väkeä Keski- ja Etelä-Norjaan kalastuksen, hylkeenpyynnin ja metsästysmahdollisuuksien houkuttelemina. Villipeurat seurasivat vetäytyvää jäätikön reunaa, ja niitä seuraavat metsästäjät olivat ensimmäiset Norjan sisämaahan edenneet ihmiset. Seuraavina vuosituhansina asutus vakiintui, ja Rooman valtakunnan kanssa käytiin kauppaa rautaesineistä, kankaista ja keramiikasta. Rautaisten työkalujen avulla metsiä raivattiin pelloiksi ja rakennettiin entistä suurempia laivoja. 500-luvulle mennessä norjalaiset oppivat itse sulattamaan ja muokkaamaan suorautaa.[15]

Norjan kuningaskunta syntyy ja liittyy unioniin Tanskan kanssa

Pääartikkeli: Tanska-Norja
Norjalaisen viikinkialuksen malli.

Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Harald Kaunotukka kokosi eri alueiden päällikkökunnat yhdeksi valtioksi ja hallitsi sitä noin 870–930. Hänen jälkeläisensä Pyhä Olavi käännytti maan kristinuskoon vuosituhannen alussa.[16]

1100- ja 1200-luvuilla kuninkaan valta vahvistui. Valtakeskus siirtyi maan lounaisosasta Oslonvuonon suunnalle. Oslosta tuli pääkaupunki Haakon V Maununpojan valtakaudella 1200-luvulla. Se oli silloin muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunki. Myöhäinen keskiaika oli Norjassa köyhää aikaa. Rutto surmasi väestöstä puolet tai jopa kaksi kolmannesta. Pohjoismaiden kuningashuoneiden keskinäisten avioliittojen jälkeen maa päätyi vuonna 1387 unioniin Tanskan kanssa.[17] Norja jäi Tanskan alaisuuteen vielä senkin jälkeen, kun Kalmarin unioni 1500-luvulla purkautui Ruotsin erotessa siitä.[6]

Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

Pääartikkelit: Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

Suurvallat antoivat Norjan Ruotsille Kielin rauhassa tammikuussa 1814, kun Tanska oli päätynyt Napoleonin puolelle.[6] Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi Eidsvollin kansalliskokouksessa 17. toukokuuta 1814, jolloin Norjalle vahvistettiin myös perustuslaki. Norjan kuninkaaksi valittiin Tanskan kruununprinssi Kristian Fredrik. Norjan kansallispäivää vietetään edelleen 17. toukokuuta. Lyhyen sodan jälkeen Ruotsi pakotti Norjan personaaliunioniin ja kuninkaaksi tuli Ruotsin valitsema Kaarle XIV Juhana.[15] Norjalla oli kuitenkin oma perustuslaki, parlamentti ja itsenäiset hallinto-, talous- ja oikeusjärjestelmät.[18]

Norjan itsenäistyminen

Unioni hajosi 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen ansiosta maa pidättäytyi Norjan-vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Haakon VII ja jatkoi täten Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä[6] (edellinen Haakon-niminen kuningas, Haakon VI Maununpoika, eli vuosina 1340–1380).[19]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton.[6]

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Taistelu Norjasta
Quisling, Himmler, Terboven ja Falkenhorst Oslossa 1941.

Toisen maailmansodan puhjetessa Norja julisti olevansa puolueeton valtio.[20] Natsi-Saksa valloitti Norjan keväällä 1940 (Operaatio Weserübung). Norjan vastarinta kesti kaksi kuukautta, minkä jälkeen kuningas ja hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[21] Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnankomissaariksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin. Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Pohjois-Norjaan edenneet neuvostojoukot jäivät maahan Saksan antautumisen jälkeenkin ja poistuivat vasta syyskuun lopussa.[22]

Sodan jälkeen Norja sai Marshall-apua ja suuntautui länteen.[23]

Toisen maailmansodan jälkeen

Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti ja mahdollistivat Norjan talouden nousun.[24]

Norja luopui Saksasta ja osin Neuvostoliitosta saamiensa kokemusten kannustamana pohjoismaisesta puolueettomuudesta, liittyi Natoon 1949 ja oli YK:n perustajajäsen. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994.[25] EU:n vastustus on ollut suurinta pienillä paikkakunnilla ja maan pohjoisosassa. Erityisesti maanviljelijät ja kalastajat ovat pelänneet toimeentulonsa puolesta. Öljytulojen ansiosta Norja on myös kokenut pärjäävänsä paremmin talousliittoutuman ulkopuolella.[26][27]

EU:n ulkopuolelle jättäytymisen vastapainona Norja toimii aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana ja YK:n rauhanturvaamistoiminnassa.[28] Norjan antama kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta ja monenkeskisintä.[29]

Oslossa ja Utøyan saarella lähellä pääkaupunkia tehtiin heinäkuussa 2011 kaksi terrori-iskua, joissa kuoli yhteensä 77 ihmistä.[21]

Politiikka

Pääartikkeli: Norjan politiikka
Norjan parlamentti eli Stortinget.

Norja on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Harald V. Poliittista valtaa kuninkaalla ei ole. Ylin valta on parlamentilla eli Suurkäräjillä (norjaksi Stortinget), johon valitaan 169 edustajaa 19 maakunnasta, sekä pääministerin johtamalla hallituksella. Vuoden 2009 Suurkäräjävaalit voitti 64 paikkaa saanut Työväenpuolue. Edistyspuolue (Framstegspartiet, FrP) sai 41 paikkaa, konservatiivipuolue (Hoyre, H) 30 paikkaa ja sosialistinen vasemmistopuolue SV ja keskustapuolue Sp kumpikin 11 paikkaa.[1]

Norjan perustuslaki vaatii, että puolet ministeriöstä on kuuluttuva Norjan kirkkoon.[30]

Norjan puolustusvoimat muodostuvat maavoimista (Haeren), Norjan laivastosta, (Kongelige Norske Sjoeforsvaret, RNoN) ja ilmavoimista (Kongelige Norske Luftforsvaret, RNoAF) sekä kodinturvajoukoista (Heimevernet, HV). 18-44 vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, varusmiespalvelus kestää periaatteessa 12 kuukautta, mutta lyhennetään usein kuuteen tai yhdeksään.[1] Norja on kuulunut NATO:on vuodesta 1949. Kevääseen 2008 asti se valvoi Naton puolesta Itämeren ilmatilaa F16 hävittäjillään, mutta nykyisin sen aktiivisin panos on 550 sotilaan joukko NATOn Afganistanin operaatiossa.[31]

Hallinnollinen jako

Läänit

Norja on jaettu hallinnollisesti 19 lääniin (norjaksi fylke). Numero 13 jäi pois 1972, kun Bergen (13) yhdistettiin Hordalandiin (12).[32]

  1. Østfoldin lääni
  2. Akershusin lääni
  3. Oslon lääni
  4. Hedmarkin lääni
  5. Opplandin lääni
  6. Buskerudin lääni
  7. Vestfoldin lääni
  8. Telemarkin lääni
  9. Itä-Agderin lääni (Aust-Agder)
  10. Länsi-Agderin lääni (Vest-Agder)
  11. Rogalandin lääni
  12. Hordalandin lääni
  13. –
  14. Sognin ja Fjordanen lääni (Sogn og Fjordane)
  15. Møre ja Romsdalin lääni (Møre og Romsdal)
  16. Etelä-Trøndelagin lääni (Sør-Trøndelag)
  17. Pohjois-Trøndelagin lääni (Nord-Trøndelag)
  18. Nordlandin lääni
  19. Tromssan lääni (Troms)
  20. Finnmarkin lääni

Huippuvuorilla on erityinen hallinnollinen asema läänijärjestelmän ulkopuolella. Niiden johdossa on Huippuvuorten kuvernööri.[33]

Kunnat ja kaupungit

Katso myös: luettelo Norjan kunnista ja luettelo Norjan kaupungeista

Norjan nykyinen kunnallishallinnon perusyksikkö on kunta (norj. kommune), joita on 430.[34] Kuntien oikeudet ja velvoitteet eivät eroa sen mukaan, kuuluuko kuntaan kaupunki tai kaupunkeja (norj. by) vai ei.[32] Kaikkiaan 96 kuntaa on saanut kaupunkistatuksen. Kaupungin rajat noudatteevat kunnanrajoja, joten suurkaupunkiin voi kuulua runsaasti maaseutua, Oslossa on laajoja metsiä ja puolet Bergenin kaupungista on vuoristoa.[35]

Talous

Pääartikkeli: Norjan talous
Öljynporauslautta Statfjordin kentällä Pohjanmerellä vuonna 1982.

Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK, krone), joka jakaantuu sataan äyriin (øre).

Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: öljynvienti toi puolet vientituloista ja lähes 30 prosenttia valtion tuloista.[1] Norja on maailman kuudenneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian, Venäjän, Arabiemiirikuntien, Iranin ja Kuwaitin jälkeen.[36] Syksyyn 2010 mennessä Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli yli kolme biljoona kruunua. Rahastolla Norja varautuu aikaan, jolloin sillä ei ole hyvinvointinsa turvana enää öljyä ja kaasua. Rahasto koostuu osake- ja joukkovelkakirjasijoituksista.[6] Norja on lisäksi Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille.[6] Öljyn ja maakaasun lisäksi Norjan luonnonvaroihin kuuluvat vesivoima, kupari, nikkeli, rautamalmi, sinkki, lyijy, kala ja puutavara.[6] Merkittävimmät vientituotteet ovat maaöljy, maakaasu, koneet metallit, kemikaalit ja kala. Viennin suurimpia kohdemaita vuonna 2010 olivat Britannia (26,7 prosenttia), Alankomaat (12,1 prosenttia) ja Saksa 11,4 prosenttia.[1]

Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Eniten viljeltyä maata on eteläosassa ja jokilaksoissa. Siellä kasvatetaan maito- ja lihakarjaa, viljaa (ohraa, kauraa ja vehnää), sekä perunoita ja vihanneksia.[6]

Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren alueiden takia. Silli on yleisin ja tärkein saaliskala. Sen vuosisaalis vaihtelee, ja huonoina sillivuosina avomereltä pyydystetään sen sijaan mustakitaturskaa. Rannikkovesien tärkeimmät saaliskalat ovat turska, kolja, seiti ja punasimppu.[37][38] Kalanviljelyä on harjoitettu 40 vuoden ajan, ja siinäkin Norja on maailman johtavia maita. Lohi ja kirjolohi ovat tärkeimmät viljellyt lajit. Turskanviljely on alkanut 2000-luvulla.[39]

Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä.[40]

Norjan kartta.

Liikenne

Norjassa on 98 lentopaikkaa, mutta vain yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 4 169 kilometriä. Satamakaupungit ovat Bergen, Haugesund, Måløy, Mongstad, Narvik ja Stura.[1]

Julkinen liikenne on tehokasta, junien, bussien ja lauttojen aikataulut on usein suunniteltu sujuvia vaihtoja varten. Junalla pääsee pohjoisessa Bodøhön asti, Ruotsin kautta myös Narvikiin. Bergenin ja Kirkkoniemen väliä kulkee rannikon yhteysalus Hurtigruten.[41]

Norjan yleisen tieverkon pituus on noin 91 600 kilometriä.[42] Osa yleisistäkin teistä suljetaan talvisajaksi, jos ne eivät ole osa keskeisintä tieverkkoa ja talvihoito tulisi erittäin kalliiksi. Tällaiset tiet kulkevat yleensä vuoristoalueilla.[43] Olosuhteiden pakosta tiet voidaan sulkea myös tilapäisesti, yleensä yöajaksi. Huonon ajosään vallitessa on käytössä myös kolonna-ajo: tieosuudella sallitaan vain tienpitäjän avustamien autoletkojen kulku. Letkan keulassa ja perässä ajaa yleensä aura-auto.[44] Osa teistä on maksullisia – tiemaksuja kerätään noin 50 asemalla.[45] Saaristoon ja vuonojen ylitykseen käytetään monin paikoin autolauttoja.[46]

Lærdalin tunneli

Päätiestöllä on noin 950 tunnelia. Näistä kolme on pituudeltaan yli 10 kilometriä. Vuonna 2000 valmistunut Lærdalin tunneli (24,5 kilometriä, E16) on maailman pisin maantietunneli. Osa tunneleista kulkee meren alla.[47] Eiksundin alittava tunneli (7,8 km, 653) on maailman syvimmällä käyvä maantietunneli. Sen alin kohta sijaitsee 287 metriä meren pinnan alapuolella.[48]

Väestö

Pääartikkeli: Norjan väestö
Nidarosin tuomiokirkko on Pohjois-Euroopan suurimpia kirkkorakennuksia.

Heinäkuussa 2011 Norjassa oli noin 4,7 miljoonaa asukasta. Vuonna 2007 94,4 prosenttia asukkaista oli norjalaisia, mihin lasketaan mukaan myös noin 60 000 saamelaista. Muita eurooppalaisia oli 3,6 prosenttia ja muita kuin eurooppalaisia vain kaksi prosenttia.[1]

Tammikuussa 2011 maassa oli noin 601 000 maahanmuuttajaa ja 100 000 Norjassa maahanmuuttajavanhemmille syntynyttä asukasta. Suurin osa maahanmuuttajista on tullut Puolasta, Ruotsista, Saksasta ja Irakista. 34 prosenttia maahanmuuttajista on saanut Norjan kansalaisuuden.[6]

Kielet

Pääartikkeli: Norjan kielipolitiikka

Norjan kielestä käytetään kahta kirjoitusmuotoa: bokmålia ja nynorskia. Vuonna 1996 julkaistussa kyselytutkimuksessa 7,5 prosenttia sanoi käyttävänsä nynorskia pääasiallisena kielenään yksityiselämässään, ja näiden lisäksi 5 prosenttia käytti vaihtelevasti nynorskia ja bokmålia. Kielen käyttö on vahvasti aluesidonnaista: vuonna 1991 peruskoululaisista oli nynorskinkielisiä Sognin ja Fjordanen läänissä 96 prosenttia, Telemarkissa 20 prosenttia mutta Hedmarkissa vain 0,2 prosenttia.[49]

Saami on virallinen kieli Kautokeinon, Kaarasjoen, Kaavuonon, Uuniemen, Porsangin, Tenon, Tysfjordin ja Snåsan kunnissa. Norjassa puhutaan kolmea saamenkieltä: pohjoissaamea, eteläsaamea ja luulajansaamea.[50] Kveeni ja kaksi eri romanikieleltä mainitaan Norjan kielipolitiikan määrittelyssä suojeltavina ja elvytettävinä kielinä.[51]

Uskonnot

Lähes 86 prosenttia väestöstä kuului vuonna 2004 Norjan evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Muiden kristillisten uskontokuntien edustajia on neljä prosenttia, muslimeja 1,8 prosenttia ja muita 8 prosenttia.[1] Vain 20 prosenttia pitää Jumalaa tärkeässä asemassa elämässään, mikä on Euroopan alimpia lukuja. 32 prosenttia norjalaisista ilmoitti kyselytutkimuksessa uskovansa Jumalaan, 47 prosenttia uskoi johonkin korkeampaan voimaan ja 17 prosenttia ilmoitti ettei usko kumpaakaan edellisistä[52].

Koulutus

Oppivelvollisuus kestää Norjassa kymmenen vuotta. Maan väestörakenteen takia 40 prosenttia kouluista on niin pieniä, että niissä on yhdysluokkia. Kuntien velvollisuus on tarjota iltapäivähoitoa neljän alimman luokan oppilaille.[53] 16–19-vuotiailla on oikeus opiskelupaikkaan ammatillisessa tai yliopistoon valmentavassa oppilaitoksessa.[54]

Kulttuuri

Tyttöjä kansallispuvuissa.

Norjalaisten kansallisia symboleja ovat lippu, maisema, kansallispuvut ja kansallispäivä. Monilla yksityisillä ihmisillä on oman alueensa kansallispuku ja Norjan lippu. Kansallispäivän tapahtumissa heilutetaan pienoislippuja ja koristellaan paikkoja sinisin, punaisin ja valkoisin viirein. Maisemasta nauttiminen korostuu mökeillä ja ulkoiluharrastuksissa kuten hiihdossa ja patikoinnissa.[55]

Omaleimaisin norjalainen ruokalaji on ruskea meesjuusto, josta vedetään ohuita viipaleita juustohöyllällä leivän päälle. Aamiainen on tukeva, lounas kevyt, ja päivällisellä syödään yleensä perunaa ja lihaa tai kalaa.[55]

Islannin saagat lasketaan joskus osaksi Norjan varhaisinta kirjallisuutta. 1800-luvun kirjallisuuden merkkihenikilö oli Henrik Ibsen. Myöhempiä nimiä ovat Sigurd Hoel, Nordal Grieg, Tarjei Vesaas, Nobel-palkittu Sigrid Undset ja sotienjälkeisen ajan Jens Bjørneboe, Bjorg Vik ja Kjartan Flagstad.[55]

Musiikissa Norjan suuri nimi on Edvard Grieg. Kuvataiteessa tunnetuimpia hahmoja ovat symbolisti Edvard Munch ja kuvanveistäjä Gustav Vigeland.[55]

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Norjasta seitsemän kohdetta. Länsi-Norjan vuonot Geirangerfjord ja Nærøyfjord ovat listalla luonnonarvojen takia, muut ovat kulttuurikohteita: Altan kalliopiirrokset ajalta 4200–500 eaa., Bergenin Bryggen eli 1400-luvun rahtisatama puisine makasiineineen, 1600-luvulla perusetttu kaivoskaupunki Røros, Struven ketju (osa kansainvälistä kohdetta), Urnesin puukirkko 1200-luvun alusta ja Vegan saaristo, kulttuurimaisema napapiirillä, jossa haahkanuntuvat ovat olleet merkittävä elinkeino.[56]

Urheilu

Holmenkollenin mäki.

Norja on talviurheilumaa. Hiihto ja luistelu eri muodoissaan ovat suosittuja harrastuksia talviaikaan, ja erityisesti hiihto on osa maan identiteettiä.[57] Norja jopa tunnetaan modernin hiihdon synnyinmaana. Köyhä maanviljelijä Sondre Norheim kehitti 1800-luvulla niin sanotun telemark-suksen, jonka avulla hän pystyi hyppimään ja kääntymään ilman suksen irtoamista.[58] Ensimmäiset hiihtokilpailut järjestettiin Norjassa jo 1866,[59] ja Holmenkollenin hiihtofestivaalit on järjestetty yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1892.[57]

Norja on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900.[60] Se on talviolympiahistorian menestynein maa, ja talvikisat on järjestetty maassa kahdesti, 1952 Oslossa ja 1994 Lillehammerissa.[57] Hiihtäjä Bjørn Dæhlie on historian menestynein urheilija talviolympialaisissa.[61] Hän on saanut kahdeksan kulta- ja neljä hopeamitalia.[60] Muita menestyneitä talviurheilijoita ovat muun muassa kolme olympiakultaa supersuurpujottelussa voittanut Kjetil André Aamodt,[59] kolme olympiakultaa voittanut taitoluisteluja Sonja Henie ja kolme kultaa Lillehammerin kotikisoissa voittanut pikaluistelija Johann Olav Koss.[61] Norjan menestyneimmät mäkihyppääjät ovat Birger Ruud ja Lars Bystøl.[62] Ampumahiihtäjä Ole Einar Bjørndalen on voittanut 11 olympiamitalia.[63]

Talvilajien lisäksi yleisurheilu ja jalkapallo ovat myös suosittuja.[57][61] Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin Oslossa vuonna 1946.[64] Norjan jalkapallomaajoukkue voitti pronssia kesäolympialaisissa 1936. Se on pelannut MM-kilpailuissa kolme kertaa, parhaana saavutuksenaan toiselle kierrokselle pääsy vuonna 1998. Parhaimmillaan Norja on ollut FIFA-rankingissa maailmanlistan toisena. Tunnetuimpia jalkapalloilijoita ovat Ole Gunnar Solskjær, Tore André Flo ja John Carew. Naisten jalkapallomaajoukkue on menestynyt miehiä paremmin, ja se voitti maailmanmestaruuden 1995 ja olympiakultaa 2000.[61]

Yleisurheilijoista esimerkiksi keihäänheittäjät Andreas Thorkildsen ja Trine Solberg-Hattestad, kävelijä Kjersti Tysse-Plätzer ja 800 metrin juoksija Vebjørn Rodal sekä maratoonari Grete Waitz ovat menestyneet arvokisoissa.[65] Ralliautoilija Petter Solberg voitti rallin maailmanmesaruuden 2003 ja kymmeniä osakilpailuja sen jälkeen.[66]

Lähteet

  • Ham, Anthony & Roddis, Miles & Lundgren, Kari: Norway. Footscray, Victoria: Lonely Planet Publishing, 2008. Google-kirjat (viitattu 1.12.2011). (englanniksi)
  • Kagda, Sakina & Cooke, Barbara: Norway. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish, 2006. ISBN 978-0-7614-2067-5. Google-kirjat (viitattu 1.12.2011). (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Norway The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Norway: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  4. ↑ Galdhøpiggen Peakware
  5. ↑ http://www.sognefjord.no/en/
  6. ↑ a b c d e f g h i j Background Note: Norway US Department of State
  7. ↑ Norway documents continental shelf off Bouvet Island and Dronning Maud Land Ministry of Foreign Affairs, Norway (englanniksi)
  8. ↑ Lov om Bouvet-øya, Peter I's øy og Dronning Maud Land m.m. (bilandsloven) (norjaksi)
  9. ↑ Country Guide Norway BBC Weather
  10. ↑ Norway: Forests and forestry Boreal Forest
  11. ↑ Norway About Forestry in Northern European countries Metla
  12. ↑ Threatened Species Environment.no
  13. ↑ Arctic fox, Norway Environment.no
  14. ↑ Protected areas Environment.no
  15. ↑ a b History Lonely Planet
  16. ↑ Norjan historia Norjan suurlähetystö
  17. ↑ Middle Ages Embassy of Norway
  18. ↑ Introduction: Historical development in Norway National Museums in Norway (s. 657) Arne Bugge Amundsen
  19. ↑ Haakon VI Magnusson Britannica
  20. ↑ Norjan virallinen sivusto: Norja vuoden 1905 jälkeen Viitattu 21.11.2008
  21. ↑ a b Timeline BBC
  22. ↑ Norway's liberation Tor Dagre, Reisenett
  23. ↑ Norway after WW2 Norway. The official site in the United States
  24. ↑ Old-age Pension Systems in the Nordic Countries (s. 18) Nordic Social-Statistical Committee 2008
  25. ↑ Country Profile BBC
  26. ↑ Why did Norway not join the European Union? Nordic Notes 2002
  27. ↑ The 1994 EU Referendum in Norway Continuity and Change Scandinavian Political Studies 1996
  28. ↑ Peacekeeping Operations Norway UN
  29. ↑ Norway Donor Profile Euro Resources
  30. ↑ Norjan perustuslaki, 12 §; Kongeriget Norges Grundlov (norjaksi)
  31. ↑ Norway Allied Command Operations NATO
  32. ↑ a b Counties of Norway Statoids
  33. ↑ The administration of Svalbard Norway Ministry of Justice (englanniksi)
  34. ↑ Administrative inndelinger ssb.no. Viitattu 11.12.2010. (norjaksi)
  35. ↑ Norway: Country Study Guide, s. 71. USA International Business Publications, 2002. ISBN 9780739743980.
  36. ↑ Norway Energy Data, Statistics and Analysis - Oil, Gas, Electricity, Coal U.S. Energy Information Administration. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
  37. ↑ Fishery and Aquaculture Country Profile Norway FAO
  38. ↑ Fish Stocks The Norwegian Ministry of Fisheries and Coastal Affairs
  39. ↑ Aquaculture The Norwegian Ministry of Fisheries and Coastal Affairs
  40. ↑ Energy Information Administration
  41. ↑ Getting Around Lonely Planet
  42. ↑ Nøkkeltall 2007Statens vegvesen. Luettu 19.11.2008
  43. ↑ Roads closed during winter Visit Norway
  44. ↑ Trucker's guide to driving in Norway (s.18) vegvesen.no. 2008.
  45. ↑ Toll roads and AutoPASS VisitNorway
  46. ↑ Express boats and car ferries Visit Norway
  47. ↑ Through the Mountains and Over the Fjords Nortrade
  48. ↑ Eiksund Tunnel Norway Tunneling
  49. ↑ Olaf Almenningen: Nynorsk i Noreg i dag (s. 39 ja 41) Språknytt. 1996.
  50. ↑ Kielet Norden
  51. ↑ Mål og meining / 2.3 Hovudtiltaka i meldinga (Tilråding frå Kultur- og kyrkjedepartementet av 27. juni 2008, godkjend i statsråd same dagen. (Regjeringa Stoltenberg II)) Ein heilskapleg norsk språkpolitikk. Kulturdepartmentet, Regjeringen. Viitattu 30.11.2011. (norjaksi)
  52. ↑ Social values, Science and Technology Eurobarometer 2005 European commission.
  53. ↑ The Norwegian Education System Ministry of Education and Research.
  54. ↑ Upper Secondary Education and Training Ministry of Education and Research
  55. ↑ a b c d Norway Countries and their cultures
  56. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  57. ↑ a b c d Norway Encyclopædia Britannica. 2011. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  58. ↑ Kagda & Cooke, s. 107.
  59. ↑ a b Kagda & Cooke, s. 108.
  60. ↑ a b Norway Sport reference. Viitattu 18.11.2010
  61. ↑ a b c d Ham & Roddis & Lundgren, s. 44–45.
  62. ↑ Norway Ski Jumping Sport reference
  63. ↑ Norway Biathlon Sport reference
  64. ↑ Who We Are Bislett Diamond League
  65. ↑ Norway Athletics Sport reference
  66. ↑ Petter Solberg WRC Hall of Fame

Aiheesta muualla


Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link LA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norja&oldid=11024876”