Abraham Lincoln

Abraham Lincoln
[[Tiedosto:|250px|Abraham Lincoln 8. marraskuuta 1863.]] Abraham Lincoln 8. marraskuuta 1863.
Yhdysvaltain 16. presidentti
4. maaliskuuta 1861 – 15. huhtikuuta 1865
Varapresidentti	Hannibal Hamlin (1861–1865) Andrew Johnson(Maalis--huhtikuuta 1865)
Edeltäjä	James Buchanan
Seuraaja	Andrew Johnson
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Illinoisin 7:nnestä piiristä
4. maaliskuuta 1847 – 3. maaliskuuta 1849
Edeltäjä	John Henry
Seuraaja	Thomas L. Harris
Henkilötiedot
Syntynyt	12. helmikuuta 1809 Hardinin piirikunta, Kentucky, Yhdysvallat
Kuollut	15. huhtikuuta 1865 (56 vuotta) Washington D.C., Yhdysvallat
Ammatti	lakimies poliitikko myyjä postitoimiston johtaja
Puoliso	Mary Todd Lincoln
Tiedot
Puolue	Whig (1832–1854) republikaanit (1854–1865)
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]] Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Abraham "Abe" Lincoln (12. helmikuuta 1809 Hardinin piirikunta, Kentucky, Yhdysvallat – 15. huhtikuuta 1865 Washington, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain presidentti vuosina 1861–1865. Hän toimi ennen poliittista uraansa muun muassa lautturina, sekatavarakaupan myyjänä ja postitoimiston johtajana. Toisin kuin aiemmat presidentit, hän oli kongressiedustajana vain yhden kauden. Armeijassakin hän palveli vain lyhyen aikaa vapaaehtoisena ja oli sotilasarvoltaan pelkkä sotamies.

Lincoln halusi presidentiksi noustessaan lopettaa orjuuden Yhdysvalloissa, mutta ei silti olisi antanut näille esimerkiksi äänioikeutta. Pian virkaanastujaisten jälkeen orjuutta kannattanut Konfederaatio erosi Unionista ja Yhdysvallat ajautui sisällissotaan. Lincoln onnistui voittamaan sisällissodan ja yhdistämään maan. Hän vaikutti suuresti Yhdysvaltain mustan väestön myöhempään asemaan, ja häntä pidetään yleisesti yhä yhtenä maan parhaista presidenteistä.

Etelävaltiolainen kiihkoilija John Wilkes Booth ampui Lincolnia sodan loppupuolella 14. huhtikuuta 1865. Lincoln kuoli vammoihinsa seuraaana aamuna. Hän nousi kuolemansa jälkeen Yhdysvalloissa lähes marttyyriksi ja esimerkiksi hänen puheensa Gettysburgissa on nykyisin yksi maan tunnetuimmista.

Elämä

Nuoruus

Abraham Lincoln syntyi yksihuoneisessa hirsimökissä 12. helmikuuta 1809 Hardinin piirikunnassa, Kentuckyssa. Hänen isänsä, Thomas Lincoln, oli lukutaidoton maanviljelijä, eikä Abraham koskaan tullut kunnolla toimeen hänen kanssaan. Lisäksi hänellä oli äiti Nancy Hanks sekä vanhempi sisko Sarah. Vuonna 1816 perhe muutti Etelä-Indianaan, missä Abraham vietti suurimman osan lapsuudestaan. Vuonna 1818 Nancy Hanks kuoli, ja Thomas Lincoln meni pian naimisiin Sarah Bush Johnstonin kanssa. Sarah ja Abraham olivat erittäin hyvissä väleissä: Sarah kannusti Abrahamia opiskelemaan ja oli tämän puolella erimielisyyksissä Thomasin kanssa. Abraham teki jo nuorena paljon töitä ansaitakseen rahaa perheelleen, ja hän kävi koulua vain kolme lyhyttä jaksoa. 17-vuotiaana hän pääsi töihin jokilautalle Missisippijoelle. Kaksi vuotta myöhemmin hän rakensi oman lautan, lastasi sen maataloustarvikkeilla ja uitti New Orleansiin. New Orleansissa hän myi sekä lastin että lautan ja kulki jalkaisin takaisin kotiin. Kotona hän antoi kaikki ansaitsemansa rahat isälleen velvollisuudentuntoisesti, mutta hieman närkästyneenä. Vuonna 1830 Licolnit muuttivat Maconin piirikuntaan Illinoisiin, minne Abraham rakensi uuden mökin isänsä kanssa. Hän teki vielä toisen lauttamatkan New Orleansiin, kunnes muutti 1831 omilleen New Salemiin, missä hän työskenteli sekatavarakaupassa. Sekatavarakauppa oli yleinen tapaamispaikka, ja Lincolnista tuli nopeasti suosittu älykkyytensä ja rehellisyytensä vuoksi. Lisäksi hän oli isokokoinen ja vahva, joten hän pystyi auttamaan rautatie- ja metsätöissä.

Ura poliitikkona

Henkilötiedot
Syntynyt	12. helmikuuta 1809 Sinking Spring Farm (käännä suomeksi)
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet	1832
Taistelut ja sodat	Black Hawk -sota (Ei taisteluita)
Sotilasarvo	sotamies
Joukko-osasto	Illinoisin asevoimat
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vuonna 1832 Lincoln päätti pyrkiä sitoutumattomana Illinoisin kongressiin, mutta ennen vaaleja Yhdysvallat ajautui sotaan intiaaneja vastaan ja Lincoln päätti liittyä vapaaehtoisjoukkoihin. Muut vapaaehtoiset äänestivät hänet ryhmänsä johtajaksi, mitä Lincoln kertoi myöhemmin arvostaneensa jopa enemmän kuin valintaansa presidentiksi. Hän palveli vapaaehtoisena kolmisen kuukautta mutta ei osallistunut taisteluihin ja lopetti sotilasuransa sotamiehenä. Sodan päätyttyä Lincolnilla ei kuitenkaan enää ollut aikaa vaalikampanjaan. Hän ei tullut valituksi kongressiin, vaikka saikin kotikylänsä äänistä 92,3%.

Lincoln pyrki Illinoisin kongressiin uudestaan sitoutumattomana vuonna 1834 ja tuli tällä kertaa valituksi. Hänen vaalikampanjanja erosi huomattavasti muista, sillä hän ei antanut ainuttakaan vaalilupausta ja piti vain muutaman julkisen puheen. Sen sijaan hän tapasi äänestäjiä henkilökohtaisesti ja vieraili lähes jokaisen alueen perheen luona. Politiikassa Lincoln noudatti pääasiassa Whig-puolueen linjaa ja vastusti orjuuden laajentamista, kuten hänen esikuvansakin Henry Clay ja Daniel Webster tekivät. Lisäksi hänellä oli näkemys siitä, että Yhdysvallat voisi laajentua kaupankäynnin avulla.

Vuonna 1837 Lincoln vastusti yhdessä viiden muun edustajan kanssa kongressin julkilausumaa, joka tuomitsi orjuuden vastustajien toiminnan. Seuraavana vuonna orjuuden vastustaja Elijah Parish Lovejoy surmattiin, kun hän puolusti painokoneitaan orjuuden kannattajia vastaan. Lincoln piti tämän jälkeen puheen Springfield Young Men's Lyceumilla. Puhe oli hyvin varovainen, kuten valtiomiesten puheiden piti olla tuohon aikaan. Lincoln varoitti puheessaan siitä, mitä tapahtuisi, jos ihmiset eivät välittäisi demokratiasta vaan ottaisivat lain omiin käsiinsä. Vuonna 1840 Lincoln kampanjoi presidentiksi pyrkineen William Henry Harrisonin puolesta. Hän kritisoi julkisesti sitä, että demokraattien vastaehdokas Martin Van Buren oli antanut vapaille mustille äänioikeuden joissakin äänestyksissä New Yorkissa. Lincoln ajatteli, kuten moni muukin orjuuden vastustaja vielä tuolloin, että mustille ei pitäisi antaa samoja kansalaisoikeuksia kuin valkoisille. Lincoln vetäytyi politiikasta vuonna 1841 ja siirtyi viettämään hiljaiseloa muutamaksi vuodeksi.

Vuonna 1836 Lincoln valmistui lakimieheksi, ja seuraavana vuonna hän sai luvan ammatinharjoittamiseen. Lincoln oli jo saavuttanut mainetta poliitikkona ja silloinen presidentti Andrew Jackson (demokraatti) nimitti hänet New Salemin postitoimiston johtajaksi. Nimitykseen vaikutti tosin sekin, ettei kukaan paikallinen demokraatti halunnut virkaan, ja lisäksi Jackson pystyi Lincolnin nimittämällä lisäämään suosiotaan New Salemissa. Vuonna 1837 Lincoln muutti Illinoisin uuteen pääkaupunkiin, Springfieldiin, missä hän työskenteli muutaman vuoden lakimiehenä. Luonteensa vuoksi hän sai paikallisilta asukkailta lempinimen "Mukava-Abe" (engl. Honest Abe). Samoihin aikoihin hän tapasi Mary Toddin, varakkaan kaunottaren, jolla oli monia kosijoita. Yksi heistä oli Lincolnin myöhempi poliittinen vihollinen, Stephen Douglas. Todd kuitenkin valitsi Lincolnin ja pari meni naimisiin vuonna 1842.

Vanhin tunnettu kuva Lincolnista vuodelta 1846.

Lincoln palasi politiikkaan vuonna 1846, kun hänet valittiin Whig-puolueen ehdokkaana Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Kymmenen päivää virkaanastumisen jälkeen syttyiYhdysvaltain-Meksikon sota. Lincoln ei ollut kampanjoidessaan ottanut kantaa konfliktiin, mutta edustajainhuoneessa hän kertoi mielipiteensä avoimesti: hän syytti sotaa kannattanutta presidenttiä James Knox Polkkia siitä, että tämä oli valehdellut kansalle ja ajanut maan sotaan tekaistujen väitteiden perusteella. Puhe, jonka silloin vielä nuori ja tuntematon kongressiedustaja piti, oli paha isku presidenttiä vastaan. Lincoln oli jo ennen vaaleja sopinut vaaleissa hävinneiden whig-puoleen jäsenten kanssa, ettei hän hae enää toiselle kaudelle. Hän jäi pois senaatista vuonna 1848 ja eli pari vuotta hiljaiseloa ennen kuin ryhtyi kampanjoimaan whigien presidenttiehdokkaan Zachary Taylorin puolesta Marylandissa ja Massachusettsissa.

Presidentinvaalien jälkeen Lincoln muutti takaisin Springfieldiin, missä hän opiskeli lakia aina vuoteen 1854 asti. Opintojensa ansiosta hänestä tuli yksi osavaltion parhaista lakimiehistä. Vuonna 1854 hänet valittiin uudelleen Illinoisin kongressiin, muitta hän erosi pian ja haki senaattiin. Häntä ei kuitenkaan valittu. Vuonna 1856 Whig-puolue hajosi ja Lincoln liittyi uuteen, orjuudenvastaiseen republikaaniseen puolueeseen. Puolue ajoi tiukasti orjuuden lopettamista, ja se pyrki muun muassa kaatamaan Kansas-Nebraska Actin ja liittämään Kansasin Unioniin vapaana osavaltiona. Vuonna 1858 Lincoln pyrki jälleen senaattiin, jonka jäsenet valitsi vielä tuolloin paikallinen kongressi, mutta hävisi kuitenkin orjuutta kannattaneelle demokraatti Stephen A. Douglasille äänin 54-48. Seuraavan vuoden kesäkuussa Lincoln piti myöhemmin kuuluisaksi nousseen puheensa, jossa hän totesi ettei maa voi "sallia orjuutta puoliksi ja kieltää orjuutta puoliksi". Tämän jälkeen hän piti useita puheita, joissa hän kritisoi Douglasia ja jotka tekivät hänestä tunnetun koko maassa.

Nousu presidentiksi

Vuonna 1860 republikaanit valitsivat Lincolnin presidenttiehdokkaakseen, vaikka hän oli ollut kongressissa vain yhden kauden. Hänen merkittävimmät vastaehdokkaansa olivat pohjoisen demokraattien Douglas, etelän demokraattien John C. Breckenridge ja uuden Constitutional Union Partyn John Bell. Breckenridge ja Bell jakoivat äänisaaliin etelässä, mutta Lincoln voitti lähes kaikki pohjoiset osavaltiot sekä valitsijamiesvaalit. Kun orjuutta vastustava ehdokas voitti, se oli vuosikausien kiistojen jälkeen viimeinen pisara monille orjuuden kannattajille. Lincolnin virkaanastujaispäivänä maaliskuussa 1861 seitsemän eteläistä osavaltiota erosi Yhdysvalloista ja perusti Konfederaation, jonka presidentiksi nimettiin Jefferson Davis.

Unionin komentajien tapaaminen River Queen -laivalla 1865. Vasemmalta oikealle: kenraalit Sherman ja Grant, presidentti Lincoln ja amiraali Porter.

Huhtikuussa Lincoln päätti lähettää aseettoman saattueen viemään elintarviketäydennystä Etelä-Carolinassa sijaitsevaan Fort Sumterin tukikohtaan. Hän halusi näin osoittaa Etelävaltioille, että Pohjoisvaltiot eivät halunneet synnyttää aseellista konfliktia. Konfederaation presidentti Davis päätti kuitenkin vallata linnoituksen ennen täydennyksen saapumista. Kenraali Pierre G. T. Beauregardin johtamat joukot hyökkäsivät linnoitusta vastaan aamuyöllä 12. huhtikuuta, ja majuri Robert Anderson joukkoineen antautui seuraavana päivänä. Davis luuli, että Lincoln olisi halunnut taistelun jälkeen rauhaa, mutta hän erehtyi pahasti. Lincoln nimitti Unionin joukkojen komentajaksi kenraali Winfield Scottin, joka otti käyttöön niin kutsutun Anaconda-suunnitelman. Sen mukaan Unionin joukot katkaisisivat Konfederaation kahtia, piirittäisivät koko maan ja hyökkäisivät reunoilta kohti keskustaa. Samalla Konfederaatio alkoi vahvistaa rajaosavaltioiden asevoimia. Lincolnin täytyi nopeasti löytää osaavia komentajia sekä pitää puolensa kongressissa, joten hän joutui tekemään useita pelkästään poliittisia nimityksiä sodan aikana. Lincolnilla oli selvät vaatimukset: Konfederaation joukot tulisi tuhota heti tilaisuuden tullen, eikä viivyttelyyn olisi aikaa. Sen vuoksi hän joutui erottamaan kenraali George B. McClellanin komentajan tehtävästä, kun tämä oli antanut kenraali Robert E. Leen joukkojen vetäytyä Antietamin taistelun jälkeen. Lincoln löysi taktiikkaansa parhaiten sopivan kenraalin lopulta vuonna 1864, kun hän nimitti komentajaksi Ulysses S. Grantin. Grant tunnettiin miehenä, joka ei antanut armoa vihollisilleen vaan tuhosi nämä heti tilaisuuden saatuaan. Lincoln arvosti suuresti myös tämän suojattia, kenraali William Shermania, joka onnistui pitkien taistelujen jälkeen valtaamaan Atlantan.

Sekä Unioni että Konfederaatio käyttivät sodassa vapaaehtoisia sotilaita, jotka värväytyivät lyhyille, yleensä 90 päivää kestäneille jaksoille. Maaliskuussa 1863 Unionissa otettiin käyttöön pakollinen asepalvelus, mutta valtaosa armeijaan liittyneistä oli yhä vapaaehtoisia. Lincoln määräsi armeijan elintarvike- ja varustushuollon kehittämisen silloisen sotaministeri Edwin M. Stantonin tehtäväksi. Stanton onnistui luomaan erittäin tehokkaat elintarvike- ja varustehuoltoyhteydet kaikille joukoille.

Lincoln osallistui itsekin aktiivisesti armeijan toimintaan. Hän vieraili Washington D.C.:n lähettyvillä olleissa sotilasleireissä ja armahti useita kuolemaan tuomittuja sotilaskarkureita ja armeijassa rikoksia tehneitä sotilaita. Maaliskuussa 1863 käyttöön otettu asevelvollisuuslaki toimi kuitenkin heikosti. Kutsunnoista pystyi ostamaan vapautuksen 300 dollarin hintaan, mikä herätti närkästystä. Pakollisten kutsuntojen kautta värvätyistä noin 25% osti vapautuksen, 45% vapautettiin terveydellisistä syistä, 25% pakeni kutsuntoja ja vain noin 7% liittyi armeijaan. Kutsuntoihin haettiin myös huomattavasti enemmän köyhiä ja mustia kuin rikkaita ja valkoisia, mikä aiheutti levottomuuksia useissa kaupungeissa. 27. huhtikuuta 1861 Lincoln kumosi Habeas corpusin, perustuslaillisen oikeuden riippumattomaan oikeudenkäyntiin, saadakseen mellakat hallintaansa. Uusien asetusten mukaan jokainen henkilö, jonka katsottiin olevan vaaraksi Unionin puolustukselle, voitiin pidättää ja viedä sotaoikeuteen. Arviolta noin 15 000 - 20 000 ihmistä pidätettiin määräyksen nojalla. Tämäkään ei kuitenkaan aina auttanut, vaan 13. heinäkuuta 1863 New Yorkissa puhkesi laaja mellakka, jonka takia paikalle jouduttiin lähettämään viisi armeijan osastoa. Mellakan taltuttamisen yhteydessä kuoli yhteensä 105 ihmistä.

Myös Unionin talouspolitiikkaa jouduttiin muuttamaan sodan takia. Lincoln nimitti maan valtiovarainministeriksi tunnetun orjuuden vastustajan, ohiolaisen Salmon P. Chasen. Sodankäynti vaati paljon rahaa, jota hankittiin pääasiassa veronkorotuksilla, lainaamalla ja valtion obligaatioita myymällä. Chasen merkittävimpiä muutoksia talouspolitiikkaan olivat tuloveron (3% yli 800 dollaria tienaavilta) käyttöönotto ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa sekä valtion obligaatioiden myyminen patriotismiin vetoamalla. Näillä keinoilla Unionille hankittiin yli 400 miljoonaa dollaria. Sodan loppuun mennessä Unioni oli ottanut 2,6 miljardin dollarin edestä lainaa sotakulujen kattamiseen.

Vaikka Lincoln ei käynytkään missään vaiheessa sotaa virallisia neuvotteluja Konfederaation edustajien kanssa, hän halusi pitää heihin mahdollisimman hyvät välit ja parantaa mahdollisuuksiaan liittää maat myöhemmin yhteen. Lisäksi Lincoln määräsi, että sotavankeja piti kohdella itsenäisen maan sotilaina eikä maanpettureina, joten valtaosa heistä vältti teloituksen. Lincoln ja Davis vaihtoivat keskenään sotavankeja aina vuoteen 1863 asti, jolloin afroamerikkalaisia alettiin hyväksyä kunnolla armeijaan. Sen jälkeen Davis ilmoitti, että vangitut tummaihoiset sotilaat tulee joko teloittaa tai palauttaa orjiksi. Lincoln ei kuitenkaan suostunut siihen, vaan määräsi, että jokaista teloitettua mustaa kohti pitäisi teloittaa yksi Konfederaation valkoihoinen sotilas. Kun Lincoln ei suostunut myöskään palauttamaan mustia orjuuteen, vankienvaihto loppui lähes kokonaan.

Unionin sotaonni kääntyi, kun Konfederaation joukot kärsivät tappion toukokuussa New Orleansissa ja heinäkuussa Gettysburgissa sekä Vicksburgissa. Neljä ja puoli kuukautta Gettysburgin taistelun jälkeen Lincoln piti kuuluisan Gettysburgin puheen, jossa hän ennusti muun muassa, että Yhdysvaltain demokratia "syntyy uudelleen" ja että maan edustuksellinen demokratia selviää sisällissodasta. Voitokkaiden taistelujen jälkeen Lincolnin täytyi alkaa pohtia Konfederaation osavaltioiden liittämistä takaisin Unioniin. Lopulta päädyttiin malliin, jonka mukaan Konfederaatiossa olleita osavaltioita ei rangaistaisi erosta. Korkea-arvoisia virkamiehiä ja sotilaita lukuun ottamatta kaikki Konfederaation asukkaat saivat presidentin armahduksen, kunhan sallivat orjuuden ja lausuivat uskollisuusvalan. Näiden lupausten ansiosta heikoilla olleet Konfederaation osavaltiot liittyivät yksi toisensa jälkeen Unioniin. Sota päättyi virallisesti kenraali Leen antautumiseen 9. huhtikuuta 1865. Lupauksista huolimatta muutokset olivat paikoittain vain näennäisiä: esimerkiksi Louisianassa "vapautettujen" mustien matkustusoikeutta rajoitettiin, heille ei annettu kansalaisoikeuksia ja valtaosa heistä joutui työskentelemään samoilla puuvillapelloilla kuin ennenkin minimaalisilla palkalla. 11. huhtikuuta Lincoln piti puheen, jossa hän lupasi parantaa mustien oikeuksia muun muassa antamalla äänioikeuden osalle mustista, pääasiassa tilanomistajille.

Salamurha

Abraham Lincolnin salamurha, litografiakuva vuodelta 1865.

3. huhtikuuta 1865 Lincoln saapui Richmondiin, Virginiaan, josta Konfederaation presidentti Davis oli vain muutamaa tuntia aiemmin paennut. Lincoln käveli kaupungin katuja pitkin kymmenen matruusin muodostamassa turvasaattueessa vapautettujen afroamerikkalaisten huutaessa hänelle "Kunnia Jumalalle! Kunnia! Kunnia! Kunnia! Kunnia, hallelujah! Suuri Messias!". Kuusi päivää myöhemmin Lee antautui kaupungin lähellä sijainneella maatilalla ja sota päättyi. 14. huhtikuuta Lincoln matkusti Washington D.C.:hen, jossa hän meni vaimonsa kanssa Ford's Theatheriin katsomaan Laura Keenen komedianäytelmää Our American Cousin. Lincoln seurueineen asettui omaan aitioonsa katsomon yläosassa. Kesken näytelmän etelävaltiolainen kiihkoilija John Wilkes Booth ryntäsi aitioon ja ampui Lincolnia käsiaseella takaraivoon. Tämän jälkeen Booth hyppäsi aitiosta lavalle huutaen "Sic semper Tyrannis! Etelä on kostanut!" ja pakeni teatterista. Lincoln kuoli vammoihinsa pian seuraavana päivänä ollen näin Yhdysvaltain ensimmäinen salamurhattu presidentti.

Armeija ja salainen palvelu aloittivat pian salamurhan jälkeen jättimäisen ajojahdin Boothin löytämiseksi. Booth löydettiin kymmenen päivää myöhemmin ladosta Virginiassa. Boothin savustamiseksi ulos lato sytytettiin palamaan ja Booth kuoli lopulta joko tulitaistelussa tai ammuttuaan itseään. Myöhemmin neljä muuta salaliittoon osallistunutta henkilöä hirtettiin.

Lincolnin ruumista säilytettiin seitsemän päivän ajan Capitolissa Washington D.C.:ssa, jonka jälkeen se kuljetettiin hitaasti kulkeneella hautajaisjunalla noin 2 700 kilometrin päähän Lincolnin kotikaupunkiin Springfieldiin, Illinoisiin. Juna kulki matkallaan useiden pikkukylien ja 14 kaupungin läpi, joissa kansa kokoontui ohi ajavan junan luokse muistamaan edesmennyttä presidenttiään.

Perintö

Lincolnia alettiin hänen kuolemansa jälkeen vertaamaan Jeesukseen ja jotkut pitivät häntä jopa Jumalan lähettiläänä. Tuntemattoman taiteilijan The Apotheosis -maalauksessa Lincoln tapaa taivaassa George Washingtonin.

Abraham Lincolnia pidetään yleisesti maan kaikkien aikojen parhaana presidenttinä. Vuonna 1982 Chicago Tribune kysyi 42 politiikan ja historian asiantuntijalta mielipidettään maan kaikkien aikojen parhaasta presidentistä; Lincoln voitti jokaisessa kategoriassa. Osa historioitsijoista on kuitenkin sitä mieltä, että merkittävimpinä syinä Lincolnin kunnioitukseen olivat kenraali Leen antautuminen ja Lincolnin oma salamurha. Pian salamurhan jälkeen häntä alettiin vertaamaan Jeesukseen; häntä pidettiin orjien vapauttajana ja Yhdysvaltojen puolesta henkensä uhranneena. Lincolnia alettiin pitämään lähes myyttisenä sankarina, jolle annettiin uusia lempinimiä kuten "Father Abraham" (suom. Isä-Abraham), "Lawgiver" (suom. Oikeudenantaja, erityisesti afroamerikkalaisten käyttämä) ja "Masterpiece of God" (suom. Jumalan mestariteos).

Lincolnin mukaan on nimetty muun muassa lukuisia kaupunkeja (tunnetuimpana Nebraskan pääkaupunki), piirikuntia ja Yhdysvaltain laivaston aluksia. Lisäksi Lincolnin kuva on useissa postimerkeissä, viiden dollarin setelissä sekä Lincolnin senttinä tunnetussa yhden sentin kolikossa. Lincolnista on myös tehty lukuisia patsaita ja muistomerkkejä, joista tunnetuin on vuonna 1922 julkistettu Lincoln Memorial.

Lähteet

• Abraham Lincoln History.com. Viitattu 18.10.2011. (englanniksi)
• American President Abraham Lincoln (1809–1865) Millercenter.org. Viitattu 18.10.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Abraham Lincoln Valkoinen talo (englanniksi)

• Abraham Lincoln Books, digitized books from the University of Illinois and the Open Content Alliance