Ero sivun ”Volgan tataarit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 70: Rivi 70:
* [[Turkkilaiset kansat]]
* [[Turkkilaiset kansat]]
* [[Turkkilaiset kielet]]
* [[Turkkilaiset kielet]]

⚫
{{commons|Tatar xalıq kiemnäre}}
== Lähteet ==
== Lähteet ==
⚫
{{viitteet|sarakkeet}}
=== Viitteet ===

⚫
{{viitteet}}
==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
⚫
{{commons|Tatar xalıq kiemnäre}}
* [https://src-h.slav.hokudai.ac.jp/coe21/publish/no7_ses/chapter04.pdf Tatars as Meso-Nation - Dmitry Gorenburg]
* [https://src-h.slav.hokudai.ac.jp/coe21/publish/no7_ses/chapter04.pdf Tatars as Meso-Nation - Dmitry Gorenburg]
* [https://www.interpretermag.com/kazan-tatars-see-no-future-for-themselves-in-putins-russia/ Kazan Tatars See No Future for Themselves in Putin's Russia - Paul Goble, 2014]
* [https://www.interpretermag.com/kazan-tatars-see-no-future-for-themselves-in-putins-russia/ Kazan Tatars See No Future for Themselves in Putin's Russia - Paul Goble, 2014]

Versio 1. joulukuuta 2022 kello 16.24

Volgan tataarit
Идел-Урал татарлары
Volgan turkkilaiset
Kansallisrunoilija Ğabdulla Tuqay.
Kansallisrunoilija Ğabdulla Tuqay.
Väkiluku n. 5,3 milj.
Asuinalueet

 Venäjä
Kielet tataari, venäjä
Uskonnot sunni-islam, ortodoksi
Sukulaiskansat baškiirit, tšuvassit

Volgan tataarit (tat. Идел-Урал татарлары; İdel-Ural tatarları - myös yleisesti Volgan turkkilaiset) on islaminuskoinen turkkilainen kansa, joka on kotoisin nykyisen Venäjän federaation Idel-Uralin alueelta. Volgan tataarit ovat maan toiseksi suurin etninen ryhmä venäläisten jälkeen. Heitä asuu eniten Tatarstanin- ja Baškortostanin tasavalloissa. Volgan tataarien kaksi pääryhmää ovat kazanilaiset ja misäärit, joista jälkimmäinen on samalla Suomen tataarien esivanhempien heimo. Volgan tataarit puhuvat äidinkielenään turkkilaisten kielten kiptsak-bolgaarilaista tataaria, ja kirjoittavat sitä virallisesti kyrillisellä kirjaimistolla, joskin pyrkimyksiä saada latinalainen kirjaimisto käyttöön on tehty aina Neuvostoliiton hajoamisesta. Nykyään tataareista puhuttaessa viitataan enimmäkseen lähinnä juuri Volgan tataareihin eikä esimerkiksi Krimin tataareihin. [1][2][3][4][5][6]

Tausta

Katso myös: Tataarit, Turkkilaiset kansat

Suurin osa Volgan tataareista asuu Tatarstanissa ja Baškortostanissa. He ovat olleet osa Venäjää Kazanin valloituksen jälkeen vuonna 1552.[7][1]

Volgan tataarien alkuperästä on eriävää mielipidettä, mutta yhteisymmärrystä luo se, että he ovat paljolti turkkilaisten kiptšakki- ja bolgaariheimojen sekoituksen muodostama kansa. Tatarstanissa on nykypäivänä vähemmistönä kansallismielinen ryhmittymä tataareja jotka hylkäävät nimen tataari ja tunnistautuvat Volgan bolgaareiksi (İdel-Ural bolğarları). Ennen tataari-etnonyymin omaksumista volgalaiset tunnistautuivat yleisesti muslimeiksi, bolgaareiksi, tai kazanilaiset erikseen nimellä kazanlı ja misäärit mišär tai sen venäläinen versio meštšerjaki.[2][8]

Volgan tataarien kaksi pääryhmää ovat kazanilaiset ja misäärit. He ovat käytännössä samaa kansaa joskin etnogeneettisiä ja kielellisiä eroavaisuuksia ilmenee. Misäärit puhuvat tataarin kielen läntistä murretta ja Kazanin murre puolestaan luetaan kirjakieleksi. Volgan tataareista enemmistö on sunnalaisia muslimeja.[9]

Alaryhmät

Kazanin tataarit

Tataareja Kazanissa, 1885.

Suurin osa Volgan tataareista on Kazanin tataareita. Perinteisesti he ovat asuttaneet Volgajoen vasemman puolen.[10]

Kasaarien invaasiot pakottivat turkinsukuiset bolgaarit muuttamaan Azovin alueelta keski-Volgan ja Kaman alueille 700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lukujen 900-1200 aikana, muut turkkilaiset kansat, kuten kiptšakit muuttivat Etelä-Siperiasta Eurooppaan. He ottivat merkittävästi osaa mongolien hyökkäyksiin Venäjällä 1200-luvulla. Tataarien etnogeneesi tapahtui sen jälkeen kun muuttaneet turkkilaiset kansat sekottautui paikallisten bolgaarien ja muiden Volgajoen asukkaiden kanssa. He säilyttivät kiptšakin murteen ja omaksuivat islamin uskon. Monia uusia "tataarilaisia" valtioita oli muodostunut 1500-luvulle mennessä sen jälkeen kun Kultainen orda hajosi. Näihin valtioihin kuului Kazanin kaanikunta, Astrahanin kaanikunta, Siperian kaanikunta ja Krimin kaanikunta.[2][11][12]

Tataarin kieli luokitellaan kiptšakkilaisten kielten kiptšak-bolgaarilaiseen alaryhmään.[13][13] Kazanilaisten puhuma murre on samalla sen kirjakieli.[14]

Misäärit

Pääartikkeli: Misäärit
Misääritataari 1800-luvulla, Nižni Novogordin alue.

Misääreistä tuli osa nykyisin Volgan tataareina tunnettua kansaa 1500-1700 aikana tapahtuneiden muuttoliikkeiden seurauksena, joka lähensi heitä Kazanin ja Kasimovin tataareihin.[15] Misäärien historia on yhdistetty muun muassa suomalais-ugrilaiseen heimoon Meštšera, mutta myös turkkilaisiin bolgaareihin, burtasseihin ja kiptšakkeihin, sekä unkarilaisiin eli madjaareihin. Näitä ja muita teorioita yhdistää se, että misäärit ovat jonkun muinaisen heimon jälkeläisiä.[16][17]

Misäärien puhuman turkkilaisen tataarin kielen murre on hyvin lähellä Kazanin tataarien murretta, mutta eroaa siitä kuitenkin tarpeeksi, jonka vuoksi sitä kutsutaankin "läntiseksi murteeksi". Tutkija Antero Leitzingerin mukaan misäärit ovat omaksuneet paljon venäläisiä lainasanoja ja saaneet kulttuurillisia vaikutteita heiltä, ja tästä syystä kazanilaiset heimonveljet ovatkin aikanaan pitäneet heitä "puolivenäläisinä". Siitä huolimatta misäärimurre, etenkin Nižni Novgorodin kuvernementin Sergatšin piirikunnassa (josta ensimmäiset suomentataarit saapuivat) on todettu äänteeltään ja rakeenteeltaan muistuttavan kiptšakkikielten alkumuotoa.[16]

Mišäärien perinteisiä asumisalueita on olleet muun muassa Penzan alue, Mordovia, Uljanovskin alue, Nižni Novgorodin alue ja myöhemmiten myös Moskova.[16]

Krjašenit

Krjašeni-taustainen neuvostoliittolainen kenraali Dmitri Karbyšev.

Krjašenit ovat muista tataareista poiketen ortodoksisia kristittyjä. Vaikkakin tataarien pakkokäännytyksiä tapahtui jo 1500-luvulta alkaen niin pysyvämmin krjašenien muodostuminen tapahtui 1700 luvulla - aikana jolloin moskeijoita tuhottiin ja yleinen muslimivastaisuus oli vahva. Annan valtakauden aikana, monet muslimit pakotettiin kääntymään kristinuskoon. Kääntyneille tarjottiin etuja, kuten verovapautuksia. Monet kuitenkin jatkoivat islamin harjoittamista salassa. 1800-luvun loppuun mennessä, monet tuhannet kääntyivät takaisin islamin uskoon, mutta 1900-luvun puolella, myös suhteellisen merkittävä määrä kristittyjä tataareita oli säilynyt.[18][19][20]

Muut ryhmät

Muita Volgan tataareihin kuuluvia alaryhmiä tiedetään olevan ainakin Kasimovin tataarit, nokratin tataarit ja Permin tataarit. Heistä on iso osa ajansaatossa sulautunut joko valtaväestöön tai muihin tataareihin ja kyseisten ryhmittymien jäseniä onkin 2000-luvulla vain tuhansia parhaimmillaan. Kasimovin tataarit ovat asuneet enimmäkseen Rjazanin alueella ja sen ympäristössä. Nokratit puolestaan pääsääntöisesti Udmurtiassa ja Kirovin alueella - Permin tataarit Permin alueella.[21][22][23]

Suomen tataareita puolestaan oli vuonna 2020 noin 600-700. He asuvat pääsääntöisesti Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Järvenpäässä.[24]

Väestö

Vuonna 2010, tataareja oli Venäjällä noin 5,3 miljoonaa. 80% heistä asuu Volgan alueella ja enemmistö (2,012,600) Tatarstanissa ja Baškortostanissa (1,009,300).[3]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Volga Tatars encyclopedia.com. Viitattu 21.4.2022.
  2. ↑ a b c Azade-Ayse Rorlich: The Volga Tatars: A Profile in National Resilience (Hoover Institution Press Publication) - 1986 - ISBN: 978-0817983925
  3. ↑ a b Народы России: Энциклопедия / Глав. ред. В.А. Тишков; Ред. коллегия: В.А. Александров, С.И. Брук, Н.Г. Волкова и др. — М.: Большая Российская энциклопедия, 1994. — С. 320-331. — 480 с. — 50 000 экз. — ISBN 5-85270-082-7. (в пер.)
  4. ↑ Ахатов Г. Х.. Татарская диалектология. Средний диалект (учебник для студентов высших учебных заведений). Уфа, 1979.
  5. ↑ Bedretdin 2011, s. 136
  6. ↑ Татарская энциклопедия, Kazan, 2002, vol. 1, p. 490.
  7. ↑ TATAR: THE LANGUAGE OF THE LARGEST MINORITY IN RUSSIA princeton.edu. Arkistoitu 13.12.2006. Viitattu 21.4.2022.
  8. ↑ Р. Г. Мухамедова Татары-мишари. Историко-этнографическое исследование. — М.: «Наука», 1972 стр. 18
  9. ↑ Volga Tatars encyclopedia.com. Viitattu 18.10.2022.
  10. ↑ Татары (Серия «Народы и культуры» РАН). М.: Наука, 2001. — P.36.
  11. ↑ James S. Olson, ed. (1994). An Ethnohistorical Dictionary of the Russian and Soviet Empires. pp. 624–625. ISBN 9780313274978.
  12. ↑ Tatar britannica.com. Viitattu 21.4.2022.
  13. ↑ a b Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 155–157, 160. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  14. ↑ Закон Республики Татарстан gossov.tatarstan.ru. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 21.4.2022.
  15. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 322. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  16. ↑ a b c Antero Leitzinger: Mishäärit: Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 6-7, 33-37. 21.4.2022, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  17. ↑ Орлов А.М. Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы. — Ниж. Новгород, 2001. — С. 240.
  18. ↑ Татарская энциклопедия: В 5 т., — Казань: Институт Татарской энциклопедии АН РТ, 2006. — Т. 3., стр. 462.
  19. ↑ Татары / Отв. ред. Р. К. Уразманова, С. В. Чешко. — М.: Наука, 2001. — 583 с. — (Народы и культуры)
  20. ↑ Kefeli., Agnès Nilüfer (2017). Becoming Muslim in Imperial Russia: Conversion, Apostasy, and Literacy. Cornell University Press. ISBN 978-0-8014-5231-4.
  21. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 326–327. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  22. ↑ Исхаков Д.М. Нократ татарлары // Казан утлары. 1990. № 3. Источник: https://tatarica.org/ru/razdely/narody/tatary/etnicheskie-gruppy-tatar/nukratskie-tatary Онлайн - энциклопедия Tatarica
  23. ↑ Пермские татары. Казань, 1983. Историческая этнография татарского народа. Казань, 1990. Автор – Д.М.Исхаков
  24. ↑ Kadriye Bedretdin - Tugan Tel: Kirjoituksia Suomen tataareista

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volgan tataarit.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Volgan_tataarit&oldid=21060808”