Ero sivun ”Betty Grable” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Kuolema: kh + wl
fix tl. kh. fix kuvakoot. valikoidumpi filmografia & pääartikkeli betty grablen filmografia jossa koko tuotanto. +aukt.
Rivi 1: Rivi 1:
{{Näyttelijä
{{Näyttelijä
| nimi = Betty Grable
| nimi = Betty Grable
| kuva = Betty Grable 20th Century Fox.jpg
| kuva = Betty Grable - 1951.JPG
| kuvankoko = 265px
| kuvankoko =
| kuvateksti = Betty Grablen kuuluisimpia [[pin-up]]-kuvia.
| kuvateksti = Betty Grable vuonna 1951.
| syntymäaika = [[18. joulukuuta]] [[1916]]
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|18|12|1916||1}}
| syntymäpaikka = {{Yhdysvaltain lippu}} [[Saint Louis]], [[Missouri]]
| syntymäpaikka = [[Saint Louis]], [[Missouri]], [[Yhdysvallat]]
| pituus = 163 cm
| aktiivisena = 1929–1973
| aktiivisena = 1929–1973
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|18|12|1916|2|7|1973}}
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|18|12|1916|2|7|1973}}
| kuolinpaikka = {{Yhdysvaltain lippu}} [[Santa Monica]], [[Kalifornia]]
| kuolinpaikka = [[Santa Monica]], [[Kalifornia]], Yhdysvallat
| asuinpaikka =
| oikea nimi = Elizabeth Ruth Grable
| oikea nimi = Elizabeth Ruth Grable
| muut nimet = Frances Dean
| muut nimet = Frances Dean
| ammatti = [[laulaja]]<br>[[näyttelijä]]<br>[[valokuvamalli]]<br>[[tanssija]]
| ammatti = [[Laulu|laulaja]], [[Malli (ammatti)|malli]], [[näyttelijä]], [[tanssija]]
| merkittävät roolit = {{Lista|
| puoliso = [[Jackie Coogan]] <small>(1937–1940)</small><br />[[Harry James]] <small>(1943–1965)</small>
* ''[[Kesäloma Miamissa]]''
* ''[[Dolly-sisarukset]]''
* ''[[Kevytmielinen äitini]]''
* ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]''
}}
| puoliso = [[Jackie Coogan]] <small>(1937–1940)</small> <br> [[Harry James]] <small>(1943–1965)</small>
| avopuoliso =
| lapset =
| palkinnot = 1960 [[Hollywood Walk of Fame]] <br> 1990 Saint Louis Walk of Fame
| ehdokkuudet =
| allekirjoitus =
| kotisivu = http://grableonline.tripod.com/faq-1.html
| kotisivu = http://grableonline.tripod.com/faq-1.html
| merkittävät roolit = ''[[Kesäloma Miamissa]]''<br>''[[Dolly-sisarukset]]''<br>''[[Kevytmielinen äitini]]''<br>''[[Kuinka miljonääri naidaan]]''
| imdb = 0002107
| imdb = 0002107
| elonet = hejb00
| elonet = 900720
| amg = 28037
| amg = 28037
| tietokanta-os = {{Filmdatabas-henkilö|136147|lyhyt=1}}
| palkinnot = Walk of Fame, Hollywood (1960)<br>Walk of Fame, Saint Louis (1990)
| ehdokkuudet =
| tietok-nimi = Svensk Filmdatabas
}}
}}
'''Elizabeth Ruth ”Betty” Grable''' ([[18. joulukuuta]] [[1916]] [[Saint Louis]], [[Missouri]] – [[2. heinäkuuta]] [[1973]] [[Santa Monica]], [[Kalifornia]]) oli yhdysvaltalainen [[näyttelijä]], [[laulaja]], [[valokuvamalli]], [[tanssija]] ja [[seksisymboli]]. Häntä pidetään ensimmäisenä ja alkuperäisenä [[pin-up]]-tyttönä, [[Hollywood]]-legendana ja amerikkalaisena ikonina.
'''Elizabeth Ruth ”Betty” Grable''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|18|12|1916|[[Saint Louis]]|[[Missouri]], [[Yhdysvallat]]|2|7|1973|[[Santa Monica]]|[[Kalifornia]], Yhdysvallat}}) oli yhdysvaltalainen [[näyttelijä]], [[Laulu|laulaja]], [[Malli (ammatti)|malli]], [[tanssija]] ja [[seksisymboli]]. Häntä pidetään ensimmäisenä ja alkuperäisenä [[Pin-up|pin-up-tyttönä]] ja amerikkalaisena ikonina.


Grable sai uransa aikana lempinimet ”The Girl With the Million Dollar Legs” huomattavista sääristään; [[20th Century Fox]] oli [[Vakuutus|vakuuttanut]] Grablen jalat [[vakuutusyhtiö]] [[Lloyd’s of London]]issä 1,25 miljoonan [[Yhdysvaltain dollari|dollari]]n summalla;<ref name="grableonline">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Betty Grable| Ajankohta= |Osoite=http://grableonline.tripod.com/faq-2.html|Julkaisija=Grable Online| Viitattu=11.7.2012|Kieli={{en}} }}</ref> ja ”The Pin-Up Girl”, sillä hän on yksi kuuluisimpia pin-up-tyttöjä. Hänen uimapuvussa poseeraamansa pin-up-kuva levisi ympäri Eurooppaa vaikuttaen monien arvioiden mukaan [[Liittoutuneet|liittoutuneiden]] taistelutahtoon.<ref name="findagrave"/>
Grable sai uransa aikana lempinimet ”The Girl With the Million Dollar Legs” huomattavista sääristään; [[20th Century Fox]] oli [[Vakuutus|vakuuttanut]] Grablen jalat [[vakuutusyhtiö]] [[Lloyd’s of London]]issä 1,25&nbsp;miljoonan [[Yhdysvaltain dollari|dollari]]n summalla;<ref name="grableonline">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Betty Grable | Ajankohta = | Osoite = http://grableonline.tripod.com/faq-2.html | Julkaisija = Grable Online | Viitattu = 11.7.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> ja ”The Pin-Up Girl”, sillä hän on yksi kuuluisimpia pin-up-tyttöjä. Hänen uimapuvussa poseeraamansa pin-up-kuva levisi ympäri Eurooppaa vaikuttaen monien arvioiden mukaan [[Liittoutuneet|liittoutuneiden]] taistelutahtoon.<ref name="findagrave"/>


Grable aloitti elokuvauransa 12-vuotiaana. Hän näytteli monien elokuvien sivurooleissa 1930-luvulla. Hänen kulta-aikaansa oli 1940-luku, jolloin hänestä tuli ”kassamagneettikuningatar”. Grable lopetti elokuvauransa vuonna 1955, jonka jälkeen hän loi uraa televisiossa ja teatterissa kuolemaansa vuonna 1973 asti.
Grable aloitti elokuvauransa 12-vuotiaana. Hän näytteli monien elokuvien sivurooleissa 1930-luvulla. Hänen kulta-aikaansa oli 1940-luku, jolloin hänestä tuli ”kassamagneettikuningatar”. Grable lopetti elokuvauransa vuonna 1955, jonka jälkeen hän loi uraa televisiossa ja teatterissa kuolemaansa vuonna 1973 asti.
Rivi 30: Rivi 40:
Betty Grable oli naimisissa kaksi kertaa, ja hänellä on toisesta avioliitosta kaksi tytärtä.
Betty Grable oli naimisissa kaksi kertaa, ja hänellä on toisesta avioliitosta kaksi tytärtä.


== Varhainen elämä ==
==Nuoruus==
Elizabeth Ruth Grable syntyi 18. joulukuuta 1916 [[Saint Louis]]issa, [[Missouri]]ssa.<ref name="findagrave">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Betty Grable Memorial| Ajankohta= |Osoite=http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=409|Julkaisija=Bombshells| Luettu=11. heinäkuuta 2012|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="nndb">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Betty Grable| Ajankohta= |Osoite=http://www.nndb.com/people/661/000026583/|Julkaisija=NNDB| Viitattu=11.7.2012|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="grableonline"/> Hänen vanhempansa olivat John Conn (1883–1954) ja Lillian Rose Grable (omaa sukua Hofmann, 1889–1964). Elizabeth Ruth, jota jo lapsuudessa kutsuttiin lempinimellä ”Betty”, oli nuorin kolmesta lapsesta.<ref name="findagrave"/> Bettyn kaksi vanhempaa sisarusta olivat Marjorie (1909–1980) ja John Karl (tai kirjoitusmuoto Carl,<ref name="grableonline"/> 1914–1916), joka kuoli jo varhaislapsuudessa. Useimmat Grablen sukujuuret olivat Amerikasta, mutta kaukaisimmat olivat myös [[hollantilaiset|hollantilaisia]], [[iiriläiset|iiriläisiä]], [[saksalaiset|saksalaisia]] ja [[englantilaiset|englantilaisia]].<ref name="grableonline"/>


Elizabeth Ruth Grable syntyi 18. joulukuuta 1916 [[Saint Louis]]issa, [[Missouri]]ssa.<ref name="findagrave">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Betty Grable Memorial| Ajankohta= |Osoite=http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=409 | Julkaisija = Bombshells | Viitattu = 11.7.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="nndb">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Betty Grable | Ajankohta = | Osoite = http://www.nndb.com/people/661/000026583/|Julkaisija = NNDB | Viitattu = 11.7.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="grableonline"/> Hänen vanhempansa olivat John Conn (1883–1954) ja Lillian Rose Grable (omaa sukua Hofmann, 1889–1964). Elizabeth Ruth, jota jo lapsuudessa kutsuttiin lempinimellä ”Betty”, oli nuorin kolmesta lapsesta.<ref name="findagrave"/> Bettyn kaksi vanhempaa sisarusta olivat Marjorie (1909–1980) ja John Karl (tai kirjoitusmuoto Carl,<ref name="grableonline"/> 1914–1916), joka kuoli jo varhaislapsuudessa. Useimmat Grablen sukujuuret olivat Amerikasta, mutta kaukaisimmat olivat myös [[hollantilaiset|hollantilaisia]], [[iiriläiset|iiriläisiä]], [[saksalaiset|saksalaisia]] ja [[englantilaiset|englantilaisia]].<ref name="grableonline" />
Grable aloitti kolmivuotiaana Clark’s Dancing Schoolin<ref name="stlouiswalkoffame">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Betty Grable| Ajankohta= |Osoite=http://www.stlouiswalkoffame.org/inductees/betty-grable.html|Julkaisija=Saint Louis Walk of Fame| Luettu=20. heinäkuuta 2012|Kieli={{en}} }}</ref> ja kävi Mary Institute and St. Louis Country Day Schoolia asuessaan vielä Saint Louisissa.<ref name="nndb"/> Tanssin lisäksi Grable kävi laulu- ja [[saksofoni]]tunneilla.<ref name="findagrave"/>

Grable aloitti kolmivuotiaana Clark’s Dancing Schoolin<ref name="stlouiswalkoffame">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Betty Grable | Ajankohta = | Osoite = http://www.stlouiswalkoffame.org/inductees/betty-grable.html | Julkaisija = Saint Louis Walk of Fame | Viitattu = 20.7.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> ja kävi Mary Institute and St. Louis Country Day Schoolia asuessaan vielä Saint Louisissa.<ref name="nndb" /> Tanssin lisäksi Grable kävi laulu- ja [[saksofoni]]tunneilla.<ref name="findagrave" />

== Ura ==
=== Alkuvuodet ===


==Ura==
===Uran alku===
[[Kalifornia]]ssa vietetyn perheloman jälkeen vuonna 1929 Lillian päätti muuttaa osavaltioon tyttärensä kanssa. Motiivina oli pyrkimys saada Betty elokuviin ja lopulta eri studioihin. Betty jatkoi koulunkäyntiä Hollywood Professional Schoolissa, otti tanssitunteja Ernest Blecher -akatemiassa ja oli valmennuksessa Albertina Rosch Schoolissa. Ensimmäisessä elokuvassaan ''Onnellisia päiviä'' (1929), jonka ohjasi Benjamin Stoloff, Betty oli vasta 12-vuotias, mutta hänet oli maskeerattu [[negridi|tummaihoiseksi]] kuorotytöksi, eikä hänen oikeaa ikäänsä voitu päätellä. Seuraavaan elokuvaan Lillian yritti saada häntä väärennetyllä [[henkilöllisyystodistus|henkilöllisyystodistuksella]], jonka mukaan Betty oli 15-vuotias, mutta he jäivät kiinni. Kuitenkin jo vuonna 1930 Betty sai suuren roolin [[elokuvamusikaali|musikaali]][[komediaelokuva|komediassa]] ''Hääkellot'', jonka pääosassa on [[Eddie Cantor]]. Samalla hänestä tuli yksi ensimmäisistä ''The Goldwyn Girlseistä'', joka oli tuottaja [[Samuel Goldwyn]]in luoma tanssijakokoonpano.
[[Kalifornia]]ssa vietetyn perheloman jälkeen vuonna 1929 Lillian päätti muuttaa osavaltioon tyttärensä kanssa. Motiivina oli pyrkimys saada Betty elokuviin ja lopulta eri studioihin. Betty jatkoi koulunkäyntiä Hollywood Professional Schoolissa, otti tanssitunteja Ernest Blecher -akatemiassa ja oli valmennuksessa Albertina Rosch Schoolissa. Ensimmäisessä elokuvassaan ''Onnellisia päiviä'' (1929), jonka ohjasi Benjamin Stoloff, Betty oli vasta 12-vuotias, mutta hänet oli maskeerattu [[negridi|tummaihoiseksi]] kuorotytöksi, eikä hänen oikeaa ikäänsä voitu päätellä. Seuraavaan elokuvaan Lillian yritti saada häntä väärennetyllä [[henkilöllisyystodistus|henkilöllisyystodistuksella]], jonka mukaan Betty oli 15-vuotias, mutta he jäivät kiinni. Kuitenkin jo vuonna 1930 Betty sai suuren roolin [[elokuvamusikaali|musikaali]][[komediaelokuva|komediassa]] ''Hääkellot'', jonka pääosassa on [[Eddie Cantor]]. Samalla hänestä tuli yksi ensimmäisistä ''The Goldwyn Girlseistä'', joka oli tuottaja [[Samuel Goldwyn]]in luoma tanssijakokoonpano.


Grable teki tasaisen runsaasti sivurooleja elokuvissa koko 1930-luvun, kuten musiikkikomedioissa ''Härkätaistelija'' (1932), ''Purjehdus paratiisiin'' (1933), [[Fred Astaire]]n ja [[Ginger Rogers]]in tähdittämässä ''[[Continental – hupainen avioero]]'' (1934) ja komediassa ''Mustanlesken murhat'' (1935). Grable pääsi vuonna 1937 [[20th Century Fox]]in listoille. Hän sai jo samana vuonna naispääosan musikaalista ''This Way Please'', jonka ohjasi Robert Florey.
Grable teki tasaisen runsaasti sivurooleja elokuvissa koko 1930-luvun, kuten musiikkikomedioissa ''Härkätaistelija'' (1932), ''Purjehdus paratiisiin'' (1933), [[Fred Astaire]]n ja [[Ginger Rogers]]in tähdittämässä ''[[Continental – hupainen avioero]]'' (1934) ja komediassa ''Mustanlesken murhat'' (1935). Grable pääsi vuonna 1937 [[20th Century Fox]]in listoille. Hän sai jo samana vuonna naispääosan musikaalista ''This Way Please'', jonka ohjasi Robert Florey.


===Huippuvuodet===
=== Menestys ===

Grable esiintyi 1930-luvun loppupuolella vielä muutamassa elokuvassa, kuten tärkeissä rooleissa komedioissa ''College Swing'' (1938), jonka ohjasi [[Raoul Walsh]] ja ''Give Me a Sailor'' (1938), joista hän ei saanut paljonkaan huomiota. Hän alkoi jo ajatella, että oli epäonnistunut urassaan.<ref name="imdb">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Betty Grable Biography| Ajankohta= |Osoite=http://www.imdb.com/name/nm0002107/bio|Julkaisija=Internet Movie Database| Luettu=11. heinäkuuta 2012|Kieli={{en}} }}</ref> Grablen ura lähti nousuun komedian ''[[Miljoonan dollarin sääret]]'' ansiosta, joka ilmestyi heinäkuussa 1939 ja jossa hän näytteli ensimmäisen aviomiehensä [[Jackie Coogan]]in kanssa. Musiikkikomedian ''Man About Town'' (1939) kuvausten aikana Grablen terveydentila oli romahtanut ja hänet kiidätettiin sairaalaan [[umpilisäke|umpilisäkkeen tulehduksen]] takia.<ref name="bombshells">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Betty Grable Bio| Ajankohta= |Osoite=http://www.bombshells.com/grable/bio/index3.php|Julkaisija=Bombshells| Luettu=11. heinäkuuta 2012|Kieli={{en}} }}</ref> ''Miljoonan dollarin sääret'' -elokuvan jälkeen Grable näytteli Alice Bartonia [[Broadway (teatteri)|Broadway]]-musikaalihittissä ''DuBarry Was a Lady'', joka sai ensi-iltansa 6. joulukuuta 1939. Roolista Grable sai myöhemmin samana vuonna huomiota nousevana tähtenä. Näytelmä suljettiin 12. joulukuuta 1940 408 näytöksen jälkeen. ''DuBarry Was a Ladystä'' tehtiin vuonna 1943 [[Minun majesteettini|elokuvaversio]], jossa pääosassa on [[Lucille Ball]].
Grable esiintyi 1930-luvun loppupuolella vielä muutamassa elokuvassa, kuten tärkeissä rooleissa komedioissa ''College Swing'' (1938), jonka ohjasi [[Raoul Walsh]] ja ''Give Me a Sailor'' (1938), joista hän ei saanut paljonkaan huomiota. Hän alkoi jo ajatella, että oli epäonnistunut urassaan.{{Lähde|Imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä.|23. syyskuuta 2018|vuosi=2018}} Grablen ura lähti nousuun komedian ''[[Miljoonan dollarin sääret]]'' ansiosta, joka ilmestyi heinäkuussa 1939 ja jossa hän näytteli ensimmäisen aviomiehensä [[Jackie Coogan]]in kanssa. Musiikkikomedian ''Man About Town'' (1939) kuvausten aikana Grablen terveydentila oli romahtanut ja hänet kiidätettiin sairaalaan [[umpilisäke|umpilisäkkeen tulehduksen]] takia.<ref name="bombshells">{{Verkkoviite |T ekijä = | Nimeke = Betty Grable Bio | Ajankohta = | Osoite = http://www.bombshells.com/grable/bio/index3.php | Julkaisija = Bombshells | Viitattu = 11.7.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> ''Miljoonan dollarin sääret'' -elokuvan jälkeen Grable näytteli Alice Bartonia [[Broadway (teatteri)|Broadway]]-musikaalihittissä ''DuBarry Was a Lady'', joka sai ensi-iltansa 6. joulukuuta 1939. Roolista Grable sai myöhemmin samana vuonna huomiota nousevana tähtenä. Näytelmä suljettiin 12. joulukuuta 1940 408 näytöksen jälkeen. ''DuBarry Was a Ladystä'' tehtiin vuonna 1943 [[Minun majesteettini|elokuvaversio]], jossa pääosassa on [[Lucille Ball]].


[[Tiedosto:Betty Grable in How to Marry a Millionaire trailer 1.jpg|thumb|250px|left|Grable elokuvan ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' (1953) trailerissa.]]
[[Tiedosto:Betty Grable in How to Marry a Millionaire trailer 1.jpg|pienoiskuva|vasen|Grable elokuvan ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' (1953) trailerissa.]]
Vuonna 1940 Grable sai sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Samana vuonna hän sai Glenda Crawfordin pääroolin romanttisesta musiikkikomediasta ''[[Tanssi, senorita]]'', jossa näyttelivät myös [[Don Ameche]] ja [[Carmen Miranda]]. Elokuva oli menestys ja sai erinomaiset arvostelut sekä teki Grablesta suuren tähden. Elokuva oli myös kolmen [[Oscar-palkinto|Oscarin]] ehdokkaana. Seuraavassa elokuvassaan ''[[Kadun sävelmä]]'' (1940) Grable näytteli [[Alice Faye]]n kanssa, ja naisista tuli elinikäiset ystävät. ''Kadun sävelmä'' voitti parhaan musiikin Oscarin vuonna 1941. ''Kadun sävelmän'' jälkeen Grablen uralla seurasi tauko. Hän matkusti [[Chicago]]on viikoksi kirjailija ja viihdyttäjä Ken Murrayn kanssa tutustuakseen Chicago Theateriin.<ref name="bombshells"/> Matkalla oli mukana myös [[Victor Mature]], jonka kanssa Grable on seurustellutkin.<ref name="bombshells"/> He myös näyttelivät yhdessä [[film noir]] -elokuvassa ''[[Silmukka kiristyy (vuoden 1941 elokuva)|Silmukka kiristyy]]'' vuonna 1941. Yhdessä he menivät College Inniin kuuntelemaan [[Dick Haymes]]ia, joka myös esitteli Grablen tulevalle aviomiehelleen [[Harry James]]ille, joka oli kuuluisa orkesterinjohtaja ja [[jazz]][[trumpetti|trumpetisti]]. Kaivatun tauon jälkeen Grable palasi takaisin Hollywoodiin ja alkoi kuvata seuraavaa elokuvaansa ''[[Kesäloma Miamissa]]'', jossa hänen vastanäyttelijänään oli toisen kerran Don Ameche sekä [[Robert Cummings]].
Vuonna 1940 Grable sai sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Samana vuonna hän sai Glenda Crawfordin pääroolin romanttisesta musiikkikomediasta ''[[Tanssi, senorita]]'', jossa näyttelivät myös [[Don Ameche]] ja [[Carmen Miranda]]. Elokuva oli menestys ja sai erinomaiset arvostelut sekä teki Grablesta suuren tähden. Elokuva oli myös kolmen [[Oscar-palkinto|Oscarin]] ehdokkaana. Seuraavassa elokuvassaan ''[[Kadun sävelmä]]'' (1940) Grable näytteli [[Alice Faye]]n kanssa, ja naisista tuli elinikäiset ystävät. ''Kadun sävelmä'' voitti parhaan musiikin Oscarin vuonna 1941. ''Kadun sävelmän'' jälkeen Grablen uralla seurasi tauko. Hän matkusti [[Chicago]]on viikoksi kirjailija ja viihdyttäjä Ken Murrayn kanssa tutustuakseen Chicago Theateriin.<ref name="bombshells" /> Matkalla oli mukana myös [[Victor Mature]], jonka kanssa Grable on seurustellutkin.<ref name="bombshells" /> He myös näyttelivät yhdessä [[film noir]] -elokuvassa ''[[Silmukka kiristyy (vuoden 1941 elokuva)|Silmukka kiristyy]]'' vuonna 1941. Yhdessä he menivät College Inniin kuuntelemaan [[Dick Haymes]]ia, joka myös esitteli Grablen tulevalle aviomiehelleen [[Harry James]]ille, joka oli kuuluisa orkesterinjohtaja ja [[jazz]][[trumpetti|trumpetisti]]. Kaivatun tauon jälkeen Grable palasi takaisin Hollywoodiin ja alkoi kuvata seuraavaa elokuvaansa ''[[Kesäloma Miamissa]]'', jossa hänen vastanäyttelijänään oli toisen kerran Don Ameche sekä [[Robert Cummings]].


Seuraavina vuosina Betty Grable näytteli useissa suurissa menestyselokuvissa: [[Tyrone Power]]in kanssa [[toimintaelokuva]]ssa ''Meidän lentäjien kesken'' (1941), joka sai Oscar-ehdokkuuden, Victor Maturen kanssa musikaalikomediassa ''[[Etelämeren laulu (vuoden 1942 elokuva)|Etelämeren laulu]]'' (1942), musikaalikomediassa ''[[Tivolin kaunotar]]'' (1943), joka on yksi Grablen suurimmista hittielokuvista ja joka sai Oscar-ehdokkuuden, sekä elokuvassa ''Pin up -tyttö'' (1944), jonka jälkeen Grable vetäytyi elokuvista seitsemäksi kuukaudeksi äitiyslomalle.<ref name="imdb"/> Vuonna 1945 Grable teki [[June Haver]]in kanssa elämäkerrallisen musikaalidraaman ''[[Dolly-sisarukset]]'' (1945), joka sai Oscar-ehdokkuuden. Vuonna 1947 ensi-iltaan tuli suosituin Betty Crable-elokuva, musikaali ''[[Kevytmielinen äitini]]'' (1947), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Dan Dailey. Grable on myös maininnut Daileyn suosikkikollegakseen. ''Kevytmielinen äitini'' oli ehdokkaana kolmeen Oscariin, joista se voitti yhden. Grablelta ilmestyi seuraavana vuonna [[fantasia]]komedia ''[[Kärpännahkaviitta]]'' (1948), jossa hänen vastanäyttelijänään oli [[Douglas Fairbanks Jr.]]. Elokuva oli myös Oscar-ehdokkaana.
Seuraavina vuosina Betty Grable näytteli useissa suurissa menestyselokuvissa: [[Tyrone Power]]in kanssa [[toimintaelokuva]]ssa ''Meidän lentäjien kesken'' (1941), joka sai Oscar-ehdokkuuden, Victor Maturen kanssa musikaalikomediassa ''[[Etelämeren laulu (vuoden 1942 elokuva)|Etelämeren laulu]]'' (1942), musikaalikomediassa ''[[Tivolin kaunotar]]'' (1943), joka on yksi Grablen suurimmista hittielokuvista ja joka sai Oscar-ehdokkuuden, sekä elokuvassa ''Pin up -tyttö'' (1944), jonka jälkeen Grable vetäytyi elokuvista seitsemäksi kuukaudeksi äitiyslomalle.{{Lähde|Imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä.|23. syyskuuta 2018|vuosi=2018}} Vuonna 1945 Grable teki [[June Haver]]in kanssa elämäkerrallisen musikaalidraaman ''[[Dolly-sisarukset]]'' (1945), joka sai Oscar-ehdokkuuden. Vuonna 1947 ensi-iltaan tuli suosituin Betty Crable-elokuva, musikaali ''[[Kevytmielinen äitini]]'' (1947), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Dan Dailey. Grable on myös maininnut Daileyn suosikkikollegakseen. ''Kevytmielinen äitini'' oli ehdokkaana kolmeen Oscariin, joista se voitti yhden. Grablelta ilmestyi seuraavana vuonna [[fantasia]]komedia ''[[Kärpännahkaviitta]]'' (1948), jossa hänen vastanäyttelijänään oli [[Douglas Fairbanks Jr.|Douglas Fairbanks Jr]]. Elokuva oli myös Oscar-ehdokkaana.


[[Tiedosto:Betty Grable 2.jpg|thumb|230px|right|Betty Grable ''YANK''-lehdessä.]]
[[Tiedosto:Betty Grable 2.jpg|pienoiskuva|upright|Betty Grable ''YANK''-lehdessä.]]
Grable on novellin ''Betty Grable and the House with the Iron Shutters'' ihannoitu sankaritar, jonka teki kirjailija Kathryn Heisenfelt ja julkaisi Whitman Publishing Company vuonna 1943. Vaikka novellissa sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat kuitenkin täysin keksittyjä. Kirja on mitä ilmeisimmin nuorisolle suunnattu novelli ja muistuttaa Paula Drew’n seikkailuja ''[[Neiti Etsivä]]'' -kirjoissa. Se on osa 16 kirjan kokoelmaa, jotka julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.
Grable on novellin ''Betty Grable and the House with the Iron Shutters'' ihannoitu sankaritar, jonka teki kirjailija Kathryn Heisenfelt ja julkaisi Whitman Publishing Company vuonna 1943. Vaikka novellissa sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat kuitenkin täysin keksittyjä. Kirja on mitä ilmeisimmin nuorisolle suunnattu novelli ja muistuttaa Paula Drew’n seikkailuja ''[[Neiti Etsivä]]'' -kirjoissa. Se on osa 16 kirjan kokoelmaa, jotka julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.


Vuonna 1947 Grable oli vuoden parhaiten palkattu tähti Amerikassa; hän ansaitsi noin 300&nbsp;000 dollaria vuodessa.<ref name="imdb"/> Grablen suurimpana pin-up-kilpailijana pidetään [[Rita Hayworth]]ia, vaikka Grable oli kiistaton pää-pin-up-tyttö amerikkalaisille sotilaille.
Vuonna 1947 Grable oli vuoden parhaiten palkattu tähti Amerikassa; hän ansaitsi noin 300&nbsp;000 dollaria vuodessa.{{Lähde|Imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä.|23. syyskuuta 2018|vuosi=2018}} Grablen suurimpana pin-up-kilpailijana pidetään [[Rita Hayworth]]ia, vaikka Grable oli kiistaton pää-pin-up-tyttö amerikkalaisille sotilaille.


Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa ''[[Chicagon Venus]]'' vuonna 1950, joka oli [[uudelleenfilmatisointi]] Grablen omasta elokuvasta ''[[Tivolin kaunotar]]'' (1943). Dan Daileyn kanssa Grable palasi valkokankaille musiikkidraamassa ''[[Sinitaivas (elokuva)|Sinitaivas]]'' (1950), jossa näyttelivät myös [[Jane Wyatt]] ja [[Mitzi Gaynor]], sekä musikaalissa ''[[Seikkailu Tokiossa]]'' (1951). Studiopäällikkö [[Darryl F. Zanuck]] lainasi tähteään kalliisiin [[Technicolor]]-elokuviin ja piti hänet kiireessä; Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13 vuodessa. Viimeinen Foxille tehty suurmenestyselokuva sekä viimeinen pääosa oli komedia ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' vuodelta 1953, jossa näyttelivät myös aikansa tähti [[Marilyn Monroe]] sekä [[Lauren Bacall]]. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran erään riidan keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta [[seksisymboli]]n paikalta. Grablen ja Monroen välillä ei kuitenkaan tiedetä olleen koskaan kilpailua. ''Kuinka miljonääri naidaan'' -elokuvan kulisseissa Grable sanoi Monroelle kuuluisan lauseensa: “go and get yours, honey! I’ve had mine” (suom. “mene ja saat omasi, kulta! Minä sain jo omani”). Heistä tuli kuvauksien aikana ystävät. Samoihin aikoihin Grable menetti isänsä Conn Grablen vuonna 1954, joka kuoli 71-vuotiaana.
Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa ''[[Chicagon Venus]]'' vuonna 1950, joka oli [[uudelleenfilmatisointi]] Grablen omasta elokuvasta ''[[Tivolin kaunotar]]'' (1943). Dan Daileyn kanssa Grable palasi valkokankaille musiikkidraamassa ''[[Sinitaivas (elokuva)|Sinitaivas]]'' (1950), jossa näyttelivät myös [[Jane Wyatt]] ja [[Mitzi Gaynor]], sekä musikaalissa ''[[Seikkailu Tokiossa]]'' (1951). Studiopäällikkö [[Darryl F. Zanuck]] lainasi tähteään kalliisiin [[Technicolor]]-elokuviin ja piti hänet kiireessä; Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13&nbsp;vuodessa. Viimeinen Foxille tehty suurmenestyselokuva sekä viimeinen pääosa oli komedia ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' vuodelta 1953, jossa näyttelivät myös aikansa tähti [[Marilyn Monroe]] sekä [[Lauren Bacall]]. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran erään riidan keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta [[seksisymboli]]n paikalta. Grablen ja Monroen välillä ei kuitenkaan tiedetä olleen koskaan kilpailua.


''Kuinka miljonääri naidaan'' -elokuvan kulisseissa Grable sanoi Monroelle kuuluisan lauseensa:
''Kuinka miljonääri naidaan''-elokuvan jälkeen Grable näytteli viimeisessä musikaalissaan ''[[Kahteen rakastunut (vuoden 1955 elokuva)|Kahteen rakastunut]]'', jossa hän esiintyi [[Jack Lemmon]]in kanssa. ''Kahteen rakastunut'' oli myös Grablen toiseksi viimeinen elokuva. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi komedia ''[[Vaalea viettelys]]'' vuodelta 1955, jossa hän näytteli jälleen Robert Cummingsin kanssa. Marilyn Monroe oli aiemmin hylännyt ''Vaalean viettelyksen'' kun sitä oli tarjottu hänelle, sillä hän etsi dramaattisia ja haastavia rooleja yrittäen laajentaa skaalaansa.<ref name="bombshells"/> Sen jälkeen roolia tarjottiin Grablelle ja tämä hyväksyi sen sanoen: “Yes, for a price.”<ref name="bombshells"/> (suom. ”Kyllä, hinnasta”), vaikka ei halunnutkaan tehdä kyseistä elokuvaa. Grable ei pitänyt elokuvasta, eikä ''Vaalea viettelys'' saanut kriitikoiltakaan paljon huomiota. Hänen loistokas Hollywood-uransa oli jo päättymässä.
{{Sitaatti|Go and get yours, honey! I’ve had mine” ({{K-fi|Mene ja saat omasi, kulta! Minä sain jo omani}}).}}

Heistä tuli kuvauksien aikana ystävät. Samoihin aikoihin Grable menetti isänsä Conn Grablen vuonna 1954, joka kuoli 71-vuotiaana.

''Kuinka miljonääri naidaan'' -elokuvan jälkeen Grable näytteli viimeisessä musikaalissaan ''[[Kahteen rakastunut (vuoden 1955 elokuva)|Kahteen rakastunut]]'', jossa hän esiintyi [[Jack Lemmon]]in kanssa. ''Kahteen rakastunut'' oli myös Grablen toiseksi viimeinen elokuva. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi komedia ''[[Vaalea viettelys]]'' vuodelta 1955, jossa hän näytteli jälleen Robert Cummingsin kanssa. Marilyn Monroe oli aiemmin hylännyt ''Vaalean viettelyksen'' kun sitä oli tarjottu hänelle, sillä hän etsi dramaattisia ja haastavia rooleja yrittäen laajentaa skaalaansa.<ref name="bombshells"/> Sen jälkeen roolia tarjottiin Grablelle ja tämä hyväksyi sen sanoen: “Yes, for a price.”<ref name="bombshells"/> (suom. ”Kyllä, hinnasta”), vaikka ei halunnutkaan tehdä kyseistä elokuvaa. Grable ei pitänyt elokuvasta, eikä ''Vaalea viettelys'' saanut kriitikoiltakaan paljon huomiota. Hänen loistokas Hollywood-uransa oli jo päättymässä.

=== Loppuvuodet ===


===Loppuvuodet===
''Vaalean viettelyksen'' jälkeen Grable toivoi varmistavansa vielä neiti Adelaiden roolin ''Enkeleitä Broadwaylla'' -musikaalin elokuvaversiossa, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1956. Kun tuottaja Samuel Goldwyn sai tietää, että Grable sivuutti tapaamisen hänen kanssaan koiran sairastumisen takia, Goldwyn oli suuttunut ja poisti Grablen rooliharkinnasta. Osa annettiin lopulta Vivian Blainelle, joka oli tehnyt musikaalin alkuperäisen roolin Broadwaylla.
''Vaalean viettelyksen'' jälkeen Grable toivoi varmistavansa vielä neiti Adelaiden roolin ''Enkeleitä Broadwaylla'' -musikaalin elokuvaversiossa, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1956. Kun tuottaja Samuel Goldwyn sai tietää, että Grable sivuutti tapaamisen hänen kanssaan koiran sairastumisen takia, Goldwyn oli suuttunut ja poisti Grablen rooliharkinnasta. Osa annettiin lopulta Vivian Blainelle, joka oli tehnyt musikaalin alkuperäisen roolin Broadwaylla.


[[Tiedosto:Lucy wins racehorse 1958.JPG|thumb|230px|left|[[Harry James]], [[Lucille Ball]] ja Betty Grable vuonna 1958. Kuvassa on myös Ballin voittama Tony-kilpahevonen.]]
[[Tiedosto:Lucy wins racehorse 1958.JPG|pienoiskuva|upright|vasen|[[Harry James]], [[Lucille Ball]] ja Betty Grable vuonna 1958. Kuvassa on myös Ballin voittama Tony-kilpahevonen.]]
Grable oli uransa loppuvaiheessa stressaantunut ja tähteyteen kyllästynyt ja poistui elokuvamaailmasta kokonaan. Hän siirtyi [[Las Vegas]]iin [[televisio]]n pariin, näytteli Broadwaylla ja esiintyi yökerhoissa 1950-luvun lopulla.<ref name="findagrave"/> Hän esiintyi televisiossa vuosina 1954–1973 sarjoissa ''Shower of Stars'', ''Ford Star Jubilee'', ''Andy Williams Show'', ''The Lucy-Desi Comedy Hour'' ja ''[[What’s My Line?]]''.
Grable oli uransa loppuvaiheessa stressaantunut ja tähteyteen kyllästynyt ja poistui elokuvamaailmasta kokonaan. Hän siirtyi [[Las Vegas]]iin [[televisio]]n pariin, näytteli Broadwaylla ja esiintyi yökerhoissa 1950-luvun lopulla.<ref name="findagrave"/> Hän esiintyi televisiossa vuosina 1954–1973 sarjoissa ''Shower of Stars'', ''Ford Star Jubilee'', ''Andy Williams Show'', ''The Lucy-Desi Comedy Hour'' ja ''[[What’s My Line?]]''.


Rivi 70: Rivi 89:
Vuonna 1969 Grable sai roolin, josta hän oli innoissaan: ''Belle Starr'', joka avattiin [[Skotlanti|Skotlannissa]] ja jota esitettiin myös [[Lontoo]]ssa. Näytelmä oli synkkä epäonnistuminen ja se suljettiin 16 esityksen jälkeen. Kriitikot pitivät näytelmää sivistymättömänä. Palattuaan Yhdysvaltoihin Grable kiersi jälleen ''Born Yesterday'' -tuotannossa. Se avattiin [[Illinois]]issa vuoden 1969 lopulla ja kesti puolitoista vuotta, vuoteen 1971 asti.
Vuonna 1969 Grable sai roolin, josta hän oli innoissaan: ''Belle Starr'', joka avattiin [[Skotlanti|Skotlannissa]] ja jota esitettiin myös [[Lontoo]]ssa. Näytelmä oli synkkä epäonnistuminen ja se suljettiin 16 esityksen jälkeen. Kriitikot pitivät näytelmää sivistymättömänä. Palattuaan Yhdysvaltoihin Grable kiersi jälleen ''Born Yesterday'' -tuotannossa. Se avattiin [[Illinois]]issa vuoden 1969 lopulla ja kesti puolitoista vuotta, vuoteen 1971 asti.


Vuonna 1972 Grable hyväksyi kutsun vuoden [[Oscar-gaala]]an, jonne hän meni vanhan ystävänsä [[Dick Haymes]]in kanssa. He avasivat yhdessä kirjekuoren, jossa oli parhaan musikaalin pisteet. Esiintymisen aikana Grable havaitsi oudon tunteen rinnassaan.<ref name="bombshells"/> Kun he olivat matkalla lentokentälle palkintojenjaon jälkeen, hänelle tuli hengitysvaikeuksia.<ref name="bombshells"/> Grable kiirehti Saint Johnin sairaalaan [[Santa Monica]]ssa, jossa hänellä diagnosoitiin [[keuhkosyöpä]]. Grable sai laajaa hoitoa, jonka jälkeen hän päätti palata takaisin teatteritöihin.
Vuonna 1972 Grable hyväksyi kutsun vuoden [[Oscar-gaala]]an, jonne hän meni vanhan ystävänsä [[Dick Haymes]]in kanssa. He avasivat yhdessä kirjekuoren, jossa oli parhaan musikaalin pisteet. Esiintymisen aikana Grable havaitsi oudon tunteen rinnassaan.<ref name="bombshells"/> Kun he olivat matkalla lentokentälle palkintojenjaon jälkeen, hänelle tuli hengitysvaikeuksia.<ref name="bombshells" /> Grable kiirehti Saint Johnin sairaalaan [[Santa Monica]]ssa, jossa hänellä diagnosoitiin [[keuhkosyöpä]]. Grable sai laajaa hoitoa, jonka jälkeen hän päätti palata takaisin teatteritöihin.


Grable jatkoi ''Born Yesterday'' -tuotantoa. Näytelmä avattiin uudelleen 24. tammikuuta 1973 Alhambra Dinner Theatressa [[Jacksonville (Florida)|Jacksonvillessa]], [[Florida]]ssa.<ref name="bombshells"/> Sitä esitettiin aina maaliskuun puoliväliin asti.
Grable jatkoi ''Born Yesterday'' -tuotantoa. Näytelmä avattiin uudelleen 24. tammikuuta 1973 Alhambra Dinner Theatressa [[Jacksonville (Florida)|Jacksonvillessa]], [[Florida]]ssa.<ref name="bombshells" /> Sitä esitettiin aina maaliskuun puoliväliin asti.


== Yksityiselämä ==
==Yksityiselämä ja kuolema==
===Yksityiselämä===
[[Tiedosto:Betty Grable.jpg|thumb|250px|right|Betty Grable YANK -lehdessä [[25. kesäkuuta]] vuonna 1943.]]
Grable solmi ensimmäisen avioliittonsa entisen kuuluisan lapsitähden [[Jackie Coogan]]in (1914–1984) kanssa 20. marraskuuta vuonna 1937,<ref name="nndb"/><ref name="grableonline"/> jonka hän oli tavannut kesällä 1935. Cooganilla oli stressiä oikeudenkäynnistä, jota hän oli käynyt vanhempiaan vastaan omaisuudesta, jonka hän oli ansainnut mykkäelokuvapäivillään. Tämä oli osasyynä parin eroon. Ero myönnettiin 9. lokakuuta vuonna 1940.<ref name="grableonline"/><ref name="nndb"/>


[[Tiedosto:Betty Grable.jpg|pienoiskuva|upright|Betty Grable YANK -lehdessä 25. kesäkuuta vuonna 1943.]]
Grable meni toisen kerran vihille [[big band]] -johtaja ja [[jazz]][[trumpetti|trumpetisti]] [[Harry James]]in (1916–1983) kanssa aamuyöllä 5. heinäkuuta 1943.<ref name="grableonline"/>Häät olivat rauhallinen seremonia Las Vegas Stripin varrella sijaitsevassa ''The Little Church of the Westin'' hääkappelissa Paradisen kaupunginosassa Las Vegasissa, [[Nevada]]ssa.<ref name="bombshells"/> Häämatkalle ei ollut aikaa, kun Grablen piti kiirehtiä elokuvan ''Pin up -tyttö'' kuvauksiin. Pari sai kaksi tytärtä: Victoria Elizabeth Jamesin, joka syntyi kotona 4. maaliskuuta 1944<ref name="grableonline"/><ref name="nndb"/> ja Jessica ”Jessie” Jamesin, joka syntyi 20. toukokuuta 1947.<ref name="grableonline"/><ref name="nndb"/> Grablella oli myös kaksi poikapuolta, Harry Jefferey ja Timothy ”Tim” Ray James<ref name="imdb"/> Harryn edellisestä avioliitosta Louise Tobinin kanssa. Grable ja James erosivat vuoden 1965 aikana ja heidän avioeronsa myönnettiin 8. lokakuuta vuonna 1965.<ref name="grableonline"/> He olivat naimisissa 22 vuotta; aviovuosia piinasivat [[alkoholismi]] ja uskottomuus.
Grable solmi ensimmäisen avioliittonsa entisen kuuluisan lapsitähden [[Jackie Coogan]]in (1914–1984) kanssa 20.&nbsp;marraskuuta vuonna 1937,<ref name="nndb"/><ref name="grableonline"/> jonka hän oli tavannut kesällä 1935. Cooganilla oli stressiä oikeudenkäynnistä, jota hän oli käynyt vanhempiaan vastaan omaisuudesta, jonka hän oli ansainnut mykkäelokuvapäivillään. Tämä oli osasyynä parin eroon. Ero myönnettiin 9. lokakuuta vuonna 1940.<ref name="grableonline"/><ref name="nndb"/>


Grable meni toisen kerran vihille [[big band]] -johtaja ja [[jazz]][[trumpetti|trumpetisti]] [[Harry James]]in (1916–1983) kanssa aamuyöllä 5. heinäkuuta 1943.<ref name="grableonline"/>Häät olivat rauhallinen seremonia Las Vegas Stripin varrella sijaitsevassa ''The Little Church of the Westin'' hääkappelissa Paradisen kaupunginosassa Las Vegasissa, [[Nevada]]ssa.<ref name="bombshells" /> Häämatkalle ei ollut aikaa, kun Grablen piti kiirehtiä elokuvan ''Pin up -tyttö'' kuvauksiin. Pari sai kaksi tytärtä: Victoria Elizabeth Jamesin, joka syntyi kotona 4. maaliskuuta 1944<ref name="grableonline"/><ref name="nndb"/> ja Jessica ”Jessie” Jamesin, joka syntyi 20.&nbsp;toukokuuta 1947.<ref name="grableonline"/><ref name="nndb"/> Grablella oli myös kaksi poikapuolta, Harry Jefferey ja Timothy ”Tim” Ray James{{Lähde|Imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä.|23. syyskuuta 2018|vuosi=2018}} Harryn edellisestä avioliitosta Louise Tobinin kanssa. Grable ja James erosivat vuoden 1965 aikana ja heidän avioeronsa myönnettiin 8. lokakuuta vuonna 1965.<ref name="grableonline"/> He olivat naimisissa 22 vuotta; aviovuosia piinasivat [[alkoholismi]] ja uskottomuus.
Betty Grable seurusteli elämänsä aikana muiden muassa [[Victor Mature]]n, [[Desi Arnaz]]in<ref name="imdb"/> ja [[George Raft]]in<ref name="imdb"/> kanssa. Raftin kanssa suhde päättyi kahden ja puolen vuoden jälkeen, kun Raft ei voinut saada avioeroa [[katolisuus|katolisesta]] vaimostaan.

Betty Grable seurusteli elämänsä aikana muiden muassa [[Victor Mature]]n, [[Desi Arnaz]]in{{Lähde|Imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä.|23. syyskuuta 2018|vuosi=2018}} ja [[George Raft]]in{{Lähde|Imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä.|23. syyskuuta 2018|vuosi=2018}} kanssa. Raftin kanssa suhde päättyi kahden ja puolen vuoden jälkeen, kun Raft ei voinut saada avioeroa [[katolisuus|katolisesta]] vaimostaan.


Grable seurusteli toisen avioliittonsa jälkeen tanssija Bob Remickin kanssa, joka oli Grablea useita vuosia nuorempi. Vaikka he eivät menneet naimisiin, romanssi kesti aina Grablen kuolemaan saakka.
Grable seurusteli toisen avioliittonsa jälkeen tanssija Bob Remickin kanssa, joka oli Grablea useita vuosia nuorempi. Vaikka he eivät menneet naimisiin, romanssi kesti aina Grablen kuolemaan saakka.
Rivi 87: Rivi 106:
Grable oli somnambulisti eli [[unissakävely|unissakävelijä]] ja hän kärsi myös [[demofobia]]sta eli väkijoukkopelosta.
Grable oli somnambulisti eli [[unissakävely|unissakävelijä]] ja hän kärsi myös [[demofobia]]sta eli väkijoukkopelosta.


===Kuolema===
=== Kuolema ===

Grablen oli tarkoitus matkustaa työn perässä [[Tampa]]an, Floridaan maalis-huhtikuussa 1973, mutta hän kärsi toistuvista kivuista ja joutui jälleen sairaalahoitoon. Syöpä oli levinnyt. Leikkauksen jälkeen Grable kykeni vielä viettämään aikaa Las Vegasin kodissaan, mutta hänen tilansa heikkeni nopeasti ja hänet otettiin uudelleen Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa.
Grablen oli tarkoitus matkustaa työn perässä [[Tampa]]an, Floridaan maalis-huhtikuussa 1973, mutta hän kärsi toistuvista kivuista ja joutui jälleen sairaalahoitoon. Syöpä oli levinnyt. Leikkauksen jälkeen Grable kykeni vielä viettämään aikaa Las Vegasin kodissaan, mutta hänen tilansa heikkeni nopeasti ja hänet otettiin uudelleen Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa.


Betty Grable kuoli keuhkosyöpään 56-vuotiaana 2. heinäkuuta 1973 kello 17:15 Saint Johnin sairaalassa [[Santa Monica]]ssa, [[Kalifornia]]ssa.<ref name="bombshells"/><ref name="nndb"/><ref name="grableonline"/>
Betty Grable kuoli keuhkosyöpään 56-vuotiaana 2.&nbsp;heinäkuuta 1973 kello 17.15 Saint Johnin sairaalassa [[Santa Monica]]ssa, [[Kalifornia]]ssa.<ref name="bombshells" /><ref name="nndb" /><ref name="grableonline" />

Grablen hautajaiset pidettiin kolme päivää myöhemmin [[Beverly Hills]]issä All Saints Episcopal -kirkossa 5.&nbsp;heinäkuuta, tasan 30&nbsp;vuotta hänen ja Harry Jamesin hääpäivästä. James puolestaan kuoli hautajaispäivästä tasan kymmenen vuotta myöhemmin 5.&nbsp;heinäkuuta vuonna 1983, mikä olisi ollut hänen ja Grablen 40.&nbsp;hääpäivä. Kappeli oli täynnä punaisia [[neilikka|neilikoita]], jotka olivat Grablen lempikukkia. Hautajaisissa soitettiin Grablen suosikkilauluja. Seremonian aikana monet huomasivat, että urkuri soitti kappaleen ”[[I Had the Craziest Dream]]”. Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa Harry James, [[Dorothy Lamour]], [[Shirley Booth]], [[Mitzi Gaynor]], Johnnie Ray, [[Cesar Romero]], George Raft, [[Alice Faye]] ja Dan Dailey. Grable haudattiin Kalifornian [[Inglewood (Kalifornia)|Inglewoodin]] kaupungissa sijaitsevalle Inglewood Park -hautausmaalle,<ref name="nndb" /><ref name="grableonline" /> Golden Westin [[mausoleumi]]ssa sijaitsevaan Dawnin pyhäkköön, johon on haudattu myös hänen vanhempansa. Sisar Marjorie Grable-Arnold haudattiin [[krypta|perhekryptaan]] vuonna 1980 kuoltuaan 71-vuotiaana.


== Perintö ==
Grablen hautajaiset pidettiin kolme päivää myöhemmin [[Beverly Hills]]issä All Saints Episcopal -kirkossa 5. heinäkuuta, tasan 30 vuotta hänen ja Harry Jamesin hääpäivästä. James puolestaan kuoli hautajaispäivästä tasan 10 vuotta myöhemmin 5. heinäkuuta vuonna 1983, mikä olisi ollut hänen ja Grablen 40. hääpäivä. Kappeli oli täynnä punaisia [[neilikka|neilikoita]], jotka olivat Grablen lempikukkia. Hautajaisissa soitettiin Grablen suosikkilauluja. Seremonian aikana monet huomasivat, että urkuri soitti kappaleen "[[I Had the Craziest Dream]]". Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa Harry James, [[Dorothy Lamour]], [[Shirley Booth]], [[Mitzi Gaynor]], Johnnie Ray, [[Cesar Romero]], George Raft, [[Alice Faye]] ja Dan Dailey. Grable haudattiin Kalifornian [[Inglewood (Kalifornia)|Inglewoodin]] kaupungissa sijaitsevalle Inglewood Park -hautausmaalle,<ref name="nndb"/><ref name="grableonline"/> Golden Westin [[mausoleumi]]ssa sijaitsevaan Dawnin pyhäkköön, johon on haudattu myös hänen vanhempansa. Sisar Marjorie Grable-Arnold haudattiin perhe[[krypta]]an vuonna 1980 kuoltuaan 71-vuotiaana.


Grable sai 8.&nbsp;helmikuuta 1960 elokuvaurastaan tähden [[Hollywood Walk of Fame]]lle, osoitteeseen 6525 [[Hollywood Boulevard]].<ref name="nndb"/> Hän on myös saanut 20.&nbsp;toukokuuta 1990 tähden Saint Louis Walk of Famelle, osoitteeseen 6350 Delmar.<ref name="stlouiswalkofstars">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Walk of Stars: Betty Grable | Ajankohta = | Osoite = http://www.stlouiswalkoffame.org/inductees/betty-grable.html|Julkaisija=St. Louis Walk of Stars| Viitattu = 11.7.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="nndb"/> Grable on myös nimitetty Hall of Famous Missouriansiin [[Jefferson City]]yn, [[Missouri]]in vuonna 2009. Grable painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan [[Grauman's Chinese Theatre]]n edustalla 15. helmikuuta 1943.
==Perintö==
Grable sai 8. helmikuuta 1960 elokuvaurastaan tähden [[Hollywood Walk of Fame]]lle, osoitteeseen 6525 [[Hollywood Boulevard]].<ref name="nndb"/> Hän on myös saanut 20. toukokuuta 1990 tähden Saint Louis Walk of Famelle, osoitteeseen 6350 Delmar.<ref name="stlouiswalkofstars">{{Verkkoviite|Tekijä= | Nimeke=Walk of Stars: Betty Grable| Ajankohta= |Osoite=http://www.stlouiswalkoffame.org/inductees/betty-grable.html|Julkaisija=St. Louis Walk of Stars| Luettu=11. heinäkuuta 2012|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="nndb"/> Grable on myös nimitetty Hall of Famous Missouriansiin [[Jefferson City]]yn, [[Missouri]]in vuonna 2009. Grable painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan [[Grauman's Chinese Theatre]]n edustalla 15. helmikuuta 1943.


[[Jayne Mansfield]] esitti Grablea George Raftia koskevassa [[elämäkertaelokuva]]ssa ''Gangstereiden vallassa'' (''The George Raft Story'', 1961), jossa hänen nimensä oli Lisa Lang.
[[Jayne Mansfield]] esitti Grablea George Raftia koskevassa [[elämäkertaelokuva]]ssa ''Gangstereiden vallassa'' (''The George Raft Story'', 1961), jossa hänen nimensä oli Lisa Lang.


[[Hugh Hefner]], ''[[Playboy]]n'' perustaja, totesi [[National Public Radio]]n ''Morning Editionissa'' 23. huhtikuuta 2007 [[Terry Gross]]in haastattelussa Grablen olleen hänen inspiraationsa Playboy-imperiumin perustamiselle.
[[Hugh Hefner]], ''[[Playboy]]n'' perustaja, totesi [[National Public Radio]]n ''Morning Editionissa'' 23.&nbsp;huhtikuuta 2007 [[Terry Gross]]in haastattelussa Grablen olleen hänen inspiraationsa Playboy-imperiumin perustamiselle.


[[Laulaja]]-[[lauluntekijä]] [[Neil Sedaka]]n kappale ”Betty Grable” on omistettu kokonaan hänen muistolleen.<ref name="imdb"/>
[[Laulaja-lauluntekijä]] [[Neil Sedaka]]n kappale ”Betty Grable” on omistettu kokonaan hänen muistolleen.{{Lähde|Imdb:tä ei ole pidetty sopivana lähteenä.|23. syyskuuta 2018|vuosi=2018}}


== Valikoitu filmografia ==
==Filmografia==

{{Pääartikkeli|[[Betty Grablen filmografia]]}}
[[Tiedosto:Betty Grable 20th Century Fox.jpg|pienoiskuva|upright|Betty Grablen [[pin-up|pin-up-kuva]].]]
{| class="wikitable" style="font-size:90%"
{| class="wikitable" style="font-size:90%"
|- style="text-align:center;"
!colspan=4 style="background:#B0C4DE;"|Elokuvat
|- style="text-align:center;"
!style="background:#ccc;"| Vuosi
!style="background:#ccc;"| Suomenkielinen nimi
!style="background:#ccc;"| Alkuperäinen nimi
!style="background:#ccc;"| Rooli
|-
|-
! style="background:#B0C4DE;"| Vuosi
|rowspan="1"|[[1929]] || ''[[Onnellisia päiviä]]'' || ''Happy Days'' || kuorotyttö
! style="background:#B0C4DE;"| Elokuva
! style="background:#B0C4DE;"| Rooli
|-
|-
|rowspan="3"|[[1930]] || – || ''Let's Go Places'' || kuorotyttö
| 1930 || ''[[Hääkellot]]'' || Goldwyn Girl
|-
|-
| – || ''New Movietone Follies of 1930'' || kuorotyttö
| 1936 || ''[[Laivasto tanssii]]'' || triolaulaja
|-
|-
| 1939 || ''[[Miljoonan dollarin sääret]]'' || Carol Parker
| ''[[Hääkellot]]'' || ''Whoopee!'' || Goldwyn Girl
|-
|-
|rowspan="2"|[[1931]] || ''[[Kiki (vuoden 1931 elokuva)|Kiki]]'' || ''Kiki'' || Goldwyn Girl
| rowspan=2| 1940 || ''[[Tanssi, senorita]]'' || Glenda Crawford alias Glenda Cunningham
|-
|-
| ''[[Eddie liikenerona]]'' || ''Palmy Days'' || Goldwyn Girl
| ''[[Kadun sävelmä]]'' || Lily Blane
|-
|-
|rowspan="5"|[[1932]] || – || ''The Greeks Had a Word for Them'' || hattusekkityttö
| rowspan=3| 1941 || ''[[Kesäloma Miamissa]]'' || Kathryn "Kay" Latimer / neiti Adams
|-
|-
| ''[[Meidän lentäjien kesken]]'' || Carol Brown
| – || ''Probation'' || Ruth Jarrett
|-
|-
| ''[[Silmukka kiristyy (vuoden 1941 elokuva)|Silmukka kiristyy]]'' || Jill Lynn
| ''[[Vapaa rakkaus]]'' || ''The Age of Consent'' || opiskelija makuusalissa
|-
|-
| rowspan=3| 1942 || ''[[Etelämeren laulu (vuoden 1942 elokuva)|Etelämeren laulu]]'' || Eileen O’Brien
| – || ''Hold 'Em Jail'' || Barbara Jones
|-
|-
| ''[[Röyhkeä ja rakastunut]]'' || Pat Lambert
| ''[[Härkätaistelija (elokuva)|Härkätaistelija]]'' || ''The Kid from Spain'' || Goldwyn Girl
|-
|-
| ''[[Rosita tanssii ja hymyilee]]'' || Vicky Lane
|rowspan="5"|[[1933]] || ''[[Cavalcade]]'' || ''Cavalcade'' || tyttö sohvalla
|-
|-
| – || ''Child of Manhattan'' || Lucy McGonegle
| rowspan=2| 1943 || ''[[Tivolin kaunotar]]'' || Kate Farley
|-
|-
| ''[[Purjehdus paratiisiin]]'' || ''Melody Cruise'' || ensimmäinen lentoemäntä
| ''[[Sulhanen liikaa]]'' || Madeleine ”Madge” Marlowe / Rosie O'Grady
|-
|-
| – || ''What Price Innocence?'' || Beverly Bennett
| 1944 || ''[[Pin up-tyttö]]'' || Lorry Jones / Laura Lorraine
|-
|-
| rowspan=2| 1945 || ''[[Tanssiva Venus]]'' || Bonnie Collins
| – || ''The Sweetheart of Sigma Chi'' || yhtyelaulaja Ted Fio Riton kanssa
|-
|-
| ''[[Dolly-sisarukset]]'' || Yansci "Jenny" Dolly
|rowspan="3"|[[1934]] || ''[[Continental – hupainen avioero]]'' || ''The Gay Divorcee'' || tanssispesialiteetti
|-
|-
| 1946 || ''[[Kilpakosijat (vuoden 1946 elokuva)|Kilpakosijat]]'' || Barryn fani taksissa ([[cameorooli|cameo]])
| ''[[Ylioppilaita maailmalla]]'' || ''Student Tour'' || Cayenne
|-
|-
| – || ''By Your Leave'' || Frances Gretchell
| 1947 || ''[[Kevytmielinen äitini]]'' || Myrtle McKinley Burt
|-
|-
|rowspan="2"|[[1935]] || ''[[Mustanlesken murhat]]'' || ''The Nitwits'' || Mary Roberts
| rowspan=2| 1948 || ''[[Kärpännahkaviitta]]'' || Francesca / Angelina
|-
|-
| – || ''Old Man Rhythm'' || Sylvia
| ''[[When My Baby Smiles at Me]]'' || Bonny Kane
|-
|-
| 1949 || ''[[Vaalea villikissa]]'' || Winifred "Freddie" Jones
|rowspan="4"|[[1936]] || – || ''Collegiate'' || Dorothy
|-
|-
| rowspan=2| 1950 || ''[[Chicagon Venus]]'' || Ruby Summers
| ''[[Laivasto tanssii]]'' || ''Follow the Fleet'' || triolaulaja
|-
|-
| ''[[Sinitaivas (elokuva)|Sinitaivas]]'' || Kitty Moran
| – || ''Don't Turn 'em Loose'' || Mildred Webster
|-
|-
| – || ''Pigskin Parade'' || Laura Watson
| rowspan=2| 1951 || ''[[Seikkailu Tokiossa]]'' || Kay Hudson
|-
|-
| ''[[Tapaamme Miamissa]]'' || Delilah Lee
|rowspan="2"|[[1937]] || – || ''This Way Please'' || Jane Morrow
|-
|-
| – || ''Thrill of a Lifetime'' || Gwen
| rowspan=2| 1953 || ''[[The Farmer Takes a Wife]]'' || Molly Larkins
|-
|-
| ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' || Loco Dempsey
|rowspan="3"|[[1938]] || ''[[College Swing]]'' || ''College Swing'' || Betty
|-
|-
| rowspan=2| 1955 || ''[[Kahteen rakastunut (vuoden 1955 elokuva)|Kahteen rakastunut]]'' || Julie Stewart Lowndes
| – || ''Give Me a Sailor'' || Nancy Larkin
|-
| – || ''Campus Confessions'' || Joyce Gilmore
|-
|rowspan="3"|[[1939]] || – || ''Man About Town'' || Susan Hayes
|-
| ''[[Miljoonan dollarin sääret]]'' || ''Million Dollar Legs'' || Carol Parker
|-
| – || ''The Day the Bookies Wept'' || Ina Firpo
|-
|rowspan="2"|[[1940]] || ''[[Tanssi, senorita]]'' || ''Down Argentine Way'' || Glenda Crawford alias Glenda Cunningham
|-
| ''[[Kadun sävelmä]]'' || ''Tin Pan Alley'' || Lily Blane
|-
|rowspan="3"|[[1941]] || ''[[Kesäloma Miamissa]]'' || ''Moon Over Miami'' || Kathryn "Kay" Latimer / neiti Adams
|-
| ''[[Meidän lentäjien kesken]]'' || ''A Yank in the R.A.F.'' || Carol Brown
|-
| ''[[Silmukka kiristyy (vuoden 1941 elokuva)|Silmukka kiristyy]]'' || ''I Wake Up Screaming'' || Jill Lynn
|-
|rowspan="3"|[[1942]] || ''[[Etelämeren laulu (vuoden 1942 elokuva)|Etelämeren laulu]]'' || ''Song of the Islands'' || Eileen O'Brien
|-
| ''[[Röyhkeä ja rakastunut]]'' || ''Footlight Serenade'' || Pat Lambert
|-
| ''[[Rosita tanssii ja hymyilee]]'' || ''Springtime in the Rockies'' || Vicky Lane
|-
|rowspan="2"|[[1943]] || ''[[Tivolin kaunotar]]'' || ''Coney Island'' || Kate Farley
|-
| ''[[Sulhanen liikaa]]'' || ''Sweet Rosie O'Grady'' || Madeleine "Madge" Marlowe / Rosie O'Grady
|-
|rowspan="2"|[[1944]] || ''[[Pin up-tyttö]]'' || ''Pin Up Girl'' || Lorry Jones / Laura Lorraine
|-
| – || ''Four Jills in a Jeep'' || omana itsenään
|-
|rowspan="2"|[[1945]] || ''[[Tanssiva Venus]]'' || ''Diamond Horseshoe'' || Bonnie Collins
|-
| ''[[Dolly-sisarukset]]'' || ''The Dolly Sisters'' || Yansci "Jenny" Dolly
|-
|rowspan="1"|[[1946]] || ''[[Kilpakosijat (vuoden 1946 elokuva)|Kilpakosijat]]'' || ''Do You Love Me'' || Barryn fani taksissa ([[cameorooli|cameo]])
|-
|rowspan="2"|[[1947]] || ''[[Ihannesihteeri]]'' || ''The Shocking Miss Pilgrim'' || Cynthia Pilgrim
|-
| ''[[Kevytmielinen äitini]]'' || ''Mother Wore Tights'' || Myrtle McKinley Burt
|-
|rowspan="2"|[[1948]] || ''[[Kärpännahkaviitta]]'' || ''That Lady in Ermine'' || Francesca / Angelina
|-
| ''[[When My Baby Smiles at Me]]'' || ''When My Baby Smiles at Me'' || Bonny Kane
|-
|rowspan="1"|[[1949]] || ''[[Vaalea villikissa]]'' || ''The Beautiful Blonde from Bashful Bend'' || Winifred "Freddie" Jones
|-
|rowspan="2"|[[1950]] || ''[[Chicagon Venus]]'' || ''Wabash Avenue'' || Ruby Summers
|-
| ''[[Sinitaivas (elokuva)|Sinitaivas]]'' || ''My Blue Heaven'' || Kitty Moran
|-
|rowspan="2"|[[1951]] || ''[[Seikkailu Tokiossa]]'' || ''Call Me Mister'' || Kay Hudson
|-
| ''[[Tapaamme Miamissa]]'' || ''Meet Me After the Show'' || Delilah Lee
|-
|rowspan="2"|[[1953]] || ''[[The Farmer Takes a Wife]]'' || ''The Farmer Takes a Wife'' || Molly Larkins
|-
| ''[[Kuinka miljonääri naidaan]]'' || ''How to Marry a Millionaire'' || Loco Dempsey
|-
|rowspan="2"|[[1955]] || ''[[Kahteen rakastunut (vuoden 1955 elokuva)|Kahteen rakastunut]]'' || ''Three for the Show'' || Julie Stewart Lowndes
|-
| ''[[Vaalea viettelys]]'' || ''How to Be Very, Very Popular'' || Stormy Tornado
|-
|- style="text-align:center;"
!colspan=4 style="background:#B0C4DE;"|Lyhytelokuvat
|- style="text-align:center;"
!style="background:#ccc;"| Vuosi
!style="background:#ccc;"| Suomenkielinen nimi
!style="background:#ccc;"| Alkuperäinen nimi
!style="background:#ccc;"| Rooli
|-
|rowspan="3"|[[1931]] || – || ''Crashing Hollywood'' ||
|-
| – || ''Ex-Sweeties'' ||
|-
| – || ''Once a Hero'' ||
|-
|rowspan="5"|[[1932]] || – || ''Lady! Please!'' ||
|-
| – || ''Hollywood Luck'' ||
|-
| – || ''The Flirty Sleepwalker'' ||
|-
| – || ''Hollywood Lights'' ||
|-
| – || ''Over the Counter'' || Asiakas
|-
|rowspan="1"|[[1933]] || – || ''Air Tonic'' ||
|-
|rowspan="6"|[[1934]] || – || ''School for Romance'' || Opiskelija
|-
| – || ''Elmer Steps Out'' ||
|-
| – || ''Love Detectives'' || Alice
|-
| – || ''Business Is a Pleasure'' ||
|-
| – || ''Susie's Affairs'' || Susie Lee
|-
| – || ''Ferry-Go-Round'' || Betty
|-
|rowspan="5"|[[1935]] || – || ''This Band Age'' ||
|-
| – || ''The Spirit of 1976'' ||
|-
| – || ''A Night at the Biltmore Bowl'' || Vokalisti
|-
| – || ''Drawing Rumors'' ||
|-
| – || ''A Quiet Fourth'' ||
|-
|rowspan="2"|[[1936]] || – || ''Screen Snapshots Series 15, No. 11'' ||rowspan="8"|Omana itsenään
|-
| – || ''Sunkist Stars at Palm Springs''
|-
|rowspan="2"|[[1937]] || – || ''Screen Snapshots Series 16, No. 7''
|-
| – || ''Screen Snapshots Series 16, No. 10''
|-
|rowspan="1"|[[1938]] || – || ''Screen Snapshots Series 18, No. 4''
|-
|rowspan="1"|[[1941]] || – || ''Hedda Hopper's Hollywood No. 2''
|-
|rowspan="1"|[[1946]] || – || ''Hollywood Park''
|-
|rowspan="1"|[[1955]] || – || ''Screen Snapshots Series 34, No. 6: Hollywood Shower of Stars''
|-
|}
{| class="wikitable" style="font-size:90%"
|- style="text-align:center;"
!colspan=5 style="background:#B0C4DE;"|Televisio
|- style="text-align:center;"
!style="background:#ccc;"| Vuosi
!style="background:#ccc;"| Suomenkielinen nimi
!style="background:#ccc;"| Alkuperäinen nimi
!style="background:#ccc;"| Jakson nimi
!style="background:#ccc;"| Rooli
|-
|rowspan="2"|[[1954]] ||rowspan="3"| ''[[Shower of Stars]]'' ||rowspan="3"| ''Shower of Stars'' || "Premiere Show" || Omana itsenään
|-
| "Entertainment on Wheels" ||
|-
|rowspan="1"|[[1955]] || "All-Star Line-Up" ||
|-
|rowspan="5"|[[1956]] || ''[[Star Stage]]'' || ''Star Stage'' || "Cleopatra Collins" || Cleopatra Collins
|-
| ''[[Ford Star Jubilee]]'' || ''Ford Star Jubilee'' || "Twentieth Century" || Lily Garland
|-
| ''[[Toast of the Town]]'' || ''Toast of the Town'' || "Episode #9.34" ||rowspan="7"| Omana itsenään
|-
| ''[[The Bob Hope Show]]'' || ''The Bob Hope Show'' || "Episode dated 17 June 1956"
|-
| ''[[The Dinah Shore Chevy Show]]'' || ''The Dinah Shore Chevy Show'' || "Episode #1.2"
|-
|rowspan="3"|[[1957]] || ''[[The Bob Hope Show]]'' || ''The Bob Hope Show'' || "Episode dated 25 January 1957"
|-
| ''[[Toast of the Town]]'' || ''Toast of the Town'' || "Episode #11.1"
|-
| ''[[The Eddie Fisher Show]]'' || ''The Eddie Fisher Show'' || "Episode dated 29 October 1957"
|-
|rowspan="2"|[[1958]] || ''[[The Lucy-Desi Comedy Hour]]'' || ''The Lucy-Desi Comedy Hour'' || "Lucy Wins a Race Horse"
|-
| ''[[Shower of Stars]]'' || ''Shower of Stars'' || "Episode #4.7" ||
|-
|rowspan="2"|[[1959]] ||rowspan="3"|''[[The Dinah Shore Chevy Show]]'' ||rowspan="3"| ''The Dinah Shore Chevy Show'' || "Episode #3.23" ||rowspan="16"| Omana itsenään
|-
| "Episode #4.8"
|-
|rowspan="2"|[[1960]] || "Episode #4.27"
|-
| ''[[Ajanvietettä amerikkalaisittain]]'' || ''The Perry Como Show'' || "Episode dated 14 December 1960"
|-
|rowspan="1"|[[1962]] || ''[[The Andy Williams Show]]'' || ''The Andy Williams Show'' || "Episode dated 8 November 1962"
|-
|rowspan="1"|[[1964]] || ''[[The Hollywood Palace]]'' || ''The Hollywood Palace'' || "Episode #2.14"
|-
|rowspan="1"|[[1965]] ||rowspan="2"| ''[[What's My Line?]]'' ||rowspan="2"| ''What's My Line?'' || "Episode dated 29 August 1965"
|-
|rowspan="1"|[[1967]] || "Episode dated 18 June 1967"
|-
|rowspan="1"|[[1968]] || ''[[The Carol Burnett Show]]'' || ''The Carol Burnett Show'' || "Episode #1.21"
|-
|rowspan="3"|[[1969]]||rowspan="5"| ''[[The Hollywood Squares]]'' ||rowspan="5"| ''The Hollywood Squares'' || "Episode dated 8 September 1969"
|-
| "Episode dated 13 October 1969"
|-
| "Episode dated 17 November 1969"
|-
|rowspan="1"|[[1970]] || "Episode dated 23 March 1970"
|-
|rowspan="2"|[[1972]] || "Episode dated 10 January 1972"
|-
| ''[[Password]]'' || ''Password'' || "Episode dated 13 March 1972"
|-
|rowspan="1"|[[1973]] || ''[[The Hollywood Squares]]'' || ''The Hollywood Squares'' || "Episode dated 15 January 1973"
|-
|-
| ''[[Vaalea viettelys]]'' || Stormy Tornado
|}
|}


==Teatteri==
== Lähteet ==
* ''Du Barry Was a Lady'' (1939)
* ''Guys and Dolls'' (1962)
* ''Hello, Dolly!'' (1967)
* ''Guys and Dolls'' (1968)
* ''Born Yesterday'' (1968)
* ''Belle Starr'' (1969)
* ''Born Yesterday'' (1973)


==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


==Aiheesta muualla==
== Aiheesta muualla ==

{{Commonscat|Betty Grable}}
{{Commonscat}}
* {{IMDb-h|id=0002107|nimi=Betty Grable}}
* {{Elonet-h|id=hejb00|nimi=Betty Grable}}
* {{Elonet-h|900720}}
* {{IMDb-h|0002107}}
* [http://grableonline.tripod.com/ Grablen viralliset sivut]. {{en}}
* [http://grableonline.tripod.com/ Grablen viralliset sivut]. {{en}}
* [http://www.tcmdb.com/participant.jsp?participantId=74705 Betty Grable TCM Movie Databasessa]. {{en}}
* [http://www.tcmdb.com/participant.jsp?participantId=74705 Betty Grable TCM Movie Databasessa]. {{en}}
Rivi 397: Rivi 213:
* [http://www.nndb.com/people/661/000026583/ Betyy Grable NNDB:ssä]. {{en}}
* [http://www.nndb.com/people/661/000026583/ Betyy Grable NNDB:ssä]. {{en}}


{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Grable, Betty}}
{{AAKKOSTUS:Grable, Betty}}
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset näyttelijät]]
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset näyttelijät]]

Versio 23. syyskuuta 2018 kello 20.39

Betty Grable
Betty Grable vuonna 1951.
Betty Grable vuonna 1951.
Henkilötiedot
Koko nimi Elizabeth Ruth Grable
Syntynyt18. joulukuuta 1916
Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat
Kuollut2. heinäkuuta 1973 (56 vuotta)
Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti laulaja, malli, näyttelijä, tanssija
Puoliso Jackie Coogan (1937–1940)
Harry James (1943–1965)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Frances Dean
Aktiivisena 1929–1973
Merkittävät roolit
Palkinnot

1960 Hollywood Walk of Fame
1990 Saint Louis Walk of Fame

Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Elizabeth Ruth ”Betty” Grable (18. joulukuuta 1916 Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat – 2. heinäkuuta 1973 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja, malli, tanssija ja seksisymboli. Häntä pidetään ensimmäisenä ja alkuperäisenä pin-up-tyttönä ja amerikkalaisena ikonina.

Grable sai uransa aikana lempinimet ”The Girl With the Million Dollar Legs” huomattavista sääristään; 20th Century Fox oli vakuuttanut Grablen jalat vakuutusyhtiö Lloyd’s of Londonissä 1,25 miljoonan dollarin summalla;[1] ja ”The Pin-Up Girl”, sillä hän on yksi kuuluisimpia pin-up-tyttöjä. Hänen uimapuvussa poseeraamansa pin-up-kuva levisi ympäri Eurooppaa vaikuttaen monien arvioiden mukaan liittoutuneiden taistelutahtoon.[2]

Grable aloitti elokuvauransa 12-vuotiaana. Hän näytteli monien elokuvien sivurooleissa 1930-luvulla. Hänen kulta-aikaansa oli 1940-luku, jolloin hänestä tuli ”kassamagneettikuningatar”. Grable lopetti elokuvauransa vuonna 1955, jonka jälkeen hän loi uraa televisiossa ja teatterissa kuolemaansa vuonna 1973 asti.

Betty Grable oli naimisissa kaksi kertaa, ja hänellä on toisesta avioliitosta kaksi tytärtä.

Varhainen elämä

Elizabeth Ruth Grable syntyi 18. joulukuuta 1916 Saint Louisissa, Missourissa.[2][3][1] Hänen vanhempansa olivat John Conn (1883–1954) ja Lillian Rose Grable (omaa sukua Hofmann, 1889–1964). Elizabeth Ruth, jota jo lapsuudessa kutsuttiin lempinimellä ”Betty”, oli nuorin kolmesta lapsesta.[2] Bettyn kaksi vanhempaa sisarusta olivat Marjorie (1909–1980) ja John Karl (tai kirjoitusmuoto Carl,[1] 1914–1916), joka kuoli jo varhaislapsuudessa. Useimmat Grablen sukujuuret olivat Amerikasta, mutta kaukaisimmat olivat myös hollantilaisia, iiriläisiä, saksalaisia ja englantilaisia.[1]

Grable aloitti kolmivuotiaana Clark’s Dancing Schoolin[4] ja kävi Mary Institute and St. Louis Country Day Schoolia asuessaan vielä Saint Louisissa.[3] Tanssin lisäksi Grable kävi laulu- ja saksofonitunneilla.[2]

Ura

Alkuvuodet

Kaliforniassa vietetyn perheloman jälkeen vuonna 1929 Lillian päätti muuttaa osavaltioon tyttärensä kanssa. Motiivina oli pyrkimys saada Betty elokuviin ja lopulta eri studioihin. Betty jatkoi koulunkäyntiä Hollywood Professional Schoolissa, otti tanssitunteja Ernest Blecher -akatemiassa ja oli valmennuksessa Albertina Rosch Schoolissa. Ensimmäisessä elokuvassaan Onnellisia päiviä (1929), jonka ohjasi Benjamin Stoloff, Betty oli vasta 12-vuotias, mutta hänet oli maskeerattu tummaihoiseksi kuorotytöksi, eikä hänen oikeaa ikäänsä voitu päätellä. Seuraavaan elokuvaan Lillian yritti saada häntä väärennetyllä henkilöllisyystodistuksella, jonka mukaan Betty oli 15-vuotias, mutta he jäivät kiinni. Kuitenkin jo vuonna 1930 Betty sai suuren roolin musikaalikomediassa Hääkellot, jonka pääosassa on Eddie Cantor. Samalla hänestä tuli yksi ensimmäisistä The Goldwyn Girlseistä, joka oli tuottaja Samuel Goldwynin luoma tanssijakokoonpano.

Grable teki tasaisen runsaasti sivurooleja elokuvissa koko 1930-luvun, kuten musiikkikomedioissa Härkätaistelija (1932), Purjehdus paratiisiin (1933), Fred Astairen ja Ginger Rogersin tähdittämässä Continental – hupainen avioero (1934) ja komediassa Mustanlesken murhat (1935). Grable pääsi vuonna 1937 20th Century Foxin listoille. Hän sai jo samana vuonna naispääosan musikaalista This Way Please, jonka ohjasi Robert Florey.

Menestys

Grable esiintyi 1930-luvun loppupuolella vielä muutamassa elokuvassa, kuten tärkeissä rooleissa komedioissa College Swing (1938), jonka ohjasi Raoul Walsh ja Give Me a Sailor (1938), joista hän ei saanut paljonkaan huomiota. Hän alkoi jo ajatella, että oli epäonnistunut urassaan. lähde? Grablen ura lähti nousuun komedian Miljoonan dollarin sääret ansiosta, joka ilmestyi heinäkuussa 1939 ja jossa hän näytteli ensimmäisen aviomiehensä Jackie Cooganin kanssa. Musiikkikomedian Man About Town (1939) kuvausten aikana Grablen terveydentila oli romahtanut ja hänet kiidätettiin sairaalaan umpilisäkkeen tulehduksen takia.[5] Miljoonan dollarin sääret -elokuvan jälkeen Grable näytteli Alice Bartonia Broadway-musikaalihittissä DuBarry Was a Lady, joka sai ensi-iltansa 6. joulukuuta 1939. Roolista Grable sai myöhemmin samana vuonna huomiota nousevana tähtenä. Näytelmä suljettiin 12. joulukuuta 1940 408 näytöksen jälkeen. DuBarry Was a Ladystä tehtiin vuonna 1943 elokuvaversio, jossa pääosassa on Lucille Ball.

Grable elokuvan Kuinka miljonääri naidaan (1953) trailerissa.

Vuonna 1940 Grable sai sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Samana vuonna hän sai Glenda Crawfordin pääroolin romanttisesta musiikkikomediasta Tanssi, senorita, jossa näyttelivät myös Don Ameche ja Carmen Miranda. Elokuva oli menestys ja sai erinomaiset arvostelut sekä teki Grablesta suuren tähden. Elokuva oli myös kolmen Oscarin ehdokkaana. Seuraavassa elokuvassaan Kadun sävelmä (1940) Grable näytteli Alice Fayen kanssa, ja naisista tuli elinikäiset ystävät. Kadun sävelmä voitti parhaan musiikin Oscarin vuonna 1941. Kadun sävelmän jälkeen Grablen uralla seurasi tauko. Hän matkusti Chicagoon viikoksi kirjailija ja viihdyttäjä Ken Murrayn kanssa tutustuakseen Chicago Theateriin.[5] Matkalla oli mukana myös Victor Mature, jonka kanssa Grable on seurustellutkin.[5] He myös näyttelivät yhdessä film noir -elokuvassa Silmukka kiristyy vuonna 1941. Yhdessä he menivät College Inniin kuuntelemaan Dick Haymesia, joka myös esitteli Grablen tulevalle aviomiehelleen Harry Jamesille, joka oli kuuluisa orkesterinjohtaja ja jazztrumpetisti. Kaivatun tauon jälkeen Grable palasi takaisin Hollywoodiin ja alkoi kuvata seuraavaa elokuvaansa Kesäloma Miamissa, jossa hänen vastanäyttelijänään oli toisen kerran Don Ameche sekä Robert Cummings.

Seuraavina vuosina Betty Grable näytteli useissa suurissa menestyselokuvissa: Tyrone Powerin kanssa toimintaelokuvassa Meidän lentäjien kesken (1941), joka sai Oscar-ehdokkuuden, Victor Maturen kanssa musikaalikomediassa Etelämeren laulu (1942), musikaalikomediassa Tivolin kaunotar (1943), joka on yksi Grablen suurimmista hittielokuvista ja joka sai Oscar-ehdokkuuden, sekä elokuvassa Pin up -tyttö (1944), jonka jälkeen Grable vetäytyi elokuvista seitsemäksi kuukaudeksi äitiyslomalle. lähde? Vuonna 1945 Grable teki June Haverin kanssa elämäkerrallisen musikaalidraaman Dolly-sisarukset (1945), joka sai Oscar-ehdokkuuden. Vuonna 1947 ensi-iltaan tuli suosituin Betty Crable-elokuva, musikaali Kevytmielinen äitini (1947), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Dan Dailey. Grable on myös maininnut Daileyn suosikkikollegakseen. Kevytmielinen äitini oli ehdokkaana kolmeen Oscariin, joista se voitti yhden. Grablelta ilmestyi seuraavana vuonna fantasiakomedia Kärpännahkaviitta (1948), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Douglas Fairbanks Jr. Elokuva oli myös Oscar-ehdokkaana.

Betty Grable YANK-lehdessä.

Grable on novellin Betty Grable and the House with the Iron Shutters ihannoitu sankaritar, jonka teki kirjailija Kathryn Heisenfelt ja julkaisi Whitman Publishing Company vuonna 1943. Vaikka novellissa sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat kuitenkin täysin keksittyjä. Kirja on mitä ilmeisimmin nuorisolle suunnattu novelli ja muistuttaa Paula Drew’n seikkailuja Neiti Etsivä -kirjoissa. Se on osa 16 kirjan kokoelmaa, jotka julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.

Vuonna 1947 Grable oli vuoden parhaiten palkattu tähti Amerikassa; hän ansaitsi noin 300 000 dollaria vuodessa. lähde? Grablen suurimpana pin-up-kilpailijana pidetään Rita Hayworthia, vaikka Grable oli kiistaton pää-pin-up-tyttö amerikkalaisille sotilaille.

Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa Chicagon Venus vuonna 1950, joka oli uudelleenfilmatisointi Grablen omasta elokuvasta Tivolin kaunotar (1943). Dan Daileyn kanssa Grable palasi valkokankaille musiikkidraamassa Sinitaivas (1950), jossa näyttelivät myös Jane Wyatt ja Mitzi Gaynor, sekä musikaalissa Seikkailu Tokiossa (1951). Studiopäällikkö Darryl F. Zanuck lainasi tähteään kalliisiin Technicolor-elokuviin ja piti hänet kiireessä; Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13 vuodessa. Viimeinen Foxille tehty suurmenestyselokuva sekä viimeinen pääosa oli komedia Kuinka miljonääri naidaan vuodelta 1953, jossa näyttelivät myös aikansa tähti Marilyn Monroe sekä Lauren Bacall. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran erään riidan keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta seksisymbolin paikalta. Grablen ja Monroen välillä ei kuitenkaan tiedetä olleen koskaan kilpailua.

Kuinka miljonääri naidaan -elokuvan kulisseissa Grable sanoi Monroelle kuuluisan lauseensa:

»Go and get yours, honey! I’ve had mine” (suom. Mene ja saat omasi, kulta! Minä sain jo omani).»

Heistä tuli kuvauksien aikana ystävät. Samoihin aikoihin Grable menetti isänsä Conn Grablen vuonna 1954, joka kuoli 71-vuotiaana.

Kuinka miljonääri naidaan -elokuvan jälkeen Grable näytteli viimeisessä musikaalissaan Kahteen rakastunut, jossa hän esiintyi Jack Lemmonin kanssa. Kahteen rakastunut oli myös Grablen toiseksi viimeinen elokuva. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi komedia Vaalea viettelys vuodelta 1955, jossa hän näytteli jälleen Robert Cummingsin kanssa. Marilyn Monroe oli aiemmin hylännyt Vaalean viettelyksen kun sitä oli tarjottu hänelle, sillä hän etsi dramaattisia ja haastavia rooleja yrittäen laajentaa skaalaansa.[5] Sen jälkeen roolia tarjottiin Grablelle ja tämä hyväksyi sen sanoen: “Yes, for a price.”[5] (suom. ”Kyllä, hinnasta”), vaikka ei halunnutkaan tehdä kyseistä elokuvaa. Grable ei pitänyt elokuvasta, eikä Vaalea viettelys saanut kriitikoiltakaan paljon huomiota. Hänen loistokas Hollywood-uransa oli jo päättymässä.

Loppuvuodet

Vaalean viettelyksen jälkeen Grable toivoi varmistavansa vielä neiti Adelaiden roolin Enkeleitä Broadwaylla -musikaalin elokuvaversiossa, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1956. Kun tuottaja Samuel Goldwyn sai tietää, että Grable sivuutti tapaamisen hänen kanssaan koiran sairastumisen takia, Goldwyn oli suuttunut ja poisti Grablen rooliharkinnasta. Osa annettiin lopulta Vivian Blainelle, joka oli tehnyt musikaalin alkuperäisen roolin Broadwaylla.

Harry James, Lucille Ball ja Betty Grable vuonna 1958. Kuvassa on myös Ballin voittama Tony-kilpahevonen.

Grable oli uransa loppuvaiheessa stressaantunut ja tähteyteen kyllästynyt ja poistui elokuvamaailmasta kokonaan. Hän siirtyi Las Vegasiin television pariin, näytteli Broadwaylla ja esiintyi yökerhoissa 1950-luvun lopulla.[2] Hän esiintyi televisiossa vuosina 1954–1973 sarjoissa Shower of Stars, Ford Star Jubilee, Andy Williams Show, The Lucy-Desi Comedy Hour ja What’s My Line?.

Joulukuussa 1962 Grable ja hänen suosikkikollegansa Dan Dailey avasivat Dunes Hotelissa teatterituotannon Enkeleitä Broadwaylla. Se kesti aina kesään 1963 asti. Grablen Lillian-äiti kuoli vuonna 1964 75-vuotiaana.

Tammikuussa vuonna 1964 Grable aloitti Hello, Dolly!-kiertueen, joka avattiin Chattanoogassa, Tennesseessä. Esityksiä pidettiin useissa kaupungeissa ja viimeiseksi näytelmää esitettiin Las Vegasissa. Musikaali esitettiin Rivera Hotelissa ensimmäisen kerran 23. joulukuuta.[5] Näytelmä suljettiin Riverassa syksyllä 1966. Sen jälkeen sitä esitettiin Chicagossa Schubert Theatressa kahden kuukauden ajan. Musikaali suljettiin kokonaan 12. kesäkuuta vuonna 1967. Grable korvasi kesäkuussa 1967 Martha Rayen Broadwayn Hello, Dollyssa ja pysyi roolissaan marraskuuhun 1967 asti. Elokuussa vuonna 1968 Grable näytteli Billie Dawnia Born Yesterday -tuotannossa. Tätä näytelmää esitettiin kaksi viikkoa Chicagossa ja Houstonissa.

Vuonna 1969 Grable sai roolin, josta hän oli innoissaan: Belle Starr, joka avattiin Skotlannissa ja jota esitettiin myös Lontoossa. Näytelmä oli synkkä epäonnistuminen ja se suljettiin 16 esityksen jälkeen. Kriitikot pitivät näytelmää sivistymättömänä. Palattuaan Yhdysvaltoihin Grable kiersi jälleen Born Yesterday -tuotannossa. Se avattiin Illinoisissa vuoden 1969 lopulla ja kesti puolitoista vuotta, vuoteen 1971 asti.

Vuonna 1972 Grable hyväksyi kutsun vuoden Oscar-gaalaan, jonne hän meni vanhan ystävänsä Dick Haymesin kanssa. He avasivat yhdessä kirjekuoren, jossa oli parhaan musikaalin pisteet. Esiintymisen aikana Grable havaitsi oudon tunteen rinnassaan.[5] Kun he olivat matkalla lentokentälle palkintojenjaon jälkeen, hänelle tuli hengitysvaikeuksia.[5] Grable kiirehti Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa, jossa hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä. Grable sai laajaa hoitoa, jonka jälkeen hän päätti palata takaisin teatteritöihin.

Grable jatkoi Born Yesterday -tuotantoa. Näytelmä avattiin uudelleen 24. tammikuuta 1973 Alhambra Dinner Theatressa Jacksonvillessa, Floridassa.[5] Sitä esitettiin aina maaliskuun puoliväliin asti.

Yksityiselämä

Betty Grable YANK -lehdessä 25. kesäkuuta vuonna 1943.

Grable solmi ensimmäisen avioliittonsa entisen kuuluisan lapsitähden Jackie Cooganin (1914–1984) kanssa 20. marraskuuta vuonna 1937,[3][1] jonka hän oli tavannut kesällä 1935. Cooganilla oli stressiä oikeudenkäynnistä, jota hän oli käynyt vanhempiaan vastaan omaisuudesta, jonka hän oli ansainnut mykkäelokuvapäivillään. Tämä oli osasyynä parin eroon. Ero myönnettiin 9. lokakuuta vuonna 1940.[1][3]

Grable meni toisen kerran vihille big band -johtaja ja jazztrumpetisti Harry Jamesin (1916–1983) kanssa aamuyöllä 5. heinäkuuta 1943.[1]Häät olivat rauhallinen seremonia Las Vegas Stripin varrella sijaitsevassa The Little Church of the Westin hääkappelissa Paradisen kaupunginosassa Las Vegasissa, Nevadassa.[5] Häämatkalle ei ollut aikaa, kun Grablen piti kiirehtiä elokuvan Pin up -tyttö kuvauksiin. Pari sai kaksi tytärtä: Victoria Elizabeth Jamesin, joka syntyi kotona 4. maaliskuuta 1944[1][3] ja Jessica ”Jessie” Jamesin, joka syntyi 20. toukokuuta 1947.[1][3] Grablella oli myös kaksi poikapuolta, Harry Jefferey ja Timothy ”Tim” Ray James lähde? Harryn edellisestä avioliitosta Louise Tobinin kanssa. Grable ja James erosivat vuoden 1965 aikana ja heidän avioeronsa myönnettiin 8. lokakuuta vuonna 1965.[1] He olivat naimisissa 22 vuotta; aviovuosia piinasivat alkoholismi ja uskottomuus.

Betty Grable seurusteli elämänsä aikana muiden muassa Victor Maturen, Desi Arnazin lähde? ja George Raftin lähde? kanssa. Raftin kanssa suhde päättyi kahden ja puolen vuoden jälkeen, kun Raft ei voinut saada avioeroa katolisesta vaimostaan.

Grable seurusteli toisen avioliittonsa jälkeen tanssija Bob Remickin kanssa, joka oli Grablea useita vuosia nuorempi. Vaikka he eivät menneet naimisiin, romanssi kesti aina Grablen kuolemaan saakka.

Grable oli somnambulisti eli unissakävelijä ja hän kärsi myös demofobiasta eli väkijoukkopelosta.

Kuolema

Grablen oli tarkoitus matkustaa työn perässä Tampaan, Floridaan maalis-huhtikuussa 1973, mutta hän kärsi toistuvista kivuista ja joutui jälleen sairaalahoitoon. Syöpä oli levinnyt. Leikkauksen jälkeen Grable kykeni vielä viettämään aikaa Las Vegasin kodissaan, mutta hänen tilansa heikkeni nopeasti ja hänet otettiin uudelleen Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa.

Betty Grable kuoli keuhkosyöpään 56-vuotiaana 2. heinäkuuta 1973 kello 17.15 Saint Johnin sairaalassa Santa Monicassa, Kaliforniassa.[5][3][1]

Grablen hautajaiset pidettiin kolme päivää myöhemmin Beverly Hillsissä All Saints Episcopal -kirkossa 5. heinäkuuta, tasan 30 vuotta hänen ja Harry Jamesin hääpäivästä. James puolestaan kuoli hautajaispäivästä tasan kymmenen vuotta myöhemmin 5. heinäkuuta vuonna 1983, mikä olisi ollut hänen ja Grablen 40. hääpäivä. Kappeli oli täynnä punaisia neilikoita, jotka olivat Grablen lempikukkia. Hautajaisissa soitettiin Grablen suosikkilauluja. Seremonian aikana monet huomasivat, että urkuri soitti kappaleen ”I Had the Craziest Dream”. Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa Harry James, Dorothy Lamour, Shirley Booth, Mitzi Gaynor, Johnnie Ray, Cesar Romero, George Raft, Alice Faye ja Dan Dailey. Grable haudattiin Kalifornian Inglewoodin kaupungissa sijaitsevalle Inglewood Park -hautausmaalle,[3][1] Golden Westin mausoleumissa sijaitsevaan Dawnin pyhäkköön, johon on haudattu myös hänen vanhempansa. Sisar Marjorie Grable-Arnold haudattiin perhekryptaan vuonna 1980 kuoltuaan 71-vuotiaana.

Perintö

Grable sai 8. helmikuuta 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, osoitteeseen 6525 Hollywood Boulevard.[3] Hän on myös saanut 20. toukokuuta 1990 tähden Saint Louis Walk of Famelle, osoitteeseen 6350 Delmar.[6][3] Grable on myös nimitetty Hall of Famous Missouriansiin Jefferson Cityyn, Missouriin vuonna 2009. Grable painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Grauman's Chinese Theatren edustalla 15. helmikuuta 1943.

Jayne Mansfield esitti Grablea George Raftia koskevassa elämäkertaelokuvassa Gangstereiden vallassa (The George Raft Story, 1961), jossa hänen nimensä oli Lisa Lang.

Hugh Hefner, Playboyn perustaja, totesi National Public Radion Morning Editionissa 23. huhtikuuta 2007 Terry Grossin haastattelussa Grablen olleen hänen inspiraationsa Playboy-imperiumin perustamiselle.

Laulaja-lauluntekijä Neil Sedakan kappale ”Betty Grable” on omistettu kokonaan hänen muistolleen. lähde?

Valikoitu filmografia

Pääartikkeli: Betty Grablen filmografia
Betty Grablen pin-up-kuva.
Vuosi Elokuva Rooli
1930 Hääkellot Goldwyn Girl
1936 Laivasto tanssii triolaulaja
1939 Miljoonan dollarin sääret Carol Parker
1940 Tanssi, senorita Glenda Crawford alias Glenda Cunningham
Kadun sävelmä Lily Blane
1941 Kesäloma Miamissa Kathryn "Kay" Latimer / neiti Adams
Meidän lentäjien kesken Carol Brown
Silmukka kiristyy Jill Lynn
1942 Etelämeren laulu Eileen O’Brien
Röyhkeä ja rakastunut Pat Lambert
Rosita tanssii ja hymyilee Vicky Lane
1943 Tivolin kaunotar Kate Farley
Sulhanen liikaa Madeleine ”Madge” Marlowe / Rosie O'Grady
1944 Pin up-tyttö Lorry Jones / Laura Lorraine
1945 Tanssiva Venus Bonnie Collins
Dolly-sisarukset Yansci "Jenny" Dolly
1946 Kilpakosijat Barryn fani taksissa (cameo)
1947 Kevytmielinen äitini Myrtle McKinley Burt
1948 Kärpännahkaviitta Francesca / Angelina
When My Baby Smiles at Me Bonny Kane
1949 Vaalea villikissa Winifred "Freddie" Jones
1950 Chicagon Venus Ruby Summers
Sinitaivas Kitty Moran
1951 Seikkailu Tokiossa Kay Hudson
Tapaamme Miamissa Delilah Lee
1953 The Farmer Takes a Wife Molly Larkins
Kuinka miljonääri naidaan Loco Dempsey
1955 Kahteen rakastunut Julie Stewart Lowndes
Vaalea viettelys Stormy Tornado

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Betty Grable Grable Online. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Betty Grable Memorial Bombshells. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j Betty Grable NNDB. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Betty Grable Saint Louis Walk of Fame. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Betty Grable Bio Bombshells. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Walk of Stars: Betty Grable St. Louis Walk of Stars. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Betty Grable.
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Betty_Grable&oldid=17593653”