Ero sivun ”Eugeniikka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 16773394, jonka teki Savir (keskustelu)
Rivi 93: Rivi 93:
{{viitteet|sarakkeet}}
{{viitteet|sarakkeet}}


Ihmisoikeudet-lehti nro 1/92
Ihmisoikeudet-lehti nro 1/92, julkaisija: Ihmisoikeuskomissio ry.


www-osoite: toolan.com/hitler/
www-osoite: toolan.com/hitler/

Versio 18. syyskuuta 2017 kello 14.25

"Eugeniikka on itseohjattua ihmisen evoluutiota. Kuten puu, eugeniikkakin saa materiaalinsa monesta lähteestä ja järjestää ne harmoniseksi kokonaisuudeksi." Puun juurissa on sanoja kuten genetiikka, biologia, psykologia, tilastotiede, historia, antropologia, sosiologia, uskonto, lääketiede, laki ja politiikka. Toisen kansainvälisen eugeniikkakongressin logo vuodelta 1921.

Eugeniikka (eli rodunjalostusoppi) on ihmisten jalostamista väestön parantamiseksi sukupolvien myötä. Positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpina pidettyjen yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista ja negatiivinen eugeniikka huonoimpina pidettyjen lisääntymisen rajoittamista tai kokonaan estämistä.

Etnisyyteen perustuvaa negatiivista eugeniikkaa kutsutaan rotuhygieniaksi. Sitä on toteutettu muun muassa natsi-Saksassa osana kansallissosialistista ideologiaa.

Negatiiviseen eugeniikkaan liittyvät toimet kuten pakkosterilointi ovat ihmisoikeussopimusten vastaisia. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen negatiivinen eugeniikka on tuomittu laajasti.[1]

Käsitteenä

Tavoitteet

Eugeniikan kehittäjä Sir Francis Galton loi eugeniikka-käsitteen vuonna 1883 kreikan sanasta "εὐγενής", ”hyväsyntyinen". Galton kirjoitti vuonna 1904, että eugeniikan tavoite on kohentaa väestössä sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat yksiselitteisesti kaikkien mielestä aina hyviä. Tällaisia ominaisuuksia olivat hänen mukaansa etenkin terveys, tarmokkuus, kyvykkyys, miehekkyys, kohteliaisuus ja sopeutuvaisuus. Galtonin mukaan eugeniikan avulla luotaisiin kansa, joka olisi entistä järkevämpi, syvällisempi, harvemmin kiihtyvä sekä poliittisesti kaukokatseisempi.[2]

Menetelmät

Eugeniikan kehittäjä Francis Galton 1850-luvulla

Galtonin tekemän jaon mukaan positiivinen eugeniikka tarkoittaa haluttujen ominaisuuksien esiintymisen edistämistä jälkeläisissä. Positiiviseen eugeniikkaan ovat kuuluneet erilaiset palkinnot toivotunlaisille vanhemmille, joita siten rohkaistaan tekemään useampia lapsia. Myös avioliittoneuvonnassa oli sen varhaisvaiheissa kytköksiä eugeniikan ajatuksiin.

Negatiivinen eugeniikka tarkoittaa epätoivottavien ominaisuuksien kantajien lisääntymisen rajoittamista tai estämistä. Tämä on merkinnyt epätoivottujen vanhempien eristämistä ja steriloimista, joskus jopa suoraa tuhoamista.

Kohteet

Eugeniikkatoimet ovat olleet hyväosaisten huono-osaisia kohtaan harjoittamaa politiikkaa. Toimet ovat kohdistuneet köyhiin eli köyhäinapua saaviin; sairaisiin ja vammaisiin, kuten alkoholiriippuvaisiin, kuuroihin, epileptikkoihin, Huntingtonin tautia sairastaviin, kehitysvammaisiin, skitsofreenikkoihin ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaviin; rikollisina pidettyihin kuten seksityöntekijöihin ja seksuaalirikollisiin; irtolaisiin eli työttömiin ja asunnottomiin; sekä stigmatisoituihin etnisyyksiin kuten romaneihin, alkuperäiskansoihin ja juutalaisiin.[3][4]

Sterilointilakien hyväksymistä on edesauttanut niiden etäisyys lainlaatijoiden omaan elämään; ne on laadittu "muita, kelvottomia ihmisiä varten", ei kansanedustajia itseään, heidän perheenjäseniään, tai heidän näkökulmastaan täysipäisinä ja täysivaltaisina pidettyjä kansalaisia varten. Esimerkiksi Suomessa suuri osa ihmisistä, jotka olivat pakkosterilointilain kohteina, eivät voineet vaikuttaa lain syntyyn, koska heidät oli jo aiemmin syrjäytetty poliittisesta päätöksenteosta. Toimeentuloonsa tukea tarvitsevat tai suljetuissa laitoksissa kuten psykiatrisissa sairaaloissa asuvat ihmiset eivät olleet lakien laatimisen aikaan äänioikeutettuja.[3]

Nykyään

Eugeniikkaa katsotaan yhä olevan sikiönseulontaohjelmissa sekä suomalaisissa abortin, steriloinnin ja sukupuolen korjaamisen ehdoissa. Abortin saamisen kriteerit ovat löyhemmät tilanteessa, jossa lapsen epäillään olevan vammainen. Yksi kriteereistä, jolla steriloinnin saa Suomessa alle 30-vuotiaana, on epäily lapselle kehittyvästä vakavasta sairaudesta ja ruumiinviasta.[5] Sukupuolen juridinen sekä kirurginen korjaus edellyttävät Suomessa sterilisaatiota, mistä Suomi on saanut huomautuksia.

Ihmisillä on mahdollisuus keinohedelmöityksen yhteydessä hankkia spermanluovuttajan valinnan kautta jälkeläisilleen tiettyjä ominaisuuksia hiustenvärin, ruumiinrakenteen tai älykkyyden suhteen. Tällainen valikoiva perimään vaikuttaminen on Yhdysvalloissa yleisempää kuin Euroopassa.[6] Kiinassa geeniperimän jalostamiseen suhtaudutaan laajalti myönteisesti, ja ainakin Shenzhenissä tehdään valtion tukemaa tutkimustyötä älykkyysgeenien löytämiseksi, jotta vanhemmat pystyisivät valitsemaan niitä lapsilleen.[7]

Eugeniikan kehitys

Varhaishistoria

Kreikkalainen filosofi Platon kuvasi teoksessaan Valtio (378 eaa.) yhteiskuntaa, jossa harjoitetaan valikoitua pariutumista.[8] Platon ehdotti, että viranomaiset valvoisivat lisääntymistä. Hän ehdotti, että valinta suoritettaisiin lavastetulla, hallinnon valvomalla arvonnalla, jotta ihmisten tunteet eivät pahoittuisi valintaperusteiden tietämisestä.

Italialainen filosofi ja runoilija Tommaso Campanella kuvaili teoksessa Aurinkokaupunki (1623) utopian, jossa vain yhteiskunnan eliitti sai lisääntyä.[8]

Suosion nousu 1800-luvulla

Vuonna 1865 Gregor Mendel löysi perinnöllisyyttä säätelevät peruslait, minkä myötä opittiin että fyysiset ominaisuudet periytyivät kahdelta vanhemmalta geenien kautta. Tieto periytyvyydestä yhdessä Charles Darwinin evoluutioteorian synnyttämän sosiaalidarvinismin nousun kanssa tarjosi eugeniikalle tieteelliset perusteet ihmiskunnan kohentamiseen valikoidun pariutumisen keinoin. Eugeenikkojen mukaan luonnolla oli kasvatusta paljon suurempi merkitys ihmiskuntaan.[8]

Francis Galton ehdotti teoksessaan Perinnöllinen nerous (1869) järjestettyjä avioliittoja erityislaatuisten miesten ja rikkaiden naisten välillä, millä tuotettaisiin lahjakas ihmisrotu.[8] Galtonin mukaan ihmisyhteiskunta murentaa selviytymisen luonnonlait. Yksi yhteiskunnan tehtävistä on jollakin tavalla auttaa vähäosaisia ja heikkoja, ja näin muodostuu ristiriita luonnonvalinnan kanssa, joka saattaa heikot tuhoon. Eugeniikan kannattajien mukaan tämän mekanismin estäminen saattaa johtaa heikkojen määrän räjähdysmäiseen kasvuun. He siis ehdottivat tämän yhteiskunnan aiheuttaman luonnonvalinnan heikkenemisen tasapainottamista eugeniikan keinoin. Tämä perusajatus innoitti lukuisia ja usein hyvin erilaisia näkemyksiä.

Konkretisoituminen 1900-luvulla

1900-luvun alussa eugeniikasta tuli vakava tieteenala, jota harjoittivat niin biologit kuin yhteiskuntatieteilijätkin. He pyrkivät selvittämään, missä määrin ihmisten yhteiskunnallisesti merkittävät ominaisuudet periytyvät: etenkin älykkyyttä ja tiettyjä poikkeavia käyttäytymispiirteitä tutkittiin. Eugeniikkakeskustelua käytiin myös paljon tieteen ulkopuolella ympäri maailmaa, ja se vaikutti yhteiskuntapolitiikkaan monessa maassa.[8]

Galton oli rahoittanut eugeniikan tutkimusviran, ja hän jätti testamentissaan rahaa Lontoon University Collegen eugeniikan oppituolille, joita alkoi hoitaa myöhemmin Karl Pearson. Pearsonin mukaan köyhien korkea syntyvyys uhkasi sivilisaatiota, ja hän halusi "ylempien" rotujen syrjäyttävän "alemmat".[8]

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eugeniikka oli suosittua Yhdysvalloissa ja ympäri läntistä Eurooppaa. Yhdysvalloissa rotuhygieeninen liike oli huipussaan 1924, heikkeni sen jälkeen ja viisi vuotta myöhemmin kaatui kokonaan. Pörssiromahdus 1929 nähdään merkittävänä tekijänä kaatumisessa - rahataloudellisen eliitin itsemurhat ja keskiluokkaisten ammattilaisten ja akateemisen väen joutuminen samoihin työttömyysjonoihin heikompaa rotuperimää edustaneiden maahanmuuttajien kanssa teki mahdottomaksi ylläpitää oppia tietynlaisten ihmisten perimän paremmuudesta.[9] 1930-luvulta alkaen eugeniikka oli mukana natsi-Saksan ja monien muiden maiden käytännöissä. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa 1930-luvulla omaksuttiin pakkosterilointilainsäädäntö, josta luovuttiin (Suomen osalta pääosin) 1970-luvulla.

1900-luvun alkupuolella eugeniikka oli vasemmiston suosiossa. Mm. presidentti Theodore Roosevelt, H. G. Wells, Emma Goldman, George Bernard Shaw, Hardold Laski, John Maynard Keynes sekä marxilaiset biologit J.B.S. Haldane ja Hermann Muller olivat sen puolestapuhujia, kun taas monet kristilliset konservatiivit pitivät eugeniikkaa tieteellisen eliitin yrityksenä "leikkiä Jumalaa." [10]

Vastustuksen herääminen

Eugeniikan vastustusta alkoi ilmetä 1910-luvulla, ja se kiihtyi 1930-luvulla. Aluksi vastustus kohdistui usein syntyvyyden säännöstelyyn, ja se johtui yleensä uskonnollisista syistä. Yhdysvalloissa heräsi epäilyksiä eugeniikkaa kohtaan, kun natsi-Saksa alkoi toteuttaa rotuhygieniapolitiikkaansa hävittääkseen juutalaisia ja muita epäarjalaisia kansallisuuksia. Sen seurauksena yhdysvaltalainen ERO-eugeniikkavirasto lakkautettiin 1939.[8]

Toisen maailmansodan jäljiltä eugeniikka sai huonon maineen, ja monet sen entisistä kannattajista tuomitsivat sen epäonnistuneena näennäistieteenä. Sanaa alettiin poistaa järjestöjen ja julkaisujen nimistä: Annals of Eugenicsista tuli vuonna 1954 Annals of Human Genetics, ja Eugenics Quarterly -julkaisusta vuonna 1969 Social Biology. Vuonna 1973 Yhdysvallat alkoi lakkauttaa osavaltioidensa sterilisointilakeja. Toisaalta esimerkiksi Kiinassa kansallisia eugeniikkaohjelmia jatkettiin edelleen avoimesti.[8]

Eugeniikka eri maissa

Natsi-Saksa

Saksalainen Lebensborn-äitiyskoti, jollaisten avulla pyrittiin tukemaan "rodullisesti sopivia" aviottomia äitejä ja heidän lapsiaan. Ohjelman nimissä siirrettiin miehitetyiltä alueilta tuhansia lapsia adoptoitavaksi Saksaan.

Adolf Hitlerin hallitsema natsi-Saksa toteutti 1933-1945 laajaa eugeniikkaohjelmaa, jonka tavoitteena oli säilyttää niin sanottu ”arjalainen rotu” ”puhtaana”. Negatiivinen eugeniikka huipentui T4-eugeniikkaohjelmaan, jossa 75 000–250 000 ihmistä järjestelmällisesti surmattiin rodunjalostuksen nimissä ”elinkelvottomana elämänä” (Lebensunwertiges Leben). Natsihallinto myös pakkosterilisoi kymmeniätuhansia naisia, ja suoritti epäeettisiä ja ihmisoikeuksia rikkovia lääketieteellisiä kokeita ihmisillä testatakseen perinnöllisyysteorioitaan.

Kommunistinen Tšekkoslovakia

Sosialistisen Tšekkoslovakian sterilisaatio-ohjelma oli suunnattu vammaisia lapsia synnyttäneisiin naisiin, mutta ainakin 1970-luvulla steriloitiin enimmäkseen romaneja.[11] Human Rights Watch raportoi, että Tšekkoslovakian kommunistiaikana steriloitiin huomattava määrä romaneja.[12] Osa näistä raportoi tulleensa steriloiduksi sektion yhteydessä antamatta suostumustaan, osa tulleensa painostetuksi sterilointiin.[12] Hallituksen romanikysymyksen komission muistiossa painotettiin romanien steriloinnin tärkeyttä ja valitettiin, että "takapajuisetkin romaninaiset osaavat laskea" saavansa lapsista enemmän rahaa valtiolta kuin steriloinnista, joten sterilointikorvausta pitää nostaa.[12]

Yhdysvallat

Yhdysvaltalainen 1920-luvun juliste, jolla pyrittiin osoittamaan aivojen rakenteen ja rikollisen käyttäytymisen yhteys rikollisten steriloinnin perustelemiseksi.

Saksan lisäksi laajamittaisin eugeniikkaliike on esiintynyt Yhdysvalloissa. Connecticutia (1896) seuraten monet osavaltiot säätivät negatiiviseen eugeniikkaan perustuvia avioliittolakeja, jotka estivät ”epileptisten, imbesillien ja vähämielisten” avioliitot. Vuonna 1904 Charles B. Davenport, arvostettu yhdysvaltalainen biologi, otti vastaan johtajuuden biologisella tutkimusasemalla Cold Mountain Springissä. Siellä hän aloitti kasvien ja eläinten evoluution tutkimisen.

Eugeniikkaohjelma

Tutkimusohjelmaa laajennettiin myöhemmin kattamaan myös ihmisten evoluutio. Vuonna 1910 perustettiin Eugenics Record Office, jonka tehtävänä oli ajaa eugeniikan asiaa. Seuraavien vuosien aikana ERO keräsi arkiston perhesukupuita, jotka osoittivat ”epäsopivien” olevan taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhistä oloista. Tuloksena läpi saatiin viimein 1924 maahanmuuttolaki, joka rajoitti maahanmuuttoa ja karsi joukosta epäsopiviksi katsottuja tulijoita. Laki pyrki myös estämään rotujen sekoittumisen.

ERO suljettiin vuonna 1939, kun eugeniikka joutui huonoon valoon kansallissosialistien käytettyä sitä juutalaisia vastaan. Eugeniikan ajatukset jäivät silti kytemään esimerkiksi insestilainsäädännössä ja joissain valtioissa jatkettiin suurimman osan 1900-lukua ”imbesillien” steriloimista. Ennakkopäätöksistä voidaan huomioida esimerkiksi korkeimman oikeuden päätös tapauksessa Buck vs. Bell 1927, joka päätyi siihen tulokseen, että Virginian osavaltio voi halutessaan steriloida epäsopiviksi katsomansa. Vuosien 1907–1963 välillä Yhdysvalloissa steriloitiin pakolla yli 64 000 henkilöä eugeniikkalainsäädännön takia. Kun kansallissosialismin johtajat olivat tuomiolla Nürnbergin oikeudenkäynnissä, he perustelivat massasterilisaatio-operaationsa (yli 450 000 vuosikymmenessä) sillä, että he olivat hakeneet innoituksensa Yhdysvalloista.

Siirtolaislait

Monet ovat korostaneet sitä, että Yhdysvaltain 1920-luvulla säädetyt siirtolaislait (jotka uudistettiin kokonaan 1965) olivat eugeenisten tavoitteiden motivoimat.[9] Pyrkimyksenä oli estää ”alempia” rotuja sotkemasta kansallista geenikantaa. 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltoihin ja Kanadaan alkoi saapua entistä enemmän siirtolaisia eteläisestä ja itäisestä Euroopasta. Eugeniikan tuolloin yleisten rotuoppien mukaisesti ajatelleet asiantuntijat, esimerkiksi Lothrop Soddard ja Harry Laughlin esittivät väitteitä, että nämä olivat alempia rotuja, jotka saastuttaisivat kansallisen geenikannan, jos heidän lukumääräänsä ei rajoitettaisi.

Väitetään, että juuri rotuhygienia-ajatus sai Yhdysvallat ja myös Kanadan luomaan saapuville siirtolaisille hierarkian kansallisuuden mukaan - korkeimmalla hierarkiassa olivat siirtolaiset anglosaksisista maista ja Pohjoismaista, kun taas vastaavasti kiinalaisia ja japanilaisia estettiin lähes kokonaan saapumasta maahan. Näkemystä on myös vastustettu ja on esitetty, että todellisuudessa siirtolaislait perustuivat yhdysvaltalaisen kulttuurisen yhtenäisyyden varjelemiseen.

Suomi

Suomessa säädettiin vuonna 1935 laki, jonka mukaan vajaamielisiä ja mielisairaita voitiin pakkosteriloida tietyin perustein ilman kohteen omaa suostumusta. 1940 perustettiin "Helsingin maalaiskunnan psykiatrinen neuvonta-asema", jonka rahoitti Rockefeller-säätiö Yhdysvalloista ja se oli nykyisten mielenterveystoimistojen esiaskel. Arnold Schreiberin kirjan 'Miehet Hitlerin takana' mukaan Rockefeller-säätiö rahoitti myös Kaiser Wilhelm Instituutin Saksassa 1920-luvulla, joka oli psykiatri ja eugeenikko Ernst Rüdinin geneettisen tutkimuksen käytössä. Rüdinistä tuli myöhemmin natsi-Saksan sterilisaatiolain suunnittelija.Vuosina 1935–1970 Suomessa steriloitiin yli 7500 ihmistä rotuhygieenisten, noin 43000 lääketieteellisten, yli 3000 sosiaalisten ja parisataa muiden syiden perusteella. Valtaosa steriloiduista oli naisia, joista osalla oli jo aviottomia lapsia. Steriloinneista luovuttiin vuonna 1969.[13]


Vuonna 1950 säädetyn lain mukaan naisen oli halutessaan mahdollista keskeyttää raskaus, mikäli hänen itsensä tai lapsen isän vaikea perinnöllinen mieli- tai ruumiillinen sairaus periytyisi myös lapselle. Vuoden 1970 jälkeen sterilointi on ollut mahdollista vain asianomaisen pyynnöstä, tai hänen laillisen edustajansa hakemuksesta jos henkilö sairauden vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen.[14][15][16]

Vuoden 1929 avioliittolain mukaan itsesyntyinen epilepsia oli esteenä avio­liitolle, paitsi jos tasavallan presidentti myönsi luvan. Kaksi synnynnäisesti kuuromykkää ei saanut mennä avio­liittoon keskenään.[17]´Nämä rajoitukset olivat voimassa vuoteen 1969 saakka. Nykyään mikään perinnöllinen sairaus ei ole avioeste.[18][14][13]

Ruotsi

Ruotsiin perustettiin maailman ensimmäinen rotubiologinen instituutti. Ruotsalaisten kiinnostus omaan rotuunsa ja sen parantamiseen oli saanut vahvistusta Yhdysvalloista, missä ajateltiin pohjoisen ja erityisesti ruotsalaisten edustaman rodun olevan kaikkein arvokkain. Lisäksi Pohjoismaissa vallalla ollut valtiokeskeinen politiikka asetti valtion edun yksilön edun edelle. Sosialidemokraattien valtaannousun jälkeen Ruotsissa tuli 1934 voimaan sterilisaatiolaki.[6] Ruotsi steriloi noin 63 000 epäsopiviksi katsomaansa eugeniikkaohjelmassaan vuosien 1935–1975 aikana.[6] Näistä noin 27 000 steriloitiin vastoin omaa tahtoa tai siihen painostettuna.[19] Steriloiduissa yliedustettuja olivat naiset (93 %), työväenluokka, romanit, tummaihoiset, mielenterveysongelmaiset ja kehitysvammaiset.[20] Vallassa olleiden sosiaalidemokraattien kansanedustaja Karl Johan Olsson julisti vuonna 1941: "Luulen, että on parempi mennä vähän liian pitkälle kuin ottaa riski epäkelpojen ja heikkomielisten jälkeläisten saattamisesta maailmaan".[20] Myös Ruotsin hyvinvointivaltion ideologit Gunnar Myrdal ja Alva Myrdal hyväksyivät eugeniikan.[20] Kirjassaan he totesivat, että 10–20 % kansasta on epäkelpoja. Ongelmana ovat mm. "imbesillit, moraalisesti vialliset ja muuten vaikean perinnöllisen rasitteen omaavat."[21]

Eugeniikka viihteessä

Kirjailija Ilkka Remes on käsitellyt eugeniikkaa laajasti romaanissaan Pahan perimä (2007).

Lähteet

  1. Paasi, Anne: Geenitieto on valtaa (Arkistoitu sivu) 8.5.2007. Turun yliopisto. Viitattu 5.12.2014.
  2. Francis Galton: Eugenics: its definition, scope, and aims. The American Journal of Sociology. 1904. Galton.org. Viitattu 31.10.2014.
  3. a b Suomessa pakkosteriloitiin tuhansia – taustalla rotuhygienia Studio55.fi. Viitattu 26.3.2016.
  4. Geenivirhe suvussa tekee elämästä julmaa arpapeliä HS.fi. Viitattu 26.3.2016.
  5. Raskauden keskeyttämistä ja steriloimista koskevat lupa-asiat (pdf) (s. 19) Toimintakertomus 2003. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus. Viitattu 5.12.2014.
  6. a b c Risto Alatarvas: Siniset silmät, vaalea tukka ja nuhteeton moraali eugeenikkojen tavoitteena 25.8.2010. Suomen Akatemia. Viitattu 31.10.2014.
  7. Aleks Eror: China Is Engineering Genius Babies 15.3.2013. Vice Media. Viitattu 31.10.2014.
  8. a b c d e f g h Philip K. Wilson: eugenics Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.10.2014.
  9. a b Jeremy Rifkin: biotekniikan aika, Otava 1999 (ISBN 951-1-15987-9), alkuteos The Biotech Century, 1998
  10. Steven Pinker, The Blank Slate: The Modern Denial of Human Nature, 2002. ISBN 0-670-03151-8. sitaatti.
  11. "Romanit - Osmanien valtakunnan paimentolaisista Itä-Euroopan lähiöasukeiksi", Historia 2/2013, sivu 31.
  12. a b c Sterilization of Romani Women in the Communist Era, Human Rights Watch, in "“Struggling for Ethnic Identity: Czechoslovakia’s Endangered Gypsies”", August 1992.
  13. a b Suomessa steriloitiin tuhansia rotuhygieenisin syin Ilta-Sanomat 10.1.2009 Luettu 11.9.2017 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”Hietala” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  14. a b Arno Forsius: Eugeniikka Luettu 4.7.2008
  15. Steriloimislaki (283/1970), alkuperäinen versio vuodelta 1970
  16. Steriloimislaki nykyisin voimassa olevassa muodossaan
  17. Avioliittolaki (alkuperäinen versio vuodelta 1929), 12 §
  18. Avioliittolaki nykyään voimassa olevassa muodossaan (avioesteet katso 4 - 9 §)
  19. Steriliseringsfrågan i Sverige 1935 - 1975 Historisk belysning - Kartläggning - Intervjuer
  20. a b c Ruotsi oli rodunjalostuksen suurvalta 1920–30-luvuilla Helsingin Sanomat. 25.1.2015.
  21. Kris i befolkningsfrågan, folkupplaga, Gunnar ja Alva Myrdal, sivut 263-265.

Ihmisoikeudet-lehti nro 1/92, julkaisija: Ihmisoikeuskomissio ry.

www-osoite: toolan.com/hitler/

Kirjallisuutta

  • THE MEN BEHIND HITLER - A German warning to the world: Bernhard Schreiber