Ero sivun ”Jääkiekko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
→‎Historia: Kirjoitus virhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 38: Rivi 38:
[[Tiedosto:Ice hockey McGill University 1901.jpg|thumb|Jääkiekko-ottelu McGillin yliopistossa Montrealissa 1901.]]
[[Tiedosto:Ice hockey McGill University 1901.jpg|thumb|Jääkiekko-ottelu McGillin yliopistossa Montrealissa 1901.]]


Jääkiekko syntyi Kanadassa eurooppalaissiirtolaisten tuomien [[shinty]]n, [[hurling]]in ja [[jääpallo]]n kaltaisten pelien muunnelmana. Ensimmäiset kirjalliset maininnat jäällä pelatuista joukkuepallopeleistä ovat vuoden 1800 tietämiltä. Brittiläiset sotilaat ryhtyivät ensimmäisenä pelaamaan virallisia otteluita Kingstonissa ja Halifaxissa 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin pelaajamäärä oli yhdeksän.
Jääkiekko syntyi Kongossa alkuperäisheimojen leirintä alueella eurooppalaissiirtolaisten tuomien [[shinty]]n, [[hurling]]in ja [[jääpallo]]n kaltaisten pelien muunnelmana. Ensimmäiset kirjalliset maininnat jäällä pelatuista joukkuepallopeleistä ovat vuoden 1800 tietämiltä. Brittiläiset sotilaat ryhtyivät ensimmäisenä pelaamaan virallisia otteluita Kingstonissa ja Halifaxissa 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin pelaajamäärä oli yhdeksän.


Nykymuotoisen jääkiekon syntypaikkana pidetään [[Kanada]]n [[Montreal]]in ''McGill''-[[yliopisto]]a, jossa opiskelijat kehittivät 1870-luvulla lajille uudet säännöt. [[Kansainvälinen Jääkiekkoliitto]] julisti Montrealin jääkiekon syntypaikaksi vuonna 2007.<ref>http://www.mtv3.fi/urheilu/hockeynight/uutiset.shtml/arkistot/hockeynight/2007/05/525827</ref> Alkuaikoina kentällä on ollut viisitoista ja yhdeksän kenttäpelaajaa per joukkue. Sitten määrä pudotettiin seitsemään ennen nykyisen kuuden pelaajan kokoisen miehityksen käyttöönottoa. Alkuaikojen jääkiekossa sai syöttää vain eteenpäin. Eroa nykyiseen jääkiekkoon on myös se, että vaihtopelaajia ei käytetty, eli kaikki samat miehet pelasivat pelin alusta loppuun saakka.
Nykymuotoisen jääkiekon syntypaikkana pidetään [[Kanada]]n [[Montreal]]in ''McGill''-[[yliopisto]]a, jossa opiskelijat kehittivät 1870-luvulla lajille uudet säännöt. [[Kansainvälinen Jääkiekkoliitto]] julisti Montrealin jääkiekon syntypaikaksi vuonna 2007.<ref>http://www.mtv3.fi/urheilu/hockeynight/uutiset.shtml/arkistot/hockeynight/2007/05/525827</ref> Alkuaikoina kentällä on ollut viisitoista ja yhdeksän kenttäpelaajaa per joukkue. Sitten määrä pudotettiin seitsemään ennen nykyisen kuuden pelaajan kokoisen miehityksen käyttöönottoa. Alkuaikojen jääkiekossa sai syöttää vain eteenpäin. Eroa nykyiseen jääkiekkoon on myös se, että vaihtopelaajia ei käytetty, eli kaikki samat miehet pelasivat pelin alusta loppuun saakka.

Versio 9. syyskuuta 2017 kello 11.02

Tämä artikkeli käsittelee peliä. Pelivälineestä katso Kiekko (jääkiekko).
Jääkiekko
Alkuperämaa Kanada
Piirteet
Tyyppi mailapeli
Pelaajien määrä 6 kerrallaan (mukaan lukien maalivahti)
Varusteet maila, kiekko
Pelikenttä jääkiekkokaukalo
Pelialue 56–61 × 26–30 m (kv.)
Peliaika 60 min
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö IIHF
Olympialaisissa 1920–
MM-kilpailut MM-kilpailut
Tärkeimmät kilpailut olympialaiset, NHL

Jääkiekko on joukkuepeli, jota pelataan jäällä jääkiekkokaukalossa. Kaukalossa pelaa normaalissa pelitilanteessa toisiaan vastaan kaksi kuusihenkistä joukkuetta luistimet jaloissa, maila käsissä ja kypärä päässä. Yhdestä joukkueesta on normaalissa pelitilanteessa kentällä yksi kentällinen eli yksi maalivahti, kaksi puolustajaa ja kolme hyökkääjää. Joukkueeseen kuuluu normaalisti kolmesta neljään kentällistä sekä kaksi maalivahtia. Hyökkäyskolmikkoa kutsutaan ketjuksi. Molemmilla joukkueilla on kaukalossa oma maali, jonka edustalla on maalialue. Maali on normaalisti metallikehikko, jossa on verkko kaikilla muilla sivuilla paitsi etusivulla, josta joukkueet yrittävät tehdä maalin jääkiekkomailoja käyttäen siirtää pelivälineen, kumisen kiekon, maalivahdin ohi vastustajan maaliin ja estää vastustajaa siirtämästä kiekkoa omaan, puolustettavaan, maaliin. Kun peli loppuu, voittaja on enemmän maaleja tehnyt joukkue. Harrastajamäärältään jääkiekko on Suomen toiseksi suosituin joukkuelaji heti jalkapallon jälkeen.

Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja on Harri Nummela ja Kansainvälisen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja on sveitsiläinen René Fasel.[1]

Historia

Pääartikkeli: Jääkiekon historia
Jääkiekkoa pelataan luistelukentällä McGillin yliopistossa Montrealissa 1884.
Jääkiekko-ottelu McGillin yliopistossa Montrealissa 1901.

Jääkiekko syntyi Kongossa alkuperäisheimojen leirintä alueella eurooppalaissiirtolaisten tuomien shintyn, hurlingin ja jääpallon kaltaisten pelien muunnelmana. Ensimmäiset kirjalliset maininnat jäällä pelatuista joukkuepallopeleistä ovat vuoden 1800 tietämiltä. Brittiläiset sotilaat ryhtyivät ensimmäisenä pelaamaan virallisia otteluita Kingstonissa ja Halifaxissa 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin pelaajamäärä oli yhdeksän.

Nykymuotoisen jääkiekon syntypaikkana pidetään Kanadan Montrealin McGill-yliopistoa, jossa opiskelijat kehittivät 1870-luvulla lajille uudet säännöt. Kansainvälinen Jääkiekkoliitto julisti Montrealin jääkiekon syntypaikaksi vuonna 2007.[2] Alkuaikoina kentällä on ollut viisitoista ja yhdeksän kenttäpelaajaa per joukkue. Sitten määrä pudotettiin seitsemään ennen nykyisen kuuden pelaajan kokoisen miehityksen käyttöönottoa. Alkuaikojen jääkiekossa sai syöttää vain eteenpäin. Eroa nykyiseen jääkiekkoon on myös se, että vaihtopelaajia ei käytetty, eli kaikki samat miehet pelasivat pelin alusta loppuun saakka.

Säännöt

Jääkiekkokaukalo.
Erotuomari on nostanut kätensä pystyyn, mikä merkitsee kotijoukkueen vaihtovuoroa (tässä tilanteessa, muuten olisi rangaistus).

Säännöt vaihtelevat hieman sarjoittain ja maittain. Suomessa, kuten lähes kaikissa muissakin maissa, käytetään Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) sääntökirjaa. NHL:ssä käytetään eri sääntöjä.

IIHF:n sääntöjen mukaan jääkiekkokaukalon suurin sallittu pituus on 61 m ja maksimileveys 30 m, minimipituus on 56 m ja minimileveys 26 m. Maaliviivojen etäisyys lähimmästä siniviivasta on 17 m ja siniviivojen etäisyys toisistaan on myös 17 m. NHL:n sääntöjen mukaan kaukalon suurin sallittu pituus on 61 m leveys 26 m. Maaliviivojen etäisyys lähimmästä siniviivasta on 19,3 m ja siniviivojen etäisyys toisistaan on 15 m. Pohjois-Amerikan sarjoissa kaukalot ovat pääsääntöisesti pienempiä kuin Euroopan sarjoissa. Kaukalon kulmat ovat aina pyöristetyt.

Joukkueilla saa olla kentällä yhtä aikaa kuusi pelaajaa, joista yleensä yksi on maalivahti (poikkeustapauksia lukuun ottamatta). Pelaajia saa vaihtaa ottelun kuluessa kuinka usein tahansa. Yhteen otteluun saa yhdestä joukkueesta osallistua yleensä enintään 18–20 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Eri sarjojen säännöissä on eroavaisuuksia joukkueen minimi- ja maksimipelaajamäärissä, mutta kentällä on jokaisessa sarjassa normaalitilanteessa yhteensä 12 pelaajaa.

Pelin tarkoitus on saada kuminen musta pyöreä laatta, kiekko (paksuus 2,54 cm, halkaisija 7,62 cm ja massa 156–170 g), vastustajan maaliin useammin kuin vastustaja. Maaleina ovat kaksi kehikkoa kaukalon eri päissä, molemmille joukkueille omansa.

Peliaika voi olla periaatteessa mikä tahansa. Peliaika ja erien määrä määritellään sarjojen tai organisaatioiden säännöissä. Peliaika on yleisimmin 60 minuuttia, joka on jaettu kolmeen 20 minuutin erään. Peliaika on yleensä tehokasta, mikä tarkoittaa, että tuomarin keskeyttäessä pelin pelikello pysäytetään. Joissakin sarjoissa ja turnauksissa saatetaan pelata myös suoraa aikaa, jolloin pelikelloa ei pysäytetä pelikatkon ajaksi. Erien välillä oleva erätauko on maasta ja sarjasta riippuen yleensä 15–18 minuuttia, mutta juniori- ja harrastesarjoissa erätauko voi olla vain muutaman minuutin mittainen. Mikäli peli on varsinaisen peliajan jälkeen tasan, saatetaan peliä jatkaa jatkoajalla (yleensä 5 minuutin lisäaika) ja/tai voittomaalikilpailulla. Peliä voidaan myös pelata käytännössä loputtomasti jatkoerillä, kunnes ratkaisu syntyy. Nämä säännöt kuitenkin vaihtelevat eri sarjoissa ja turnauksissa.

Olennaisia pelitilannesääntöjä

  • Paitsio: Hyökkäävän joukkueen pelaaja on paitsiossa, jos hän luistellessaan keskialueelta vastustajan puolustusalueelle ylittää vastustajan kenttäpuolen siniviivan ennen kiekkoa. Mikäli hyökkäävä joukkue toimittaa kiekon vastustajan puolustusalueelle, kun yksikin sen pelaaja on paitsiossa, ja joukkue saa kiekon haltuunsa, katkaisee tuomari pelin, jota jatketaan keskialueen aloituksella. Mikäli paitsio aiheutettiin syöttämällä kiekko yli siniviivan, aloitetaan peli syötön lähtökohdasta tai sitä lähimpänä olevasta aloituspisteestä. Mikäli hyökkäävä pelaaja on paitsiossa, kun kiekko ammutaan tarkoituksella kohti maalia, tai tuomari tulkitsee pelaajan muutoin aiheuttaneen tahallaan paitsion, on kyseessä tahallinen paitsio, jonka seurauksena peliä jatketaan hyökänneen joukkueen puolustusalueen aloituksella. Paitsiotilanne purkautuu ilman pelikatkoa, mikäli kaikki hyökkäävän joukkueen pelaajat poistuvat kiekkoon koskematta ja vastustajaa häiritsemättä vastustajan puolustusalueelta.
  • Pitkä ("pitkä kiekko"): Puolustavan joukkueen pelaajan lyödessä kiekon omalta kenttäpuoliskoltaan toisen joukkueen päätyalueelle siten, että kiekko ei kosketa matkallaan muihin pelaajiin tai heidän mailoihinsa, syntyy pitkä. Jos puolustava pelaaja on ehtimässä kiekkoon ensin, tuomari katkaisee pelin ja jatkaa sitä pitkän kiekon aiheuttaneen joukkueen puolustusalueen aloituksella. Joukkue, joka on lyönyt pitkän kiekon ei saa vaihtaa pelaajia ennen aloitusta, paitsi jos tilanteessa tuomitaan rangaistuksia. Pitkää kiekkoa ei tuomita, jos hyökkäävä pelaaja on ehtimässä kiekkoon ensin, tai jos tuomari katsoo kiekkoa tavoittelevan pelaajan hidastelevan tai väistelevän kiekkoa. Mikäli joukkue pelaa alivoimalla, ei sille tuomita pitkää kiekkoa.
  • Aikalisä: Joukkueella on mahdollisuus ottaa yhden kerran ottelun aikana puolen minuutin mittainen "aikalisä", jonka aikana valmentajat ehtivät antaa pelaajille ohjeita pelitaktiikkaa koskien. Kaikissa jääkiekkosarjoissa ei ole käytössä aikalisää.
  • Maali syntyy, kun hyökkäävä joukkue saa kiekon kulkemaan sääntöjen mukaisesti maalipuiden välistä. Jotta maali voidaan hyväksyä, on tilanteen täytettävä muun muassa seuraavat ehdot: Tilanne, josta maali syntyi, ei saanut olla paitsio tai pitkä, kiekon pelasi maaliin a) hyökkäävä joukkue mailalla siten, ettei tilanteessa ohjattu kiekkoa kädellä, muulla vartalonosalla tai luistimella tarkoituksellisesti maaliin. Luistimesta kimpoamisessa ratkaiseva tekijä on potkuliike. Kaikkia muihin kohteisiin osumisia on edellettävä mailalla pelaaminen. Kiekkoa ei saa pelata maalin välittömässä läheisyydessä maalin yläriman tason yläpuolella olevalla mailalla. Lisäksi maalin, johon maali tehdään, on oltava täydellisesti paikallaan. Hyökkäävän joukkueen pelaajat eivät saa olla maalialueella ennen kiekkoa. b) Puolustava joukkue miten tahansa. Lisäksi maali voi syntyä ilman kiekon kulkemista maaliin. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa puolustava joukkue on poistanut maalivahtinsa ja aiheuttaa jollain rikkeellä hyökkäävälle joukkueelle rangaistuslaukauksen. Koska rangaistuslaukauksen tarkoitus on palauttaa kohtuullinen maalintekotilanne ja vastustajalla ei ollut maalivahtia, tuomitaan suoraan maali.
  • Maali hylätään, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy (lista ei täydellinen):
    • Kiekko ei ylittänyt maaliviivaa kokonaan/kokonaisena
    • Maali oli pois paikaltaan, ennen kuin kiekko ylitti maaliviivan
    • Hyökkäävän joukkueen pelaaja tekee rangaistavan rikkeen ennen kiekon maaliin menoa ja peliä ei ehditty katkaista
    • Hyökkäävän joukkueen pelaaja oli maalialueella ennen kiekkoa tai esti maalivahtia
    • Kiekko kimposi tuomarista suoraan maaliin
    • Maali tehtiin kädellä tai muulla vartalon osalla tarkoituksellisesti ohjaamalla
      • Kiekon ohjaaminen maaliin luistinta kääntämällä on kuitenkin sallittu, jos siinä ei tapahdu potkuliikettä
    • Maali tehtiin potkulaukauksella (tarkoittaa mailan potkaisemista ja siten kiekon saattamista liikkeeseen)
    • Maali tehtiin korkealla mailalla (maalikehikon yläpuolella olevalla)
    • Maali tehtiin maaliverkon (esim. sivuverkon) läpi
    • Aiemmassa tilanteessa toisessa päässä syntyi hyväksyttävä maali, jota erotuomari ei huomannut, ja linjatuomari kertoi tämän myöhemmin tai se havaittiin videotarkistuksessa
    • Peli oli katkaistu muusta syystä ennen maalia.
    • Jos kiekko on maalivahdin alla, eikä sitä näy, jos maalivahti ei ole kokonaan maalissa
    • Jos vastustaja on ennen kiekkoa maalissa.

Varusteet

HC Kometa Brnon pukukoppi, jossa pelaajien varusteet.

Peliasu koostuu numeroidusta pelipaidasta, jossa on yleensä pelaajan nimi selässä sekä pelihousuista ja pelisukista, jotka kaikki on erikseen suunniteltu jääkiekkoon.

Kenttäpelaajan varusteisiin kuuluvat:

  • Luistimet
  • Polvisuojat
  • Alasuoja
  • Housut, joissa on yleensä muovilevystä tehtyjä suojia topatun kankaan sisällä
  • Rintasuoja, johon kuuluu hartiasuojat
  • Kyynärsuojat
  • Hanskat
  • Rannesuojat
  • Kaulasuoja on pakollinen varuste Suomen Jääkiekkoliiton sarjoissa. Kaulasuojan on oltava vähintään 6,5 cm (alle 160 cm:n pituisilla pelaajilla vähintään 5,0 cm ) korkea CE-hyväksytty varuste.
  • Kypärä
  • Juniorisarjoissa (G-B) sekä naisten kaikissa sarjoissa on käytettävä kokokasvosuojusta, kaikissa miesten ja A-juniorien sarjoissa on käytettävä vähintään visiiriä (SJL). A-juniorien on käytettävä lisäksi tilausvalmisteista hammassuojaa, jos he käyttävät visiiriä. Kokokasvosuojuksen käyttäjän ei ole pakko käyttää hammassuojaa.
  • Erillistä leukasuojaa näkee jääkiekossa enää harvoin.
  • Valtaosa pelaajista käyttää myös hammassuojia.
  • Maila

Maalivahdin varusteet eroavat kenttäpelaajan varusteista lähinnä ulkomuodon suhteen, niiden käyttötarkoituksen erilaisuuden vuoksi. Luistimien terät ja luistimien suojukset ovat maalivahdilla erilaisia kuin kenttäpelaajalla. Maalivahdin polvisuojat ovat huomattavasti kenttäpelaajan suojia suuremmat ja niitä pidetään pelisukkien päällä, kun kenttäpelaaja pitää polvisuojia pelisukkien alla. Maalivahdin pelihousuissa on enemmän suojausta kuin kenttäpelaajien housuissa. Maalivahdilla ei ole erillisiä hartia- ja kyynärsuojia, vaan ne on yhdistetty maalivahdin ylävartalon suojaksi, jossa on huomattavasti enemmän suojausta kuin kenttäpelaajan ylävartalon suojissa. Maalivahdin käsineet eroavat kenttäpelaajan käsineistä siten, että maalivahdilla on sekä mailakäsine että kiinniottokäsine. Mailakäsineessä, jolla pidetään kiinni mailasta, on koko käsineen peittävä tai ylittävä levy, jolla kiekon kulkua pyritään estämään tai kulkusuuntaa muuttamaan. Kiinniottokäsineessä on erityinen pussi, johon kiekkoa pyritään ottamaan kiinni, esimerkiksi estettäessä vastustajaa tekemästä maalia. Maalivahti voi käyttää pään suojaamiseen kypärää, johon on kiinnitetty kasvosuojus, mutta nykyään suurin osa maalivahdeista käyttää pääsuojusta, joka suojaa yleensä koko pään. Pääsuojus on yleensä valmistettu sisäpuolelta pehmustetuista, pään muotoon muovatuista muovilevyistä ja näkökentän kohdalla olevasta rautaverkosta, ristikosta. Erikseen maalivahdille suunniteltua pääsuojusta kutsutaan maalivahdin maskiksi. Osa maalivahdeista käyttää myös erillistä muovista kaulasuojaa, joka kiinnitetään maskiin tai kasvosuojaan. Maalivahdin varusteita rajoitetaan sääntöjenmukaisilla mitoilla, joita maalivahdin varusteiden on noudatettava.

Rangaistukset

Porin Ässien pelaajia rangaistusaitiossa.

Rangaistukset ovat seuraus kaukalossa tapahtuvasta sääntörikkeestä. Rangaistukset ovat yleensä henkilökohtaisia eli rikkeen tehnyt pelaaja poistetaan määräajaksi kaukalosta. Joukkueelle voidaan määrätä myös joukkuerangaistus, jolloin joukkue voi päättää, kuka pelaajista kärsii rangaistuksen. Joukkuerangaistus voidaan määrätä esimerkiksi siitä, että joukkueella on samanaikaisesti liian monta pelaajaa kaukalossa. Rangaistuksen kärsivä henkilö joutuu olemaan rangaistuksen ajan poissa kaukalosta, kentän laidan ulkopuolella olevassa rangaistusaitiossa ja joukkue saa tällöin pelata maalivahdin lisäksi vain neljällä tai kolmella kenttäpelaajalla, riippuen rangaistusten määrästä.

Vaikka rangaistukset määrätäänkin yleensä tietylle pelaajalle, ne koskevat samalla koko joukkuetta siten, että rangaistuksen aikana joukkueen tulee pelata vajaamiehisenä (alivoimalla). Rangaistusaika kuluu samaa tahtia peliajan kanssa; rangaistusaika ei siis kulu pelikatkon aikana, mikäli peliaika pysäytetään pelikatkon ajaksi. Joukkue, jolla on vastustajaa enemmän pelaajia kentällä, pelaa ylivoimalla. Mikäli ylivoimalla pelaava joukkue tekee maalin ylivoiman aikana vastustajan kärsiessä niin sanottua pientä eli kahden minuutin pituista rangaistusta, päättyy rangaistun pelaajan rangaistus riippumatta siitä, paljonko sitä olisi ollut jäljellä. Tällöin pelaaja pääsee pois rangaistusaitiosta, ja alivoimalla pelannut joukkue saa ottaa yhden kenttäpelaajan lisää kentälle. Tämä sääntö on voimassa vain, mikäli kyseinen rangaistus on ollut alivoiman aiheuttaja. Mikäli molempien joukkueiden pelaajille tuomitaan samalla pelikatkolla esimerkiksi yksi pieni rangaistus ja muita pelaajien määrään vaikuttavia rangaistuksia ei käy kummallekaan joukkueelle (eli joukkue ei ole alivoimalla), ei mikään rangaistuksista pääty maalin synnyttyä. Mikäli esimerkiksi joukkueesta A on jo yksi pelaaja jäähyllä ja tämän jälkeen tuomitaan kummallekin joukkueelle samalla pelikatkolla samanmittainen rangaistus, ne "kumoavat" toisensa, eli peli jatkuu edelleen A-joukkueen 4 pelaajalla B-joukkueen 5:ttä pelaajaa vastaan. Samanaikaisesti rangaistut pelaajat pääsevät pois jäähyltä heidän rangaistustensa päättymisen jälkeisellä ensimmäisellä pelikatkolla. Tämä johtuu siitä, että jos pelaajat saisivat palata peliin heti kun rangaistukset loppuvat, olisi jäällä liikaa pelaajia. Iso rangaistus (5 min tai OR) ei pääty maalista.

Yleisin rangaistus on kahden minuutin mittainen (pieni rangaistus). Erotuomari voi harkintansa mukaan määrätä rikkeestä myös ankarampia rangaistuksia sääntöjen puitteissa. Rangaistus voi olla myös neljän (merkitään 2+2 min), viiden tai kymmenen minuutin mittainen. Pelaaja voi saada myös pelirangaistuksen (merkitään yleensä 20 min rangaistuksena) tai ottelurangaistuksen. Molemmissa tapauksissa rangaistuksen saanut pelaaja joutuu poistumaan kaukalosta pukusuojaan.

Kymmenen minuutin mittainen rangaistus on aina henkilökohtainen, joten se ei aiheuta alivoimaa, ellei tuomari ole samassa yhteydessä määrännyt pelaajalle muita rangaistuksia. Mahdolliset muut rangaistukset kärsii joku muu rangaistun joukkueen pelaajista, joukkueen oman valinnan mukaan. Suomessa käytössä olevissa kansainvälisen jääkiekkoliiton säännöissä 5 min rangaistus tarkoittaa aina lisäksi "automaattista pelirangaistusta", jonka seurauksena pelaaja poistetaan pelistä loppuajaksi (merkitään 5+20 min tai 5+PR). Hänen 5 min rangaistuksensa kärsii "sijaiskärsijä," joka pääsee rangaistusaitiosta 5 min kuluttua. NHL:n säännöissä 5 min rangaistus ei välttämättä johda pelirangaistukseen.

Peli- ja ottelurangaistuksen ero on tyhjentävästi seuraava: "Pelirangaistuksen jälkeen pelaaja on edustuskelpoinen, kunnes kurinpitoelin on käsitellyt asian. Ottelurangaistuksen jälkeen pelaaja EI OLE edustuskelpoinen ennen kuin kurinpitoelin on käsitellyt asian." Ottelurangaistus aiheuttaa ainakin yhden ottelun pelikiellon, ja lisäksi pelaaja voidaan määrätä pidempään pelikieltoon. Päätuomari raportoi kaikki isot rangaistukset (peli- ja ottelurangaistukset) sekä ottelun päättymisen jälkeen annetut rangaistukset asiaankuuluvalle kurinpitoelimelle. Ottelurangaistus merkitään 25 min rangaistuksena kyseisen pelaajan tilastoon. Ottelurangaistus aiheuttaa aina myös 5 min vajaalukuisuuden sen hankkineen pelaajan tai toimihenkilön joukkueelle. Pelirangaistus on henkilökohtainen eikä aiheuta vajaalukuisuutta. Siinä tapauksessa, että joukkueen toimihenkilö saa ottelurangaistuksen, hänen on poistuttava pukuhuoneeseen samoin kuin rangaistun pelaajankin ottelun loppuajaksi.

Joukkotappelu

Seuraavassa on esitelty joitain rangaistusnimikkeitä. Monissa rangaistuksissa erotuomari voi harkintansa mukaan käyttää hyvinkin laajaa skaalaa eri rangaistuksia. Yleensä vastustajan loukkaantumiseen johtaneesta tai muutoin törkeästä rikkeestä tuomitaan joko 5+20 min tai ottelurangaistus (katso myös Jääkiekkoväkivalta). Muulloin käytetään lievempiä rangaistuksia. Seuraavassa 5+20 min tarkoittaa 5 min rangaistusta ja automaattista pelirangaistusta, OR ottelurangaistusta, JR joukkuerangaistusta ja RL rangaistuslaukausta.

  • Koukkaaminen (2 min, 5+20 min* tai OR*)
  • Mailasta kiinnipitäminen (2 min)
  • Estäminen (2 min, 5+20 min* tai OR*)
  • Päähän kohdistuva taklaus (2+10, 5+20 min* tai OR*)
  • Huitominen (2 min, 5+20 min* tai OR*)
  • Väkivaltaisuus (2 min tai 5+20 min)
  • Ryntäys (Tarkoitetaan jos taklaava pelaaja vauhtia otettuaan rajusti taklaa vastustajaa. Myös hyppytaklaus tulkitaan ryntäykseksi.) (2 min, 5+20 min* tai OR*)
  • Tappelu (5+20 min tai OR) (NHL:ssä 5 min)
  • Liian monta pelaajaa jäällä (JR)
  • Poikittainen maila (2 min, 5+20 min* tai OR*)
  • Kampitus (2 min, 5+20 min* tai OR*)
  • Kiinnipitäminen (2 min)
  • Mailan tai esineen heittäminen (2 min, JR tai RL)
  • Laitataklaus, aiheutetaan vastustajan raju kaatuminen laitaa vasten hieman irti laidasta suoritetulla taklauksella tai kampilla. (2 min, 5+20 min*, OR*)
  • Sukeltaminen, tuomitaan mikäli rikottu pelaaja räikeästi jäljittelee kaatumista, reaktiota tai teeskentelee loukkaantumista hankkiakseen toiminnallaan vastapelaajalle rangaistuksen (2 min)
  • Kyynärpäätaklaus (2 min, 5+20 min* tai OR*)
  • Pelin viivyttäminen (useita rikkeitä) (2 min tai RL rikkeestä riippuen)
  • Kiekon sulkeminen (2 min tai RL, jos tehdään maalialueella)
  • Korkea maila (2 min, 2+2 min, 5+20 min*, OR*)
  • Selästä taklaaminen (2+10 min, 5+20 min tai OR*)
  • Päällä iskeminen (5+10 min*)
  • Polvitaklaus (2min, 5+20 min*, OR*)
  • Leikkaaminen (heittäydytään vastustajan jalkoihin) (2 min, 5+20 min*, OR*)
  • Mailan päällä lyöminen, myös yrittäminen tarkoittaa sitä, että vastustajaa lyödään mailan yläpäällä. (yritys 2+2+10 min, muuten 5+20 min tai OR*)
  • Keihästäminen, myös yrittäminen tarkoittaa sitä, että vastustajaa lyödään mailan lappeen kärjellä. (yritys 2+2+10 min, muuten 5+20 min tai OR*)
  • Jalkapyyhkäisy (OR)
  • Rikkoutunut maila, jos pelaa rikkoutuneella mailalla. (2 min)
  • Rangaistus voidaan määrätä myös väärästä varusteesta. (2 min, ja pelaajan on korjattava/vaihdettava varuste, sarjasta riippuen myös mikäli pelaaja jatkaa pelaamista kypärän irrotua päästä)
  • Rangaistus voidaan määrätä myös, jos pelaajaa ei ole merkitty pöytäkirjaan. Pelaaja poistetaan pelistä.
  • Pelaaja lyö tai yrittää lyödä päällään vastustajaa. (OR)
  • Pelaaja potkaisee tai sylkee toista pelaajaa (OR)

* Tuomitaan, jos pelaaja loukkaantuu

Rangaistuslaukaus

Slough Jetsin Blaž Emeršič tekemässä maalia rangaistuslaukauksella ottelussa Guildford Flamesia vastaan.

Mikäli vastustaja estää sääntöjä rikkomalla pelaajaa selvässä maalintekotilanteessa eikä pelaajan ja maalin välissä ole muita kun maalivahti, voi erotuomari määrätä aikaan perustuvan rangaistuksen sijaan rangaistuslaukauksen. Rangaistuslaukaus voidaan tuomita myös, jos joku muu puolustavan joukkueen pelaaja kuin maalivahti peittää kiekon maalialueella tai puolustavan joukkueen pelaaja siirtää oman maalinsa tahallisesti pois paikoiltaan. Rangaistuslaukauksen suorittaa tilanteessa rikottu pelaaja. Mikäli rikottu pelaaja loukkaantuu tai kyseessä ei ole pelaajaan kohdistuva rike, kuka tahansa rikotun joukkueen kenttäpelaaja, joka oli rikkeen tapahtuessa kentällä, voi suorittaa rangaistuslaukauksen. Rangaistuslaukauksen suorittava pelaaja saa vapaasti edetä keskipisteestä yrittämään maalintekoa. Vastustajalla saa olla ainoastaan maalivahti estämässä maalin tekoa. Kiekkoa ei saa liikuttaa kertaakaan taaksepäin, eikä peliaika kulu rangaistuslaukauksen aikana. Rangaistuslaukausta suorittava pelaaja ei myöskään saa pyörähtää kokonaan ympäri (Spin-O-Rama), mutta voi kääntyä takaperin. Rangaistuslaukauksessa oleellista on, että rangaistuslaukaus päättyy heti kun kiekko on ylittänyt maaliviivan tai joutunut maalivahdin haltuun. Rangaistuslaukauksesta ei voida tehdä maalia missään olosuhteissa toisella laukauksella kimmokkeesta. Jos rikotulla pelaajalla on edessään tyhjä maali (eli vastustaja on ottanut maalivahdin pois ja lisännyt kuudennen kenttäpelaajan jäälle), rikotulle joukkueelle merkataan maali suoraan, eikä tilanteesta tule rangaistuslaukausta. Maali tuomitaan vain, jos rikottu pelaaja on ylittänyt puolessa kentässä olevan punaviivan. Rangaistuslaukaus tuomitaan vain seuraavien viiden ehdon ollessa voimassa:

  • Rikottu pelaaja on rikottaessa kokonaan oman puolustusalueensa ulkopuolella.
  • Pelaajaa rikotaan takaapäin sääntöjenvastaisella rikkeellä.
  • Rikotulla pelaajalla ei maalivahdin lisäksi ole muita vastustajia ohitettavanaan.
  • Rikotulla pelaajalla on kiekko hallussaan.
  • Rikotulta joukkueelta viedään rikkeellä kohtuullinen maalintekotilanne.

Mikäli rangaistuslaukauksen aiheuttavaan rikkeeseen ei sisälly muita rikkeitä, rangaistuslaukaus tuomitaan normaaliin tapaan ja tilanne ei aiheuta lisärangaistuksia. Kuitenkin, tilanteesta seuraavat isot rangaistukset tuomitaan normaaliin tapaan (muuten olisi oletettavaa, että läpiajossa oleva tähtipelaaja otettaisiin varsinkin play-offeissa varsin brutaalilla tavalla tilanteesta pois, koska seurauksena olisi vain rangaistuslaukaus).

Jääkiekon levinneisyys ja suosio

Espanjan liigan ottelu, jossa vastakkain FC Barcelona sekä sarjassa pelannut ranskalainen Anglet Hormadi Élite.
Stanley Cup on yksi arvostetuimmista jääkiekkopalkinnoista.
Talviolympialaisten jääkiekkoturnausta pidetään arvostetuimpana kansainvälisenä jääkiekkoturnauksena.

Harrastajamäärältään jääkiekko on maailman mittakaavassa varsin pieni laji. Jääkiekko on National Geographic Societyn mukaan suosituin urheilulaji kahdessa maassa, Kanadassa ja Suomessa. Pääsarjatason yleisömäärillä mitattuna jääkiekko on selvästi suosituin laji Kanadan lisäksi Suomessa ja jalkapallon jälkeen suosituin laji Slovakiassa ja Tšekissä.[3] Lisäksi sillä on vahva asema yleisöurheiluna myös Ruotsissa, Venäjällä, Latviassa, Sveitsissä ja Saksassa. Harrastajamäärien perusteella jääkiekko toisaalta ei ole suosituin laji missään päin maailmaa. Tähän vaikuttaa muun muassa jääkiekon harrastamisen suhteellinen kalleus verrattuna vaikkapa jalkapalloon tai koripalloon. Yhdysvalloissa lajilla on vahva asema tietyillä alueilla, mutta se ei ole noussut suosiossa kolmen suuren ammattilaisurheilulajin tasolle (baseball, amerikkalainen jalkapallo ja koripallo). Kuitenkin Yhdysvalloissa jääkiekon yleisömäärät ovat maailman suurimmat, sillä NHL:n 30 seurasta 23 toimii Yhdysvalloissa. Jo edesmenneet Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia ovat Kanadan ja Ruotsin ohella voittaneet suurimman osan kansainvälisten arvokilpailujen mitaleista.

Jääkiekkoa pelataan kilpailumuotoisena muun muassa Australiassa, Etelä-Afrikassa, Kiinassa ja Meksikossa, mutta laji on niissä yleensä pienen harrastajajoukon varassa.

Rekisteröityjen pelaajien ja jäähallien määrä maittain

Maa Pelaajia Jäähalleja
 Alankomaat 2888 26
 Andorra 52 1
 Argentiina 1010 0
 Armenia 533 3
 Australia 4113 19
 Belgia 2950 16
 Bosnia ja Hertsegovina 216 1
 Brasilia 519 2
Yhdistynyt kuningaskunta Britannia 11039 84
 Bulgaria 488 3
 Chile 18 1
 Espanja 900 18
 Etelä-Afrikka 408 6
 Etelä-Korea 1744 38
 Georgia 431 4
 Hongkong 1631 5
 Intia 910 3
 Irlanti 297 0
 Islanti 530 3
 Israel 613 3
 Italia 5851 45
 Itävalta 11720 45
 Japani 19260 110
 Kanada 721504 2631
 Kazakstan 4892 19
 Kiina 610 58
 Kirgisia 330 1
 Kreikka 713 0
 Kroatia 600 2
 Kuwait 398 1
 Latvia 5740 17
 Liechtenstein 86 0
 Liettua 1246 8
 Luxemburg 392 3
 Macao 144 1
 Pohjois-Makedonia 137 1
 Malesia 295 1
 Marokko 154 2
 Meksiko 2020 23
 Mongolia 974 0
 Norja 6629 45
 Pohjois-Korea 1575 3
 Oman 39 1
 Puola 2575 35
 Qatar 66 3
 Ranska 18211 135
 Romania 1102 6
 Ruotsi 56839 355
 Saksa 29371 202
 Serbia 813 3
 Singapore 476 2
 Slovakia 11308 64
 Slovenia 1020 7
 Suomi 73682 260
 Sveitsi 26415 158
 Taiwan 814 4
 Tanska 4252 25
 Thaimaa 359 13
 Tšekki 110525 158
 Turkki 1395 8
 Ukraina 4080 25
 Unkari 4449 19
 Uusi-Seelanti 1277 6
 Valko-Venäjä 8355 31
 Venäjä 84270 419
 Viro 1341 7
 Yhdistyneet arabiemiraatit 900 9
 Yhdysvallat 519417 1898

Päivitetty 6.4.2015[4]

Organisaatioita, jääkiekkosarjoja ja turnauksia

Jääkiekon kattojärjestö on Kansainvälinen jääkiekkoliitto (IIHF, International Ice Hockey Federation), johon kuuluu 65 jäsenmaata.

Jääkiekkoliigoja

NHL-ottelu, St. Louis BluesLos Angeles Kings.

Jääkiekon kovatasoisimpana liigana pidetään Kanadassa ja Yhdysvalloissa toimivaa NHL-liigaa (National Hockey League), jonka kuuluisuuksien galleriaan Hockey Hall of Fameen pääsevät vain harvat. NHL:ää pelataan Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Siihen osallistuu tällä hetkellä 30 joukkuetta. AHL on liiga, jossa pelaa NHL-seurojen farmiseuroja (eli joukkueita pelaajille, jotka eivät mahdu NHL-seuransa kokoonpanoon). Ennen myös IHL oli NHL:n farmiliiga. ECHL tunnetaan farmijoukkueiden farmina.

NHL:n jälkeen toiseksi kovatasoisin sarja ja sen mahdollinen tulevaisuuden haastaja on Venäjän KHL. Muita Euroopan kovatasoisia pääsarjoja ovat Suomen, Ruotsin, Tšekin, Sveitsin ja Saksan pääsarjat.

Suomessa pelataan sekä naisten SM-sarjaa että miesten SM-liigaa. Vuosina 1928–1933 miehet pelasivat cup-muotoisesti SM-tittelistä ja 1933–1975 SM-sarjaa. Miesten SM-liigassa on tällä hetkellä 15 joukkuetta. Mestis on Suomen toiseksi korkein miesten jääkiekon sarjataso (vuosina 1974–2000 I-Divisioona). Naisten toiseksi korkein sarjataso on yksinkertaisesti divisioona. Suomi-sarja on sekä naisten että miesten kolmanneksi korkein sarjataso. Lisäksi Suomessa pelataan alueiden järjestämiä jääkiekkosarjoja, sisältäen miesten 2–4-divisioonat ja harrastesarjat.

Nykyään on alkanut kehittyä monikansallisia jääkiekkoliigoja, joissa pelaa joukkueita useista eri maista. Myös Venäjän KHL on tällainen; siinä pelaa joukkueita Venäjältä, Latviasta, Valko-Venäjältä, Suomesta ja Kazakstanista. Balkanilla pelataan kahta liigaa, MOL liga ja Pannonian liiga, joihin osallistuu joukkueita monista niemimaan valtioista.

Maa Kansallinen pääsarja Toissijainen sarja
 Alankomaat Eredivisie Tweede Divisie
 Espanja Super Liga
 Yhdistynyt kuningaskunta Elite Ice Hockey League English Premier Ice Hockey League
 Irlanti Irish Ice Hockey League
 Italia Serie A Serie B
 Kanada ja  Yhdysvallat NHL AHL
 Norja GET-Liiga I-divisioona
 Ranska Ligue Magnus Division 1
 Ruotsi SHL Allsvenskan
 Saksa DEL 2. Bundesliga
 Slovakia Slovakian Extraliga
 Suomi Liiga (ent. SM-liiga) Mestis
 Sveitsi Nationalliga A Nationalliga B
Tšekki Tšekin Extraliga 1. Národní Hokejová Liga
 Tanska Oddset Ligaen
 Unkari Borsodi Jégkorong Liga
 Venäjä KHL VHL
 Viro Meistriliiga

Entisiä liigoja

Kansainväliset turnaukset

* Turnausta ei enää järjestetä, koska se on lopetettu.

Kilpailusarjat Suomessa

Suomen jääkiekkoliiton kilpailusarjat olivat vuosina 2011–2012:[5]

Juniorisarjojen ikärajat (kauden alkaessa samana vuonna täyttävät):[6]

  • A-nuoret 18–20-vuotiaat
  • B1 17 v
  • B2 16 v
  • C1 15 v
  • C2 14 v
  • D1 13 v
  • D2 12 v
  • E1 11 v
  • E2 10 v
  • F1 9 v
  • F2 8 v
  • G 7 v ja nuoremmat

Katso myös

Kirjallisuutta

Lähteet

Viitteet

  1. The IIHF's executive body IIHF. Viitattu 16.10.2009. (englanniksi)
  2. http://www.mtv3.fi/urheilu/hockeynight/uutiset.shtml/arkistot/hockeynight/2007/05/525827
  3. Prahan talouskorkeakoulu, Kansainvälisten suhteiden laitos, toukokuu 2005, "Případová studie: Sponzorovat raději hokej nebo fotbal?", [1]
  4. Survey of Players IIHF
  5. Kilpailutoiminta 2011-2012 Suomen jääkiekkoliitto
  6. Kilpailusäännöt (PDF) (7.14. Ikärajat) 2011. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 13.3.2012.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta jääkiekko.