Tohmajoki
| Tohmajoki Тохмайоки |
|
|---|---|
 Tohmajoen koski lähellä Ruskealaa |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä, Suomi |
| Alue | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Sortavala |
| Maakunnat | Pohjois-Karjala |
| Kunnat | Tohmajärvi |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö (02) [1] |
| Pinta-ala | 1 594,59 km² [2] |
| Järvisyys | 5,64 % [2][3] |
| Pääuoman pituus | noin 100 km [a] |
| Pääuoman osuudet | Tohmajoki ←Rämeenjärvi ←Tohmajoki ←Tohmajärvi ←Luosojoki ←Saarekkeenpuro |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Tohmajärvi, Tohmajärvi |
| Laskupaikka | Laatokka, Sortavala |
| Läpivirtausjärvet | Ruokojärvi, Rämeenjärvi |
| Sivu-uomat | Kiteenjoki, Karanko-oja, Tetripuro, Pusunjoki |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 80,2 m mpy. [4] |
| Laskukorkeus | 4,8 m mpy. [5] |
| Korkeusero | 75,4 m |
| Pituus | 77 km [6][7] |
| Kaltevuus | 0,98 m/km |
| Keskivirtaama | 17,8 m³/s (MQ) [8] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tohmajoki (ven. Тохмайоки, Тохма-йоки, Tohmajoki, Тохма, Tohma) on Venäjällä Karjalan tasavallan Sortavalan piirissä ja Suomessa Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä virtaava 77 kilometriä pitkä joki, joka laskee Laatokkaan Sortavalassa. Tohmajoki muodostaa noin 100 kilometriä pitkään pääuoman koko alajuoksun.[4][6][7]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki alkaa Tohmajärven itärannasta ja virtaa Suomen puolella Tohmajoensuolla 10 kilometrin päähän Rämeenjärveen. Järvi sijaitsee valtioiden välisellä rajalla. Joen alkuosuus on 12,8 kilometriä pitkä ja Venäjän puolelle jää vielä 64 kilometriä (myös 64 km [8]).[4][6]
Joki kallistuu Suomen puolella vain vähän ja Rämeenjärven jälkeen se virtaa Kotajärven (Κотаярви) kautta, ja jatkaa etellä Ruokojärvelle (Руокоярви). Ruokojärven vedenpinta sijaitsee vielä noin 75 metrin korkeudella, mutta joka alkaa pian laskeutua alemmaksi jyrkemmin ja 7 kilometrin päässä ollaankin jo 36 metrin korkeudella. Ruskealan eteläpuolella on maantien varressa luonnonnähtävyytenä Ruskealan vesiputoukset, jossa eri saarille on rakennettu kävelysillat. Joen alajuoksun jyrkkyydesta seuraa, ettei joessa ole enää järviä. Muutamien koskien alle on muodostunut suvantoja, jotka ovat kartasta katsottuna pieniä. Joki jatkaa pääsuuntanaan etelä, mutta Sortavalan lähestyessä se kääntyy itään päin. Ympäristö ei ole enää jyrkkää ja ennen Helylää joki virtaa peltoaukion keskellä. Ennen laskua Laatokan Hiidenselästä pistävään Suikasenlahteen, se yhtyy oikealta Sortavalan suunnalta tulevaan Kiteenjokeen. Matkaa Laatokan rantaan on yhtymäkohdasta enää kolme kilometriä.[4][9]
-
Sortunut pato Ruskealassa -
Ahinkoski -
Ruskealan vesiputousten näköalapaikka -
-
Sortavalan alueen kartta vuodelta 1954
.jpg)
.jpg)
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen vedenlaatua on tutkittu tarkemmin vasta 2010-luvulla. Luvut ilmoitetaan tässä ensin yläjuoksulta ja sitten alajuoksulta. Vedenväri on silloin 256 deg ja 125 deg, happamuustaso pH 6,37 ja pH 6,87, kokonaisfosforipitoisuus 33,8 μg/l ja 61,8 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 1 120 μg/l ja 890 μg/l (μg/l eli mikrogrammaa litrassa vettä).[8]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen puoleinen osa kuuluu Tohmajärven kuntaan. Se virtaa myös entisten Pälkjärven ja Ruskealan kuntien sekä Sortalavalan maalaiskunnan läpi luovutetulla alueella.
Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö
Valuma-alueen pinta-alat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiteenjoen–Tohmajoen valuma-alueen nimi on kaksiosainen, sillä Tohmajoki ja Kiteenjoki yhtyvät toisiinsa vain kolme kilometriä ennen Laatokkaa. Vesistöalue sijaitsee Suomessa ja Venäjällä, joiden vesistöviranomaisten ilmoittamat pinta-alat poikkeavat toisistaan hieman. Tässä esitetyt venäläiset arvot ovat neuvostoaikaisia, osa luvuista Suomen Vesihallituksen aikaisia (1976) ja osa myöhemmän raportin aikaisia (Ekholm 1993). Ne mahtuvat kaikki noin sadan neliökilometrin virhemarginaalin sisälle. Vesistöalueen pinta-alaksi on ilmoitettu 1 602 neliökilometriä (km² [6]), 1 594,59 km² [2], 1 618 km² [8] ja 1 700,4 km² [10]. Tässä artikkelissa käytetään Ekholmin arvoja, jolloin vesistöalueen pinta-ala on 1 594,59 neliökilometriä, josta 759,81 km² (48 %) kuuluu Venäjälle ja 834,78 km² (52 %) Suomelle.[2][3][1]
Vesistöalueen jako Tohmajoen ja Kiteenjoen valuma-alueisiin ei ole saatavilla Ekholmin tulosten kanssa yhteneviä arvoja. Tästä huolimatta sellaiset estitetään mainitsemalla kaksi. Vesihallituksen julkaisemat pinta-alat (vuodelta 1976) ovat Tohmajoen valuma-alueelle 910,4 km², josta sijaitsee Suomen puolella 290 km², ja Kiteenjoen valuma-alueelle 790,0 km², josta Suomessa sijaitsee 465 km². Venäläisten julkaisemat arvot ovat Tohmajoelle 841 km² ja Kiteenjoelle 761 km². Tohmajoen valuma-alueen järvisyys on 4,3 %, josta Suomen puolisen osan järvisyys on 6,0 %, ja Kiteenjoen valuma-alueen järvisyys on 7,0 %, josta Suomen puolisen osan on 8,3 % [11]. Eräässä artikkelissa on järvisyydelle annettu arvo 5,0 % [8].[10][6][12]
Tohmajoen pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen pääuoman alajuoksu muodostuu Tohmajoesta. Siitä 64 kilometriä [6] kuuluu Venäjälle ja noin 13 kilometriä [7] Suomelle. Pääuoman Venäjän puoleiset latvaosat virtaavat Rämeenjärven ja Ruokojärven kautta. Suomelle kuuluvan Tohmajärven pohjoispuolella kuuluvat pääuomaan Luosojoki ja ylempänä Saarekkeenpuro, joilla on vaatimattomat sivuojat. Pääuoman lähteitä ovat laaja suoalue, jota käytetään turvetuotantoon.[4][9]
Pääuoman sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tohmajoen valuma-alue muodostuu edellä kuvatun pääuoman ympärille. Pääuoman sivujoista on suurimmat kerätty alla olevaan taulukkoon. Taulukon tiedot on luettu alla luetelluista lähteistä, joita on eritelty taulukon oikeassa sarakkeessa.
| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Uoman kohta |
Etäisyys Laatokasta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kiteenjoki | Kitenjoki (Китенйоки) | Tohmajoki | 3 | 56 | 761 | 3,1,2,1,1,–,1 | |
| Turpoja | Tohmajoki | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Heinoja | Heinoja (Хейноя) | Tohmajoki | 15 | 14 | 2,1,2,1,1,–,– | ||
| Karanko-oja | Karanko-oja (Каранко-оя) | Tohmajoki | 31 | 12 | 2,1,2,1,1,–,– | ||
| Tetripuro | Tetripuro (Тетри-пуро) | Tohmajoki | 44 | 14 | 2,1,2,1,1,–,– | ||
| Törisevänpuro | Ruokojärvi | 2,1,2,–,–,–,– | |||||
| Katihtanpuro | Yläjoki | 3,–,2,–,–,–,– | |||||
| Lamajoki | Tohmajoki | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Kylmäpuro | Rämeenjärvi | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Pusunjoki | Tohmajoki | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Perttisenjoki | Tohmajärvi | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Lahdenjoki | Tohmajärvi | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Kalapuro | Tohmajärvi | 3,–,3,–,–,–,– |
Lähteet: 1 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta [6], 2 = luettu Karjalan kartat- verkkopalvelusta [9], 3 = luettu Kansalaisen karttapalvelusta [4], 4 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista.
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tieto on lähteetön ja pituusarvio on saatu yhdistämällä venäläisen vesistötietokannan luvut Karttapaikan mittaustietoon. Arvio on siksi summittainen ja se tulisi korvata lähteistetyllä tiedolla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö (02) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b Kiteenjoen-Tohmajoen vesistöalue (HTML) skvsy.fi. 2022. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Arkistoitu 8.1.2022. Viitattu 9.1.2022.
- ↑ a b c d e f Tohmajärvi, luusua (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.1.2022.
- ↑ a b c d e f g Tohmajoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 10.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c Paajanen, Mervi: Ehdotus Kitee-Jänisjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b c d e Komulainen, S.F: & al.: Assessing the Environmental Conditions of Rivers on the Northern Coast of Lake Ladoga by Chemical Characteristics and the Structure of Hydrobiocenoses. Water Resources, 2016, 43. vsk, nro 3, s. 486–494. Pleiades Publishing. ISSN 0097-8078. ResearchGate (PDF). Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Tohmajoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 10.1.2022)
- ↑ a b Pohjois-Karjalan vesien käytön kokonaissuunnitelma, s. 27, 39–42. osa I. Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-1965-X. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.1.2022).
- ↑ Tulvariskien alustava arviointi Kiteenjoen-Tohmajoen vesistöalueella (PDF) 2011. Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ Kitenjoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 10.2.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tohmajoki Wikimedia Commonsissa
