Timoleon

Timoleon
Τιμολέων
Timoleon. Giuseppe Patanian (1780–1852) maalaus.
Henkilötiedot
Syntynyt	n. 411 eaa. Korintti
Kuollut	337 eaa. Syrakusa
Ammatti	valtiomies, sotapäällikkö
Muut tiedot
Aktiivisena	344–337 eaa.
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Timoleon (m.kreik. Τιμολέων, Timoleōn; n. 411–337 eaa.) oli antiikin kreikkalainen valtiomies ja sotapäällikkö, joka oli kotoisin Korintista. Hänet tunnetaan Sisiliaan suuntautuneesta sotaretkestä, jolla hän vapautti saaren kreikkalaiskaupungit tyrannien vallasta.

Elämä

Tausta

Timoleon oli Timodemoksen (tai Timainetoksen) ja Demaristen poika, ja kuului yhteen Korintin ylhäisimmistä suvuista. Hänen kerrotaan saavuttaneen jo varhain kansalaistensa keskuudessa maineen kyvykkäänä ja rohkeana. Korintti oli pitkään vaikuttanut voimakkaasti Sisilian kreikkalaiskaupunkeihin, sillä se oli Syrakusan metropolis eli emäkaupunki. Dionin kuoleman jälkeen Sisiliassa vallitsi hirvittävä sekasorto, ja useat tarmokkaat ja kunnianhimoiset miehet olivat onnistuneet tekemään itsestään tyranneja eri paikoissa. Dionysios II oli jälleen saanut valtansa takaisin Syrakusassa. Hiketaasta oli tullut Leontinoin tyranni, ja Andromakhos, historioitsija Timaioksen isä, hallitsi Tauromenionia. Dionin kannattajat olivat paenneet joko Hiketaan tai Andromakhoksen luo, ja ensin mainittu kävi sotaa Dionysiosta vastaan väittäen palauttavansa maanpakolaiset, vaikka todellisuudessa hän pyrki saamaan Syrakusan itselleen.

Samaan aikaan karthagolaiset valmistautuivat hyödyntämään Sisilian sekasortoista tilannetta. Pelko heidän hyökkäyksestään sekä toiveet saaren rauhoittamisesta saivat monet sisilialaiset, myös syrakusalaiset maanpakolaiset, lähettämään lähetystön Korinttiin anomaan apua vuonna 344 eaa. Korinttilaiset päättivät heti suostua pyyntöön, ja kansan yksimielisellä päätöksellä Timoleon valittiin johtamaan suunniteltua sotaretkeä. Tämä ehdotus oli sinänsä hyvin mieluinen Timoleonille, joka oli rohkea ja seikkailunhaluinen, mutta lisäksi hänelle oli tullut syitä, joiden vuoksi Korintti ei enää ollut hänelle mieluinen asuinpaikka.

Timoleonin vanhempi veli Timofanes oli johtanut Korintin joukkoja menestyksekkäästi sodassa Argosta vastaan, ja myöhemmin, kun valtio odotti uutta hyökkäystä, hänelle annettiin komentoon neljäsataa palkkasoturia. Näiden sekä vahvan tukijoukon avulla hän aikoi kaapata vallan ja tehdä itsestään Korintin tyrannin. Timoleon, joka oli kiivas vapauden puolustaja, ei hyväksynyt veljensä suunnitelmia, vaan yritti saada hänet luopumaan niistä järkipuheella ja suostuttelulla. Kun hän huomasi, ettei Timofanes suostunut muuttamaan mieltään, hän päätti tappaa veljensä estääkseen tätä tuhoamasta valtion vapautta.

Timoleon peittää kasvonsa annettuaan merkin veljensä surmaajille. Charles Meynierin maalaus Timoléon vuodelta 1791.

Antiikin aikaiset lähteet kertovat Timofaneen kuolemasta eri tavoin. Diodoros Sisilialaisen mukaan Timoleon surmasi hänet omin käsin avoimesti agoralla. Plutarkhos puolestaan kertoo, että Timoleon päästi murhaajat veljensä taloon, mutta käänsi katseensa pois teon hetkellä. Cornelius Nepoksen mukaan Timoleon ei ollut edes läsnä murhan tapahtuessa, vaikka se tapahtui hänen käskystään.

Plutarkhoksen mukaan Timofaneen murhasta kului kaksikymmentä vuotta ennen kuin sisilialaiset lähettiläät saapuivat Korinttiin, ja koko tuon ajan Timoleon eli yksinäisyydessä surun ja katumuksen vaivaamana. Koska Ksenofon ei mainitse tätä tapausta Hellenikassaan, vaikka olisi todennäköisesti tehnyt niin, jos se olisi tapahtunut vuonna 364 eaa., Diodoroksen kertomus vaikuttaa luotettavammalta: Hänen mukaansa Timoleon murhasi veljensä juuri ennen sisilialaisten lähettiläiden saapumista, ja heidän saapuessaan korinttilaiset eivät olleet vielä tehneet päätöstä siitä, miten Timoleonin tekoon tuli suhtautua – toiset tuomitsivat sen tahallisena murhana, josta häntä pitäisi rangaista lain mukaan, toiset taas pitivät sitä isänmaallisena tekona, josta hänet tulisi palkita.

Diodoros kertoo myös, että Korintin neuvosto väisti vaikean päätöksen nimittämällä Timoleonin Sisilian sotaretken johtajaksi ja asettamalla ainutlaatuisen ehdon: jos hän käyttäytyisi oikeudenmukaisesti tehtävässään, häntä pidettäisiin tyranninmurhaajana ja kunnioitettaisiin sen mukaisesti, mutta jos ei, häntä rangaistaisiin veljensurmaajana.

Sisilian sotaretki

Sotaretken alku

Millä tahansa tavalla ja mistä tahansa syistä Timoleon saikin nimityksensä sotaretken johtajaksi, hänen poikkeuksellinen menestyksensä oikeutti täysin hänen saamansa luottamuksen. Plutarkhoksen kertomus hänen vaiheistaan muistuttaa lähes romaania, mutta koska Diodoros ja muut lähteet vahvistavat kertomuksen pääkohdat, sen totuudenmukaisuudesta ei ole syytä epäillä.

Vaikka korinttilaiset olivat suostuneet nopeasti sisilialaisten avunpyyntöön ja nimittäneet komentajan, he eivät olleet valmiita suuriin uhrauksiin heidän hyväkseen. Näin ollen Timoleon purjehti Korintista Sisiliaan vain kymmenellä kolmisoudulla ja seitsemälläsadalla palkkasoturilla torjuakseen karthagolaiset ja palauttaakseen järjestyksen Sisilian kaupunkeihin.

Jopa Sisiliaan pääseminen oli Timoleonille vaikeaa. Leontinoin tyranni Hiketas, joka oli näennäisesti liittynyt muiden kreikkalaisten avunpyyntöön Korintille, pelkäsi Timoleonin saapumista ja oli siksi salaa neuvotellut karthagolaisen sotapäällikkö Hannon kanssa, joka oli sillä välin saapunut Sisiliaan. Korintin sekaantuminen Sisilian asioihin ei ollut karthagolaisille mieluista, ja siksi Hanno lähetti kahdenkymmenen laivan osaston Italian rannikolle tarkkailemaan Timoleonin liikkeitä. Timoleon onnistui kuitenkin harhauttamaan karthagolaiset Rhegionissa ja purjehti turvallisesti Tauromenioniin, jossa kaupungin tyranni Andromakhos sekä syrakusalaiset maanpakolaiset ottivat hänet ystävällisesti vastaan.

Samaan aikaan Hiketas oli edennyt menestyksekkäästi sodassa Dionysiosta vastaan. Johtamansa huomattavan sotajoukon kärjessä hän hyökkäsi Syrakusaan ja voitettuaan Dionysioksen ratkaisevassa taistelussa hän valloitti lähes koko kaupungin, lukuun ottamatta Ortygian saarella sijainnutta linnoitusta, johon Dionysios vetäytyi ja jäi saarroksiin.

Timoleon ymmärsi, että hänen oli toimittava nopeasti, sillä tuskin yksikään Sisilian kreikkalainen liittyisi häneen, ellei hän ensin ansaitsisi heidän luottamustaan ja kunnioitustaan. Vaikka hän sai kokoon vain 1 200 miestä, hän marssi suoraan Adranoniin, jonka eri ryhmittymät olivat pyytäneet apua sekä häneltä että Hiketaalta. Molemmat sotapäälliköt saapuivat kaupungin luo lähes samanaikaisesti, ja heti syttyneessä taistelussa Timoleon pakotti Hiketaan joukot pakenemaan, vaikka vihollisia oli lähes viisi kertaa enemmän.

Syrakusan valtaus

Timoleon käytti voittonsa hyväkseen ja marssi suoraan Syrakusaan. Ennen kuin Hiketas ehti koota joukkonsa, Timoleon onnistui valtaamaan kaksi kaupunginosaa, Tykhen ja Epipolain. Syrakusa oli nyt kolmen kilpailevan osapuolen hallussa: Dionysios piti hallussaan saarella sijainnutta linnoitusta, Hiketas hallitsi Neapolista ja Akhradinea, ja Timoleon hallitsi kahta muuta kaupunginosaa.

Tällainen oli tilanne vuoden 344 eaa. lopulla. Seuraava talvi kului neuvotteluissa Sisilian muiden kreikkalaiskaupunkien kanssa. Timoleonin tuore menestys toi hänelle useiden tärkeiden kaupunkien tuen, muun muassa Katanen, jota hallitsi tyranni Mamerkos.

Keväällä 343 eaa. Dionysios menetti lopullisesti toivonsa ja luovutti linnoituksen Timoleonille sillä ehdolla, että saisi poistua turvallisesti Korinttiin. Hiketas, joka joutui nyt yksin kohtaamaan Timoleonin, yritti ensin murhauttaa hänet, ja kun tämä suunnitelma epäonnistui, hän turvautui avoimesti karthagolaisten apuun ja toi Magon joukot Syrakusan satamaan ja kaupunkiin.

Timoleon Syrakusassa. Historiakuvitusta vuodelta 1882.

Tässä vaiheessa Hiketas näytti varmalta voittajalta, sillä karthagolaisten armeijan kerrotaan olleen 50 000 miehen vahvuinen. Timoleon ei kuitenkaan menettänyt toivoaan, vaan osoitti olevansa tilanteen tasalla. Hän onnistui lähettämään Katanesta elintärkeän ruokakuljetuksen Syrakusan linnoituksessa oleville korinttilaisille joukoilleen. Sillä välin Mago ja Hiketas lähtivät suurimman osan sotajoukostaan kanssa marssimaan Katanea vastaan. Tämä antoi Syrakusassa oleville korinttilaisjoukoille tilaisuuden toimia: niiden komentaja Leon teki yllätyshyökkäyksen Akhradineen ja valloitti tämän tärkeän kaupunginosan.

Tämä yllättävä tappio herätti Magon epäilykset, ja peläten petosta hän päätti vetäytyä saarelta ja purjehti koko armeijansa kanssa takaisin Karthagoon. Vaikka hänen mahtava liittolaisensa oli nyt jättänyt hänet, Hiketas yritti yhä pitää hallussaan Syrakusan osia, jotka olivat hänen vallassaan. Hän ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan Timoleonin hyökkäystä, vaan joutui jättämään kaupungin ja vetäytymään takaisin Leontinoihin. Timoleonista tuli näin ollen Syrakusan kiistaton hallitsija.

Syrakusan asioiden järjestäminen

Timoleon kehottaa kansaa tuhoamaan Syrakusan linnoituksen. Giuseppe Patanian piirros.

Seuraavien kahden tai kolmen vuoden ajan Timoleon keskittyi pääasiassa Syrakusan sisäisten asioiden järjestämiseen. Vaikka hän olisi nyt voinut helposti tehdä itsestään kaupungin tyrannin, hän päätti osoittaa, ettei hän eikä kukaan muukaan yksityishenkilö saisi hallita ilman vastuuta. Siksi hän kehotti eräänä ensimmäisistä toimistaan kansaa tuhoamaan kaupungin linnoituksen, joka oli vuosikausien ajan ollut tyrannien vallan keskus ja tukikohta.

Tämän jälkeen hän ryhtyi jälleenasuttamaan kaupunkia, joka oli niin autioitunut, että kokonaiset kadut olivat jääneet ilman asukkaita ja agoralla kasvoi ruohoa niin paljon, että se riitti hevosten ravinnoksi. Hän lähetti lähettiläitä Korinttiin kutsumaan asukkaita muuttamaan Syrakusaan ja houkutteli heitä tarjoamalla maanjakoa. Korintti kokosi Kreikasta kymmenentuhatta siirtolaista, jotka purjehtivat Syrakusaan. Lisäksi kaupunkiin saapui suuria määriä väkeä eri puolilta Italiaa ja Sisiliaa, ja uusien asukkaiden määrä nousi lopulta kuuteenkymmeneentuhanteen.

Saatuaan näin kasaan väestön Timoleon ryhtyi säätämään lakeja kaupungin hallintoa varten. Näiden lakien yksityiskohdista ei ole tietoa, mutta tiedetään, että ne olivat demokraattisia. Hän myös perusti korkeimman virkamiehen toimen, joka valittiin vuosittain ja jota kutsuttiin Olympoksen Zeuksen amfipolokseksi. Tämä virkamies oli eponyymi eli antoi nimensä syrakusalaiselle vuodelle. Diodoros mainitsee, että virka oli olemassa edelleen hänen aikanaan eli keisari Augustuksen hallituskaudella.

Muita sotatoimia ja Karthagon vastaus

Vaikka Timoleon keskittyikin pitkään Syrakusan asioihin, hän ei kuitenkaan laiminlyönyt tavoitettaan karkottaa tyrannit Sisilian kaupungeista. Hän pakotti Apollonian ja Engyonin tyrannin Leptineen luopumaan vallastaan ja lähetti hänet maanpakoon Korinttiin. Sen sijaan hyökkäys Leontinoihin ei ollut yhtä menestyksekäs, vaikka Plutarkhos kertoo Timoleonin pakottaneen Hiketaan purkamaan linnoituksensa ja elämään Leontinoissa yksityishenkilönä.

Koska nämä sotaretket eivät kuitenkaan tuottaneet Timoleonin joukoille tarpeeksi saalista ja palkkasotilaille oli löydettävä sekä työtä että palkkioita, Timoleon lähetti heidät Karthagon hallussa oleville alueille Sisiliassa. Siellä he saivat runsaasti sotasaalista ja pakottivat monia kaupunkeja luopumaan Karthagosta.

Seurauksena karthagolaiset ryhtyivät sotaan Timoleonia vastaan. Syrakusassa noussut uusi valta ja Sisilian kreikkalaisten yhdistyminen herättivät heissä väistämättä kateutta. He olivat raivoissaan Magolle tämän pelkuruudesta, kun tämä oli jättänyt Sisilian, ja olisivat ristiinnaulinneet hänet, ellei hän olisi tehnyt itsemurhaa. Nyt he päättivät lähettää Sisiliaan niin mahtavan sotajoukon, että se pystyisi valloittamaan koko saaren. Tämä valtava armeija saapui Lilybaioniin vuonna 339 eaa. Sen johdossa olivat Hasdrubal ja Hamilkar, ja sen kerrotaan koostuneen 70 000 jalkamiehestä, 10 000 ratsumiehestä ja sotavaunuista sekä 200 sota-aluksen laivastosta ja tuhannesta muusta aluksesta, jotka kuljettivat valtavan määrän elintarvikkeita ja sotatarvikkeita.

Näin ylivoimainen vihollinen herätti kreikkalaisissa kauhua ja epätoivoa. Pelko oli niin suuri, että Timoleon sai Diodoroksen mukaan mukaansa vain 12 000 miestä, joista osa oli hänen omia palkkasotureitaan. Heistäkin tuhat hylkäsi hänet kesken marssin. Timoleon kiirehti kohtaamaan vihollisen tällä vähälukuisella joukollaan, tietäen, että viivyttely olisi Sisilian edelleen hajaantuneessa tilassa voinut koitua hänen turmiokseen. Myös karthagolaiset halusivat ratkaista taistelun nopeasti, luottaen voittoonsa ylivoimaisen sotajoukkonsa turvin.

Krimissoksen taistelu

Kreikkalaisten ja karthagolaisten joukkojen kohtaaminen johti Krimissoksen taisteluun, joka käytiin keskikesällä vuonna 339 eaa. Kreikkalaiset löysivät karthagolaiset leiriytyneinä Krimissos (nyk. Fiume Freddo) -joen varrelle. Tämä joki laski Hypsas (nyk. Belice) -jokeen Sisilian lounaisosassa. Timoleon asetti joukkonsa kukkulan harjalle, josta oli näkymä karthagolaisten armeijaan joen toisella rannalla. Karthagolaiset, voitonhalunsa kiihdyttäminä, alkoivat ylittää jokea vihollisen nähden. Tämä suotuisa tilanne ratkaisi Timoleonin toimintasuunnitelman. Kun karthagolaisten armeija oli jakaantunut joen yli, hän hyökkäsi kaikilla joukoillaan.

Syrakusan Timoleonin aikana n. 344–337 eaa. lyöttämä hopeinen stateeri. Kuvituksessa seppelöity Zeuksen pää ja teksti IΕΥΣ ΕΛΕΥΘΕΡΙΟΣ, Zeus Eleutherios sekä lentävä Pegasos ja teksti ΣΥΡΑΚΟΣΙΩΝ, Syrakosiōn.

Karthagolaiset puolustautuivat urheasti, mutta taistelun ollessa kiivaimmillaan puhkesi voimakas myrsky, johon liittyi salamoita, rakeita ja rankkasadetta. Myrsky iski suoraan päin karthagolaisia. He eivät kyenneet kestämään luonnonvoimia eivätkä kuulemaan upseeriensa komentoja ukkosen jyrinän ja sateen sekä raekuurojen aseisiin iskeytyvien äänten keskellä. He alkoivat vetäytyä ja pyrkiä takaisin joen yli, mutta kreikkalaisten ajaessa heitä takaa vetäytyminen muuttui pian paoksi. Pakokauhu valtasi heidän rivinsä, ja eri kansallisuuksista koostuva valtava armeija, jonka sotilaat eivät ymmärtäneet toistensa kieltä, joutui sekasorron valtaan. Pelon sokaisemina he kääntyivät toisiaan vastaan miekoin, jokainen pyrkien epätoivoisesti pääsemään joen yli. Suuri joukko miehiä kaatui taistelussa, ja vielä useammat hukkuivat jokeen.

Timoleonin muurina tunnettua Gelan kaupunginmuuria.

Voitto oli täydellinen ja kuuluu kreikkalaisten suurimpiin barbaarikansoista saamiin voittoihin. Timoleon ja hänen sotilaansa saivat saaliikseen suunnattomia rikkauksia. Osa arvokkaimmasta sotasaaliista lähetettiin Korinttiin ja muihin Kreikan kaupunkeihin, jotta voiton kunnia leviäisi myös emämaahan.

Sisilian tyrannien karkottaminen

Voitto Krimissoksen taistelussa lisäsi Timoleonin valtaa ja vaikutusvaltaa niin paljon, että hän päätti nyt toteuttaa hankkeensa karkottaa kaikki tyrannit Sisiliasta. Näistä kaksi mahtavinta, Leontinoin Hiketas ja Katanen Mamerkos, turvautuivat karthagolaisten apuun. Nämä lähettivät Sisiliaan Giskon mukanaan seitsemänkymmenen laivan laivasto ja joukko kreikkalaisia palkkasotureita. Vaikka Gisko saavutti aluksi muutamia voittoja, sota oli kokonaisuudessaan suotuisa Timoleonille, minkä vuoksi karthagolaiset olivat valmiita solmimaan hänen kanssaan rauhansopimuksen vuonna 338 eaa. Sopimuksessa Halykos (nyk. Platani) -joki vahvistettiin karthagolaisten ja kreikkalaisten hallitsemien alueiden rajaksi Sisiliassa.

Giskoa vastaan käydyn sodan aikana Hiketas joutui Timoleonin käsiin. Hän kärsi täydellisen tappion Timoleonille Damurias-joella ja joutui muutaman päivän kuluttua vangiksi yhdessä poikansa Eupolemaan kanssa. Molemmat surmattiin Timoleonin käskystä. Hänen vaimonsa ja tyttärensä vietiin Syrakusaan, missä heidät teloitettiin kansan päätöksellä hyvityksenä Dionin sielulle, sillä Hiketas oli surmannut tämän vaimon Areten ja sisaren Aristomakhen. Tätä on pidetty yhtenä suurimmista tahroista Timoleonin maineessa, sillä hän olisi voinut pelastaa nämä naiset, jos olisi niin halunnut.

Hiketaan kuoleman ja karthagolaisten sekä Timoleonin välisen rauhansopimuksen jälkeen Mamerkos ei kyennyt enää pitämään valtaansa Katanessa, vaan pakeni Messeneen, jossa hän haki turvaa kaupungin tyrannilta Hipponilta. Timoleon seurasi häntä nopeasti ja piiritti Messaneä sekä mereltä että maalta niin voimallisesti, että Hippon menetti kaiken toivon kaupungin puolustamisesta ja yritti paeta meritse. Hän jäi kuitenkin kiinni, ja hänet surmattiin Messenen teatterissa kansan edessä. Mamerkos antautui nyt, mutta vaati oikeudenkäyntiä Syrakusassa sillä ehdolla, että Timoleon ei esiintyisi syyttäjänä. Heti hänen saavuttuaan Syrakusan kansankokoukseen kansa kuitenkin kieltäytyi kuuntelemasta häntä ja tuomitsi hänet yksimielisesti kuolemaan.

Ihmiset tuovat vieraita vanhan ja sokean Timoleonin eteen. Jean-Joseph Taillassonin maalaus vuodelta 1745.

Näin lähes kaikki tyrannit karkotettiin Sisilian kreikkalaiskaupungeista, ja heidän tilalleen perustettiin demokraattinen hallintomuoto. Todellisuudessa Timoleon oli kuitenkin Sisilian hallitsija, sillä kaikki kaupungit neuvottelivat hänen kanssaan kaikissa tärkeissä asioissa. Hänen hallintonsa viisaus käy ilmi siitä, että saari säilyi vauraana useita vuosia vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Hän asutti uudelleen Akragaan ja Gelan suuret kaupungit, jotka karthagolaiset olivat hävittäneet, ja perusti siirtokuntia myös muihin kaupunkeihin. Hän ei kuitenkaan ottanut mitään arvonimeä tai virkaa, vaan eli yksityiskansalaisena syrakusalais­ten joukossa ja jätti kaupungin hallinnon heidän omiin käsiinsä.

Kerran, kun kansankokouksessa demagogi nimeltä Demainetos hyökkäsi Timoleonin julkista toimintaa vastaan, hänen kerrotaan kiittäneen jumalia siitä, että hänen rukouksensa syrakusalaisten sananvapaudesta oli toteutunut. Ja kun toinen demagogi, Lafystios, vaati, että Timoleonin tulisi asettaa takaajat vastatakseen oikeusjutussa, ja osa Timoleonin ystävistä alkoi protestoida, Timoleon hillitsi heitä sanoen, että hänen ponnistelujensa ja vaivannäkönsä suurimpana päämääränä oli ollut tehdä laista sama kaikille syrakusalaisille.

Timoleonin hautajaiset. Giuseppe Sciutin maalaus vuodelta 1874.

Loppuelämä ja jälkimaine

Vähän ennen kuolemaansa Timoleon sokeutui täysin, mutta syrakusalaiset osoittivat hänelle yhä samaa kunnioitusta kuin ennen ja pyysivät hänen neuvojaan kaikissa vaikeissa asioissa. Diodoroksen mukaan hän kuoli vuonna 337 eaa., kahdeksan vuotta sen jälkeen kun oli tullut Sisiliaan. Hänet haudattiin valtion kustannuksella Syrakusan agoralle, jossa hänen hautamuistomerkkinsä ympäröitiin myöhemmin pylväskäytävillä ja gymnasionilla, joka sai nimekseen Timoleonteion. Hänen kunniakseen järjestettiin myös vuosittaiset kisat.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Timoleon Wikimedia Commonsissa