Tilma Hainari
.png)
Tilma Sofia Hainari (o.s. Hagan; 1. syyskuuta 1861 Ruskeala – 23. tammikuuta 1940 Helsinki) oli suomalainen naisasia-aktivisti ja kansanvalistaja.
Hainarin vanhemmat olivat maanviljelijä Johan Hagan ja Adolfina Sofia Soldan.
Hainari toimi englannin opettajana 1902–1924, ensin Sortavalassa, sitten Helsingissä. Hän osallistui Suomen valtuuskunnan jäsenenä eräisiin Kansainliiton kokouksiin 1920- ja 1930-luvuilla ja tuki huomattavin taloudellisin lahjoituksin Akateemisen Karjala-Seuran perustamista vuonna 1922. Hän toimi myös Koulukeittoyhdistyksessä ja oli Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtaja vuodesta 1914 aina vuoteen 1938, ajaen muun muassa naispoliisiasiaa.
Tehtävä SNKL:n puheenjohtajana vei Tilma Hainarin useaan otteeseen ulkomaille, jossa hän tutustui uusiin aatteisiin. Hainari vieraili muun muassa Pohjois-Amerikassa 1920-luvulla “tylsämielisten” hoitolaitoksessa.[1]
Hainari oli konservatiivisen Suomalaisen puolueen ja Suomen naisyhdistyksen jäsen. Siveellisyys oli molemmissa järjestöissä keskeinen kysymys. Siveellisyys oli alun perin J.V. Snellmanin filosofiassa 1800-luvulla uutta luovaa, itsenäiseen ajatteluun perustuvaa valtiollista vaikuttamista. Sen jälkeen siihen liitettiin kristillisiä ja konservatiivisia arvoja. Lisäksi siveellisyyteen tuli mukaan sukupuolimoraali. Tilma Hainaria tutkineen Eija Jämbäckin mukaan naisasianaiset yhdistivät nämä kolme asiaa. He halusivat vaikuttaa politiikkaan ja valvoa sukupuolimoraalia.
Tähän pääsemiseksi naisasianaiset halusivat käyttää Jämbäckin mukaan myös rotuhygieniaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana etupäässä työväenluokkaisesta taustasta tulevat suomalaiset naiset alkoivat seurustella venäläisten sotilaiden kanssa. Tilma Hainari piti tätä todella huolestuttavana. Tuohin aikaan ajateltiin, että naiset ovat yhteiskunnan moraalinen selkäranka, ja kun eräät naiset horjahtivat pois naisen esikuvallisesta roolista, sen katsottiin tuhoavan kaikkien suomalaisten naisten maineen, Ajan degeneraatio-opissa prostituoituja pidettiin epänormaaleina. Hainarin ratkaisu ongelmaan oli moraalikasvatus, mutta jos naisille tarkoitetut turvakodit tai kristillinen kasvatus eivät tepsineet degeneroituneihin oli Hainarin mukaan sovellettava rotuhygienian kontrollikeinoja. Niillä voisi suojella Suomen kansaa degeneraatiolta. Tilma Hainarista tuli yhä vaikutusvaltaisempi rotuhygienian puolestapuhuja. Hainari otti myös suoraan yhteyttä vallanpitäjiin ja kävi eri ministereiden puheilla.
Tilma Hainaria kuultiin vuonna 1936 käyttöön otetun sterilisointilain valmistelujen yhteydessä.[1]
Hainari julkaisi vuonna 1927 Hilda Käkikosken persoonaa valottavan teoksen Hilda Käkikoski kirjeittensä valossa. Hänen puolisonsa vuodesta oli vuodesta 1883 historiantutkija ja kansanedustaja Oskar Hainari (1856–1910).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 267. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- ↑ a b Tilma Hainari oli naisasia-aktivisti ja rotuhygieenikko, joka kammoksui suhteita venäläissotilaiden kanssa Yle Uutiset. Viitattu 11.9.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sainio, Venla: ”Hainari, Tilma (1861–1940)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 479–481. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
- Tuulio, Tyyni: Tilma Hainari, Karjalan tytär. Porvoo: WSOY, 1952.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hainari, Tilma Sofia. Porvarillisen Työn Arkisto.
| ||||||||||||||
