Tikkurilan vanha asemarakennus
| Tikkurilan vanha asemarakennus | |
|---|---|
 Tikkurilan vanha asemarakennus kesällä 2006 |
|
| Osoite | Hertaksentie 1, 01300 Vantaa |
| Sijainti | Tikkurilan rautatieasema |
| Rakennustyyppi | asemarakennus |
| Valmistumisvuosi | 1862 |
| Suunnittelija | Carl Albert Edelfelt |
| Rakennuttaja | Rautatiehallitus |
| Omistaja | VR-Yhtymä |
| Käyttäjä |
Valtionrautatiet / VR-Yhtymä (1862–1987) Vantaan kaupunginmuseo (1987–) |
| Runkorakenne | tiili |
| Julkisivumateriaali | tiili |
| Korkeus | 14,5 metriä |
| Kerrosluku | 3 |
| Bruttoala | 618 m² |
| Kerrosala | 206 m² |
 |
|
Tikkurilan vanha asemarakennus on Vantaan Tikkurilassa sijaitseva historiallinen asemarakennus, joka toimii nykyisin Vantaan kaupunginmuseona. Se kuuluu Suomen ensimmäisen rautatielinjan Helsinki–Hämeenlinna-radan alkuperäisiin asemiin ja on Suomen vanhin säilynyt tiilinen asemarakennus.
Arkkitehti Carl Albert Edelfeltin suunnittelema, vuonna 1862 valmistunut rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan 1800-luvun lopun historiallista kertaustyyliä. Se toimi asemana yli vuosisadan ajan, vuoteen 1978, jolloin Tikkurilan toiseksi uusin asemarakennus valmistui. 1980-luvun lopulla rakennuksen kaksi alinta kerrosta restauroitiin Vantaan kaupunginmuseon näyttelytiloiksi. Rakennuksessa sijaitsee myös museon arkisto- ja toimistotiloja. Rakennus kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.[1]
Aseman synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ensimmäinen rautatieyhteys avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välillä vuonna 1862. Radan alkuperäiset väliasemat olivat Tikkurila, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki ja Turenki. Asemarakennukset suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt tuolloin muodissa olleeseen historialliseen kertaustyyliin, käyttäen esikuvinaan keskieurooppalaista asema-arkkitehtuuria.
Vain pääteasemat Helsinki ja Hämeenlinna sekä väliasema Tikkurila saivat tiiliset asemarakennukset, muut tehtiin puusta. Vanhan tarinan mukaan Tikkurilan aseman jälkeen Rautatiehallituksen rahat olisivat alkaneet loppua, joten muut asemat oli rakennettava halvemmasta materiaalista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, vaan Tikkurila sai tiilisen asemarakennuksen monien seikkojen summana. Asema sijaitsi rautatien ja vanhan Turku–Viipuri-maantien risteyksessä ja oli siksi tärkeä vaihtoasema. Lisäksi Tikkurilan arveltiin kasvavan tulevaisuudessa huomattavaksi taajamaksi pääkaupungin läheisyyden ansiosta. Tikkurilan asema myös sijaitsi puuttomalla savitasangolla, missä puutavaran saatavuus oli huono mutta mahdollisuudet tiilenpolttoon hyvät.[2][3] Perimätiedon mukaan tiilien savi on peräisin Ilolan savikuopilta ja tiilien poltto tapahtui Hiekkaharjussa.[4]
Myös Helsinki–Hämeenlinna-radan ja tulevan Pietarin radan risteysasemalle oli tarkoitus rakentaa tiilinen asemarakennus. Rautatiehallitus ei kuitenkaan osannut päättää, tulisiko risteysasemaksi Riihimäki vai Turenki, ja Edelfeltin asemarakennusta varten tekemät suunnitelmat jäivät hyllylle. Sekä Riihimäki että Turenki saivat myöhemmin puiset asemarakennukset.[5]
Edelfeltin piirustukset Tikkurilan asemarakennukseksi hyväksyttiin heinäkuussa 1859, ja perustukset muurattiin vielä samana kesänä. Kesällä 1860 rakennuksen seinät muurattiin täyteen korkeuteensa, ja kesällä 1861 rakennettiin vesikatto. Rakennustyöt urakoi rakennusmestari Carl Grönstadt miehineen, ja tiilet saatiin paikallisista tiiliruukeista. Rautatieliikenteen alkaessa maaliskuussa 1862 Tikkurilan asema oli valmis käyttöön.[6] Alkuaikoina juna kulki joka toinen päivä Helsingistä Hämeenlinnaan ja palasi joka toinen päivä takaisin Helsinkiin.[4] Tikkurilan vanha asema, Järvenpään asema ja Turengin asema ovat ainoat säilyneet vuonna 1862 avatut asemarakennukset. Näistä Järvenpään asema on rakennuksena vanhin, sillä se rakennettiin jo 1858 radantekijöiden työpäällikön asunnoksi.[7] Tikkurilan vanha asema on radan tiiliasemista ainoa säilynyt, sillä Hämeenlinnan asema tuhoutui sisällissodassa keväällä 1918.
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmikerroksinen, punatiilestä muurattu asemarakennus edustaa 1800-luvun puolenvälin historiallista sekatyyliä. Julkisivun jäsennys ja koristelu edustaa lähinnä uusrenessanssia, mutta pyörökaariset ikkunat sekä ylimmän kerroksen pienet pyöreät ruusuikkunat tuovat siihen myös uusgoottilaista leimaa.
Rakennuksen alakerrassa sijaitsivat alun perin lippumyymälä sekä erilliset ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan odotussalit, joista kustakin oli oma ovensa asemalaiturille. Toisessa kerroksessa oli asemapäällikön virka-asunto ja kolmannessa rautatievirkailijoiden asuntoja.[8] Aseman ympärillä levisi aikanaan laaja asema-alue, jossa oli varasto- ja makasiinirakennuksia, tiilinen vesitorni höyryvetureiden vedenottoa varten sekä rautatieläisten asuintaloja puutarhoineen. Viimeiset näistä rakennuksista purettiin 1990-luvulla, ja vain itse asema on säilynyt.
Rakennus poistui asemakäytöstä vuonna 1977, kun Tikkurilan uusi asema valmistui sen pohjoispuolelle. Tämän jälkeen sitä käytettiin vuosikymmenen ajan VR:n varastotiloina sekä rautatiehenkilökunnan asuntorakennuksena.
Vantaan kaupunginmuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1986 Vantaan kaupunki vuokrasi rapistuneen aseman VR:ltä ja restauroi sen alkuperäiseen asuunsa. Aseman tiloihin muutti Vantaan kaupunginmuseo, joka avasi ovensa syksyllä 1990.[8] Ensimmäinen näyttely Tikkurila – viisitoista virstaa kaupungista kertoi aseman omasta historiasta. Asemarakennuksen kaksi pääkerrosta ovat näyttelytiloina, kolmannessa kerroksessa sijaitsevat kaupunginmuseon henkilökunnan toimitilat. Rakennuksen hyötyala on noin 410 m2, josta näyttelytilaa on noin 150 m2. Muu osa tiloista on työ- ja varastotiloja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leskinen, Teresa (toim.): Seuraavana Tikkurila! Edelfeltin asemasta museoksi, s. 25. Vantaan kaupunginmuseo, 2003.
- Iltanen, Jussi: Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat. Karttakeskus, 2009.
- Vantaan kaupunginmuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ RKY: Tikkurilan rautatieasema 2009. Museovirasto. Viitattu 13.11.2013.
- ↑ Leskinen 2003, s. 25
- ↑ Iltanen 2009, s. 54–56
- ↑ a b Hautamäki, Maiju: Tikkurilan vanha asema oli aikansa ainutlaatuinen nähtävyys. Vantaan Sanomat länsi, 18.–19.5.2019, s. 10. Vantaa: Etelä-Suomen Media Oy. ISSN 0356-2352.
- ↑ Iltanen 2009, s. 54–56, 65, 69
- ↑ Leskinen 2003, s. 27–29
- ↑ Valanto, Sirkka (toim.): Rautateiden arkkitehtuuri. Asemarakennuksia 1857-1941, s. 19. Suomen rakennustaiteen museo, 1984. ISBN 9519229353.
- ↑ a b Kaija, Aho: Tikkurilan asema nousi rappiosta | Vantaa entisti maan vanhimman asemarakennuksen kaupunginmuseoksi (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 27.6.1990. Viitattu 15.3.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tikkurilan vanha asemarakennus Wikimedia Commonsissa
