Tiit Made

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiit Made
Tiit Made vuonna 2011.
Tiit Made vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt13. maaliskuuta 1940
Tallinna, Viro
Kansalaisuus viro
Ammatti professori
Puoliso lastenkirjailija Reet Made
Tiedot
Muut puolueet Viron kommunistinen puolue (EKP) (1971–1989)
Viron Yrittäjien puolue (1990–1994)
Viron keskustapuolue (1994–1995)
Kehityspuolue (1996–1998)
Viron demokraattisen puolue (1998–2000)
Koulutus Kauppatieteiden tohtori
Tutkinnot Tallinnan teknillinen yliopisto
Moskovan valtionyliopisto
Kunnianosoitukset Valtionvaakuna, 3.luokka (2006)
Valtionvaakuna, 5.luokka (2002)

Tiit Made (s. 13. maaliskuuta 1940 Tallinna) on virolainen taloustieteilijä, toimittaja ja poliitikko. Hän oli näkyvä henkilö Viron laulavassa vallankumouksessa erityisesti uutta talousratkaisua eli Taloudellisesti itsenäinen Viro (lyh. IME) kehitettäessä syksystä 1987 lähtien. Sen jälkeen hän osallistui Kansanrintama-toimintaan, joka johti Viron itsenäisyyteen, ja oli päättämässä Viron uudesta itsenäisyydestä.

Aika ennen Viron laulavaa vallankumousta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Made valmistui lukiosta vuonna 1959 Tallinnassa ja vuonna 1965 Tallinnan ammattikorkeakoulun kauppatieteiden osastolta. Vuonna 1971 hän puolusti tieteiden kandidaatin (D.Sc.) väitöskirjaansa ulkomaankaupan alalta Moskovan valtionyliopistossa.lähde? Kirjan nimi on Экономические проблемы металообрабтывающей промышленности Финляндии.[1]

Made työskenteli insinööri-ekonomistina Norman tehtaalla, lehtorina (apulaisprofessorina) Tallinnan ammattikorkeakoulussa eli nykyisessä Teknillisessä yliopistossa vuosina 1969–1974 ja 1977–1979[2], diplomaattina eli Neuvostoliiton Tukholman-suurlähetystön konsuliavustajana vuosina 1974–1977[3], Neuvosto-Viron suunnittelukomitean tiedotusinstituutin ulkomaankaupan kommentaattorina ja juontajana radiossa ja televisiossa sekä professorina Viron kauppakorkeakoulussa vuosina 1979–1990.[2] Made oli Neuvostoliiton kommunistipuolueen (NKP) jäsen vuodesta 1971.[2] Hän oli kuitenkin ensimmäinen laulavan vallankumouksen poliitikoista, joka 7. marraskuuta 1989 erosi NKP:stä.lähde?

Maden rooli Viron laulavassa vallankumouksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1987 aikana käynnistyneessä Viron laulavassa vallankumouksessa Made oli näkyvä hahmo. Hän oli keskeisiä hahmoja Viron vihreän liikkeen syntymisessä. Sen ensimäisiä tavoitteita oli estää uusien fosforiittikaivosten avaaminen Virossa. Samana kesällä 1987 Viron taloudellisen itsenäisyys (vironkielinen lyhenne IME) nousi keskeiseksi vaatimukseksi. Ajatuksen esiintuojina Edasi-lehdessä syyskuussa 1987 olivat silloinen valtion suunnittelukomitean johtaja Edgar Savisaar, kommunistipuolueen päälehden Rahva Häälin varapäätoimittaja Siim Kallas, sosiologi Mikk Titma ja Tiit Made. Asia sai laajaa kannatusta asiaa käsiteltäessä Neuvosto-Virossa.[4][5]

Tiit Made esittelemässä julistetta, joka liittyi vuonna 1987 julkistettuun IME-talousohjelmaan.

Kevään 1989 aikana Kansanrintaman ehdokkaat menestyivät hyvin Neuvostoliiton kansanedustajien kongressin vaaleissa, joissa Mikk Titma tuli valituksi Moskovassa kokoontuneeseen uuteen neuvostoparlamenttiin. Lisäksi hänet valittiin kongressin ulkoasiainvaliokuntaan. Kevään 1990 Neuvosto-Viron parlamanttivaaleissa Titma valittiin Viron tasavallan korkeimpaan neuvostoon, jossa hän kuului valtaannousseeseen Kansanrintama-ryhmään.[6] Lisäksi hänet valittiin sen ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajaksi. Samaan aikaan hän oli myös syntyperäisten virolaisten ja heidän jälkeläisten edustajistoksi valitun Viron kongressin jäsen vuosina 1990–1992, jonka toiminta päättyi Viron itsenäistyttyä. Tit Made oli mukana päättämässä Korkeimassa neuvostossa 20. elokuuta 1991 Viron itsenäisyydestä.[2]

Uuden itsenäisyyden jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden itsenäisyyden aikana Made oli aluksi Viron Yrittäjien puolueen johtaja.[7] Puolue yhdistyi vuonna 1994 Viron keskustapuolueeseen. Mutta sitä jo seuraavana vuonna puolueesta erosi joukko jäseniä, mukaan lukien Made, ja perusti uuden Kehityspuolueen, jonka johtajana Made oli vuoteen 1998. Made toimi riigikogun jäsenenä vuosina 1992–1998.[8] [9]

Parlamentaarikon ja poliitikon uran päätyttyä Made on julkaissut lukuisia Viron lähihistoriaa käsitteleviä teoksia. Lisäksi hän ottanut vahvasti kantaa Virossa asuvien passittomien kysymykseen, joka hänen mukaansa vaatii ratkaisua. Kyseessä on lähinnä Viron itsenäistyttyä Neuvostoliiton passin loputtua kansalaisuden ulkopuolelle jääneistä henkilöistä.[10]

Hänen oopperamusiikin harrastuksensa tuloksena hän julkaisi 1 400 sivuisen Viron kaksiosaisen oopperasanakirjan.[11]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiit Made: Mu isamaa – Viron toivo ja pelko. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3262-4.
  • Tiit Made, suom. Johanna Laakso: Imperiumi tienhaarassa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-0-17467-X.
  • Tiit Made, suom. Jouko Vanhanen: Kansa tahtoi. Helsinki: Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-0-17467-X.

Viroksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiit Made: Rootsist ja rootsalaasest. Tallinna: Raamattukoi, 1980.
  • Tiit Made: Ükskord niikuinii. Tallinna: Raamattukoi, 2006. ISBN 9789949415670.
  • Tiit Made: Sotsialismileeri peied. Tallinna: Raamattukoi, 2008. ISBN 9789949438204.
  • Tiit Made: Idüllist ahastuseni. Tallinna: Raamattukoi, 2009. ISBN 9789949438822.
  • Tiit Made: Kremlis iseseisvust toomas. Tallinna: Raamattukoi, 2011. ISBN 9789949466306.
  • Tiit Made: Valitsejate vastu. Tallinna: Raamattukoi, 2013. ISBN 9789949466948.
  • Tiit Made: Eestlaste vabanemise tee. Tallinna: Raamattukoi, 2015. ISBN 9789949956531.
  • Tiit Made: Rootsis Nõukogude saatkonnas. Tallinna: Raamattukoi, 2016. ISBN 9789949527724.
  • Tiit Made: Nõukaaeg. Tallinna: Raamattukoi, 2019. ISBN 9789949664788.
  • Tiit Made: Saatanlik MRÜlemnõukogu XII iseseisvuse taastajana. Tallinna: Raamattukoi, 2021. ISBN 9789916403372.
  • Tiit Made: Saatanlik MRP. Tallinna: Raamattukoi, 2022. ISBN 9789949956593.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Маде, Т. Экономические проблемы металообрабтывающей промышленности Финляндии (Kirjaston arkistokortti) Генеральный алфавитный каталог книг на русском языке (1725 - 1998). Российская национальная библиотека. Viitattu 28.12.2022. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d ​Tiit Made Prabook. Viitattu 29.12.2022. (viroksi)
  3. ↑ Geidi Raud: ​"Pealtnägija": Tiit Made rääkis perioodist, mille kohta oli andnud vaikimisvande 18.5.2016. Öhtuleht. Viitattu 27.12.2022. (viroksi)
  4. ↑ Made 1988: s. 66-67
  5. ↑ Bernard A. Cook (ed.): Europe Since 1945: An Encyclopedia, s. 344. New York: Routledge, 2001. ISBN 978-0-815-31336-6. (englanniksi)
  6. ↑ Viron kansanrintama eteni. Helsingin Sanomat, 28.3.1989, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.12.2022.
  7. ↑ Viroon perustettiin yrittäjien puolue. Helsingin Sanomat, 4.3.1990, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.12.2022.
  8. ↑ Kronikka 1990-1999 Viron taloushistoria. Viitattu 29.12.2022 (viroksi).
  9. ↑ ​Juhatus ja liikmed riigikogu.ee. Viitattu 27.12.2022 (viroksi).
  10. ↑ Тийт Маде: через год серых паспортов в Эстонии быть не должно 21.8.2017. delfi.ee. Viitattu 29.12.2022 (venäjäksi).
  11. ↑ Tiit Made eestikeelne kaheköiteline ooperileksikon 8.11.2012. sirp.ee. Viitattu 29.12.2022 (viroksi).
Kansainväliset
Kansalliset
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tiit_Made&oldid=22075242”