Tigrayn kansan vapautusrintama
Tigrayn kansan vapautusrintama (tigrinjaksi ህዝባዊ ወያነ ሓርነት ትግራይ, Həzbawi Wäyyanä Ḥarənnät Təgray, engl. Tigray People's Liberation Front, TPLF) on Tigrayn alueelta Etiopiasta lähtenyt puolisotilaallinen järjestö ja puolue. Sen perusti 1975 pieni joukko kapinallisia, joista tuli sissiarmeija, käynnisti onnistuneen kapinan ja lopulta hallitsi Afrikan toiseksi väkirikkainta maata lähes 30 vuotta.[1]
TPLF perustettiin vuonna 1975, vuosi Haile Selassien syrjäyttämisen jälkeen. Perustajina oli kymmenkunta nuorta miestä Tigrayn vuoristoiselta pohjoiselta alueelta. Heitä innoitti marxilais-leninismi, kansallinen identiteetti ja Tigrayn kansan 1940-luvulla kokemien vääryyksien muisto. Viidessä vuodessa liike sai tuhansia kannattajia.[1]
Vuodesta 1989 alkaen TPLF oli voimakkain ja menestyvin osa Etiopian kansojen vallankumouksellista demokraattista rintamaa eli EPRDF-liittoumaa. 28. toukokuuta 1991 Eritrean joukkojen tukemat TPLF-joukot valtasivat pääkaupungin Addis Abeban. Hallituksen kaatuminen nosti TPLF:n johtajan, 36-vuotiaan Meles Zenawin, valtaan. Myös armeijaa ja tiedustelupalveluja hallitsivat tigraylaiset.[1]
Etiopiaan rakennettiin huolella tasapainotettua etniseen alkuperään perustuvaa liittovaltiota, joka kehittyi nopeasti ja menestyi taloudellisesti. Nälänhätä karkoitettiin. Mekele kukoisti, sen siistit kadut ja sähkölinjat kertovat TPLF:n kotiseudulle ohjatuista resursseista. Mutta siellä oli myös niin säälimätöntä sortoa, että se huolestutti jopa Yhdysvaltoja, jotka näkivät Etiopian alueensa turvallisuusstrategiansa kulmakivenä ja olivat valmiita sietämään suurimman osan TPLF:n johtajuuden ylilyönneistä. Meles Zenawi kuoli äkillisesti vuonna 2012, ja hänen valitsemansa seuraaja Hailemariam Desalegn osoittautui liian heikoksi hallitsemaan kasvavia jännitteitä.[1]
Tyytymättömyys kasvoi erityisesti kahden suurimman etnisen ryhmän, oromoiden ja amharoiden keskuudessa. Heidän tuellaan pääministeriksi nousi vuonna 2018 Abiy Ahmed Ali, puoliksi oromo, puoliksi amhara. TPLF:n valtakausi päättyi nopeasti.[1] EPRDF-liittouman seuraajaksi perustettuun Vaurauspuolueeseen liittyivät kaikki muut liittouman jäsenpuolueet Tigrayn kansan vapautusrintamaa lukuun ottamatta. TPLF:n syrjään jääminen oli osasyynä marraskuussa 2020 alkaneeseen Tigrayn kriisiin.[2] TPLF oli osapuolena kriisissä vuosina 2020–2022[3].
Huomautus lyhenteestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järjestön alkuperäinen nimi on tigrinjan kielellä. Jopa sen tunnuksessa on myös englanninkielinen lyhenne T.P.L.F., Tigrayan People's Liberation Front. Myös suomenkielinen lehdistö on käyttänyt englanninkielistä lyhennettä, yleensä muodossa Tigrayn kansan vapautusrintama (TPLF).[4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Rise and fall of Ethiopia’s TPLF – from rebels to rulers and back The gueardian. 25.11.2020. Viitattu 22.2.2025.
- ↑ Lindström, Liselott: Tigrayn sota uhkaa levitä, taustalla kytee kolonialismin perintö. Ulkopolitiikka, 9.3.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2025.
- ↑ Ethiopia-Tigray war: who is fighting and what has been the toll? theguardian.com. 2021. Viitattu 22.2.2025.
- ↑ Etiopia poisti Tigrayn kapinallispuolueen terroristilistaltaan Helsingin Sanomat. 2023. Viitattu 23.2.2025.
- ↑ Etiopian hallitus kertoo saartaneensa kapinallismaakunta Tigrayn pääkaupungin Yle. 2020. Viitattu 23.2.2025.
- ↑ Etiopia ajautuu kohti kansanmurhaa – Jos valtio hajoaa Jugoslavian tavoin, se uhkaa syöstä koko Afrikan sarven kaaokseen Apu. 2021. Viitattu 23.2.2025.