Maailmankuva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maailmaa katsomassa. Maailmankuva eli todellisuuskäsitys koskee kokonaisuutena sitä, millainen todellisuus on.

Maailmankuva on käsitys maailman kokonaisuudesta.[1] Sitä lähellä ovat sanat maailmankatsomus ja elämänkatsomus.[1][2]

Maailmankuvan määritelmiä ja jaotteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmankuva on määritelty muun muassa maailmaa koskevien, tavalla tai toisella perusteltujen väitteiden järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi[3], maailmaa koskevien käsitysten kokonaisuudeksi, joka suuntaa ajattelua, käsityksiä ja toimintaa[4], kokonaiskäsitykseksi, jonka avulla hahmotetaan maailmaa[5] sekä aikakauteen sidoksissa olevaksi kokonaiskuvaksi maailmasta ja sen rakenteista.[6]

Ilkka Niiniluoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Niiniluodon mukaan henkilön maailmankuvalla tarkoitetaan henkilön hyväksymien, todellisuutta koskevien käsitysten joukkoa. Nämä käsitykset tyypillisesti koskevat sitä, millaisista olioista tai aineksista todellisuus muodostuu, miten todellisuus on syntynyt ja kehittynyt ja millaisia säännönmukaisuuksia ja lakeja siinä vallitsee.[7]

Maailmankuva voi Niiniluodon mukaan olla:

  • Tieteellinen, jos kaikki maailmankuvaan kuuluvat väitteet ovat tieteellisin menetelmin hankittuja ja perusteltuja sekä tieteenharjoittajien muodostaman tiedeyhteisön hyväksymiä. Tieteellinen maailmankuva on historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava: sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tosiasia-aineiston perusteella.
  • Arkikokemukseen perustuva, jos maailmankuvan perustana on jokapäiväisen havainnon ja elämänkokemuksen antama tieto itsestä ja ympäristöstä.
  • Metafyysinen, jos maailmankuva sisältää sellaisia todellisuutta koskevia väitteitä, jotka on perusteltu tieteen kokemusperäisen menetelmän sijasta filosofisten todistelujen avulla. Metafyysistä maailmankuvaa voidaan kutsua tiedepohjaiseksi, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan ohella joitakin erityistieteen tuloksiin pohjautuvia filosofisia yleistyksiä todellisuuden perusluonteesta.
  • Epätieteellinen, jos maailmankuva sisältää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tietyllä hetkellä vallitsevan tieteellisen maailmankuvan kanssa.
  • Maaginen, jos maailmankuva perustuu taikauskoon, tavallisesti perinteeseen pohjautuviin käsityksiin luonnossa vaikuttavista hengistä sekä hyvistä ja pahoista voimista.
  • Uskonnollinen, jos maailmankuvaan sisältyy sellaisia väitteitä, joiden ainoana perusteluna on vetoaminen joihinkin uskonnolliseen arvovaltaan, kuten Raamattuun tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin tai elämyksiin. Uskonnollinen maailmankuva on epätieteellinen, jos se muodostuu näkemyksistä, jotka ovat ristiriidassa tieteen kanssa. [8]

Tieteellisten väitteiden tulee läpäistä vaatimus julkisesta perusteltavuudesta ja koeteltavuudesta, eli niiden on kestettävä vertailussa todellisuuteen sekä tiedeyhteisössä käytävässä arvostelevassa keskustelussa.[9]

Tieteellinen maailmankuva ei koskaan ole täydellinen: aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen menetelmien avulla vastauksia. Tieteen arvostelevalla menetelmällä voidaan kuitenkin muodostaa muuttuva ja kehittyvä käsitysjärjestelmä, jossa aikaisempia virheitä poistetaan ja löydetään entistä tarkempia ja paremmin todellisuutta selittäviä käsityksiä. Tieteen tekeminen edellyttää muun muassa rajanvetoa tieteen ja näennäistieteen välillä.[9]

Maailmankuva on epätieteellinen silloin, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, on ristiriitatilanteessa järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisen menetelmän avulla.[9]

Tarja Kallio-Tamminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarja Kallio-Tammisen mukaan maailmankuva tai todellisuuskäsitys sisältää perustavat käsitykset todellisuuden luonteesta sekä tiedosta. Todellisuuskäsitys on yksilön käsitys siitä, millaisessa ympäristössä hän elää ja mitä siinä on mahdollista tehdä. Laajimpana taustakäsityksenä todellisuuskäsitys läpäisee koko kulttuurin ja jättää jälkensä sen eri osa-alueisiin.[10]

Käsitteen arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Hartikaisen mielestä todellisuuskäsitys on parempi sana kuin maailmankuva tai maailmankatsomus. Sana 'maailma' viittaa Hartikaisen mukaan maakeskisyyteen ja 'kuva' näköaistikeskeisyyteen.[11] Inhimillisten käsitysten kokonaisuus muodostaa todellisuuskäsityksen.[12] Käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia ja usein virheellisiä. Koska elämä on todellisuuden osa, elämänkatsomus eli elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja uskonto. Teoksessa Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”käsitys maailman kokonaisuudesta, maailmankäsitys; maailmankatsomus.” Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. maailmankatsomus yksilön arvoväritteinen kokonaiskäsitys maailmasta ja ihmisistä; elämänkatsomus, maailmankuva. Tieteellinen, uskonnollinen maailmankatsomus.” Kielitoimiston sanakirja 2004..
    ”– – elämänkatsomuksen kanssa synonyymisesti käytetyn sanan maailmankatsomus sekä lähisukuisten sanojen kuten ideologia ja maailmankatsomus – –.” ”Niissä tutkimuksissa, joissa elämänkatsomus mainitaan, ei ole tehty selkeää erottelua maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteiden välillä. Lisäksi voidaan todeta, että sellaiset käsitteet kuin ideologia, maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus ovat lähellä toisiaan.” Lehikoinen, Jari & Seppä, Hanna: Uskonnonhistoriasta ja siveysopista elämänkatsomustietoon, s. 34. Kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita 8. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1988.
  3. Hjelm, Titus & Slotte, Sebastian: Dialogi hyvästä elämästä, s. 27. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-26-4726-5.
  4. Filosofian sanakirja. Taskufacta-sarja. Asiantuntija: Eero Ojanen. Laadittu WSOY:n tietosanakirjojen pohjalta. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23766-3.
  5. * Ahokallio, Tapio ym.: Uskonto ja maailmankatsomus. AD 2000. Helsinki: Kirjapaja, 1994. ISBN 951-625-249-4.
  6. Kotkavirta, Jussi & Nyyssönen, Seppo: Cogito. Johdatus filosofiaan. Porvoo Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29615-5.
  7. Niiniluoto 1984.
  8. Niiniluoto 1984, s. 79–83.
  9. a b c Niiniluoto 1984, s. 80–81.
  10. Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina, s. 205–206, 240. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
  11. Hartikainen, Erkki: Totuus (artikkeli) Vapaa ajattelija. 6/2003. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto. Viitattu 19.2.2009.
  12. Hartikainen, Erkki (toim.): Usko, uskomus, vakaumus Ajattele seurauksia: Peruskoulun elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2.2.2008.
  13. Hartikainen, Erkki (päätoim.): Elämänkäsitys vai elämänkatsomus Todellisuuskäsitykset: Lukion elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu 16.5.2011. Viitattu 13.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]