Tieliikennetaajama

Tieliikennetaajama on liikennemerkein merkitty taajama, jonka alueella vallitsevat tyypillisesti erilaiset liikennesäännöt taajaman ulkopuoliseen haja-asutusalueeseen verrattuna. Tieliikennetaajamien rajaus poikkeaa usein tilastollisista taajamista. Niiden tarkoitus on taata tieliikenteen turvallisuus ja sujuvuus asutuilla alueilla.

Suomen tieliikenteessä taajama tarkoittaa tieliikenneasetuksessa määritellyllä taajamamerkillä (numero E22) merkittyä aluetta, jolla ei saa ajaa 50 kilometriä tunnissa suuremmalla nopeudella ellei liikennemerkillä toisin mainita. Taajaman liikennemerkki otettiin Suomessa käyttöön huhtikuussa 1982.^[1]

Taajaman ulkopuolisen alueen ja taajaman välillä on useita lainsäädännöllisiä eroja, muun muassa:

Moottori- ja moottoriliikennetiet eivät voi kuulua taajama-alueeseen (pääsääntöisesti muutkaan katuverkon ulkopuoliset tiet eivät siihen kuulu)
Maastossa pysäköinti ei taajamassa ole sallittua

Taajamamerkkien ulkoasu vaihtelee maittain: Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa merkeissä on pelkkä kuva-aihe (taajaman nimi voidaan kuitenkin ilmoittaa Suomessa lisäkilvellä), Tanskassa kuvan lisäksi taajaman nimi ja Alankomaissa pelkkä nimi. Alla on kuvat taajaman alkamisesta ja päättymisestä kertovista liikennemerkeistä mainituissa maissa.