Thomsoningaselli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thomsoningaselli
Eat228.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Gasellit Antilopinae
Suku: Eudorcas
Laji: thomsonii
Kaksiosainen nimi

Eudorcas thomsonii
(Günther, 1884)

Synonyymit
  • Gazella thomsonii Günther, 1884 [2]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Thomsoningaselli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Thomsoningaselli Commonsissa

Thomsoningaselli (Eudorcas thomsonii,[3] aiemmin Gazella thomsonii) on keskikokoinen itäafrikkalainen gaselli, jolla on solakat raajat ja siro ruumis. Sitä tavataan suhteellisen yleisesti etenkin Tansaniassa, Keniassa ja Etelä-Sudanissa.[4] Sitä pidetäänkin elinvoimaisena lajina.[2]

Thomsoningaselli on 80–120 senttimetriä pitkä, ja sen häntä on lisäksi 15–27 senttimetriä. Sen säkäkorkeus on 66–82 senttimetriä.[4]

Thomsoningasellin turkki on ylhäältä vaaleanruskea ja alta valkoinen. Kupeella on leveä musta juova, naama on raidallinen ja silmien ympärys valkoinen. Thomsoningasellin sarvet ovat poikkiharjanteiset, takaviistossa, ja niiden kärjet taipuvat eteenpäin. Sekä uroksella että naaraalla on sarvet, mutta uroksen sarvet ovat pitemmät ja paksummat. Urokset käyttävät sarviaan taisteluissa reviiristä, jolloin ne voivat aiheuttaa toisilleen vakaviakin vammoja.[4]

Thomsoningaselli syö heinää, ruohoa, pensaiden lehtiä ja siemeniä. Naaras synnyttää kahdesti vuodessa yhden vasikan. Naaras on sukukypsä yhdeksän kuukauden iässä ja uros 3-vuotiaana. Thomsoningaselli elää luonnossa 10 vuotta ja tarhassa 16 vuotta.[4]

Thomsoningaselli vaeltaa laumoissa, jotka ovat joskus yli 60 yksilön suuruiset. Jotkin urokset elävät yksin omalla reviirillään. Lajin vaarana ovat etenkin kissaeläimet ja villikoirat. Kun yksi lauman jäsen havaitsee saalistajan, koko lauma alkaa lähestyä vaaraa yhtenä joukkona, jolloin peto ei pääse yllätyshyökkäykseen. Jos peto hyökkää, lauma säntäilee sinne tänne hämätäkseen saalistajaa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eudorcas thomsonii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b IUCN SSC Antelope Specialist Group: Eudorcas thomsonii The IUCN Red List of Threatened Species. 2018. IUCN. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  3. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Eudorcas thomsonii Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.11.2010. (englanniksi)
  4. a b c d e Morris, Pat & Beer, Amy-Jane: Siilistä sarvikuonoon : Maailman nisäkkäitä, s. 98–101. (Encyclopedia of Mammals). Suomentanut Iiris Kalliola. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1190679.