Thomas Alexandre Dumas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thomas Alexandre Dumas
Thomas Alexandre Davy de la Pailleterie
Alexandre Dumas, Olivier Pichat’n maalaus
Alexandre Dumas, Olivier Pichat’n maalaus
Henkilötiedot
Muut nimet Alexandre Dumas
Syntynyt 25. maaliskuuta 1762
Jérémie, Saint-Domingue
Kuollut 26. helmikuuta 1806 (43 vuotta)
Villers-Cotterêts, Ranska
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Ranskan kuningaskunnan lippu Ranskan kuningaskunta
Ranskan ensimmäisen tasavallan lippu Ranskan ensimmäinen tasavalta
Palveluvuodet 1786–1801
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo divisioonakenraali

Thomas Alexandre Dumas Davy de la Pailleterie (25. maaliskuuta 1762 Jérémie, Saint-Domingue26. helmikuuta 1806 Villers-Cotterêts, Ranska) oli ranskalainen kenraali Ranskan suuren vallankumouksen ja Napoleonin sotien aikana. Hän oli yksi korkea-arvoisimmista afrikkalaistaustaisista miehistä koskaan eurooppalaisessa armeijassa. Dumas oli ensimmäinen orjuudesta vapaa tummaihoinen Ranskan armeijassa, josta tuli prikaatikenraali ja ensimmäinen, josta tuli divisioonakenraali.

Dumas oli ranskalaisen kirjailijan Alexandre Dumas vanhemman isä, ranskalaisen kirjailijan Alexandre Dumas nuoremman isoisä sekä ranskalaisen olympiamiekkailijan Alexandre Lippmannin isoisoisä.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dumas’n äiti Marie-Cessette Dumas oli mustaihoinen orja ja hänen isänsä Alexandre Antoine Davy oli valkoihoinen ranskalainen. Dumas kasvatettiin isänsä tupakka- ja kahviplantaasilla lounaisessa Saint-Dominguessa nykyisen Haitin alueella, joka oli tuolloin Ranskan siirtomaa Hispaniolan saarella. Hänen isänsä muutti Ranskaan vuonna 1775, ja Dumas matkusti itse perässä seuraavana vuonna. He muuttivat Saint-Germain-en-Layeen, ja hänen isänsä sai markiisi de la Pailleterien aatelisarvon.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1786 24-vuotias Dumas värväytyi Ranskan armeijaan sotamiehenä. Hänen isänsä ei kuitenkaan antanut poikansa käyttävän nimeään armeijan alimmassa sotilasarvossa. Täten hän jätti Thomasin etunimestään ja otti äitinsä sukunimen, astuen Ludvig XVI:n palveluun nimellä Alexandre Dumas.[1]

Dumas oli korpraali vuonna 1792, kun Ranska aloitti sodan Itävaltaa ja Preussia vastaan. Hän sai mainetta armeijassa voimastaan, miekkailijantaidoistaan sekä lyhyestä maltistaan. Dumas kannatti innokkaasti Ranskan ensimmäistä tasavaltaa, joka perustettiin Ranskan suuren vallankumouksen aikana.[1]

Dumas ylennettiin prikaatikenraaliksi vuonna 1793. Hän oli ylentynyt korpraalista kenraalikuntaan epätavallisen nopeasti.[1]

Vuonna 1793 Dumas komennettiin Armée des Alpes -armeijan komentajaksi ja vuonna 1794 hän valtasi kaksi tärkeää solaa: Pienen Sankt Bernhardin sekä Col du Mont-Cenis’n. Paikalliset jakobiinit syyttivät Dumas’ta rikoksista ja hänet kutsuttiin takaisin Pariisiin puolustaakseen itseään, mutta Thermidorin vallankaappaus päätti terrorin ajan ja täten häntä vastaan tehdyt syytteet. Tämän jälkeen Dumas palveli lyhytaikaisesti Armée de l’Ouest -armeijassa.[1]

Dumas’lle myönnettiin lomaa joulukuussa 1794, jotta hän voisi parantua kotikaupungissaan Villers-Cotterêts’ssa. Palveluskelpoinen Dumas komennettiin takaisin Armée des Alpes -armeijaan, muttei sen komentajaksi vaan toiseksi korkeimmaksi komentajaksi kenraali François-Christophe Kellermannin alaisuuteen. Tyytymätön Dumas pyysi vaihtoa. Lokakuussa 1796 hänet lähetettiin Italiaan palvelemaan kenraali Napoléon Bonaparten alaisuudessa. Dumas taisteli Bonaparten alaisuudessa Campo Formion rauhaan asti, lokakuussa 1797 solmittuun rauhaan joka seurasi Ranskan voittoa sodasta Itävallan kanssa.[1]

Bonaparten johtaessa retikuntaa silloiseen Osmanien valtakuntaan kuuluneeseen Egyptiin vuonna 1798 Dumas’lle annettiin komennus ratsuväestä. Dumas’n terveys oli huonontunut jälleen ja hänelle myönnettiin lupa lähteä Egyptistä helmikuussa 1799. Kun hänen laivansa ei ollut merikelpoinen ja vietiin italialaiseen Taranton kylään, Dumas’ta tuli sotavanki. Hänet vapautettiin huhtikuussa 1801 ja hän palasi parantumaan Villers-Cotterêts’hen. Dumas jäi eläkkeelle armeijasta vuonna 1802.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dumas kuoli vuonna 1806 kotikaupungissaan Villers-Cotterêts’ssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Gallaher, John G.: Alexandre Dumas Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.3.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]