Thiodolf Saelan
| Thiodolf Saelan | |
|---|---|
 Thiodolf Saelan 1870-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anders Thiodolf Saelan |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1834 Lappeenranta |
| Kuollut | 24. kesäkuuta 1921 (86 vuotta) Helsinki |
Anders Thiodolf Saelan (Sælan) (20. marraskuuta 1834 Lappeenranta – 24. kesäkuuta 1921 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja kasvitieteilijä.[1] Hän uudisti Suomen mielisairaanhoidon toimiessaan vuosikymmenten ajan Helsingissä Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärinä.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saelanin vanhemmat olivat Jämsän kirkkoherra Anders Johan Saelan (1795–1841) ja Antoinette Henrietta Kristina Müller. Hän kävi Porvoon yläalkeiskoulua ja Porvoon lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1851. Saelan valmistui Helsingin yliopistosta fyysis-matematiikan kandidaatiksi 1855 ja maisteriksi 1857. Saelan opiskeli Tukholmassa 1860–1861. Hänestä tuli lääketieteen kandidaatti 1859 sekä lääketieteen ja kirurgian lisensiaatti ja tohtori 1865. Myöhemmin hänestä tuli riemumaisteri ja filosofian kunniatohtori 1907 sekä riemutohtori 1917.[3]
.jpg)
Saelan oli Helsingin yliopiston kasvitieteellisen museon ja puutarhan amanuenssina 1859–1866, lääkintöylihallituksen ylimääräisenä lääkärinä 1861–1864 ja Tornion ja Lapin piirin vt. piirilääkärinä 1864–1865. Saelan toimi Lapinlahden sairaalassa alilääkärinä 1865–1868 ja ylilääkärinä 1868–1904. Hänen väitöskirjansa Om självmordet i Finland i statistiskt och rättsmedicinskt hänseende oli ensimmäinen suomalainen itsemurhia lääketieteellisestä näkökulmasta käsitellyt tutkimus.[4] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1877. Hän oli omana aikanaan useita vuosikymmeniä Suomen merkittävin psykiatrian ja mielisairaanhoidon asiantuntija.[5] [3]
Saelanin toinen ala oli kasvitiede, jossa hän myös oli aikansa merkittävimpiä suomalaisia tutkijoita.[5] Hän oli innokas botanisti ja hän käytti paljon aikaansa Lapinlahden sairaalan puiston hyväksi.[6][7]
Thiodolf Saelan oli naimisissa vuodesta 1873 Naema Lovisa Vivika von Knorringin (1850–1920) kanssa. Heillä oli neljä lasta: Gertrud Maria (1875–1911), Karl Thorvald (1878–1959), Eva Johanna Paersch (1883–1966) ja Sigyn Naemi Lindberg (1888–1965). Karl Saelan oli Kaukaan selluloosatehtaan tekninen johtaja.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Flora fennica: Suomen kasvio. Uusi parannettu laitos jonka toimittivat Elias Lönnrot ja Th. Saelan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 24. Helsinki 1866.
- Om en hittills obeskrifven hybrid af Pyrola minor L. och P. rotundifolia L. Helsingfors 1888.
- Herbarium Musei fennici 1: Plantæ vasculares. Enumeratio plantarum Musei fennici, quam edidit Societas pro fauna et flora Fennica. Curantibus Th. Sælan, Alfred Oswald Kihlman et Hjalmar Hjelt. Helsingfors 1889.
- Finlands förnämsta ätliga och giftiga svampar. Th. Saelan och Väinö Blomstedt. Otava 1907.
- Suomen tärkeimmät syötävät ja myrkylliset sienet: Sanoin ja kuvin. Otava 1907.
- Finlands botaniska litteratur till och med år 1900. Acta Societatis pro fauna et flora Fennica 43, 1. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1916.
- Itsemurhat Suomessa: Tilastotieteellinen ja oikeuslääketieteellinen tutkielma. Akateeminen väitöskirja, jonka Suomen Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan luvalla Otto Edvard August Hjeltin valvonnassa esittää julkisesti tarkastettavaksi Th. Saelan 1864. Reports of Psychiatria Fennica 50. Societas pro psychiatria Fennica, Helsinki 1983. (Alkuteos: Om sjelfmordet i Finland i statistiskt och rättmedicinskt afseende.)
- Professori A. Th. Saelanin muistikirjat osat 1–2. Toimittanut Kalle Achté. Julkaisija HYKS, Psykiatrian klinikka, klinikan täyttäessä 140 vuotta 12.8.1981. Helsingin yliopistollinen keskussairaalaliitto, Helsinki 1981.
- Professor A. Th. Saelans anteckningar.
- Musci Lapponiæ Kolaensis. Kirjoittaneet V. F. Brotherus ja Th. Sælan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nordisk familjebok. Project Runeberg.
- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija – Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 445. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b c Kotivuori, Yrjö: Anders Tiodolf Saelan. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 30.4.2017.
- ↑ Myllykangas, Mikko: Rappeutuminen, tiedostamaton vai yhteiskunta? Lääketieteellinen itsemurhatutkimus Suomessa vuoteen 1985, s. 44. Oulun yliopisto, 2014.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 856. Otava 1966.
- ↑ Lapinlahden sairaala – hourujen hoidosta psyyken parantamiseen. Yleisradio. Viitattu 25.11.2018.
- ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristot: Lapinlahden sairaala-alue. Museovirasto. Viitattu 25.11.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harjula, Minna: ”Saelan, Anders Thiodolf (1834–1921)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 546–547. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saelan, Thiodolf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
