Thiemo de Bakker
| Thiemo de Bakker | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Haag [1] |
| Kansalaisuus |
 Alankomaat |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 193 cm |
| Paino | 67 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Palkintorahat | 1 828 800 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 40. (19. heinäkuuta 2010) |
| Voitot/tappiot | 70–93 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | 1. kierros (2010, 2011, 2016) |
| Ranskan avoimet | 3. kierros (2010) |
| Wimbledon | 3. kierros (2010) |
| Yhdysvaltain avoimet | 3. kierros (2010) |
| Nelinpeli | |
| Voitot/tappiot | 18–27 |
| Aiheesta muualla | |
| www.thiemodebakker.com | |
| ITF | |
| ATP | |
Thiemo de Bakker (s. 19. syyskuuta 1988 Haag) on alankomaalainen tennispelaaja. Parhaimmillaan hän on ollut miesten maailmanlistalla sijalla 40, eikä hän ole voittanut vielä yhtään ATP-turnausta.
Tennisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Bakker voitti junioriurallaan poikien Wimbledon-turnauksen vuonna 2006.
De Bakker sai villin kortin ATP Amersfoort -turnaukseen heinäkuussa 2006 ja voitti sadan joukossa maailmanlistalla olleen sekä Ranskan avointen puolivälieriin päässeen Julien Benneteaun 1. kierroksella luvuin 6–3, 6–3. Toisella kierroksella hän hävisi Marc Gicquelille 6–4, 3–6, 2–6. De Bakker sai villin kortin Wimbledonin tennisturnaukseen 2007, koska hän oli hallitseva junioreiden mestari. Hän hävisi avauskierroksella tiukan viisieräisen kamppailun karsija Wayne Arthursille luvuin 7–6, 7–6, 6–7, 4–6, 4–6. Lokakuussa 2006 De Bakker voitti ensimmäisen ITF Futures –turnauksensa Albufeirassa, Portugalissa, missä hän voitti finaalissa Briton Morgan Phillipsin 7–6, 6–4. Kaksi viikkoa myöhemmin tuli toinen Futures -turnausvoitto San Miguelissa.
2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
22. maaliskuuta 2009 hän pääsi Caltanissettan Futures -turnauksen finaaliin, mutta hävisi sen Jesse Huta Galungille 2–6, 3–6. 5. toukokuuta 2009 hän voitti viidenneksi sijoitetun Rainer Schüttlerin BMW Openin 1. kierroksella 6–3, 6–3, kunnes hävisi entiselle maailmanlistan ykköselle, Lleyton Hewittille. Ordina Openissa hän voitti 1. kierroksella Björn Phaun, mutta hävisi toisella Rainer Schüttlerille. Elo-syyskuussa De Bakker voitti neljä perättäistä ATP haastajaturnausta, joista yksi oli Tampere Openin voitto, ja nousi maailmanlistalla sijalta 256 sijalle 122. Hänen kilpailut jatkuivat Davis Cupille, jossa hän voitti maailmanlistan sijalla 13 olleen Gaël Monfilsin neljän erän ottelussa, ja vei maansa 1–0 johtoon. Hän hävisi toisen kaksinpelinsä Jo-Wilfried Tsongalle. De Bakker oli kauden päättyessä maailmanlistan sijalla 96.
2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Bakker aloitti vuoden samaan malliin kuin päätti vuoden 2009. Hän pääsi puolivälieriin Aircel Chennai Openissa, kun oli voittanut kahdeksanneksi sijoitetun Rajeev Ramin ja Robin Haasen, mutta hävisi Janko Tipsarevićille. Tämä nosti hänen sijoituksekseen 81 maailmanlistalla, joka oikeutti hänet suoraan pääsarjaan Australian avoimiin. Ensimmäisessä Grand Slam -turnauksessaan kolmeen vuoteen pelannut alankomaalainen kohtasi 1. kierroksella kuudenneksi sijoitetun Andy Roddickin. Huonon ensimmäisen erän jälkeen hän paransi peliään, mutta ei pystynyt viemään erääkään Roddickilta. De Bakkerin ensimmäisessä Masters-turnauksessaan BNP Paribas Openissa hän voitti Marcos Danielin, ja toisella kierroksella Janko Tipsarevićin, joka luovutti ensimmäisessä erässä. Kolmannella kierroksella De Bakker hävisi jälleen Andy Roddickille luvuin 3–6, 4–6. Kaksi viikkoa myöhemmin hän pelasi Sony Ericsson Openissa voittaen 1. kierroksella Rajeev Ramin, kunnes hävisi Tomáš Berdychille 3–6, 4–6. Monte Carlo Masters -turnauksessa hän voitti Eduardo Schwankin, mutta hävisi toisella kierroksella maailmanlistan kakkoselle, Rafael Nadalille peräti 1–6, 0–6.
Barcelona Openissa hän voitti Alejandro Fallan ja Daniel Gimeno-Traverin. Seuraavaksi hän voitti entisen maailmanlistan ykköspelaajan Juan Carlos Ferreron 7–6(2), 3–6, 7–6(4). Ennen ottelua Ferrerolla oli 18–2 tilastot kauden massaotteluista. Seuraavaksi hän voitti maailmanlistan sijalla 10 olevan Jo-Wilfried Tsongan 6–4, 3–6, 6–3. Lopulta hän hävisi semifinaalissa Robin Söderlingille 1–6, 4–6. De Bakker nousi tämän jälkeen maailmanlistan sijalle 50. Ranskan avointen toisella kierroksella hän voitti 32:ksi sijoitetun Guillermo García-Lópezin, mutta hävisi kolmannella kierroksella kahdeksanneksi sijoitetulle Jo-Wilfried Tsongalle. Wimbledonissa de Bakker pääsi kolmannelle kierrokselle asti voitettuaan avasukierroksella Santiago Giraldon 6–7(4), 6–4, 6–3, 5–7, 16–14. Toisella kierroksella hän voitti John Isnerin, joka oli voittanut edellisenä päivänä kaikkien aikojen pisimmän tennisottelun. Kolmannella kierroksella de Bakker hävisi Paul-Henri Mathieulle.
Yhdysvaltain avointen ensimmäisellä kierroksella de Bakker voitti Mark Gicquelin luvuin 6–4, 7–5, 6–2. Toisella kierroksella hän voitti Ivan Dodigin, joka luovutti ottelun neljännessä erässä. Kolmannella kierroksella Robin Söderling voitti hänet suoraan kolmessa erässä.
2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Bakker hävisi Australian avointen avauskierroksella Gaël Monfilsille luvuin 7–6(5), 6–2, 5–7, 2–6, 1–6. Ranskan avointen avauskierroksella hän hävisi maailmanlistan kakkoselle, Novak Đokovićille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b ATP:n kotisivut. Tieto on haettu Wikidatasta.
