The Partridge Family

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Partridge Family
Näyttelijät sarjan alussa vuonna 1970
Näyttelijät sarjan alussa vuonna 1970
Tyyli musiikkikomedia
Kestoaika 25 min
Kehittäjä(t) Bernard Slade
Pääosissa Shirley Jones
David Cassidy
Susan Dey
Danny Bonaduce
Suzanne Crough
Jeremy Gelbwaks
Dave Madden
Brian Forster
Alkuperämaa Yhdysvallat
Alkuperäiskieli englanti
Esitetty 1970 – 1974
Tuotantokausia 4
Jaksoja 96
Tunnuskappale

”When We're Singin’” (1970–1971)

”C’mon, Get Happy” (1971–1974)
Tuotanto
Tuottaja(t) William Bickley
Junger Witt
Dale McRaven
Larry Rosen
Mel Swope
Säveltäjä(t) Diane Hilderbrand
Danny Janssenr
Wes Farrell
George Duning
Benny Golson
Warren Barker
Hugo Montenegro
Shorty Rogers
Aiheesta muualla
IMDb

The Partridge Family on yhdysvaltalainen televisiosarja, jota tuotettiin neljä tuotantokautta ja 96 jaksoa vuosina 1970–1974. Musikaalisesta perheestä kertovasta tilannekomediasta tuli Yhdysvalloissa hyvin suosittu. Tunnetuin sarjan pinnalle nostama esiintyjä oli perheen esikoispoikaa näytellyt David Cassidy, josta tuli yksi 1970-luvun suurimmista teinitähdistä[1].

Sarjaa ei ole esitetty Suomessa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Partridge Family -sarja luotiin 1960-luvun lopun The Monkees -sarjan menestyksen innoittamana. Molemmissa ideana oli fiktiivinen popyhtye ja sen kommellukset. Partridgen perhe koostuu yksinhuoltajaäidistä (Shirley Jones) ja hänen viidestä lapsestaan, jotka haluavat musiikkibisnekseen.[2]

Monet sarjaa varten sävelletyistä ja siinä esitetyistä lauluista nousivat myös äänilevyjen myyntitilastojen kärkeen. Niistä koostettiin toistakymmentä erilaista kokoelma-albumia. Ensimmäinen sarjasta noussut hitti oli ”I Think I Love You”, jota seurasivat ”Doesn't Somebody Want to Be Wanted,” (1971), ”I'll Meet You Halfway” (1971), ”I Woke Up in Love This Morning” (1971) ja ”Breaking Up Is Hard to Do” (1972). Myöhemmät singlet eivät enää yltäneet 30 myydyimmän joukkoon.[2]

Musiikkiraidoilla soittaa Los Angelesin niin sanotun ”Wrecking Crew’n” tunnetuimpia studiomuusikoita, kuten multi-instrumentalisti Larry Knechtel, basisti Joe Osborn ja rumpali Hal Blaine.[2]

Perhesarjan myötä markkinoille tuotiin myös suuri määrä oheistuotteita, kuten lautapelejä, paperinukkeja, värityskirjoja, lelusoittimia ja lastenvaatteita. Niiden tuloista eivät niukkaa palkkaa nauttineet nuoret näyttelijät päässeet nauttimaan, ennen kuin David Cassidyn lakimiehet löysivät hänen sopimuksestaan porsaanreiän: se oli solmittu Cassidyn ollessa alaikäinen, ja oli siksi pätemätön.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 70-luvun teini-idoli David Cassidy kriittisessä tilassa sairaalassa – ”Tilanne näyttää synkältä” Ilta-Sanomat. 19.11.2017. Viitattu 19.11.2017.
  2. a b c d Hogan, Ed: The Partridge Family Allmusic. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Partridge Family