Outlaws (yhtye)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta The Outlaws)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Outlaws
Hughie Thomasson ja Chris Anderson esiintymässä vuonna 2006.
Hughie Thomasson ja Chris Anderson esiintymässä vuonna 2006.
Tiedot
Toiminnassa 19671996, 2005
Tyylilaji Southern rock, country rock
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Tampa, Florida, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Henry Paullaulu, kitara
Dale Oliverkitara
Steve Grisham,  kitara
Randy Threetbasso
Dave Robbinskoskettimet
Monte Yohorummut

Entiset jäsenet

Hughie Thomasson,  laulu, kitara
Herb Pino,  laulu
Frank Guidry,  kitara
Frank O'Keefe,  basso
David Dix,  rummut
Billy Jones,  kitara
Freddie Salem,  kitara
Harvey Dalton Arnold,  basso
Rick Cua,  basso
Chuck Glass,  basso
Chris Anderson,  kitara
Anthony Catanzaro,  basso
B. B. Borden,  rummut
Ean Evans,  basso
Chris Hicks,  kitara
Billy Yates,  kitara
Timothy Cabe,  kitara
Jeff Howell,  basso
Steven Elliot,  kitara
Kevin Neal,  rummut
Billy Crain,  kitara
Jon Coleman,  koskettimet

Levy-yhtiö

Arista Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

The Outlaws on yhdysvaltalainen country-vaikutteista southern rockia esittävä yhtye. Yhtye on ollut toiminnassa vuodet 19671996 ja uudestaan vuodesta 2005 alkaen. The Outlaws tunnetaan hittikappaleistaan "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass and High Tides" sekä versiostaan Stan Jonesin kirjoittamasta kappaleesta "Ghost Riders in the Sky". Yhtyeen perusti sen laulajana, lauluntekijänä ja johtajana kauan toiminut Hughie Thomasson. Thomasson kuoli vuonna 2007, jolloin aiemmin kitaristina toiminut Henry Paul palasi yhtyeeseen ja otti Thomassonin paikan laulajana ja keulakuvana. Thomassonin ja Paulin lisäksi muita tunnettuja Outlaws-jäseniä ovat edesmenneet Billy Jones ja Frank O'Keefe sekä Monte Yoho, joka on ainoa yhtyeessä jäljellä oleva perustajajäsen. Thomassonin, Jonesin ja Paulin muodostamaa kitaristikolmikkoa kutsuttiin aikoinaan "Floridan kitara-armeijaksi".

The Outlaws on tunnettu ja suosittu yhtye Yhdysvalloissa. Muualla maailmalla, esimerkiksi Suomessa, yhtyettä ei juuri tunneta. Yhtye keikkailee paljon ja miltei tauotta, mutta esiintyy harvoin Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Outlaws perustettiin vuoden 1967 alussa Tampassa. Perustajajäsenet olivat kitaristi-laulaja ja bändin johtaja Hughie Thomasson, kitaristit Frank Guidry ja Herb Pino, basisti Frank O'Keefe sekä rumpalit David Dix ja Monte Yoho. Muut jäsenet vaihtuivat alkuvuosina tiuhaan tahtiin. Aivan aluksi The Outlaws toimi ilman Guidrya ja käytti nimiä The Rogues ja The Four Letter Words. Yhtye otti lopulta nimekseen Outlawsin Guidryn tultua mukaan. Guidry oli kuulunut aiemmin Outlaws -nimiseen yhtyeeseen, jonka nimen ottivat itselleen käyttöön. Keväällä 1968 yhtyeen manageri Paul Deutekom vei sen levytysstudioon New Yorkiin äänittämään albumia, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu sen tuottajan luovutettua kesken äänitysten. Tätä seurasi paluu kotiin ja pian matka Miamiin Criteria Studios -studiolle. Outlaws teki siellä toista albumia tuottajanaan Phil Gernhard, mutta sitäkään ei koskaan julkaistu. Gernhardin tahdosta hän otti albumille basistiksi Ronny Elliottin ja määräsi Frank O'Keefen siirtymään kitaristiksi. Kokeilu jäi kahden viikon pituiseksi ja O'Keefe lopulta pysyi basistina.

Outlawsiin liittyivät 1970-luvun alussa kitaristit Billy Jones ja Henry Paul. Frank Guidrysta ja Herb Pinosta luovuttiin. Outlaws nauhoitti cover-version The Doorsin kappaleesta "Five to One" ja yritti etsiä tuloksetta sen avulla levytyssopimusta. Manageri Deutekomin ja yhtyeen tiet lopulta erosivat, ja Outlaws jäi tauolle vuonna 1971. Seuraavana vuonna Henry Paul muutti Tampasta New Yorkiin ja perusti country-yhtye Siennan Monte Yohon ja Frank O'Keefen kanssa. Hughie Thomasson vieraili pian New Yorkissa säestämässä folk-laulaja Milton Carrollia. Hän liittyi kitaristiksi Siennaan, mutta päätti pian perustaa The Outlawsin uudelleen Siennan jäsenten voimin. Thomassonin, Jonesin, Paulin, O'Keefen ja Yohon muodostamasta miehistöstä tuli Outlawsin ensimmäinen levyttänyt ja tunnetuin kokoonpano.

Kulta-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hughie Thomasson ja Billy Jones esiintymässä 1970-luvulla

Charlie Brusco ryhtyi The Outlawsin manageriksi vuonna 1974. Capricorn Records-levy-yhtiön perustaja Phil Waldenin veli Alan Walden kertoi Outlawsista Lynyrd Skynyrdin laulajalle Ronnie Van Zantille, joka ryhtyi toiseksi manageriksi Bruscon rinnalle. Outlawsia kaavailtiin Arista Recordsin artistiksi. Aristan johtaja Clive Davis tuli seuraamaan Outlawsin konserttia Columbuksessa, jossa yhtye lämmitteli Lynyrd Skynyrdiä. Juuri ennen konserttia Van Zant sanoi Davisille: "Jos et allekirjoita Outlawsia, olet typerin henkilö musiikkialalta jonka olen koskaan tavannut — ja tiedän ettet sinä ole".[1] Outlaws allekirjoitti konserttinsa jälkeen levytyssopimuksen Arista Recordsin kanssa.

The Outlawsin debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1975. Sillä olivat yhtyeen ensimmäiset hittikappaleet "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass ja High Tides". Vuonna 1980 ilmestyneen Ghost Riders-albumin kappale "(Ghost) Riders in the Sky" oli yhtyeen suurin kaupallinen menestys, sillä se saavutti 31. sijan Billboardin "Pop Singles" -listalla.[2] 1970-luvun jälkimmäistä puoliskoa pidetään muutenkin Outlawsin kulta-aikana. Yhtyeen sinä aikana levyttämiä albumeita pidetään sen parhaina.

Hughie Thomasson ja Billy Jones toimivat The Outlawsin keulahahmoina useita vuosia. Konsertissa yhtye esitti usein jopa 20-minuuttisiksi venyneinä versioita kappaleistaan. Outlawsin musiikista tekee tunnistettavan edellämainittujen kitaristien loistavat soittotaidot ja heidän jatkuvat taitojensa esittelyt. Outlaws eroaa kuitenkin muista southern rock -yhtyeistä. He sekoittivat southern rock- ja country -elementtejä omanlaiseksi kokonaisuudekseen ja ottivat lauluharmonioihinsa vaikutteita Buffalo Springfieldilta, The Byrdsiltä, Eaglesiltä, New Riders of the Purple Sagelta ja Pocolta. Outlaws keikkaili runsaasti. Vuonna 1976 yhtye teki onnistuneen kiertueen The Whon kanssa. Silloiset konserttipromoottorit halusivat lähettää yhteisille kiertueelle eri genreä edustaneita yhtyeitä. Outlaws nousi tällaisten kiertueiden avulla suosioon.

Outlawsin kokoonpano muuttui kolmen albumin jälkeen. Debyyttialbumia olivat seuranneet Lady in Waiting (1976) ja Hurry Sundown (1977), joita pidetään yhtyeen parhaina. Basisti Frank O'Keefe jätti yhtyeen Lady in Waitingin jälkeen ja tuli korvatuksi vasenkätisellä Harvey Dalton Arnoldilla. Henry Paul lähti kolmannen albumin jälkeen ja perusti oman yhtyeensä The Henry Paul Bandin, mutta palasi takaisin vuonna 1983 vielä muutamaksi vuodeksi.

Jatkuvat jäsenvaihdokset ja suosion lasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1980 Ghost Riders-albumin jälkeen The Outlawsin musiikki alkoi muuttua raskaammaksi ja kuulostaa yhä vähemmän ensimmäisiltä albumeilta. Ghost Riders oli samalla Outlawsin viimeinen suuri menestys. Outlawsin albumit eivät saaneet enää yhtä paljon huomiota. Billy Jones ja Monte Yoho lähtivät yhtyeestä 1980-luvun alussa, jolloin Hughie Thomasson jäi sen viimeiseksi alkuperäisjäseneksi. Ennen kuolemaansa Thomasson oli ollut ainoa Outlawsin jäsen, joka oli ollut mukana sen jokaisessa kokoonpanossa. Häntä kutsuttiin usein tämän johdosta leikillisesti nimillä "Mr. Outlaw" tai "The Lone Outlaw". Muut jäsenet alkoivat vaihtua tiuhan tahtiin.

The Outlaws menetti levytyssopimuksensa Arista Recordsilta ja alkoi julkaista albumeiltaan pienempien levy-yhtiöiden kautta. Diablo Canyon-albumilla (1994) vierailivat Lynyrd Skynyrd-muusikot Gary Rossington ja Billy Powell. Tässä vaiheessa Outlaws oli siirtynyt esiintymään pienempiin klubeihin.

Thomassonin ura lähti uuteen nousuun vuonna 1996, jolloin hän siirtyi kitaristiksi Lynyrd Skynyrdiin. Hän ei pystynyt työskentelemään yhtäaikaa molemmissa yhtyeissä, joten The Outlaws lopetti toimintansa. Outlawsin nimellä julkaistiin So Low-albumi vuonna 2000. Sitä pidetään enemmän Thomassonin sooloalbumina kuin Outlawsin tuotoksena.

Yhtyeen paluu ja keulakuvan vaihtuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2005 Hughie Thomasson jätti Lynyrd Skynyrdin ja perusti Outlawsin uudelleen. Vanhoista jäsenistä mukana olivat hänen lisäkseen rumpalit Monte Yoho ja David Dix sekä kitaristi Henry Paul. Paul kuitnkin jätti jälleen yhtyeen jo ennen vuoden 2005 päättymistä. Paul oli laulanut 1990-luvulla BlackHawk -country-yhtyeessään ja toi siitä uusiksi Outlaws-jäseniksi basisti Randy Threetin ja kitaristi Chris Andersonin. Anderson oli soittanut myös aiemmin Outlawsissa 1980-luvun lopussa. Kitaristi Billy Jones ja basisti Frank O'Keefe eivät olleet mukana, sillä molemmat olivat kuolleet helmikuussa 1995. Jones teki itsemurhan ja O'Keefe menehtyi muutaman viikon päästä huumeiden yliannostukseen.

The Outlaws jatkoi tuttuun tapaansa ahkeraa keikkailua ja nauhoitti paluualbumiaan Once an Outlaw, joka piti julkaista vuonna 2007. Hughie Thomasson kuitenkin kuoli yllättäen kuluttavien elämäntapojensa aiheuttamaan sydänkohtaukseen syyskuussa 2007, eikä albumi koskaan valmistunut. Thomassonin viimeisenä kesänä Outlaws oli ollut mukana merkittävällä Charlie Daniels Volunteer Jam -kiertueella. Yhtyeen kappale "Green Grass and High Tides" pääsi mukaan loppuvuonna 2007 julkaistuun Rock Band-videopeliin soitettaviksi kappaleiksi.

The Outlawsin luultiin lopettavan kokonaan Thomassonin kuoleman jälkeen, mutta yllättäen pari entistä jäsentä tuli apuun ja yhteen toiminta jatkui. Henry Paul palasi tammikuussa 2008 Outlawsiin ja otti Thomassonin paikan yhtyeen laulajana ja keulakuvana. Paulin lisäsi yhtyeeseen kitaristi Billy Crainin ja kosketinsoittaja Jon Colemanin. Chris Anderson, Monte Yoho ja Randy Threet pysyivät kokoonpanossa. Tämä oli ensimmäinen Outlawsin kokoonpano, jossa Thomasson ei ole enää mukana. Kaikki yhtyeen ihailijat eivät enää pidä nykyistä Outlawsia aitona Thomassonin puuttumisen vuoksi.[3]

The Outlaws keikkaili uudella miehityksellään vuosina 2008 ja 2009 sekä toimi Lynyrd Skynyrdin kiertueen joidenkin konserttien lämmittelijänä vuonna 2010. Hughie Thomassonin leski Mary Thomasson haastoi Henry Paulin oikeuteen vuonna 2010 väittäen tämän käyttävän Outlaws -nimeä ilman lupaa ja syyllistyvän tavaramerkkirikkomuksiin. Paul voitti oikeustaiston huhtikuussa 2011.[4]

Heinäkuussa 2012 The Outlaws ilmoitti julkaisevansa ensimmäisen paluun jälkeisen albuminsa. It's About Pride ilmestyi 25. syyskuuta 2012. Se sisältää musiiki-CD:n ja lisä-DVD:n, jolla on dokumentti albumin tekemisestä. It's About Pride on saanut hyviä arvioita. Kosketinsoittajaksi paria vuotta ennen albumia oli vaihtunut Dave Robbins. Vuonna 2013 kitaristi Billy Crain vaihtui Steve Grishamin, joka oli aiemmin mukana Outlawsissa jo 1980-luvulla.

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Outlawsin kokoonpanot
Alkuperäinen
19671970
19701972
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Herb Pino – laulu
  • Billy Jones – kitara
  • Frank O'Keefe – basso
  • Monte Yoho – rummut
19721976
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara
  • Henry Paul – kitara, laulu
  • Frank O'Keefe – basso
  • Monte Yoho – rummut
19761977
19771980
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara
  • Freddie Salem – kitara
  • Harvey Dalton Arnold – basso
  • David Dix – rummut
  • Monte Yoho – rummut
19801983
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Billy Jones – kitara
  • Freddie Salem – kitara
  • Rick Cua – basso
  • David Dix – rummut
19831986
19861988
19881989
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara
  • Henry Paul – kitara, laulu
  • Ean Evans – basso
  • B. B. Borden – rummut
19891993
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris Hicks – kitara
  • Billy Yates – kitara
  • Anthony Catanzaro – basso
  • B. B. Borden – rummut
19931995
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris Hicks – kitara
  • Timothy Cabe – kitara
  • Jeff Howell – basso
  • B. B. Borden – rummut
19951996
  • Hughie Thomasson – laulu, kitara
  • Chris Hicks – kitara
  • Steven Elliot – kitara
  • Jeff Howell – basso
  • Kevin Neal – rummut
20052007
20082010
20102013
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara
  • Billy Crain – kitara
  • Randy Threet – basso
  • Dave Robbins – koskettimet
  • Monte Yoho – rummut
20132018
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Chris Anderson – kitara
  • Steve Grisham – kitara
  • Randy Threet – basso
  • Dave Robbins – koskettimet
  • Monte Yoho – rummut
Nykyinen
2018
  • Henry Paul – laulu, kitara
  • Dale Oliver – kitara
  • Steve Grisham – kitara
  • Randy Threet – basso
  • Dave Robbins – koskettimet
  • Monte Yoho – rummut

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hughie Thomasson obituary Times Online. 2.10.2007. Times Online. Viitattu 15.12.2016.
  2. Outlaws Chart & Awards Billboard Singles Allmusic.com Viitattu = 15.12.2016.
  3. A Rock and Roll Tragedy 14.10.2012. Wordpress. Viitattu 15.12.2016.
  4. Kevin Wimberly: Outlaws Case - RIP 12.04.2011. Florida Ip Trends. Viitattu 15.12.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]