Velho ja leijona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Velho ja leijona
The Lion, the Witch and the Wardrobe
Kirjan alkuperäiskielisen ensimmäisen painoksen kansikuva.
Kirjan alkuperäiskielisen ensimmäisen painoksen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija C. S. Lewis
Kieli englanti
Genre fantasia
Julkaistu 1950
Suomennos
Suomentaja Kyllikki Hämäläinen
Kustantaja Otava
Julkaistu 1960
Sivumäärä 154
Sarja: Narnian tarinat
Seuraava Prinssi Kaspian
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Velho ja leijona (engl. The Lion, the Witch and the Wardrobe) on C. S. Lewisin kirjoittaman Narnia-kirjasarjan ilmestymisjärjestyksessä ensimmäinen kirja, joka julkaistiin vuonna 1950[1]. Lewis sai innoituksen kirjaan, kun hänen luokseen majoitettiin toisen maailmansodan aikana evakkoon neljä lasta. Kirja kertoo fantasiamaasta nimeltä Narnia ja neljästä lapsesta, jotka pääsevät sinne vaatekaapin kautta.

Suomenkielinen versio kirjasta julkaistiin vuonna 1960. Sen on kääntänyt Kyllikki Hämäläinen ja kustantanut Otava.[1] Vuonna 2005 sai ensi-iltansa kirjaan perustuva elokuva Narnian tarinat: Velho ja leijona.

Kirjan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus Velhon ja leijonan kirjoittamiseen syntyi C. S. Lewisin ollessa kuudentoista vuoden ikäinen.[2] Tällöin hän tuli ajatelleeksi faunia kantamassa lahjapaketteja lumisessa metsässä. Myöhemmin, toisen maailmansodan aikana Lewisin taloon majoitettiin koulutyttöjä pakoon Lontoon pommituksia. Tällöin Lewis sai ajatuksen kirjasta, josta myöhemmin kehittyi Narnia-sarja.[2] Lewis jätti kuitenkin kirjoitustyön kesken, ja vasta vuosien kuluttua sodan jo loputtua hän palasi jatkamaan kirjaansa. Kirjoitustyö sujui nopeasti, ja kirja Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe) oli pian valmis.

Lewis esitteli Velhon ja leijonan ensimmäisenä muulle kirjallisuuspiirillensä, jonka jäsenet kokoontuivat oxfordilaisessa pubissa ja käyttivät itsestään nimeä The Inklings. Tähän ryhmään kuului Lewisin lisäksi myös muun muassa J. R. R. Tolkien, joka myös oli Lewisin hyvä ystävä. Tolkien ei kuitenkaan pitänyt kirjasta.[3] Lewis päätti kuitenkin julkaista kirjan, ja vuonna 1950 kirja ilmestyikin.

Suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja ei kuitenkaan alkuun myynyt hyvin, ja syyksi Lewis itse arveli eräälle lukijalleen kirjoittamassa kirjeessä, että "monet äidit ja opettajat olivat sitä mieltä, että se pelotti lapsia". Lewis myös lisäsi, että "todelliset lapset pitävät siitä, ja olen ällistynyt siitä, kuinka jotkut hyvin nuoret näyttävät ymmärtävän sitä. Luulen, että se pelottaa useita aikuisia, mutta hyvin harvoja lapsia."[3] Huolimatta kirjan aluksi saamasta viileästä vastaanotosta, kaksikymmentä vuotta myöhemmin se sijoittui Times-lehden äänestyksessä Englannin lapsien toiseksi suurimmaksi kirjallisuussuosikiksi heti Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjan jälkeen.[4]

Lewis itse ei uskonut saavansa juurikaan mainetta kirjailijana, vaan hän epäili olevansa "yksi niistä jotka olivat kuuluisia kirjailijoita nelissäkymmenissä, mutta kuolivat tuntemattomina".[5] Kirjat saavuttivat jo Lewisin elinaikana suuren suosion, ja esimerkiksi The Guardian -lehden kirja-arvostelussa Velhosta ja leijonasta todettiin:[6]

»Kertomuksen tunnelma on täyteläinen ja outo ja tiivis; siinä on jotakin Hans Christian Andersenin voimasta liikuttaa ja George MacDonaldin voimasta luoda outoja maailmoja, ja tietenkin se on kauniisti kirjoitettu.»

Toisessa arvostelussa, jonka Chad Walsh kirjoitti New York Times Book Review'hun, sanottiin: "Tarina on pojille ja tytöille, jotka haluavat kääpiönsä ja fauninsa yhtä lihallisina kuin kulmassa seisovan liikennepoliisin".[7]

Kronologinen sijoittuminen Narnia-kirjasarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestymisjärjestys Kronologinen järjestys
Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe ilmestyi 1950) Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew ilmestyi 1955)
Prinssi Kaspian (Prince Caspian ilmestyi 1951) Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe ilmestyi 1950)
Kaspianin matka maailman ääriin (The Voyage of the "Dawn Treader" ilmestyi 1952) Hevonen ja poika (The Horse and His Boy ilmestyi 1954)
Hopeinen tuoli (The Silver Chair ilmestyi 1953) Prinssi Kaspian (Prince Caspian ilmestyi 1951)
Hevonen ja poika (The Horse and His Boy ilmestyi 1954) Kaspianin matka maailman ääriin (The Voyage of the "Dawn Treader" ilmestyi 1952)
Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew ilmestyi 1955) Hopeinen tuoli (The Silver Chair ilmestyi 1953)
Narnian viimeinen taistelu (The Last Battle ilmestyi 1956) Narnian viimeinen taistelu (The Last Battle ilmestyi 1956)

Velho ja leijona on ilmestymisjärjestyksessään ensimmäinen Narnia-sarjan kirjoista, mutta kronologisesti se sijoittuu vasta toiseksi. C. S. Lewisin laatiman Narnian sisäisen aikajanan mukaan kirjan tapahtumat tapahtuvat Taikurin sisarenpojan tapahtumia myöhemmin, mutta ennen Hevosta ja poikaa.[8] Samaisen aikajanan mukaan kirjan tapahtumat sijoittuvat Narnian vuoteen 1000 ja todellisen maailman vuoteen 1940.[8] Kirjan aivan viimeiset kohtaukset sijoittuvat Narnian ajanlaskussa vuoteen 1015.[8]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ensimmäinen vierailu Narniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja alkaa, kun Peter, Susan, Edmund ja Lucy -nimiset lapset lähetetään pakoon Lontoon pommituksia vanhan professorin luo.

Eräänä sadepäivänä lapset leikkivät piilosta ja Lucy menee vanhaan vaatekaappiin piiloon. Hän huomaa, että vaatekaapin kautta pääsee toiseen maailmaan. Fantasiamaassa on meneillään talvi, ja lumisesta metsästä Lucy löytää maasta kasvavan lyhtypylvään. Sen luona hän tapaa lahjapaketteja kantavan fauni Tumnuksen.

Tumnus ystävystyy nopeasti Lucyn kanssa ja vie hänet kotiinsa juomaan teetä. Kotonaan Tumnus kertoilee Lucylle joukon tarinoita ja soittaa tälle säveliä pienellä huilullaan. Yhtäkkiä Tumnus alkaa kuitenkin itkemään ja sanoo olevansa paha fauni, minkä jälkeen hän selittää palvelevansa valkeaa velhoa. Lucylle selviää, että valkea velho on Narnian hallitsija, jonka takia maassa vallitsee ikuinen talvi. Lisäksi Lucy saa tietää, että fauni Tumnus on velhon palveluksessa, ja hänen tehtävänään on vaivuttaa kaikki metsässä tapaamansa ihmiset uneen ja tuoda heidät velholle. Tumnus kuitenkin katuu tätä ja päästää Lucyn lähtemään kotiinsa varoittaen häntä vielä metsässä vaanivista velhon vakoojista.

Toinen vierailu Narniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lucy palaa vaatekaapin kautta takaisin professorin taloon. Hän on ollut tunteja poissa, mutta todellisessa maailmassa ei ole kulunut juuri lainkaan aikaa. Muut lapset eivät usko Lucyn kertomusta vaatekaapista, faunista ja velhosta, vaan luulevat hänen kuvitelleen kaiken. Pian he kuitenkin joutuvat itsekin Narniaan.

Kun lapset seuraavan kerran leikkivät piilosta, Lucy piiloutuu uudelleen vaatekaappiin. Hänen veljensä Edmund aikoo kiusoitella häntä hänen vilkkaasta mielikuvituksestaan ja pujahtaa itsekin vaatekaappiin. Äkkiä Edmund tajuaa, että Lucy onkin puhunut totta, sillä hän joutuu itsekin Narniaan.

Narniassa Edmund tapaa suurikokoisen naisen, jolla on valkea turkki, kultainen sauva sekä kruunu, ja joka liikkuu lumivalkoisten porojen vetämällä reellä kääpiö ajurinaan. Nainen pysähtyy Edmundin kohdalle ja selittää olevansa Narnian kuningatar. Sitten tämä alkaa kuulustella Edmundia ja saa selville, että hän on ihminen, että hän tuli Narniaan vaatekaapin kautta ja että hänellä on sisaruksia. Nainen alkaa kaveerata Edmundin kanssa, tarjoaa tälle herkkuja syötäväksi ja alkaa maanitella häntä tuomaan sisaruksensakin luokseen. Kuningatar lupaa tekevänsä Edmundista prinssin ja myöhemmin kuninkaan, mikäli poika täyttää hänen pyyntönsä.

Nainen poistuu, minkä jälkeen Edmund löytää Lucyn metsästä. Lucy kertoo Edmundille valkeasta velhosta, ja Edmund tajuaa tavanneensa hänet juuri äsken. Hän ei kuitenkaan kerro asiasta Lucylle, koska haluaa päästä maistamaan uudelleen velhon hänelle tarjoamia huumaavia suklaaherkkuja.

Kolmas vierailu Narniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Lucy ja Edmund taas palaavat todelliseen maailmaan, Edmund kiistää koskaan käyneensä Narniassa loukaten syvästi Lucya. Päiviä myöhemmin lapset ovat tutkiskelemassa taloa, kun kuulevat yhtäkkiä professorin taloudenhoitajan lähestyvän. Koska heitä on erityisesti kielletty olemasta talossa vierailevien turistien – joita professorin taloudenhoitaja opastaa – tiellä, lapset piiloutuvat huoneeseen, jossa maaginen vaatekaappi sijaitsee. Huoneeseen päästyään he kuitenkin tajuavat, että turistiryhmä on tulossa juuri siihen huoneeseen, joten lapset piiloutuvat vaatekaappiin.

Lapset joutuvat vaatekaapin kautta Narniaan, missä he päättävät mennä ensimmäiseksi tapaamaan Lucyn ystävää fauni Tumnusta. Tumnuksen talolle päästyään he huomaavat, että sisälle on murtauduttu ja koko asunto on vandalisoitu. Talosta he löytävät viestin. Viestissä lukee, että Narnian kuningattaren salainen poliisi on pidättänyt Tumnuksen syytettynä petoksesta ja vehkeilystä kuningatarta vastaan sekä vakoilijoiden suojelemisesta ja inhimillisten olentojen kanssa vehkeilystä. Viestin on allekirjoittanut Maugrim, salaisen poliisin päällikkö.

Talon ulkopuolella lapset kohtaavat punarinnan, joka johdattaa heidät majavan luo. Majava kertoo lapsille, että Tumnus sai tietää vangitsemisestaan etukäteen, ja pyysi majavaa huolehtimaan lapsista, mikäli he vielä palaisivat Narniaan. Majava vie sisarukset taloonsa. Talossa majava kertoo, että Tumnus on viety velhon linnaan, missä hänet on muutettu kiviseksi kuvapatsaaksi. Samoin majava kertoo, että Aslan on tulossa ja selittää Aslanin olevan kuningas, joka on tulossa pelastamaan Narnian.

Yhtäkkiä lapset huomaavat, että Edmund on kadonnut. Majava tajuaa, että Edmund on lähtenyt valkean velhon linnaan voidakseen pettää muut. Majava päättää, että Edmundia on turha enää yrittää tavoittaa, ja ainoa keino on mennä Aslanin puheille. Lapset lähtevät puhuvien majavien opastuksella kohti Aslanin leiriä ja näkevät matkalla Joulupukin. Perillä lapset tapaavat Aslanin, valtavan puhuvan leijonan, joka on koonnut itselleen armeijan valkeaa velhoa vastaan.

Sillä aikaa Valkea velho on vanginnut Edmundin ja saanut kuulla häneltä, että Aslan on saapunut Narniaan. Velho lähtee etsimään Aslania Edmund vankinaan. Samaan aikaan lumous Narnian yllä alkaa murtua, ja lumi sulaa. Velho tajuaa, että muut lapset ovat jo päässeet Aslanin luo ja päättää teloittaa vankinsa. Paikalle hyökkäävät Aslanin puolella olevat narnialaiset ehtivät pelastaa Edmundin.

Valkea velho kuitenkin on sitä mieltä, että ikivanhan lain mukaan Edmund kuuluu hänelle, sillä koko Narnia – myös Aslan – on aikojen alun suuren taian alainen. Velho sanoo, että lain mukaan kaikki petturit kuuluvat hänelle, ja mikäli Edmundia ei luovuteta, Narnia tulee hukkumaan tuleen ja veteen.

Aslan suostuu kuitenkin itse tapettavaksi Edmundin sijasta. Valkean velhon joukot sitovat Aslanin kivipaateen ja leikkaavat häneltä harjan pois. Sen jälkeen Valkea velho tappaa Aslanin kiviveitsellään. Aslan kuitenkin nousee kuolleista ja voittaa yhdessä Narnialaisten kanssa Valkean velhon armeijan. Peter, Susan, Edmund ja Lucy kruunataan Narnian kuninkaiksi ja kuningattariksi.

Eräänä päivänä vuosia myöhemmin jo aikuistuneet Narnian hallitsijat ratsastavat metsässä ja löytävät tien takaisin vaatekaappiin. Kun lapset tulevat takaisin Narniasta, ei minuuttiakaan ole kulunut siitä, kun he viimeksi lähtivät.

Tarinan symboliikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus kivipaadesta lienee lähtöisin Stonehengestä, jonka matalinta kiveä kutsutaan uhrikiveksi. Tosin ei ole tieteellisiä perusteita, että Stonehengen paadella olisi uhrattu ihmisiä, mutta on helppo kuvitella näin tapahtuneen. Velhossa ja leijonassa kivipaasi halkeaa kahtia, kun kuolema on voitettu ja Aslan herää eloon. Kristillisestä näkökannasta katsoen tätä voidaan verrata tyhjään hautaan ja temppelin esiripun repeämiseen Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä. Aslan myös kuolee Kristuksen lailla pelastaakseen väärintekijän (tosin sillä erolla, että Aslan kuolee vain yhden takia, Jeesus kaikkien). Anteeksianto saavutetaan kun viaton uhri kuolee syyllisen puolesta. Silloin kivipaasi halkeaa ja kuolema alkaa liikkua taaksepäin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roger Green ja Walter Hooper: C. S. Lewis: Elämäkerta (Otava, 2002) ISBN 951-1-20691-5
  • Kathryn Lindskoog: Matka Narniaan (PerusSanoma oy, 2006) ISBN 951-888-409-9
  • Kirk, E. J.: Narnia: Opas fantasiamaailmaan. (Beyond the wardrobe: The official guide to Narnia, 2005.) Suomentanut Tarja Kontro. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20698-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Velho ja leijona kirjasampo.fi. Viitattu 9.9.2019.
  2. a b Lindskoog s. 120
  3. a b Lindskoog s. 121
  4. Lindskoog s. 122
  5. Narnia : Opas fantasiamaailmaan s. 120
  6. Narnia : Opas fantasiamaailmaan s. 5
  7. Narnia : Opas fantasiamaailmaan s. 123
  8. a b c C. S. Lewis : Elämäkerta s. 361-364