Tämä on hyvä artikkeli.

The Great Gig in the Sky

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”The Great Gig in the Sky”
Pink Floyd
Kappaleen tiedot
 Albumilta The Dark Side of the Moon
 Julkaistu 1973
 Tuottaja(t) Pink Floyd
 Tyylilaji progressiivinen rock, taiderock, albumirock[1]
 Kesto 04.47
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Harvest
Yhdysvallat Capitol
The Dark Side of the Moonin muut kappaleet
Time
(4)
”The Great Gig in the Sky”
(5)
Money
(6)

The Great Gig in the Sky on Pink Floydin vuoden 1973 menestysalbumin The Dark Side of the Moonin viides kappale. Kappaleen on säveltänyt Richard Wright. Sanattoman laulumelodian improvisoi Clare Torry, joka myöhemmissä painoksissa on merkitty toiseksi säveltäjäksi.

Kappaleen teemoja ovat uskonto ja kuolevaisuus. Torryn kirkuvassa laulussa on lisäksi seksuaalisia sävyjä. Kuolemanpelkoa käsitteleviä monologeja lukuun ottamatta kappaleessa ei ole sanoituksia. Varhaisissa konserttiesityksissä yhtye käytti kappaleessa uskonnollisista toimituksista tehtyjä nauhoituksia.

Aikalaisarviossa rocklehti Rolling Stone piti kappaletta The Dark Side of the Moonin huonoimpana. Myöhemmät arviot ovat olleet myönteisempiä, ja kappaletta on jopa kuvailtu koko albumin keskipisteeksi. Vuonna 2012 Torryn laulusuoritus äänestettiin rockhistorian toiseksi parhaaksi.

Kuvaus kappaleesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

”The Great Gig in the Sky” on vuonna 1973 julkaistun The Dark Side of the Moon -albumin viides kappale ja samalla A-puolen viimeinen raita.[2] Kappaleen inspiraatioina toimivat kuolema ja uskonto.[3] Sen sävellys on variaatio albumin 2. kappaleesta ”Breathe (in the Air)”.[4]

Kappale alkaa Richard Wrightin soittamalla rauhallisella pianomelodialla. Myöhemmin muut soittajat liittyvät mukaan ja Clare Torry kirkuu päälle sanatonta laulua,[2] jota David Gilmour säestää slide-kitaralla.[1] Lopussa kappale rauhoittuu jälleen ja jäljelle jää vain Wrightin piano.[2]

Kappaleen alussa ja lopussa kuullaan puhutut katkelmat. Niissä Abbey Roadin studioiden ympäristössä liikuskelleet ihmiset vastaavat kuolemanpelkoa koskevaan kysymykseen. Kappaleen aloittavaa Gerry O’Driscollin kommenttia on kuvailtu stoalaiseksi:[3]

»And I am not frightened of dying. Any time will do, I don’t mind. Why should I be frightened of dying? There’s no reason for it – you’ve got to go sometime.»
(suom. Minä en pelkää kuolemaa. Milloin tahansa käy, samapa se. Miksi minun pitäisi pelätä kuolemaa? Siihen ei ole syytä, joskus on mentävä.)

Kappaleen päättävää Patricia ”Puddie” Wattsin lausahdusta puolestaan on luonnehdittu ”uhmakkaan epävarmaksi”.[3]

»I never said I was frightened of dying.»
(suom. En missään vaiheessa sanonut pelkääväni kuolemaa.)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richard Wright vuonna 1971.

”The Great Gig in the Sky” sai alkunsa Richard Wrightin studiojammailusta. David Gilmourin ja Roger Watersin kannustamana Wright kehitteli sointujensa pohjalta kokonaisen kappaleen, jota päätettiin käyttää yhtyeen seuraavalla albumilla.[5] Kappaleen työnimiä olivat ”The Religion Song” (”Uskontolaulu”) ja ”The Mortality Sequence” (”Kuolevaisuus-kohtaus”).[4]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clare Torry vuonna 2003.

The Dark Side of the Moonia äänitettiin kesäkuusta 1972 tammikuuhun 1973.[6] ”The Great Gig in the Skyn” pohjaraita äänitettiin 25. kesäkuuta 1972.[3]

Äänitysten lopulla Wright ehdotti, että ”The Great Gig in the Skyta” elävöitettäisiin laululla.[1] Gilmourin mukaan yhtye halusi kappaleeseen ”tytön, joka huutaisi kuin saisi orgasmin”.[7] Ehdokkaita olivat ainakin Madeline Bell ja Doris Troy. Studioteknikko Alan Parsonsin suosituksesta yhtye päätyi kuitenkin käyttämään Clare Torrya.[3] Vuosia myöhemmin Parsons muisteli kuulleensa Torryn laulavan The Doorsin kappaleen ”Light My Fire”, mutta todellisuudessa Torry ei ollut levyttänyt yhtäkään yhtyeen kappaletta. Todennäköisesti Parsons oli kuullut Torryn laulavan Top of the Pops -cover-albumeilla.[8][9] Hän oli lisäksi aiemminkin äänittänyt Torryn laulua.[3]

Torryn mukaan yhtyeen jäsenet antoivat hänelle melko vapaat kädet kappaleen äänittämiseen. Ensimmäisellä otolla Torry improvisoi kappaleeseen tyypillisiä pop- ja rock-sanoituksia (”Ooh-aah, baby, baby — yeah, yeah, yeah...”). Yhtyeen jäsenet eivät kuitenkaan pitäneet tästä ja kehottivat laulamaan pitempiä nuotteja. Lopulta Torry päätti käyttää ääntään kuin soitinta ja lauloi kappaleeseen korkeita ja tunteikkaita, gospel-vaikutteisia melodioita ilman sanoja. Tekniikka oli uuvuttava, joten kappale äänitettiin varsin nopeasti eikä siitä tehty montakaan ottoa. Gilmourin suosituksesta toinen otto oli ensimmäistä ”tunteellisempi”. Gilmour olisi halunnut Torryn jatkavan, mutta kolmannen oton puolivälissä tämä huomasi toistavansa itseään ja lopetti laulamisen.[9]

Gilmour on muistellut tapahtunutta hieman toisin. Hänen mukaansa Torry lauloi ”ehkä puolisen tusinaa” ottoa. Yhtyeen jäsenet antoivat Torrylle lisäksi ehdotuksia siitä, miten laulun dynamiikka voisi vaihdella. Gilmourin mukaan Torry ei olemuksensa puolesta vakuuttanut yhtyeen jäseniä vaan näytti ”kiltiltä englantilaiselta kotirouvalta”. Albumille päätynyt lauluraita koostettiin useista otoista valitsemalla niiden parhaat osat.[7] Roger Watersin mukaan Torrylle kerrottiin kappaleen käsittelevän kuolemaa, minkä jälkeen hän lauloi sen yhdellä kokonaisella otolla.[10]

Lauluraita äänitettiin tammikuussa 1973.[9] Äänityspäivä osui sunnuntaille, joten Torrylle maksettiin laulusuorituksesta kaksinkertainen palkkio eli 30 puntaa.[3][9] Yhtye lahjoitti hänelle lisäksi kaksi konserttilippua. Torry oli alkuun tyytymätön suoritukseensa eikä uskonut sen päätyvän lopulliselle albumille.[9] Yhtyeen jäsenet sen sijaan olivat vaikuttuneita.[4] Lyhyitä pätkiä Torryn laulusta käytettiin myös kappaleen ”Speak to Me” lopussa. Albumin äänitykset valmistuivat pari viikkoa Torryn vierailun jälkeen.[3]

Puhekatkelmia varten Waters kehitteli noin 20 kysymystä, joita kyseltiin studion henkilökunnalta ja heidän omaisiltaan. Yksi niistä oli: ”Pelkäätkö kuolemaa?” Vastauksen tähän antoivat muun muassa Abbey Roadin studioiden ovimies Gerry O’Driscoll[3] sekä Pink Floydin kiertuehenkilökuntaan kuuluneen Peter Wattsin vaimo Patricia ”Puddie” Watts.[3][11] Heidän ajatuksensa kuolemanpelosta kuullaan ”The Great Gig in the Skyn” alussa ja lopussa. Erityisen tyytyväinen yhtye oli O’Driscolliin, jonka omaperäiset ”kadunmiehen” viisaudet ”osuivat asian ytimeen”.[3]

Konserttiesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisissa konserttiesityksissä yhtye soitti ”The Great Gig in the Skyn” aikana nauhoituksia uskonnollisista toimituksista. Lauluosuutta ei tuolloin vielä ollut äänitetty.[1] Vuodesta 1973 alkaen Torry vieraili ajoittain Pink Floydin konserteissa laulamassa kappaletta. Ensimmäisestä esityksestä hänelle maksettiin sata puntaa.[9] Knebworthissa vuonna 1990 soitetusta konsertista on olemassa myös videotaltiointi.[12] Muun kuin Torryn esittämä kappale löytyy useilta Pink Floydin livealbumeilta ja -videoilta,[13] ja yhtyeen jäsenet ovat esittäneet sitä myös soolokonserteissaan.[14]

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisellä albumilla ”The Great Gig in the Sky” merkittiin Wrightin tekemäksi.[2] 2000-luvun alussa tuolloin jo eläköitynyt Torry haastoi Pink Floydin ja EMI Recordsin oikeuteen kappaleen tekijänoikeuksista. Hän kertoi harkinneensa asiaa pitkään, mutta lykänneensä päätöstä oikeudenkäyntikulujen ja vaikeaksi työntekijäksi leimautumisen pelossa.[9]

Torry perusteli vaatimuksiaan käyttämällään erityisellä laulutekniikalla ja katsoi, että hänen suorituksensa oli keskeisessä roolissa lopullisen sävellyksen muotoutumisessa. Oikeus piti vaatimuksia perusteltuna, ja vuonna 2005 juttu sovittiin oikeussalin ulkopuolella. Sopimuksen yksityiskohtia ei paljastettu julkisuuteen,[15] mutta sittemmin ilmestyneillä uusintapainoksilla Torry on merkitty lauluosuuksien säveltäjäksi (”vocal composition – – by Clare Torry”).[16]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se on upea sointukulku. Mielestäni ”The Great Gig in the Sky” ja ”Us and Them” ovat Rickin parhaat biisit – molemmat ovat hyvin kauniita.

– Roger Waters vuonna 2012.[10]

Rolling Stonen tuoreeltaan julkaistussa arvostelussa Lloyd Grossman piti kappaletta ”The Great Gig in the Sky” The Dark Side of the Moonin huonoimpana raitana. Grossmanin mukaan sitä olisi voinut lyhentää tai sen olisi voinut jopa jättää kokonaan pois.[17] Joulukuussa 2003 lehti valitsi The Dark Side of the Moonin kaikkien aikojen 43. parhaaksi albumiksi. ”The Great Gig in the Skyn” arvostelu oli tuolloin aiempaa myönteisempi: kappaleen vetovoimaa kuvattiin ”elokuvamaiseksi” ja Torryn suoritusta ”aariaksi”.[17] Vuonna 2012 Rolling Stonen lukijat äänestivät kappaleen rockhistorian toiseksi parhaaksi laulusuoritukseksi. Ensimmäinen oli QueeninBohemian Rhapsody”.[18]

Mojo Magazinen vuonna 1998 julkaistun artikkelin mukaan ”lopputulos ylitti yhtyeen hurjimmatkin odotukset ja muotoutui erääksi albumin tunteellisimmista hetkistä.”[3] Tom Moonin 1,000 Recordings to Hear Before You Die (2008) huomauttaa, että Pink Floydin jäsenten laulusuoritukset The Dark Side of the Moonilla on lausuttu ”pilvenpolttajan välinpitämättömyydellä”. Torryn laulusuorituksen ”tornadomainen kiertoliike” on tähän ilmeinen poikkeus ja määrittelee samalla koko kappaletta.[18] AllMusic-sivustolla Stewart Mason kuvailee ”The Great Gig in the Skyta” The Dark Side of the Moonin ”keskipisteeksi” ja erääksi Pink Floydin ”kylmäävimmistä” kappaleista. Yleistunnelma on juhlallinen ja ”haudantakainen” (funereal). Laulusuoritus herättää mielikuvia sekä ”seksuaalisesta hurmiosta” että ”naispaholaisten valituksesta”, ja Gilmourin laulumelodiaa mukaileva slidekitara tarjoaa hienovaraisen loppusilauksen.[1]

Muu käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”The Great Gig in the Sky” tuli tuoreeltaan suosituksi amsterdamilaisten seksinäytösten säestyksenä. Vuonna 1990 australialaisen radiokanavan kuuntelijat äänestivät sen ”maailman parhaaksi rakastelun taustamusiikiksi” (The World’s Best Song To Make Love To). Vuonna 1994 kappaletta käytettiin Neurofen-päänsärkylääkkeen mainoksen taustamusiikkina.[3]

Zagat Survey Music Guiden (2003) mukaan yhdysvaltalaiseen opiskelijakulttuuriin kuuluu Ozin velho -elokuvan (1939) katsominen Pink Floyd -säestyksellä. Pyörremyrskykohtaukseen teos suosittelee ”The Great Gig in the Skyta”.[18]

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Mason, Stewart: Pink Floyd: The Great Gig in the Sky. AllMusic. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  2. a b c d ”The Great Gig in the Sky”(The Dark Side of the Moon). Pink Floyd, Harvest, 1973.
  3. a b c d e f g h i j k l m Sutcliffe, P. & Henderson, P: The True Story of Dark Side of the Moon. Mojo, maaliskuu 1998. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  4. a b c Nerpil, Hannah: Richard Wright’s Greatest Hits: 10 Pink Floyd Classics. The Times, 19.9.2008. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  5. Kendall, Charlie: Gilmour, Waters, Mason, Wright: Shades of Pink - The Source, 1984. Pink Floyd Interviews. Viitattu 4.11.2020.
  6. Erlewine, Stephen Thomas: Pink Floyd: The Dark Side of the Moon. AllMusic, viitattu 17.11.2020. (englanniksi)
  7. a b Harris, John: "Dark Side" at 30: David Gilmour. Rolling Stone, 12.3.2003. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  8. Harris, John: ”Dark Side” at 30: Alan Parsons. (”She had done a covers album; I can remember that she did a version of ’Light My Fire.’ I just thought she had a great voice. When the situation came up, they started head-scratching, saying, ’Who are we going to get to sing on this?’ I said, ’I've got an idea – I know this girl.’ She came, and in a couple of hours it was all done. She had to be told not to sing any words: when she first started, she was doing ’Oh yeah baby’ and all that kind of stuff, so she had to be restrained on that. But there was no real direction – she just had to feel it.”) Rolling Stone, 12.3.2003. Viitattu 4.11.2020.
  9. a b c d e f g Harris, John: Clare Torry - October 2005 - Brain Damage exclusive. Brain Damage, lokakuu 2005. Viitattu 4.11.2020.
  10. a b Harris, John: "Dark Side" at 30: Roger Waters. Rolling Stone, 12.3.2003. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  11. Gaita, Paul: Naomi Watts Gets Candid About Her Father's Drug-Related Death. The Fix, 18.7.2017. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  12. Clare Torry’s Rare Live Performances of “Great Gig in the Sky” with Pink Floyd. Open Culture, 26.5.2020. Viitattu 17.11.2020. (englanniksi)
  13. Esim. vuonna 1994 taltioitu ja seuraavana vuonna julkaistu P•U•L•S•E.
  14. Esim. Roger Watersin vuonna 2018 taltioitu ja kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Us + Them.
  15. Seventies singer claims back spotlight. Freelance UK, 14.4.2005.
  16. ”Sisäkansi”(The Dark Side of the Moon (vinyyli-uusintapainos)). Pink Floyd, Pink Floyd Records, 2016.
  17. a b Dark Side of the Moon - Pink Floyd. Superseventies Rocksite. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  18. a b c Readers’ Poll: The Best Vocal Performances in Rock History. Rolling Stone, 5.9.2012. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)