The Bends

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Bends
Radiohead
Studioalbumin The Bends kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  elokuu–marraskuu 1994
 Julkaistu 13. maaliskuuta 1995
 Tuottaja(t) John Leckie
Nigel Godrich
 Tyylilaji Alternative rock
 Kesto 48.38
 Levy-yhtiö Parlophone
Capitol Records
Radioheadin muut julkaisut
Pablo Honey
1993
The Bends
1995
OK Computer
1997

The Bends on englantilaisen rock-yhtyeen Radioheadin toinen studioalbumi, joka julkaistiin 13. maaliskuuta 1995 Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 4. huhtikuuta 1995 Yhdysvalloissa. Albumi on omistettu koomikko Bill Hicksille.[1]

Musiikkityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radioheadin esikoisalbumi Pablo Honey oli vielä melko tavallista rockmusiikkia, mutta The Bendsillä näkyi yhtyeen muutos kohti taiderockia, joskin yhtye oli vasta kehityksen alkuvaiheessa. The Bends sisältää rajumpia kappaleita, kuten ”Just” ja ”My Iron Lung”, sekä hitaita ja tunnelmallisia balladeita, kuten ”Street Spirit (Fade Out)” ja ”High and Dry”. Samalla kappaleilla kuten ”Planet Telex” koitettiin uusia kokeiluja koskettimien kanssa. Tämä kappale on myös yhtyeen ensimmäinen, josta tehtiin remixejä, jotka löytyvät singlejen b-puolina. The Bends toi yhtyeelle suuremman yleisön singlejen suuren suosion avulla. Singlet ”High and Dry”, ”Fake Plastic Trees” ja hypnoottinen ”Street Spirit (Fade Out)” menestyivät hyvin listoilla.

Albumin tuotti John Leckie (The Stone Roses, The Fall, Pink Floyd), joka antoi yhtyeelle vapauksia tehdä albumin omalla tyylillään. Kitaristi Jonny Greenwood sanoi, että yhtye teki toisen albuminsa miten halusi, eikä huomioinut toisten apua, toisin kuin ensimmäisellä levyllä.[2] Yhtyeen suurimmat vaikuttajat olivat albumin teon aikoina Jeff Buckley, Magazine, Morrissey, R.E.M. ja Pixies. Yhtye teki myös covereita Carly Simonin ja Tim Buckleyn kappaleista näihin aikoihin.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radiohead oli jo matkalla kuuluisuuteen singlen ”Creep” (ensialbumilta Pablo Honey) suuren suosion takia, erityisesti Yhdysvalloissa. The Bends sai huomattavasti suurempaa huomiota kriitikoilta, päästen monien kriitikoiden listoille vuoden 1995 lopulla. Albumi julkaistiin 1990-luvun suuressa brittipop-huumassa, josta levy hyötyi. Kuitenkin yhtyeen kotimaassa, Britanniassa, yhtyeen musiikki oli harvoin samassa ryhmässä Blurin, Pulpin ja muiden brittipop-yhtyeiden kanssa, joten se sai ylistystä skenestä poikkeamisen takia.

Albumi ei menestynyt Amerikassa, jossa yksikään sen singleistä ei noussut listoille (itse albumi nousi lopulta sijalle #88 Billboard 200 -listalla vuonna 1996, mikä on yhtyeen huonoin albumisijoitus), mutta oli suuri menestys Britanniassa. Kesällä 1995 Radiohead teki kiertueen R.E.M:n lämmittely-yhtyeenä, soitti kappaleita The Bendsiltä ja kasvatti suosiotaan.

Jonny Greenwood kappaleen ”Fake Plastic Trees” musiikkivideolla.

Yhtye teki albumin kappaleista musiikkivideoita, jotka saivat soittoaikaa maailmanlaajuisesti. Kappaleen "Just" musiikkivideon ohjasi Jamie Thraves ja se palkittiin Brit Awardsilla. Jonathan Glazer, joka teki myös "Karma Policen" musiikkivideon, teki mustavalkoisen videon kappaleelle "Street Spirit". Kappaleen "Fake Plastic Trees" musiikkivideon ohjasi Jake Scott. Näiden lisäksi myös kappaleesta "High and Dry" tehtiin Pulp Fiction -vaikutteinen musiikkivideo, ja kaikki neljä julkaistiin myöhemmin videona ja DVD:nä julkaisussa 7 Television Commercials (mukana myös muutama kappale OK Computerilta).

Vuonna 2006 levy oli mukana The Observerin listalla "50 albumia, jotka muuttivat musiikin".[3].

The Bends otti toisen sijan yhtyeen OK Computerin takana sekä vuonna 1998 että vuonna 2006 Q-lehden lukijoiden listalla kaikkien aikojen parhaista albumeista. Rolling Stone -lehti antoi lopulta albumille huonot arviot antaen kaksi tähteä viidestä. The Bends oli sijalla 20 Channel Fourin katsojien "kaikkien aikojen parhaat albumit" -listalla vuonna 2006.

Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen mukaan The Bends oli myös muutos Thom Yorken lyriikoissa henkilökohtaisista ongelmista enemmän sosiaalisiin ja maailmanlaajuisiin teemoihin, joka myös dominoi yhtyeen myöhempää tuotantoa.

Albumin nimi, joka viittaa sukeltajantautiin, on yksi albumin monista viitteistä psyykkisiin ongelmiin. Radiohead valitsi toiselle albumilleen erittäin symbolisen nimen, koska heidän suosionsa tuli liian nopeasti ("Creepin" suosio) eikä yhtye ollut valmistautunut siihen ja heidän piti kärsiä epämiellyttävistä seuraamuksista (levy-yhtiön painostus yms.)."[4]

The Bendsin, erityisesti "My Iron Lungin" sanoitus, koettiin Britannian lehdistössä Thom Yorken depressiona. Melody Maker teki jopa artikkelin, jossa odotettiin Yorken olevan seuraava "rock 'n rollin marttyyri", Kurt Cobainin ja Richey Jamesin seuraaja.[5]

Tuotanto ja kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Bends oli Radioheadin ensimmäinen albumi, jonka tekijänä oli mukana Nigel Godrich, tosin pääosin tekniikasta vastasi Abbey Roadin studioiden veteraani John Leckie. Se oli myös yhtyeen täysipitkä albumi, jonka kansikuvan teki Stanley Donwood. Donwoodin apuna oli Thom Yorke, joka käytti nimeä "The White Chocolate Farm" (myöhemmin lyhennetty "Tchock"iin). Alun perin Kansi on Donwoodin valokuva nukesta, jolla on Yorken kasvot. Levy on Radioheadin viimeinen, jonka mukana on kuva yhtyeen jäsenistä. The Bends on yksi ainoista yhtyeen albumeista, joka on pääosin nauhoitettu tavallisessa äänitysstudiossa.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet kirjoittanut Radiohead.

  1. "Planet Telex" – 4:19
  2. "The Bends" – 4:04
  3. "High and Dry" – 4:20
  4. "Fake Plastic Trees" – 4:51
  5. "Bones" – 3:08
  6. "(Nice Dream)" – 3:54
  7. "Just" – 3:54
  8. "My Iron Lung" – 4:37
  9. "Bullet Proof..I Wish I Was" – 3:29
  10. "Black Star" – 4:07
  11. "Sulk" – 3:43
  12. "Street Spirit (Fade Out)" – 4:12

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "High and Dry"
    • Julkaistu: helmikuu 1995
  2. "Fake Plastic Trees"
    • Julkaistu: 15. maaliskuuta 1995
  3. "Just"
    • Julkaistu: 7. elokuuta 1995
  4. "Street Spirit (Fade Out)"
    • Julkaistu: 22. tammikuuta 1996

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Päivä Levy-yhtiö Formaatti Kataloginumero
Yhdistynyt kuningaskunta 13. maaliskuuta 1995 Parlophone CD CDPCS 7372
LP PCS 7372
Yhdysvallat 4. huhtikuuta 1995 Capitol Records CD CDP 7243 8 29626 2 5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The 100 Greatest Albums Of All Time - Channel 4 (E4) 27.10.2007. (englanniksi)
  2. Jonny Greenwoodin haastattelu. 29.1.1998 [1] (englanniksi)
  3. "The 50 albums that changed music." The Observer, 16. heinäkuuta 2006. [2] (englanniksi)
  4. Randall, Mac. Exit Music: The Radiohead Story Omnibus Press, 2000. (englanniksi)
  5. "Headcases." Melody Maker, Kesäkuu 1995. [3] (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä musiikkialbumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.